Vuosia

Taas on kertynyt lisää ikää mittariin ja keski-ikä kolkuttelee ovella. V-V kyseli että onko mulla nyt joku ikäkriisi ja pakko oli vastata että mä en itseasiassa tiedä. Olen pohtinut näitä ikäasioita ja epäilempä että kun 40 vuotta tärähtää tauluun ensi vuonna niin ehkäpä sittenkin se taitaa hieman yllättäen vaivata. Miehen kanssa juuri hiljakkoin puheltiin että meillä on parin vuoden päästä armeijaikäinen lapsi ja mitä se meistä tekee. Se tekee meistä vanhoja.

Pihatöitä

Tälläisen purkin löysin Hong Kongista. Siis sieltä rättimarketista ei valtiosta. Ja kaikki missä vaan on teksti kyljessä pitää tietenkin rahdata kotiin. Tämä yllätyslämmin on tehnyt pihatyöt helpoiksi: lehdet on puhallettu ja kukkasipulit istutettu eikä tarvitse kuin vaan odottaa että lumi tulee peittämään ne sipulit ettei ne kohta lähde itämään. Tai sitten meillä on narsisseja joulupöydässä. Olen jostain lukenut että niin kauan kun lapiolla saa maan rikki niin niin kauan voi sipuleita istuttaa. Tuon lämpötilan takia en pitänyt mitään kiirettä ja sitten niitä sipuleita saikin metsästää oikein urakalla. Agrimarket onneksi pelasti pulasta ja vielä puolella hintaa. Joka vuosi puoliso kysyy että mihin ihmeeseen ne laitetaan ja hyvin taas mahtu. Ehkä mun pitäisi käydä ostamassa muutama pussi lisää?

Mies parturoitsi pihapuut ja ensi keväänä on luvassa yllätys kun kevätaurinko paistelee paljon kirkkaammin pihanpuolen ikkunoista. Siihen on sitten totuttava tai vietettävä aikaa kadun puolella. Mikä hyvä tekosyy jättää ruuanlaitto välin; Em mää pysty siellä olee, siellä häikäsee.

Hirvee äiti

V-V:llä oli filosofian tunnille tehtävänä tehdä Karl Marxista essee. Tulostelin sen sitten koneelta ja päätin olla osallistuva äiti ja lukaista sen tekstin. Viimeiselle sivulla oli V-V:n omat mielipiteet. Teksti oli täynnä sivistyssanoja ja kypsiä mielipiteitä kommunismista. Mitä tekee hirvee äiti; kysyy lapselta että et kai vaan tulostanut tätä suoraan Wikipediasta? Ei kuulemma ollut, ihan itse oli sen kirjoittanut. Kyllä nyt hävettää.

Lukijoita

Jee, sivunäyttöjä yli kaksi sataa ja lukijoitakin jo kaksi. Monessa blogissa on arvontoja kymppitonnin välein, taidan olla senioritalossa siinä vaiheessa kun menee sellaiset lukemat rikki.
Toivottavasti kaikki lukijat ei ole tullut sivuille vahingossa, ettehän ole? Ja sitten toiseen blogiasiaan: Saana Parviainen pyytää mainostamaan omaa blogiansa saanaparviainen. blogspot.com. Mä voin nyt tulla kerralla kaapista ja kertoa että katson myös innolla Kiinteistökuningatar Kaisaa ja unelmoin siitä että Big Brotheriin tulisi Johanna Tukiainen ja mieluusti vielä Tuksun mieskin. Ja se siskokin olisi kiva.Toiset ohjelmat kerää isoja katsojalukuja ja silti niitä ei kukaan katso, omituista sanon minä. Tietysti kyllä itsekin mietin että uskallanko tulla kaapista vai ajatteletteko että olen ihan tyhjäpää mutta jos syntilista on näin pieni niin hyvä näin. Muistinko kertoa että meille tulee 7-päivää lehti? Ihan vaan niiden laajojen tv-osioideiden tähden, eihän me nyt muuten sellaista soopaa luettaisi.

Fobiaa 2

Viime viikolla olin viiden lenkillä kun vastaan tuli pyöräilijä jonka arvelin tarvitsevan sitä telkkarissa kovasti mainostettua ac3 comforttia. Arvaus meni kuitenkin väärin ja pyöräilijä ei yrittänyt raappia pyllyään vaan oli niin vahvassa humalassa että pyörän selässä istuminen aiheutti suuria vaikeuksia. Ja mitä tekee tämä jalkakäytävän ritari; yrittää ajaa mun päälle. Apua! Nyt tietenkin sitten jokainen pyörällä yli kymmenvuotias vastaantulija vaikuttaa verenhimoiselta tankojuopolta. Ja niitä alle kymmenvuotiaitakin on syytä varoa kun ne singahtaa mihin sattuu. Kuvan kirjat on Valittujen Palojen niitä kultaruskeakukertavaisia torsoja mitä saa melkein mistä vaan kirpparin ilmaiskorista. Spraymaalasin ne valkoiseksi ja tein tekstin teräväkärkisellä ruskealla tussilla kun kohdalle ei sattunut mitään ihanaisia kirjavanhuksia. Ja hyvä niin olen näihin kovasti tyytyväinen; ihan itse tein.

Puluja

Ruokin mielelläni oravalaumaani (on niitä ainakin 3) ja pikkulinnutkin menee, mutta pulut voi p***kele. Ei se haittaisi jos kävisi se yksi mutta se tuo kaverinsa joka tuo kaverinsa joka tuo kumminserkun mummon kaiman. Yhtäkkiä piha on kuin Hitchcocin linnuista ulos lähteissä. Ei minulla mitään pulufobiaa ole mutta kun avaa ulko-oven ja sieltä lehahtaa Venetsialaisen torin asukkaiden verran siivekkäitä ilmaan niin kohta mulla on se pulufobia. Ruokinta-automaatti on sellainen ettei pulut pääse syömään mutta kun ne nyppii kaikki pudonneet siemenet eivätkä millään tajua että ne on tyhjiä. Mies teki isosta pajuvadista (jossa kanervat olisi olleet ihania) ja vanhan pakastimen ritiläkorista automaatin alle sellaisen "ansan" johon kaikki siemenet tippuu. On muuten tosi paljon helpompi pitää piha puhtaana eikä ole edes pahan näköinen . Osa puluista luovutti heti alkuunsa mutta muutama sinnikäs jaksaa pitkiäkin aikoja hakata sitä metallikoria nokallaan. Elelen toivossa että ne kohta muuttaisivat kaikki torille ja mieluiten sellaiselle Venetsialaiselle.

Lemppareita

Tässä ehdoton lempikirjani mitä tulee selattua aina kun tarvitsee jotain visiota elämään. Tilasin aikoinaan cdon.comista ja maksoi muistaakseni reilusti alta kympin ja on kyllä ollut joka sentin arvoinen. Ajauduin nettisivulle www.tikkurila.fi ja siellä oli törkeen hyvä joulukalenteri jonka luukuista paljastuu askarteluohjeita. Siitä tulee joulun alusen lempparinettisivu. Siellä oli ohjeet muovisen postilaatikon maalaamiseen. Oi,oi, oi. Olisi hassun näköistä kun oma postilaatikko olisi rivissä eri värinen mutta jos mä maalaisin naapureidenkin postilaatikot....

Alunen

Vaihdoin CLV:n kuvun alle "pannunalusen" tilalle "kakkualusen" ja ero on ihan huikea. Monen päivän jälkeenkin olen vielä aina ohikulkeissani tosi tyytyväinen. Joskus pienikin on suurta.