maanantai 31. lokakuuta 2011

80´s


Back to the 80´s teemalla jatketaan ja vuorossa mokkapalat, joita meillä tosin sanotaan manaliisaksi. Lapsuudessani niitä sanottiín masaliisaksi ja V-V väänsi sen lapsena masasta manaksi ja se jäi meidän perheen puhekieleen elämään. Samoin on käynyt maksapastelille (maksapasteija) ja hapahapalle (maissi). Voi miten vihainen lapsi aikoinaan oli kun maissista ei tullutkaan sellainen ääni kuin piirretyissä elokuvissa. Meillä käydään edelleen myös pankkimaatilla eli pankkiautomaatilla vaikka V-V:llä on ollut hyvät puhelahjat jo yli kymmenen vuotta. Viime aikoina olen tehnyt marjapuuroa, mokkapaloja ja maksakastiketta mutta yksi 80-luvun ruoka saa kyllä pysyä pois meidän keittiöstä: tilliliha. Se jääköön pelkäksi kasari kauhuksi.

torstai 27. lokakuuta 2011

Valkoista



Blogiin on ilmestynyt perä perää niin monta punaista kuvaa että täytyi oikein laittaa tällaista valkoista väliin ettei vaikuta siltä että lempivärini onkin fuksia. Aurinko paistelee niin kirkkaasti että Gigantin muutaman kympin kamerallakin saa ihan hyviä kuvia sisätiloissa. Tuollainen kirkas syksyaurinko on vähän kaksipiippuinen juttu kun ihanaa kun se paistaa ja ihan kauheeta kun jokainen paikka on täynnä tahmatassun jälkiä, pölyhiukkasia ja jos vaikka mitä paranneltavaa. Jos aurinko ei kohta vetäydy niin ehkä täytyy aloittaa ikkunanpesuoperaatio.(ja siivousoperaatio ja maalausoperaatio)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Treenejä


V-V:n talvitreenikausi alkaa ja viikossa on viidet harjoitukset. Tuntuu hurjan paljolta ajalta. Täytyy seurata miten jaksamisen kanssa käy ja jos koulu yhtään kärsii on urheilulle uhrattava vähemmän aikaa. Huomioon täytyy kyllä ottaa myös normaali teinielämä; että aikaa jää ystäville ja "yksityisasioille". Suuri osa ystävistä on kuitenkin samaa pesisporukkaa joten kaverit on samaan aikaan samassa paikassa. Täytyy tankata murkku huolella puurolla että jaksaa talven yli.

torstai 20. lokakuuta 2011

Lomailua


Syysloma on saanut unirytmin melkein päälaelleen. Ensi viikolla on siis tiedossa ankeita aamuherätyksiä. Loppuviikosta toivottavasti alkaa rytmi jo korjaantumaan ettei lapsi vaan nukahda kesken oppitunnin. Päätin kokeilla marjakanervaa mikä oli uusi tuttavuus. Pelkäsin että linnut syövät marjat mutta joko ruokin lintuja tarpeeksi tai sitten ne marjat eivät ole syötäviä. Nähtäväksi jää että miten suhtautuvat pakkaseen vai jäätyvätkö kauniisti. Mutta juuri nyt olen kovasti tyytyväinen asetelmaani. Purkin reunaan punoin kranssin riippakoivun oksista joita mies avuliaasti keräsi iltalenkillä maasta.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Tuijia


Viikonlopun aikana metsästettiin urakalla kaupungin tuija-valikoimia. Joka vuosi sama juttu ja ikinä en opi ajoissa ostamaan. Tähän aikaan vuodesta on jäljellä pelkkiä ruskettuneita kräniä jotka näyttää samalta kun se oma "jouluvalotuija" näyttää huhtikuussa. Harkitsin jo vakavasti tekeväni risupuun Kotivinkin ohjeilla valoja varten mutta ylihintainen kukkakauppa pelasti hädästä. Takaraivossa kyllä naputtaa ajatus että kun olisi ollut ajoissa liikkeellä niin olisin samalla rahalla saanut Terrasta kolme. Tyhmästä päästä kärsii koko rahapussi. Kuvan tikapuut mies rakensi 101 ideaa lehdestä saamallani inspiksellä viime syksynä ja pidän niistä edelleen kovasti. Lisukkeeksi vähän "klassisia" Tiimarin euron kynttiläjalkoja joita vilahtelee eri mallisina vähän kaikissa lukemissani blogeissa. Ja tietysti kristalleja.

torstai 13. lokakuuta 2011

Loppumisia


Aavekuiskaaja, Unelmien poikamiestyttö ja Good Wife kaikki loppui melkein samassa rytäkässä. Onneksi sentään vielä tulee Big Brother ettei tälläinen tv-holisti mene aivan pois raiteiltaan. Olen joskus miettinyt että miten ihmeessä toisilla tuntuu riittävän aikaa jos vaikka mihin mutta itsellänikin olisi valtavasti tunteja viikossa jos laittaisin tv:n säppiin. Olen kuitenkin tyytyväinen näin joten telkku saa edelleen olla jokapäiväinen osa elämääni. Elättelen kovasti toiveita että sunnuntaina BB:stä häädettäisiin Salami. (Joo, ei ole kirjoitusvirhe ja joo, olen lapsellinen) On ollut jännä seurata miten omasta suosikista tulee yhtäkkiä inhokki. Ja toisaalta Sebastian josta sanoin miehelle että toi on niin ekana ulkona on yhtäkkiä tullut mieleinen voittajasuosikki Tanjan ohella vaikka normaalielämässä en voisi kuvitellakkaan pitäväni Sebun kaltaisesta ihmisestä. Tarkoittaakohan tämä sitä että ihmisiin pitäisi ensin tutustua ja sitten vasta tuomita?

maanantai 10. lokakuuta 2011

Mautoja


Mies vei V-V:n viikonloppuna mautonäyttelyyn. Apua, siinä tiivistettynä ajatukseni. Tuntuu ihan mahdottomalta että pitäisi päästää 15-vuotias pihasta jollain muulla kuin kävellen tai polkupyörällä. Lainsäätäjillä ei ole tainnut olla omia lapsia. "Isoja miehiähän" ne ovat mutta kyllä silti vielä niin monella tapaa lapsia. V-V on onneksi syntynyt tammikuussa ja mopokorttia ei voi ajaa ennen lumia sulamista joten lumista talvea odotellessa... Olen tarttunut kauhean epäolennaisiin asioihin; mitä jos mauto sammmuu risteykseen, mitä jos ei osaa peruuttaa, miksi niissä on tupakansytytin, mitä jos se kaatuu ja miksi ihmeessä lapset lähetetään melkein autolla muutaman mopotunnin jälkeen kaduille kun täysi-ikäiset joutuu istumaan ajokorttinsa eteen paljon paljon enemmän.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Piirakkaa


Kokeilin Arlan uutta makurahkaa ja laitoin täytteeksi persikkaa kun olin hamstrannut sitä tukusta kolmen kilon purkin puolella hintaa. Rahka oli tosi hyvää ja raikasta ja piirakka... Piirakka oli taatusti karmeinta leivonnaista mitä olen ikinä saanut aikaiseksi. Persikka tuntui suussa ihan räältä ja maistui tai siis ei maistunut kuin lämpimältä. Tämä menee nyt klassikoksi: "Muistatko vielä kun mä leivoin sen piirakan?" Tähän asti olen puhunut vaan kastikkeesta jonka tein parisuhteen alkuaikona mutta jonka maku ei ole unohtunut vieläkään. Ja mies parka vielä söi sitä, sitä se rakkaus teettää. Ei ollut kuulemma mitään vikaa, ei kastikkeessa eikä tässä piirakassa.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Kurpitsa


Kävin Agrimarketin joka syksyisessä pihatavaroiden poistomyynnissä missä melkein kaikki oli vähintään puolella hintaa alennettuna. Ihmeiden ihme mukaani tarttui vain yksi koristekurpitsa. Tässä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että olen sairas. Diagnoosi on tavaraähky ja uskoisin että se viimeistään tuossa joulun alla alkaa laskeutua. Tämä ei lupaus ja jos tilanne muuttuu niin ähky voi laskeutua vaikka jo huomenna. Kauheetahan se nyt olisi jos sitä tällaiseksi jäisi.