sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Itse itseäni viihdyttäen.




Arvonta on yhden postauksen alaspäin.

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille  Tervetuloa myös uudelle lukijalle Noushkalle, jolla on monta blogia, mutta yhteen niistä ehtii vielä osallistua ja siellä on mun ihanaisen lapsivieraan  tekemä kuva Kikistä. Hän oli piirtänyt Kikille ison hymyn. Aivan mahtavaa, lasten suustahan kuulee totuuden. Tai siis tällä kertaa lapsen kynästä.

Sitten aivan muuhun asiaan; myöhäisiin askarteluihin. Vaikka pääsiäispuhteet tuli aloitettua aikoja sitten niin sen verran tämä kevät vetää mielialaa alassuuntaan ja nassua muistuttamaan norsun ripsipiirakkaa, että valmista tuli vasta Pitkäperjantaina. Kun ei päässyt kirppareille eikä kirjastoon niin piti viihdyttää itseään muulla tavoin.

Hyväksi havaittuun tapaan meillä koristeltiin taas pahvia ja tapettia yhdistelmällä. Meitsillä oli suuruudenhullu suunnitelma painaa pupuihin "Hyvää pääsiäistä" teksti aakkossabloonalla, mutta sitten mää rupesin räknäämään montako Jänö Jussikkaa pitäisi väkertää. Tulin sitten siihen päätelmään, ettei ne tuohon hyllyn reunaan olisi edes mahtunut. Mitään tekemistä ei siis sillä seikalla, että loppui puhti kesken ja valmiina oli vaan "Hyvää " sanaan riittävät pitkäkorvat.






Maalasin munaa neljään kertaan valkoisella maalilla. Reunat olin siististi peittänyt maalarinteipillä ja epäsiististi ne sitten irtosi sillä samalla maalarinteipillä. Peitin virheeni mustalla silkkinauhalla ja sitten olin niin tyytyväinen ideaani, että komensin siipan loppuillan kehumaan suoritustani. Miehellänikin oli siis Pitkäperjantai. Nyörit ja nauhat kiinnitin tavallisella paperiliimapuikolla ja hyvin pysyi. Vaikka vähän hermostutti iltasella, että onko meillä aamulla alaston muna.




Tämmöinen se oli ja tuunattu muna on tuolla yläkuvassa. Se oli kaikista nätein räpsäisy niin laitoin sen paraatipaikalle.






Innostusta puhkuen flow-tilassa liittelin munaa ja silkkinauhaa yhteen ja huomioin tylsillä saksilla poikki nyherrettyn nauhan menneen hötöiseksi päästä. Mää näppärästi ajattelin ratkaista tämänkin ongelman ja tuumailin, että tökötän sen liimaan niin ne päädyt sulautuu toisiinsa melkein saumattomasti. Siitä nauhasta irtosi liimapuikkoon nöyhtää ja  panikoin ja peljästyin, että nyt mun kaikki valkoiset pitsini menee mustaan höttöön. Koska mää olen kauhea höpöttäjä niin pidin itselleni seuraa ja höpöttelin askarrellessani.  Parahdin siinä sitten hirveeseen ääneen "Mulle tulee munakarva." Siippa tietää vaimonsa luulosairaaksi, joka diagnosisoi itsellään milloin minkäkin mystisen vaivan. Mitä lie munaa mahtoi yleensäainaniinjärkeväpuolisoni ajatella, mutta se vastasi meitsille olohuoneen puolelta "Ei sulle kulta tule. Mää olen aivan varma ettei tule."

torstai 28. maaliskuuta 2013

Arvonta





Ensin toivottelen Tervetuloa! uudelle lukijalle  Sielläkin on arvonta meneillään, menkää osallistumaan, mutta älkää ihan vielä. Pysähtykää ensin tähän arvontaan ja jatkakaa sitten matkaa. Mää pahoitan mieleni jos ei kukaan osallistu ja poraa roinotan koko pääsiäisen.

Istuskeltiin perheen kanssa köökissä ja kertoilin miesväelle, että se on kohta arvonnan paikka. Se ensimmäinen oli 5500 sivunnäytön kohdalla ja seuraava 11000 kohdalla, kun olin tuplannut saaliini. Siinä sitten turisin, että määhän olen kohta taas tuplannut, koska 21000 lähestyy lupaavasti. Mies katsoi hitaasti poikaa ja poika katsoi hitaasti isäänsä. Sitten ne meni ihan mykäksi. Luulin, että appeessa on jotain vikaa, mutta sitten ne räjähti hohottamaan. (Ja mää olin jo kerännyt vettä silmäkulmiin ja olin aikeissa päästää surkean "Ettekste tykkää mun ruuasta, yyyyyh" rääkäisyn.) Joo, matematiikka ei ole mun vahvinta aluettani. Koska olin jo käynyt shoppaamassa palkinnon ja se polttelee kaapissa niin täräytetään sitten arvonta 19711 sivunnäytön kunniaksi.  Koska se laskento-oppi ei ole kontrollissa niin on parempi, että mennään taas tutuilla säännöillä; kaikille yksi arpa. Ei mun rahkeet riitä sen monimutkaisempaan suoritukseen. Ilostun ihan hirveästi jos sää linkität ja vielä enemmän ilostun jos sää liityt lukijaksi, mutta pihtaan silti niitä lipukkeita yhden jokaiselle. Jos olet semmoinen anonyymi niin laita joku nimimerkki. Jos teitä sattuu olemaan kaksi niin laitan paketin matkaan ensin koordinaattinsa ilmoittaneelle anonyymille. Vastaukset lukitsen 18.4. ja ilmoittelen voittajan seuraavana päivänä. Tähän taas ne tutut säännöt "Jossei satu tulemaan töllöstä jotain todella jännittävää." Kun se ensimmäinen arvonta meni päivällä yliaikaiseksi sen telkun takia. Voittajan yhteydenottoa odotan viikon ja sitten kätönen käy arvontapurkilla toistamiseen. Muutamien viikkojen yrittämisen jälkeen vetäisen vihannesosaston kaikki tuotteet tuulenhalkaisijaani ja pidän voiton itse. Niin juu, pienistä tuloista johtuen arvonnan 
                                                                                sponsoroi Kikin aviomies. 

Kuvasta ei käy selville, että täplikäs on lautasliinoja ja ruutunen astiapyyhe. Ja orvokki muovia. House Doctorin muffuvuuat ei ilmeisesti kestä uunia, mutta nätit ne on. Ja ne sopi kivasti tuohon kuvaan  muoviorvokin sisuksen kanssa, Jos niihin sitten pudottaa valmiiksi paistetun muffinssin. Sisustuksellisuus ensin ja käytännöllisyys jälkeen. Ämpäri on puolikas ja sen saa seinälle. Siellä on pikku reikä ripustamista varten.


  Joudun ravitsemusterapeutille täyttelemään syntilistaa ja jos kukaan ei osallistu niin sitten kirjan sinne seuraavaa; Suklaamunaa. Tunnetila: Lohtusyöminen. Kukaan ei osallistunut blogiarpajaisiin. Suklaamunaa. Tunnetila: Lohtusyöminen. Kukaan ei osallistunut blogiarpajaisiin. Pelastakaa mut moitteilta ja häpeältä, osallistukaa, pliis! Muuten mää joudun tunnustamaan, että mulla oli muna suussa koko pitkät pyhät...

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Tekee kovaksi



Ensin toivottelen Tervetuloa! uudelle lukijalle 


Sain ihanaiselta haasteen, johon kuului vastata 11 kysymykseen ja keksiä uudet 11 ja lähettää eteenpäin. Tämä postaus venuisi niin turbomittoihin, että laitan kyssäreitä eteenpäin toisella kertaa. (Mitään tekemistä tällä ei ole sen kanssa, että meitsiltä menee viikko niiden kysymysten vääntämiseen.)


1. Se kosmetiikkatuote jota kehuisit varauksetta muillekin käytettäväksi?
Mun kätösistä löytyy kaksi vaihdetta; joko mää ruokailen kynnet, kynsinauhat ja nahkan sormista tai sitten kasvatan petolinnun kynnet hyppysiini petolinnun peffaa muistuttavan naaman kaveriksi. Jos on vuorossa kasvattamistoimenpiteet niin sitten Trind Nail Repair. Se 
tekee kovaksi ja joustavaksi samaan aikaan. Todella hyvä aine.  


Cleanin hajuvedet; ne ei puolison mielipidettä lainatakseni "Haise miltään." Saan grande luokan päänsäryn kaikenmaailman esanssikielon käryistä ja nämä ei kivistä nuppia, eivät saa nenua vuotamaan eikä henkeä ahdistumaan. Varsinkin Warm cotton tuoksuu
vastapestyiltä pyykeiltä, jotka on olleet ulkona tuulessa kuivattelemassa.



2. Mitä itsekästä teit viimeksi?
Tein dominokakkua. Siinä piti liottaa viisi liivatelehteä pariin ruokalusikalliseen vettä. Mies epäili baileyskakku kokemuksensa antamalla varmuudella, ettei ne siihen millimäärään tule liukenemaan. Tiedotin tuloksen epäilevälle siipalle, että kyllä ne sinne upposivat ja seos näyttää ihan smäidältä. Elättelin itsekkäästi toivetta, ettei puoliso halua syödä sellaista kakkua ja saisin vedellä kaiken ihan itse.





3. Viimeksi lukemasi kirja?
Melkein sain Suutelen postinkantajaa loppuun, mutta sitten oli aloitettava toinen opus, koska sitä jonotetaan ja mää juuri pulitin niin hirmuiset sakot kirjastoon, että aloin melkein itkeä häpeästä.


4. Paras käsirasva?
Natusanin vauvavoide


5. Paras luonteenpiirteesi?
Mies: Iloisuus (Varmistin vielä, että nyt puhutaan minusta eikä hänestä ja kyllä se niin vastasi.)
Lapsi:  Jaa sun vai? Sitten tähän ääniefektinä hirvee nauru.
Kiki: Peräänantamattomuus on sekä hyve että pahe. Se on hyvä silloin kun ei tumput lennä tiskiin ensimmäisen töyssyn tullen, mutta joskus olisi hyvä ajatella pidemmälle. Niinkuin silloin kun parikymppisenä päätin, että näppylä leuasta lähtee. Ja kyllä se lähtikin. Kaivoin sen hakaneulalla irti. Tilalle mää sain hermeettisen kokoisen paiseen ja 5 sentin kolikon kokoisen arven.


6. Mihin seurustelukumppanisi/parisuhteen toinen puolisko ihastuivat sinuun ensimmäisenä?
Tiedustelin siipalta ja se sanoi, että ulkonäköön. Olin aivan järkyttynyt. Siis minun puolisoni? Ja mää kun olen kertonut aivan toista tarinaa meidän kolmansilta treffeiltä hetkestä jolloin siippa tajusi, että olen sen elämän nainen. Ei olisi irronnut Tuttu jutussa ruusuja. Ei se kolmansien treffien tarinakaan olisi kyllä telkkariin sopinut.



7. Nojatuoli vai sohva, kumpaan lösähdät illalla (vai lösähdätkö ollenkaan)?
Lösähdän siipan viereen sänkyyn rapsutettavaksi. Kuullostaa, että olisin koira. Opein neloselta jostain ohjelmasta, että käyttäydyn muutenkin hurttamaisesti. Nekin uuden tuttavuuden kohdatessaan kiertelee ja välttelee katsekontaktia. Saan ensi suvena teistä lukijoista ainakin kolme tai jopa neljä kyläilemään. Varmuudeksi mainitsen, että en haistele toisten pyllyjä koiramaiseen tapaan. Uskallatte sitten tulla.


8. Jatka lausetta: "Kun herään aamulla, näen ensimmäisenä...."
Herkimmät lukijat voi pompata seuraavaan kohtaan, koska täältä se vastaus kohta lähtee. Paneelikaton tai vielä pahempaa; puolipaneelia. 


9. (tässä kohtaa ehtyy kysymysnaattori, ei vain tule enempää... ääh..) Missä istut bloggaamassa?
Sillä meidän huushollin ainoalla tuolilla, jonka mun selkä ja pylperö hyväksyy. Seilaan sen kanssa edestakaisin köökin ja tietsikan väliä.

10. Melkein kaikki haaveilivat lapsena (kai?) olevansa jonkun toisenniminen? Minkä nimen olisit valinnut itsellesi?
 Lapsena olisin varmaan halunnut olla Tiina, koska olin niin rakastunut kuin nyt 9 veen iässä voi olla läheisessä pulpetissa istuvaan Tiinaan. Kai mää olisin sitten halunnut saman nimenkin.

11. Paras elokuvasitaatti?
V2 Jäätynyt enkeli: Mikä vittu teitä porilaisia vaivaa?

Rakas puoliso kysäisi, että pitäiskö ottaa blogia varten kuva? Olin aivan ihmeissäni, että mistä ihmeestä se tiesi. Vaikkakin mun naamasta näkyy kaikki mitä funteeraan. Mutta niin yksityiskohtaista ja selkeää tietoa. Tuolla ylhäällä se räpsy nyt on ja siippa tiesi siitä, että foto pitäisi nappaista, että olin vaihtanut puhtaan paidan ilman rääppeitä tissipuskureissa... 


keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Munat mielessä

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille  ja Marcellalle.




Sain tunnustuksen 

Tunnustuksen säännöt ovat:

1) Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2) Valitse viisi ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä 
kommentti heidän blogiinsa.
3) Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen laittavat sen eteenpäin.

Kiitos ihan hirveesti, ilostun näistä aina kauheasti! Linkit löytyy tuolta yläpuolelta. Matkaan lähettäisin tämän seuraaville:




Sitten pomppaan Kikimäiseen tapaan aivan toiseen asiaan; hakusanoihin. Tänne on päädytty seuraavilla:

Petin miestäni kaverin bileissä
Ei kokemusta, en osaa auttaa. 

Good Wife juonipaljastukset
En osaa auttaa tässäkään asiassa. Kun mää töllötän digiboksilta aina huonot ohjelmat ekana niin hyvät hilloontuu sinne alimmaiseksi. (Eivätkä ole vielä alkaneet maatua, vaikka mies sitä välillä epäilee.) Sieltä pohjilta löytyy se viimeksi telkussa esitetty Good Wifen tuotantokausi  korkkaamattomana. En sitten noista juonipaljastuksista vielä tiedä.

Montako kenttää Pet Rescue Saga
Tähän tiedän vastauksen; nyt niitä on 147 ja lisää varmaan tulee kohtapuoliin. Jos sää olet siinä samalla etapilla odottamassa tietyön aukeamista, niin suosittelen napsuttelemaan Mahjong Piratesia ajanvietteeksi.

Kiki voita ja tiedä. Kiki tiedä ja voita ohjelma. Kiki live tiedä ja voita.
Mää olen niin huono häviäjä, että jos mut voittaa niin sitten sen kyllä tietää. Vuosia, vuosia sitten asuin kerrostalon viidennessä kerroksessa ja meillä oli vieraita, joista yksi omasi niin hyvän yleistiedon, että olin vaarassa jäädä Trivial Pursuitissa häviölle. Totesin vaan, että kohta näkee p*rkele naapurit värillisiä rakeita. Epäilin heittäväni pelinappulat akkunasta ulos. Itsellä sitä yleistietoa ei ollut, mutta olin tankannut suurella vaivalla kysymyksiä ja vastauksia ulkomuistiin. (Mainitsin varmuudeksi, vaikka ei teistä lukijoista varmaan kukaan epäillyt mun olevan laajalti yleissivistynyt.)

Ripari blogspot
Olen vahvasti sitä mieltä, ettei tämä blogi oli rippikouluikäiselle sopivaista luettavaa. Suosittelen Demi-lehden sivuja.

Nelonen Kiki
Kerran olen semmoisen todistukseen saanut; kauppiksessa kirjanpidosta. Ensimmäisellä tunnilla opettaja huitoi, että tuolla on kredit ja tuolla debet. Säikähdin ja päätin, että paska aine. Pakko sitä kakkaa sitten oli opetella. Kevättodistuksessa komeili vaivalla pakerrettu ykkönen.

Kenen kanssa mennä ripariin
Voi, voi. Täydestä sydämmestäni soisin, ettei kukaan, koskaan, ikinä, joutuisi tämmöisiä miettimään.

Ihania vieraita
Voipi mennä suveen asti, ennenkuin meitiltä löytyy tämmöisiä.

Home piirakka
Ostitko tukusta halvalla jättimäisen saavin persikanpuolikkaita ja teit siitä makurahkan kanssa tortun?  Hyiii, heitä pois vaan kohti biojäteastiaa se tuotoksesi. Aina ei voi onnistua.

Mitä tekee Kiki
Kiitos kysymästä. Muna on ollut mielessä. Sitä sitten viimeksi touhusin. Ja ihan hyvä tuli, tykkään. Helpommalla olisin tietysti päässyt shoppaamalla valkoiset munat heti alkuunsa.





Meillä on kyllä ollut hupia keltaisen munan metamorfoosista matkalla valkoiseksi, kun ollaan harrastettu köökkipsykologiaa ja tulkittu musteläiskiä. Tai siis askartelumaaliläiskiä.


Kikin tulokset:  1. Sorsa irokeesilla  2. Tulosuuntaan peruuttava etana. 3. Jouluenkeli käsipyykillä.


Kaikki välilevynpullistumasta
Mää pärjään seuraavilla; Älä istu, älä seiso, älä kävele yli puolta tuntia kerrallaan. Älä makaa kuin puoli tuntia kerrallaan paitsi öiseen aikaan. Siihen mitä ei moni tohdi kysäistä fysioterapeutilta löytyy Selkäliiton sivuilta hyvät ohjeet kuvien kera.

Tuunaus blogi
Tähän tämä on väärä paikka, mutta mene ehdottomasti 

Kiki Pori
Olen niin ylpeä!!!  Huomaako mun kasvualustan ja juuret, ihanaa! Ei ole hämäläisyys tarttunut.

Antakaa teidän Kikit
Yhdessäkin on kestämistä. Miten tämän hakija aikoo pärjätä useamman kanssa? Ajatelkaa, lauma keski-ikäisiä tantteroita puhua pälpättämässä taukoamatta.

Kiki pöytä lapsille
Mää olen sillä lailla outo, etten tykkää kaikista lapsista. Häpeän. Riippuu siis vähän tenavasta, että onko alustaa tarjolla.

Kusin housuuni
Tena. Vaikka se on vähän hintavampi niin niistä halvoista saa hiivatulehduksen.

9o-luvun verkkarit
Vietin sen vuosikymmenen hiihtohousuissa ja tuulihousuissa. Hämärä mielikuva olisi, että nappiverkkarit oli kuuminta hottia?

Kikkiä pyllyyn
Mää olet tainnut ansaita tämän. Olen  toistuvasti narissut, ettei mun blogiin tulla omituisilla hakusanoilla. En valita enää... 

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Lakanoita ja rakkautta





Sain ihanaiselta kyselyhaastiksen ja jos tämä ei ole vielä visiteerannut niin sinne tämän lähettäisin eteenpäin. Lentohalausten kera.

1) Lempipaikkasi kotonasi?
Se on varmaan sänky. Ei kyllä se on karkkikätkö tai tietokone. Apua, en saa päätettyä. Siipalle osoitetun gallupin jälkeen mies päättää mun puolestani ja vastaa, että sehän on tietysti hänen vieressään. 

2) Kirja jonka voisit lukea/olet lukenut useamman kerran?
Anna Örnbergin sisustuskirjat otan aina uudelleen ja uudelleen käsittelyyn.

3) Sama kysymys kuin nro2, mutta nyt elokuva?
Olen nähnyt Ötökän elämää niin monta kertaa, että melkeinpä tekisi mieli käyttää kohdassa 11 kysyttävää lempikirosanaa ja sanoa, että olen nähnyt sen ***un monta kertaa. Tällä ei kyllä ole mitään tekemistä halukkuuden kanssa; jälkikasvulla se vaan oli se The elokuva, jota pyöritettiin mieluiten koko ajan. 

4) Millä saa sinut hetkessä iloiseksi? :)
Makealla. Ilostuisin myös kovasti, jos joku kehuisi, että hienosti olen ommellut napin yläkuvan pupuun. Pisaraakaan kuumaliimaa ei käytetty.

5) Kahvi vai tee vai joku ihan muu juoma?
Normipäivänä menee näitä kaikkia.

6) Kun tulee ilta ja lapset ovat nukkumassa jne niin mitä teet ensimmäisenä? 
Iltasella käperryn miehen viereen ja käsken rapsuttaa. Kysyn katsellaanko telkusta jotain vai alkaako puoliso kuorsaamaan hengittämään raskaasti? Joskus se siippa valittaa, että sillä on jännetupintulehdus rapsuttamisesta. Vastaan kysymyksellä; Onko siitä sairaslomatodistus? Aika usein komennan miehen haistamaan hengitystäni, että olenko käynyt hammaspesulla.

7) Inhokki kotityö?
Lakanoiden vaihtaminen. En kyllä edes tiedä miksi. Jos mää olisin sinkku ja asustelisin yksin niin pakko tunnustaa, että taitaisin vaihtaa petivaatteet siinä vaiheessa kun luteet ja täit jakaisivat lavetin mun kanssa. 

Toinen inhokki on kyllä se, kun osoitan puolisolle suuren suurta rakkautta ja väkerrän maksakastiketta. Siis se haju. Mausta en tiedä, enkä maista. Me kuljetaan V-V:n kanssa pumpulitollot tuulenhalkaisijassa ja kyökitään samalla kun siippa vetelee sitä soossia kaksin käsin kitaansa. Huomauttelen teon jälkeen parisen viikkoa syvien huokausten säestämänä; "Ajattele, miten mää sua rakastin ja sulle kastiketta väsäsin."

8) Lempilelusi lapsena oli....?
Ihan ensimmäinen oli leivinpaperi. Äiti laittoi sitä sängyn päätyyn ja meitsi polki sitä tohkeissaan kun se rapisi. Voisinkohan mää syyttää äiteetä vaillinaisista pullan leipomisen taidoista; määhän olen saanut lapsena ajatuksiini mielipiteen, että leivinpaperi kuuluu jalan alle eikä baakkelssien vääntämiseen. Vieläkin tykkään rapinasta, kun mää avaan jonkun suklaapatukan käärettä...

9) Oletko suunnitelmallinen?
Ensimmäinen ajatus oli "En." ja sitten "Miten niin muka et?" Mää rakastan post-it lappuja ja listoja. 

10)Ja muinaisten kaverikirjojen tyyliin: Lempivärisi?
Valkoinen. 


11) Tätä olen kysynyt jossain haasteessa ennenkin, mutta (James Liptonin tapaan): Lempikirosanasi?
Huomauttelen usein jälkikasvun kielenkäytöstä ja yhtenä päivänä se jälkikasvu totesi, että "Oletkos mutsi huomannut miten paljon sää itse kiroilet?" Olen pitänyt kiroilupäiväkirjaa ja teen siitä vielä postauksen. Niin juu, asiaan. Kun säikähdän tulee s**tana, jota en muulloisin yleisesti käytä. Yleensä suusta livahtaa se hilloviivan synonyymi.


Viimeaikaisia ärräpäitä:

Tapaus 1 






Löysin kaappia siivotessa oudon lärpäkkeen ja hetkellisen fundeeraamisen jälkeen tajusin sen olevan vuosia sitten hankittu "halvalla sain" ostos. Se oli silikooninen Madeleinevuoka. Guugletin ohjeen ja siinä käskettiin laittamaan semmoiseen truuttapussiin taikinaa ilman sitä kikkaretta siellä päässä ja tööttäämään sitten taikinaa siihen vuokaan. Toimenpide "Heilautan sitä pussia ja se laukaisee sisältönsä matolle, tiskipöydälle, hellan reunalle ja kotiäidin uniformuuni (raitanen paita ja fleecepöksyt) on Kikin roiskeasteikon 1-3 ylittävä. Määrittäisin tulokseksi 5 ja puolikas päälle. Saatoin heilautuksen ohessa sitä pussia hellästi puristaa, mutta oikeesti ihan pee ohjeistus. Kun mää pluuttasin sitä taikinaa (hyvää oli) niin päästelin repertuaaristani ison osan; "Ei v*ttu sitä on täällä ja täällä ja voi j*malauta sitä on täälläkin Se on p*rkele juhannus, ennenkuin nämä kaikki roippeet on pyyhitty."

Tapaus 2
Kellahdin kyljelleni sänkyyn. Pahaa aavistamatta painoin töllön päälle ja painoin digiboksin päälle. Pelästyin ihan hirveästi. Mitä niille lapsille oikein Pikku Kakkosessa nykyään näytetään? Koska säikähdin perin pohjin niin tehostin sanomaa kirkaisulla "s*atana* 









 Koska se ainakin siipan mielestä oli niin hassunkurista niin kerron sitten teille lukijoille, että laitoin kädet korville, kun se kauhistus tärähti ruutuun. Joku piuha on mennyt väärään paikkaan, koska kämmenet päätyy useimmiten korville, eikä silmille missä niistä olisi paljon enemmän apua psykedeelisten kissien ilmantuessa näkökenttään.


Tämän postauksen kirjoitti Kiki 40v. Pelkää sudenkorentoja, joulupukkia, Puuhanallea ja Katti Matikaista. Kirjoitusvirheiden etsimiseen osallistui Kikin puoliso 43 v. Pelkää vaimonsa silmien tavoittavan toistamiseen Katti  "saa puolisoni kirkumaan" Matikaisen. Rakkaalla miehelläni on vahva epäilys, että oltiin todella lähellä tilannetta, jossa siippa jää lentävän kaukosäätimen tähtäimeen...

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Oikein shown esitin miehelleni.



Olen taas repinyt askarruttavia asioita lehdistä talteen. (Näiden alla olevien repäisyjen lisäksi olen kartuttanut kuppikakkujen reseptikokoelmaa noin 20 otoksella.)


Kodin Kuvalehti 20/2012
Lapsia voi suojella myös tutustumalla heidän kavereihinsa.

Tähän olen uutterasti pyrkinyt, mutta oma jälkikasvuni komentaa "V*ttu hommaa oma elämä ja omat kaverit. Lähe menee, ovi kiinni!"

Anna
Pitääkö keski-ikäisen naisen tietää kuka on Blake Lively?

Koska taipumuksiini kuuluu liimautua katselemaan ohjelmia, joiden arvelen olevan suunnattu esimurkkuikäisille tyttölapsille, niin tottahan toki olen tarkkaavaisesti seurannut jokaisen töllöstä tulleen jakson Gossip Girliä. (Se Blake Lively on siinä isossa roolissa.) Siinä meni jossain vaiheessa vauhti niin hurjaksi, että putosin rattailta. Sovelsin vähän tuota ekaa kohtaa ja aloin tiedustella V-V:n ystävä tytöiltä, että töllöttääkö ne telkusta Gossip Girliä? Jokainen kohdehenkilö katsoi oudolla ilmeellä ja vastasi kielteisesti. Sitten aloin kartoittaa maaperää ystävien pikkusiskojen osalta. Ei nekään seuranneet. Ja olen muuten kysäissyt mun mutsiltakin, eikä kuulunut mutsinkaan tv-osioon. Eikä systerinkään ohjelmistoon. Niinpä mää sanoisin, että kyllä keski-ikäisen naisen pitää tietää kuka on Blake Lively, koska sitä Gossip Girliä ei seuraa kypsän seniori-iän saavuttanut äitini, ei justiinsa 31:den vuoden iän saavuttanut siskoni eikä yksikään henkilö melko kattavasta otoksestani alle 17-vuotiaista tytöistä.  Ei siinä poissulkutekniiikalla jää jäljelle kuin keski-ikäiset naiset.

Yhteishyvä helmikuu 2013
39% suomalaisista lainasi jotain kirjastosta jotain vuonna 2011.

Taidan olla itara, mutta mitä rahan haaskaamista. Siltä 61%:tilta. Mua alkoi huimaamaan ja ahdistamaan aatos, että paljonko tuohta palaisi, kun shoppailisin kylki vääränä teoksia, jotka mää kotiutan kylki vääränä kirjastosta. Ja jos ne 61% ei lue, niin miten ne tekee huussissa?

Me Naiset 44/2012 
Ikean neliskanttinen Lack-pöytä on kaikilla.

Funteerasin, ettei meillä kyllä ole. Meitillä on vaan semmoinen pitkuliainen. Olin jo suuntaamassa Ikeaan, että täytyyhän nyt sitten meilläkin olla, kun kaikilla muillakin on. Puoliso informoi, että löytyyhän se semmoinen neliskanttinen Lack meidän saunan eteisestä. Ettei mitään hätää, ollaan niinkuin keskivertojampat. Tämä asia vaan herättää minussa epäilyksen, että olenko altistanut miesraukkani liian monelle Ingmarin kaupan reissulle, kun se tietää niiden tuotteetkin jo nimeltä?

Olivia
Febsessoida = Tuntea ahdistusta siitä, ettei elämässä ole tapahtunut mitään, mikä näyttäisi hyvältä Facebook-postauksessa. 

Mun täytyy kyllä alkaa febsessoimaan tai jotain muuta, koska naamakirjan puolella on ollut joukkopako. Siis olenko mää oikeesti niin outo?? Joka aamu käynnistän tietsikan ja ajattelen, että jos sama viirus leviää blogistaaniaan, niin en kyllä tiedä mitä mää teen. Tai siis tiedän; rimpauttaisin itkuisen puhelun miehelle, lapselleni (Joka sanoisi, että "Anna v*ttu olla viimeinen kerta, kun soittelet sun v*tun blogis takia kesken tunnin." Nimimerkillä Kokemusta on.), siskolleni ja toiselle siskolle (Joka suuttuu, jos sille soittelee kesken työpäivän.) 

Cosmopolitan helmikuu 2013
 Nouse esiintymislavalle. Istahda toiselle puolelle huonetta ja hyväile itseäsi usean minuutin ajan. Kysy sitten mieheltä, mitä sinun pitää tehdä seuraavaksi.


Esiintymislavaksi valitsin köökin, koska istuskelen vaan tietsikalla, vessassa ja keittiössä. Sohva on liian upottava mun rohjolle selälle. Ei se siippa nyt toisella puolella huonetta ollut, mutta oli se yhden tuolin mitan päässä. Käynnistin shown;  Mitään lavaa en siinä käyttänyt, mutta tuolille istahdin. Taputtelin itseäni ensin vasemmalle ja sitten oikealle olkapäälle ja kerran vielä vasemmalle. En tiedä mihin tällä ohjeistuksella pyritään, mutta meillä tapahtui seuraavaa: Puoliso seurasi toimintaani ja virkkoi "Jaahas, onko tullut uusi lukija? Hyvä, hyvä." Kysymykseen mitä pitäisi tehdä seuraavaksi mies vastasi "Jatkat vaan samaan malliin."


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Huulien välistä



Sain ihanaiselta   kyselyhaastiksen. En edes kehtaa katsoa kauanko tämä on luonnoksissa hilloutunut, mutta tästä lähtee;


1. Unelma jonka haluaisit toteuttaa?
Olen ajatellut, että olisi aivan mahtavaa, jos olisi semmoinen blogitapaaminen. Ainaniinjärkeväpuoliso kyllä tipautti maankamaralle huomauttamalla, että eihän ne kaikki jonkun blogin lukijat tunne sitten taas toisen blogin lukijoita. Olen kuitenkin sitä mieltä, että täällä blogistaaniassa olen usein löytänyt oman lukijan toisesta blogista, jota kovasti fanitan. Olen sitten tästä haaveestani tottakai kertonut myös sisarukselleni. Tarinoin siinä sitten, että miten olisi blogistaanian kokoontumisajot, vaikka Tampereen Ikean kahviossa. Ja miten kaikki kummeksisivat yrmeän näköistä tanttaraa seinän vierellä. Joku tajuaisi, että "Oo, sehän on tietysti Kiki´s Home" ja sitten tulisi juttusille ja mää päästäisin Saukin PikkuOravilta lainatulla nasaaliäänelläni  vastauksen "Ju."  Se tulee huulilta, kun mää jännitän, se imitaatio. Siinä sitten tottakai odotin, että rakas sisko olisi sanonut, että ethän sää mikään yrmeän näköinen vieraassa seurassa 
jähmettyvä kimittävä piipittävä tanttara ole, mutta se vaan nauroi.


2. Suosikki tv-ohjelmasi?
Ei pysty pinnistämään vaan yhtä ainokaista; Unelmien poikamies, Iholla, Tosielämän täydelliset naiset (Nyt on esitysvuorossa OC:n), Isänmaan puolesta (Se on niin se ihana naispääosan esittäjä.), Muuttoapua uusperheelle, Huippumalli haussa, Kosto, Sherlock Holmes. Jos otetaan sellaisetkin jota ei juuri nyt pyöri niin BigBrother, Aavekuiskaaja, Siskoni on noita, McLeodin tyttäret. Ette te kuitenkaan luule mua kauhean syvälliseksi niin voin paljastaa, että Sabrina teininoita. Meillä on sen eka tuotantokausi boksina. Jälkikasvukin tykkäsi katsella sitä DVD:ltä. Lapsi on kieltänyt itsensä häpäisemisen netissä, joten mainitsen, että ei se sitä useampaan vuoteen 
ole katsellut. Itsestäni en puhu mitään.

3. Elokuva, joka teki sinuun vaikutuksen?
Aikoinaan teki Levottomat suuren suuren vaikutuksen, mutta kun muutaman vuoden päästä tuli uudelleen katsomisen paikka niin ihmettelin, että mitä kummaa. Ihan paska. 

4. Oletko aamuvirkku vai iltavirkku? 
Ehdottomasti iltavirkku.

5. Miten juot kahvisi mustana, maidolla vai juotko kahvia lainkaan?
Mieluiten 12 sokeripalan ja kerman kera, mutta nyt on täytynyt siirtyä ravitsemusterapeutin painostuksen alaisena useimmiten makeutusaineeseen ja rasvattomaan maitoon. Ryystän mieluiten sellaisesta kupista, jonka vierellä on asetti täytettynä makealla. 

6. Pulla, keksi vai kakku?
Saako vaan yhtä lautaselle... Pakon alla se taitaisi olla Baileyskakku ja jonkun kotona leipoma Herrasväen pikkuleipä. Useimmiten se joku en ole minä.

7. Mikä sai sinut liittymään blogini lukijaksi?
Nythän on pakko tunnustaa, että löysin sinut stalkkaamalla. Olit jättänyt kommentin ja sitten poistanut sen. Lähdin sitten Mintun jalanjäljille. Pelkäsin, että olet tykittänyt tekstini maanrakoon, mutta sitten muuttanut mielesi. Nykyisin tiedän, että se on mennyt pahasti metsähallituksen puolelle se epäilys. Pidin kovasti lukemastani ja löydyit suosikit listalta pitkään. Sitten järjestit arvonnan ja tulin julkilukijaksi. Arvelin, että kyllähän liikenteen lähteistä olit sen jo nähnyt, että kävin aina lukemassa postaukset. Ettei se esiin 
                                                                       tuleminen tavallaan siitä arvonnasta johtunut.

8. Paheesi tai paha tapasi?
Kova ja kimakka ääni. Ja kun mää innostun tai säikähdän  missä tahansa niin saatan kohtuu äänekkäästi ilmaista mielipiteeni "Voi v*ttu." "Ooh."  "Aaaah."  "Hyiiii." "Ei." Ainaniinjärkeväpuolisoni muuttuu välillä lapselliseksi ja saattaa kirpparilla yhtäkkiä heilauttaa näköpiiriin jotain (Toivottavasti en loukkaa kenenkään tunteita.) retroa ja päästän korkean nuotin ja kimautan "Vie se heti pois." niin, että naapurirakennuksessakin viedään ostokset takaisin. Se tietää kyllä vuosien kokemuksella miten siinä käy ja aina se tuntuu olevan yhtä 
hassun hauska kepponen. 

Puoliso muistelee usein kun oltiin kirpparilla vanhassa hallissa ja siellä oli metallilangasta väännetty sudenkorento. Sillä oli vielä sinisistä kivistä tehdyt mielipuoliset tappajan silmät. Mies tottakai varoitti, että älä katso, tuolla on semmoinen. Tiesin sen jo siis, mutta sitten kun sen näin niin kajautin "S*atana* sen verran kovaa, että se rääkäisy kajahti seinästä seinään ja pongahteli siellä kaikuna varmaan vartin.

Viimeksi kajautin Terrassa; siellä oli hyasintteja. Outoa. Pääsiäishyasintti. Voiko siinä muuta huulilta kimmota kuin "Mitä v*ttua?"

Tämä ei nyt liity aiheeseen millään lailla, mutta tänne ollaan saavuttu hakusanalla "Puuhamaa tuhopoltto" Oletteko kuulleet urbaanilegendaa täysikasvuisesta daamista, joka alkoi Puuhamaassa Itkeä, kun PuuhaNalle saapui paikalle. Ja Itkeä isolla Iillä. Kyllä, minä se olin, tunnustan. Siltä varalta, että se tihutyön etsijä oli Kanta-Hämeen poliisilaitokselta, niin se pyromaani en ollut minä eikä sytyttäminen meitsin tekosia; rakas puolisoní takaa alibin tihutyön päivämäärälle. Ja pikku pilttiäni lainatakseni; en osaisi edes ajaa 
autoa kohti Tervakoskea yön pimeydessä...



Se on huolella läträttyä aurinkorasvaa ei mulla normaalisti näytä nassu tuommoiselta.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Normaalin epänormaali postaus




Kerjäsin naamakirjassa ja nyt blogistaaniassa kiertävän haasteen, jossa pääsee muistelemaan itseään toisen valitsemassa iässä. Sain  iän 17 v ja tästä se lähtee:


Kun olin 17v

Asuin:
Torppa oli sisustettu mustalla ja kromilla (Hui.) ja sitä torppaa jakoi kanssani todella kuluttava parisuhde. Mun mutsi käytti siitä parisuhteen toisesta osapuolesta kaikenlaisia rumia ilmaisuja, joita en nyt mainitse tässä. Jos sellaisilla hakusanoilla päädyttäisiin tänne blogiin, niin laittaisin säpin verkkopäiväkirjani oveen. Olin alkanut 16-vuotiaana seurustella reippaasti itseäni vanhemman miehen kanssa. Oma jälkikasvu on nyt 16-vuotias. Jos funteeraan, että V-V toisi nyt näytille tyttöystävän ja esittelisi "Tässä on mun uus typy Pirkko. Pirkko on kahden lapsen äiti ja 31-vuotias." niin mää en voi laittaa sellaisiakaan sanoja tänne, joita mun suusta purkautuisi. Täytyy muistaa pyytää äitimuorilta anteeksi silloista käytöstäni. Nyt niin ymmärrän kaikki mitä siltä mammalta aikoinaan lipsahteli. Vaikka silloinhan olin täynnä pyhää vihaa. En tuomitse isoa ikäeroa, mutta kummankin täytyisi painia samassa sarjassa "aikuinen".

Olin: 
Naiivi; kuvittelin rakastavani toisen ihmisen ehjäksi. Käryävä; Anais Anais oli kylpyveteni. Tantta; lempipukine oli valkoinen pitsikauluksinen kauluspaita, johon liitin helmet kaulalle ja korviin. Uusavuton; köökissä taitojen huippu oli tehdä bearnaiskastiketta 
pussista. Töllöstä mun lemppariohjelma oli Beverly Hills 90210.  

Tärkeintä elämässä oli:
Miellyttää silloista miestäni siinä koskaan onnistumatta.

 Halusin:
Melkeinpä luulen halunneeni sitä mitä parisuhteen toinen osapuoli käski haluta.

Työskentelin:
Olin kuten Antti Tuisku ennen muinoin; Siwan kassatäti. En saanut myydä keppanaa ilman aikuisen läsnäoloa.

Pelkäsin:
Oli kyllä sen verran mustat sukat, housut ja puserot siinä iässä, että epäilenpä eniten pelänneeni, ettei silloinen mies tule kotosalle. Joulupukkia, sudenkorentoja, hammaslääkäriä, ydinsotaa, ahtaita paikkoja, kuittirullan loppumista, pimeää. Montako tähän kehtaa laittaa?


Nyt kun olen 40 v 
En enää kuvittele rakastavani toista persoonaa eheäksi. Nykyinen mieheni ei kyllä ole rikkikään. Kylpemiseen käytän ihan vaan vettä. Päivän asu koostuu pehmeäksi hioutuneista fleecepöksyistä. Helmiä käytän huussissa korutelineessä koristeena. Gourmeetaidot on kehittyneet ja nykyisin osaan tehdä ruskean soossin, jossa väri ei tule Kikkomanista. 90210 on vaihtunut töllöttimessä Beverly Hillsin 
                                                                                        täydellisiin naisiin.

Asun:
Valkoisella krääsällä somistetussa kodissa. Liian kaukana siskoistani, mutta muuten tykkään kovasti. 

 Tärkeintä elämässä on:
Rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Työskentelen:
Kotiäiti. Emp. (Elän mieheni palkalla.) 

 Haluan:
Se täyttää yleensä yhden seuraavista kriteereistä; valkoinen, ruosteinen, halpa, makeaa tai puolella hintaa.

Pelkään:
Kun tästä poissuljetaan ne perusjutskat perheestä niin jäljelle jää; 
Sudenkorennot; Suojaan pääni, kyykistyn ja kajautan kovalla ja kantavalla äänellä "S**tana."  Paitsi jos olen kirkon myyjäisissä, siellä sihautan vaan "SSSsssss." Ihmisellä täytettyjä maskotteja. En ole muuten enää vuosiin pelännyt kuittirullan loppumista. Montako tähän kehtaa laittaa? Mää pelkään, että kun se Julkkis-BigBrother tärähtää ruutuun, ettei sieltä ruudusta paljastu Johanna Tukiainen. Niin ja pidättämistä. Mää katselin hetken Poliisit-sarjaa ja tajusin, etten pääsisi mustanmaijan konttiin millään. Ainaniinjärkeväpuoliso lohdutteli, että ne on ne sinivuokot tottuneet nakkaamaan humalaisia kyytiin. Kyllä ne nakkaa mutkin sinne hups ja hei. Tai sitten mun tarttisi mennä sinne konttaamalla. Hei oikeesti, ajatelkaa miten noloa se olisi. Olen jo kuvitellut, miten mää sinne könyisin. Tässä mielikuvassa käy niin, että konstaapeli toteaa parilleen "52-tuumanen laajakuva", kun mää olen siinä auton kynnyksellä peräpeili pystyssä kontillani. Meillä miesväki kilpaa keksii syitä pidätykselle; "Parkkeerasi auton vieden kolmen auton tilan." "Pysäytti liikenteen valoihin keskittyessään karamelleihin.""Ei pystynyt ajamaan vihreiden valojen vaihtuessa, koska nauroi Aamulypsyä." "Ajoi keskustassa
1,5 km tunnissa, koska takana tuleva hilautui puskuriin kiinni ja kuljettaja oli ärsyttävän näköinen."

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Varoitus; Outouksia jopa Kikin asteikolla.







Ensin toivottelen Tervetuloa uuudelle lukijalle Siellä on muuten käynnissä arvonta; menkää kurkkaamaan ja osallistumaan.

Sain ihanaiselta  haasteen esitellä viisi omituista tapaani. Olinkin jo ollut huolissani, ettei kukaan uskalla sinkauttaa tätä meitsille. Ja tämän jälkeen taidan olla huolissani, että onko yhtään lukijaa jäljellä. Tämä on kiertänyt monessa blogissa, joten jätän sen tähän vapaasti mukaan poimitttavaksi. Minähän uteliaana haluan lukea teistä kaikista.

Ja tästä lähtee:
Mää tykkään laittaa Oivariinia Fasupalan päälle ja sitten pistellä sen poskeeni.

Jos suutun kaupassa niin sitten menen ja väännän kärrypoletin irti ja jätän sen kärryn parkkipaikalle. Että viekää p*kele ite kärrynne. Mää saatan kilahtaa esimerkiksi siitä, että silmät tavoittaa jonkun "Tästä nyt ihan mitä tahansa ekstrasuperhalvalla" - julisteen ja sitten onkin hamstrarit vieneet kaikki. Outoa tässä on se, että kuljettelen kukkarossa polettia, jonka reunasta on nanomilli hiottu pois, että irti vääntäminen onnistuu ilman isoja muskeleita. Kikin kaamea kärrykosto. Joo, kyllä ne sen on siellä varmaan huomanneet.

Keräsin omituisuuksia naamakirjassa ja jopa erikseen mainitsin, etten suutu mielipiteistä. Mun mutsi ilmoitti puhelimessa, että oli omituista, etten mää muka vetäisi vihannestiskiä poskiontelooni. Fasebuukkiin se kirjoitti "Kuitu. Lopun arvaat."  Lääkäri diagnosisoi mussa jonkun "ei-infektoosi maha-suolitulehdus":ksen  ja sitten se halusi passittaa mut tähystettäväksi. Ilmoitin, etten mää anna rönkkiä itseäni sieltä mihin ei aurinko paista vaan sen takia, että käyn isommilla asiolla liian taajaan. Päädyttiin kompromissiratkaisuun ja menin sitten sinne ravintoterapeutille, kun sitä painoakin on kertynyt lanteille. Se terapeutti järkyttyi siitä sokerimäärästä mikä päivän mittaan kuluu, mutta suurta on myöskin ollut kuidun kulutus. Olen vedellyt sitä 4 kertaa suositusten määrän. Mää olen laskenut kaapelia ja vapauttanut varpusparvia sen takia, että suolisto ei vaan ole selvinnyt siitä kaikesta kuidun määrästä. Se ravitsemusterapeutti kysyi, että minkä takia olet vedellyt kuitulisiä kaksin käsin, mutta oikeesti; Joka lehdessä, suosituksessa ja mainoksessa on aina "Syö
kuitua." Ja minähän olen syönyt. Niin paljon, että se on sekä ravitsemusterapeutin, että äidin mielestä outo tapa.


Matti Nykänen on meitsin aatoksissa lähes päivittäin. Eikös se ole aika omituinen tapa? Ei johdu liiasta Seiskapäivää lehden selaamisesta vaan sänkypuuhista. Kun nousen lavetin reunalta niin pidän selkäni hallinnassa ja se näyttää siltä, kuin olisin Masa lentomäessä. Useimmiten olen tuulella toimiva, mutta liikeratoihini kiinnitän paljon ajatusta, koska yksikin virheliike saattaa tehdä
 ison parun pitkäksi aikaa. Usein noustessa funteeraan vaan, että "Matti" ja kroppa itseohjautuu automaattisesti sopivaan kulmaan.




Mulla on välillä oikein tämmöinen hyppyhaalarikin. Tämän opein Wikipediasta;  Viime vuosina on jouduttu puuttumaan melko rankalla kädellä hyppyasuihin, joihin on yritetty viritellä mitä erikoisimpia ulokkeita puvun pinta-alan lisäämiseksi, sillä mitä suurempi on kantopinta-ala, sitä pitemmälle se kantaa. Tuo pullea osa tuossa keskellä on sitten semmoinen uloke, eikä "Iloinen yllätys; kaksoset 
syntyy kuukauden päästä." Se vetskarit tolleen jotenkin oudosti pullottaa. 

Viime talvena minä ja antibioottiripuli vietettiin yhteistä aikaa. Jossain vaiheessa meno äityi niin hurjaksi, että jouduin taipumaan ja esittelemään pymppäni lääkärille. Lekuri kielsi vessapaperin käyttämisen ja kehoitti käyttämään perspuhelinta, pikkupyyhettä ja hellää painelua kuivaksi. Tai siis käsisuihkua, se perspuhelin vaan lipsahti nyt tähän. Niin ja kehoitti pesemään sen pyyhkeen välillä. (Jonain päivänä mää vielä haluan tavata ne terveyskeskuksen paperit, että mitä siellä oikein lukee, jos tohtoritäti olettaa, että mulle täytyy mainita hanurihantuukin huuhtomisesta.) Sitten mää viimeistelen nämä toimenpiteet föönillä. Tämähän tottakai luonnistuu kotioloissa mitä mainioimmin. Jos nämä toimenpiteet täytyy suorittaa reissun päällä niin sitten täytyy improvisoida. Koska mää loukkaan helposti itseni, jos nousen liian matalalalta istuimelta, niin menen ronskisti invavessaan kaupungilla, vaikka välillä tunnen kiukkuiset katseet selässäni. Invavessat on mitoitettu valtaistuinta lukuunottamatta alemmas kuin tavallinen vessa. Siellä on siis se käsienkuivatus puhallinkin myöskin melkoisen alhaalla.  Ainaniinjärkevänpuolisoni mielestä on outo tapa, että hätätilanteessa asettaudun siihen 
                                                           puhaltimen alle ja käytän sitä sujuvasti fööninä...