Minä siihen hanakasti tartuin ja miten sitten kävi?

Häpeä kuuluu meikäläisen tunnerepertuaariin harvakseltaan; On "Been there, done that." keski-ikäisenä tallustella kaupungilla puolikas vessapaperirullaa raahautuen kengän pohjassa vaikka se kurakelillä näyttääkin Tämä kävi jo mun peffassani - paperilta. Viime syksynä jysähti rintaan kuitenkin armoton nolous seniorijumppaan osallistuessa. Sitä markkinoitiin mukavana ja rauhallisena, kevyenä. Ei missään tapauksessa raskaana, istutaan vaan tuolilla ja vähän käsiä nostellaan ilman hikoilemista. Mielessäni lisäsin oikein hyvältä kuullostaneeseen listaan aiemman eläkeläiset ja urheilu kokemukseni; Kerran mut oli kerran merkattu fysioterapian ryhmään väärään aikaan ja sain viettää mahtavan tunnin mummojen kanssa paukutellen. Sillä tunnilla kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota salin seinissä kajahteleviin rupsautuksiin. Eikä muuten kukaan väittänyt mun kuorsanneen loppurentoutuksen aikana.


 Mutta no niin varmaan tämä jälkimmäinen kokemus; Taustamusiikkina Tapio Rautavaara ja mutsini ikäiset harmaat pantterit jyräytti mut kanveesiin erin kuusi-nolla. Musiikin plussaksi on bonuksena laskettava ettei mun tehnyt mieli venutella äänijänteitä eikä edes hyräillä joten en siis kiusannut ketään. Tunnin verran piehtaroin tuolillani ja yritin pysyä muiden perässä kehon suoloja vuodattaen. Ei toivoakaan pysyä vauhdissa ja taisin olla ainoa ketä se voimisteleminen pieretti jos ei sitten Tapsan tahdit peittäneet paukutusta. Kotosalla mulla särki tukkakin puhumattakaan siitä kivusta kun tein vastentahtoisen Tee se itse - vahauksen ja revin irti retropöheiköstäni urheillessa ympäri kääntyneen Tena Ladyn.

Tästä alapää keskustelusta rakennan aasinsillan ja  pääsen velvollisuuksiini puhumaan pimppivoiteista. Olen tainnut profiloitua, en yhtään ymmärrä mistä kumman syystä, lapsukaiseni sanoja lainatakseni persebloggaajaksi. Jos laskujen seasta pilkistää pakettikortti "Mikä tahansa on ihanaa, jos sen saa ilmaiseksi." - yllätykseen niin sisältö on pikkuhousunsuojia, vaipparasvaa, tamppooneja tai emätininfektion kotitesti.


Alla olevat i say - tuotteet olen vastaanottanut blogin kautta maksutta ja tämä on mainos. Pitikö tässä vielä jotain muuta sanoa? Osoitteessa Reddville.fi voi rekisteröityä ja postilaatikosta tupsahtelee ilmaisia tamppooneja kylkiäisten kera. (Jos ne kylkiäiset ei ole samoja niin halutessaan näitä saa ostettua apteekista.) Tuppoja tupsahtelee kyllä sen verran harvakseltaan, että sopii parhaiten epäsäännöllisistä kuukautisista kärsivälle.

Vastoin odotuksiani ei hiivatulehdus iskenyt DIY- karvanpoiston jälkeen enkä iskenyt minäkään, koska puoliso kieltäytyi kiskaisemasta Tenaa irti vedoten todennäköisyyslaskelmaan, jossa olisin läväyttänyt terveiset avokämmenellä kesken irrotuksen. Hiivatulehdus ei ilmaantunut edes joulunpyhinä muutamien suklaarasioiden jälkeen, joten raportoin koeajossa olleista tuotteista asteikolla yhdestä viiteen:


i say Vaginal dryness
Kuivuuteen tarkoitettu voide oli hommansa hoitavaa silloin kun illalla muistaa mikä jäi uupumaan ostoskorista; kosteusvoide. Jos sitä voi vetäistä pimpukalle niin kyllä se menee rasvana korppuihoisille kinesioteipin piinaamille käsivarsillekkin.

Arvostelu:

Kaksi kirkkovenettä

 Sea band mama
Raskausranneketta olen epätoivossani ahdingossani kokeillut. Ei valitettavasti ainakaan itsellä auttanut tapaninpäivänä neljännen suklaarasian jälkeiseen kyökätykseen, vaikka mun muistikuvien mukaan kyseinen olo vastasi hyvinkin alkuraskautta.

Arvostelu:

Yksi kirkkovene

i say Intim servietter
Kosteuspyyhkeet käytin ja toimivat hyvin. Jynssäsin niillä pyykinpesukoneen tiivisteitä; tulos oli raikas, nukaton ja puhdas. Tehosi kaikkeen muuhun paitsi kangasvärin aiheuttamiin läiskiin, jotka erehdyttävästi näyttävät homeelta ja saavat mut näkemään painajaisia. Miten mun kätevän emännän kruununi himmenisi jos joku kuvittelisi etten ole tuuletellut konetta käytön jälkeen?  Sen verran tyyriitä nämä ovat kuitenkin, että jatkossa ostan Liiteristä siivousliinani. En osaa kuvitella tilannetta, jossa mun pimpaimeni pitäisi tuoksahdella karpalolta. Ehkä se olisi sellainen tilanne ettei konetta olisi tuuleteltu. Jätän mainitsematta ettei sitä konetta olisi tuuleteltu käytön jälkeen, koska sensuuriseulana toimiva puoliso kielsi kirjoittamasta sitä nettiin. Tosin olisin herkkäihoisena tainnut sillä marjaisalla pyyhinnällä stimuloida tilanteen, jossa mulla olisi ollut testattavaksi vaginaali infektio.

Arvostelu:

Kolme kirkkovenettä



i say Intim mousse
Olen huumorintajuton joten kun mun mielikuvituksellani venutaan kepposeen, jossa tarjotaan tätä partavaahtona puolisolle on tämä testiryhmän tuotteista paras.

 Arvostelu:

Täydet viisi kirkkovenettä


Jos kirjoittelen tähän moneen kertaan peräpukama, peräpukama, peräpukama, peräpukama jospa toivottavasti seuraava lähetys on sitten kannaksen toiselle puolelle. Tiedoksi markkinointiosastoille; apteekkien koko valikoima on läpikäyty, joten kokemuspohjallani osaisin tehdä syväluotaavan analyysin.




 Häpeästä olisin voinut puhua toisessakin aihepiirissä: Meillä on kotosalla tapahtunut melkoinen muutos. Olen viettänyt 16 vuotta saman katon alla mieheni kanssa ja sen ajan hän on kuullut ainoastaan toisella korvallaan. Me ollaan oltu niin mainiosti yhteensopivia kun toinen on kimittäjä ja toinen ei sitä huomaa. Taysin lääkäri teki taikojaan ja puoliso saa nykyisin nauttia stereona äänimaailmastaan kuuloimplantin avulla vaikkakin tuo nauttia on mun seurassani melko liukuva käsite. Nyt erottuu basso ja kuuluu muut matalat äänet kuten ennen peiton alta vaivihkaa päässeet hiljaiset huokaukset jo ennen paljastavan käryn laskeutumista.


Tämä uusi paranneltu puoliso aistii hänellä toden totta olevan kovaääninen vaimo; Se on melkein häpeällistä kun huomaa autossa toisen suojavan ennen täysin kuuroa korvaansa kädellään juuri kun on päässyt kiekumisessaan kohtaan "TequUUUuuuilaaaa" Asia vaivasi ja vaikka hoilottelemista rakastan niin en nyt sentään kipua halua aiheuttaa siipalle jota rakastan laulamista enemmän.  Selvittääkseni tilanteen leikin kotosalla agentti Kikiä, osoittelin kohteen silmiin taskulampulla ja käskin tunnustaa tekonsa. Painostettuna, todellakin painostettuna, koska käytin kuulusteluissa kevyttä polvella paikallaan pitämisen taktiikka hän paljasti syöneensä työkaverin tarjoamaa kotipullaa vaikka arveli mun loukkaantuvan sekä sen implanttin vähän särisseen.

Rakkaan mieheni puolustukseksi sanottakoon olevan epäkohteliasta kieltäytyä ilman pätevää syytä kuten keliakia leivonnaisista ja lauluääneni muistuttavan näin joulun jälkeisissä tunnelmissa Kulkuset, kulkuset - biisiä. Jos joku epäonninen urosraukka olisi jättänyt liehuvahelmaisessa kylpytakissa ne kulkuset saunan oven väliin.

Aloitin postauksen kaupungilta ja päätän kaupungille kun nyt avasin häpeäputken: Olen selkävaivainen ja pihi. Joskus ajaudun tilanteeseen missä pohdiskelen antaudunko tunteiden vietäväksi vai kuuntelenko järkeäni? Että kannattaako riskeeta ja yrittää ottaa melkein tyhjästä maitorullakosta peränurkassa kyhjöttävää Pirkkaa vai tarttua ylempänä saatavilla olevaan kalliimpaan purkkiin ja välttää mahdollinen selkäkipu. Aina en ole pystynyt vastustamaan kiusausta vaan olen syöksynyt riskinottoon hokien mielessäni miten syntyvällä säästöllä ei osteta edes yhtä särkylääkeporetta ja miten todellakin kadun vielä tekoani ja pitkään. Mutta kun järki ei ole mun päässä hallitseva luonteenpiirre.

 Kävi sitten ollessani täysin keskittynyt kiukuttelemaan itselleni hulluudesta ja pitämään selkää itselle suotuisassa Matti Nykänen - lentomäessä asennossa niin ettei tasapaino enää mahtunut siihen yhtälöön. Tajusin sen siinä vaiheessa kun olin nokallani siellä maitorullakossa. Edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi olen myöskin reilusti ylipainoinen, joten voitte kuvitella ensimmäisen ajatuksen olevan irtoaako mun perseeni ilman apua ja huhuilenko kohta henkilökuntaa soittamaan vartijan pamputtamaan mun 52 tuumaisen laajakuvani ahdingostaan. Ja pahinta koko tilanteessa; saako joku laittaa sen juutubeen?

Mutsini osaa usein valita oikeat lohdutuksen sanat kuten silloin kun vollotin ihmisellä täytettyjen maskottien kammoani. Pelkotiloissani sellainen maskotti alkaa nylkyttää mun jalkaa keskellä kauppakeskusta siten kun toiset koirat tekee. Äitini hälvensi fobiaani kysymällä olenko yhtään ajatellut miten noloa olisi jos mää nylkyttäisin sellaista maskottia? Kauhujen kaupasta selvittyäni soitin heti parkkipaikalta mammalle saadakseni myötätuntoa ja sääliä. Opein hiljakkoin uuden termin mitä käyttää; tiukea piuku. Äitini ei ole sitä oppinut joten hän komensi ensin aikuisen ihmisen lopettamaan poraa roinottamisen ja sitten tasoitti tilannetta täräyttämällä vielä pahemmat pelkokertoimet tiskiin ja lohdutteli: "Ajattele jos sää olisit siinä perse pystyssä vielä pierassut?"