Minä siihen hanakasti tartuin ja miten sitten kävi?

Häpeä kuuluu meikäläisen tunnerepertuaariin harvakseltaan; On "Been there, done that." keski-ikäisenä tallustella kaupungilla puolikas vessapaperirullaa raahautuen kengän pohjassa vaikka se kurakelillä näyttääkin Tämä kävi jo mun peffassani - paperilta. Viime syksynä jysähti rintaan kuitenkin armoton nolous seniorijumppaan osallistuessa. Sitä markkinoitiin mukavana ja rauhallisena, kevyenä. Ei missään tapauksessa raskaana, istutaan vaan tuolilla ja vähän käsiä nostellaan ilman hikoilemista. Mielessäni lisäsin oikein hyvältä kuullostaneeseen listaan aiemman eläkeläiset ja urheilu kokemukseni; Kerran mut oli kerran merkattu fysioterapian ryhmään väärään aikaan ja sain viettää mahtavan tunnin mummojen kanssa paukutellen. Sillä tunnilla kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota salin seinissä kajahteleviin rupsautuksiin. Eikä muuten kukaan väittänyt mun kuorsanneen loppurentoutuksen aikana.


 Mutta no niin varmaan tämä jälkimmäinen kokemus; Taustamusiikkina Tapio Rautavaara ja mutsini ikäiset harmaat pantterit jyräytti mut kanveesiin erin kuusi-nolla. Musiikin plussaksi on bonuksena laskettava ettei mun tehnyt mieli venutella äänijänteitä eikä edes hyräillä joten en siis kiusannut ketään. Tunnin verran piehtaroin tuolillani ja yritin pysyä muiden perässä kehon suoloja vuodattaen. Ei toivoakaan pysyä vauhdissa ja taisin olla ainoa ketä se voimisteleminen pieretti jos ei sitten Tapsan tahdit peittäneet paukutusta. Kotosalla mulla särki tukkakin puhumattakaan siitä kivusta kun tein vastentahtoisen Tee se itse - vahauksen ja revin irti retropöheiköstäni urheillessa ympäri kääntyneen Tena Ladyn.

Tästä alapää keskustelusta rakennan aasinsillan ja  pääsen velvollisuuksiini puhumaan pimppivoiteista. Olen tainnut profiloitua, en yhtään ymmärrä mistä kumman syystä, lapsukaiseni sanoja lainatakseni persebloggaajaksi. Jos laskujen seasta pilkistää pakettikortti "Mikä tahansa on ihanaa, jos sen saa ilmaiseksi." - yllätykseen niin sisältö on pikkuhousunsuojia, vaipparasvaa, tamppooneja tai emätininfektion kotitesti.


Alla olevat i say - tuotteet olen vastaanottanut blogin kautta maksutta ja tämä on mainos. Pitikö tässä vielä jotain muuta sanoa? Osoitteessa Reddville.fi voi rekisteröityä ja postilaatikosta tupsahtelee ilmaisia tamppooneja kylkiäisten kera. (Jos ne kylkiäiset ei ole samoja niin halutessaan näitä saa ostettua apteekista.) Tuppoja tupsahtelee kyllä sen verran harvakseltaan, että sopii parhaiten epäsäännöllisistä kuukautisista kärsivälle.

Vastoin odotuksiani ei hiivatulehdus iskenyt DIY- karvanpoiston jälkeen enkä iskenyt minäkään, koska puoliso kieltäytyi kiskaisemasta Tenaa irti vedoten todennäköisyyslaskelmaan, jossa olisin läväyttänyt terveiset avokämmenellä kesken irrotuksen. Hiivatulehdus ei ilmaantunut edes joulunpyhinä muutamien suklaarasioiden jälkeen, joten raportoin koeajossa olleista tuotteista asteikolla yhdestä viiteen:


i say Vaginal dryness
Kuivuuteen tarkoitettu voide oli hommansa hoitavaa silloin kun illalla muistaa mikä jäi uupumaan ostoskorista; kosteusvoide. Jos sitä voi vetäistä pimpukalle niin kyllä se menee rasvana korppuihoisille kinesioteipin piinaamille käsivarsillekkin.

Arvostelu:

Kaksi kirkkovenettä

 Sea band mama
Raskausranneketta olen epätoivossani ahdingossani kokeillut. Ei valitettavasti ainakaan itsellä auttanut tapaninpäivänä neljännen suklaarasian jälkeiseen kyökätykseen, vaikka mun muistikuvien mukaan kyseinen olo vastasi hyvinkin alkuraskautta.

Arvostelu:

Yksi kirkkovene

i say Intim servietter
Kosteuspyyhkeet käytin ja toimivat hyvin. Jynssäsin niillä pyykinpesukoneen tiivisteitä; tulos oli raikas, nukaton ja puhdas. Tehosi kaikkeen muuhun paitsi kangasvärin aiheuttamiin läiskiin, jotka erehdyttävästi näyttävät homeelta ja saavat mut näkemään painajaisia. Miten mun kätevän emännän kruununi himmenisi jos joku kuvittelisi etten ole tuuletellut konetta käytön jälkeen?  Sen verran tyyriitä nämä ovat kuitenkin, että jatkossa ostan Liiteristä siivousliinani. En osaa kuvitella tilannetta, jossa mun pimpaimeni pitäisi tuoksahdella karpalolta. Ehkä se olisi sellainen tilanne ettei konetta olisi tuuleteltu. Jätän mainitsematta ettei sitä konetta olisi tuuleteltu käytön jälkeen, koska sensuuriseulana toimiva puoliso kielsi kirjoittamasta sitä nettiin. Tosin olisin herkkäihoisena tainnut sillä marjaisalla pyyhinnällä stimuloida tilanteen, jossa mulla olisi ollut testattavaksi vaginaali infektio.

Arvostelu:

Kolme kirkkovenettä



i say Intim mousse
Olen huumorintajuton joten kun mun mielikuvituksellani venutaan kepposeen, jossa tarjotaan tätä partavaahtona puolisolle on tämä testiryhmän tuotteista paras.

 Arvostelu:

Täydet viisi kirkkovenettä


Jos kirjoittelen tähän moneen kertaan peräpukama, peräpukama, peräpukama, peräpukama jospa toivottavasti seuraava lähetys on sitten kannaksen toiselle puolelle. Tiedoksi markkinointiosastoille; apteekkien koko valikoima on läpikäyty, joten kokemuspohjallani osaisin tehdä syväluotaavan analyysin.




 Häpeästä olisin voinut puhua toisessakin aihepiirissä: Meillä on kotosalla tapahtunut melkoinen muutos. Olen viettänyt 16 vuotta saman katon alla mieheni kanssa ja sen ajan hän on kuullut ainoastaan toisella korvallaan. Me ollaan oltu niin mainiosti yhteensopivia kun toinen on kimittäjä ja toinen ei sitä huomaa. Taysin lääkäri teki taikojaan ja puoliso saa nykyisin nauttia stereona äänimaailmastaan kuuloimplantin avulla vaikkakin tuo nauttia on mun seurassani melko liukuva käsite. Nyt erottuu basso ja kuuluu muut matalat äänet kuten ennen peiton alta vaivihkaa päässeet hiljaiset huokaukset jo ennen paljastavan käryn laskeutumista.


Tämä uusi paranneltu puoliso aistii hänellä toden totta olevan kovaääninen vaimo; Se on melkein häpeällistä kun huomaa autossa toisen suojavan ennen täysin kuuroa korvaansa kädellään juuri kun on päässyt kiekumisessaan kohtaan "TequUUUuuuilaaaa" Asia vaivasi ja vaikka hoilottelemista rakastan niin en nyt sentään kipua halua aiheuttaa siipalle jota rakastan laulamista enemmän.  Selvittääkseni tilanteen leikin kotosalla agentti Kikiä, osoittelin kohteen silmiin taskulampulla ja käskin tunnustaa tekonsa. Painostettuna, todellakin painostettuna, koska käytin kuulusteluissa kevyttä polvella paikallaan pitämisen taktiikka hän paljasti syöneensä työkaverin tarjoamaa kotipullaa vaikka arveli mun loukkaantuvan sekä sen implanttin vähän särisseen.

Rakkaan mieheni puolustukseksi sanottakoon olevan epäkohteliasta kieltäytyä ilman pätevää syytä kuten keliakia leivonnaisista ja lauluääneni muistuttavan näin joulun jälkeisissä tunnelmissa Kulkuset, kulkuset - biisiä. Jos joku epäonninen urosraukka olisi jättänyt liehuvahelmaisessa kylpytakissa ne kulkuset saunan oven väliin.

Aloitin postauksen kaupungilta ja päätän kaupungille kun nyt avasin häpeäputken: Olen selkävaivainen ja pihi. Joskus ajaudun tilanteeseen missä pohdiskelen antaudunko tunteiden vietäväksi vai kuuntelenko järkeäni? Että kannattaako riskeeta ja yrittää ottaa melkein tyhjästä maitorullakosta peränurkassa kyhjöttävää Pirkkaa vai tarttua ylempänä saatavilla olevaan kalliimpaan purkkiin ja välttää mahdollinen selkäkipu. Aina en ole pystynyt vastustamaan kiusausta vaan olen syöksynyt riskinottoon hokien mielessäni miten syntyvällä säästöllä ei osteta edes yhtä särkylääkeporetta ja miten todellakin kadun vielä tekoani ja pitkään. Mutta kun järki ei ole mun päässä hallitseva luonteenpiirre.

 Kävi sitten ollessani täysin keskittynyt kiukuttelemaan itselleni hulluudesta ja pitämään selkää itselle suotuisassa Matti Nykänen - lentomäessä asennossa niin ettei tasapaino enää mahtunut siihen yhtälöön. Tajusin sen siinä vaiheessa kun olin nokallani siellä maitorullakossa. Edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi olen myöskin reilusti ylipainoinen, joten voitte kuvitella ensimmäisen ajatuksen olevan irtoaako mun perseeni ilman apua ja huhuilenko kohta henkilökuntaa soittamaan vartijan pamputtamaan mun 52 tuumaisen laajakuvani ahdingostaan. Ja pahinta koko tilanteessa; saako joku laittaa sen juutubeen?

Mutsini osaa usein valita oikeat lohdutuksen sanat kuten silloin kun vollotin ihmisellä täytettyjen maskottien kammoani. Pelkotiloissani sellainen maskotti alkaa nylkyttää mun jalkaa keskellä kauppakeskusta siten kun toiset koirat tekee. Äitini hälvensi fobiaani kysymällä olenko yhtään ajatellut miten noloa olisi jos mää nylkyttäisin sellaista maskottia? Kauhujen kaupasta selvittyäni soitin heti parkkipaikalta mammalle saadakseni myötätuntoa ja sääliä. Opein hiljakkoin uuden termin mitä käyttää; tiukea piuku. Äitini ei ole sitä oppinut joten hän komensi ensin aikuisen ihmisen lopettamaan poraa roinottamisen ja sitten tasoitti tilannetta täräyttämällä vielä pahemmat pelkokertoimet tiskiin ja lohdutteli: "Ajattele jos sää olisit siinä perse pystyssä vielä pierassut?"

Kyllä sen munan sain tähänkin postaukseen ängettyä.

Sain ihanaiselta Outilta Outi's life - blogista kymmenen hyvää justiinsa nyt haasteen. Siellä on arvonta käynnissä, käykää osallistumassa, mutta tulkaa sitten takaisin. Masennun jos kukaan ei jätä kommenttia.


1.

 Tuttu lapsuuden riesa palasi ja polvimakkaroideni poimuista löytyy laajalle levittäytynyt taiveihottuma. Se on tarjonnut viihdykettä musteläiskätestinä. On mielenkiintoista miten parisuhteeni komeampi osapuoli näkee lepakon siinä missä meikäläinen näkee Jeesuksen ylösnousemuksen. No, ainoastaan toinen meistä on kasvanut uskovaisessa perheessä. Mutta siihen parhaaseen puoleen; tässä vanhakin nuortuu kun nahkani on iässä yläaste-ajat. Ollaan jännän äärellä milloin joku kutsuu mua pienten tissien takia laudaksi tai "Kirsi, laula yks virsi." 80-luvulla en pitänyt kummastakaan lausahduksesta, nyt ottaisin ilolla vastaan. Varsinkin tuon jälkimmäisen; kukaan joka on kuullut mun veisaavan ei ole pyytänyt kiekaisemaan toista biisiä.

Mielessäni on itänyt pieni epäilyksen siemen ihottuman alkuperästä, mutta eikö teistäkin ongelma varmasti johdu mun nuorekkuudesta eikä suinkaan mistään allergisesta reaktiosta suonikohjuvoiteeseen?

2.

Muutaman onnistumisen innoittamana olen alkanut kokkailla suolattomia ruokia. Pullaani ei edelleenkään erota sämpylästä, mutta olen tuottanut useamman kuivakakun jotka on tunnistanut, paino ensimmäisellä sanalla, kuivakakuksi. Uusi harrastus on näkynyt lisääntyneenä kulutuksena muna -leivinjauhe - sokeri hyllyillä. Olen huomannut sokereissa eroavaisuuksia ja  mietiskellyt vaikuttaako se kidekoko jotenkin munan vaahtoamiseen. Vai vaikuttaako siihen se kun huomaan vaihtelevassa ajassa vatkaimen haisevan oudolta ja lopetan vatkaamisen? Välillä on tullut liiskainen lätyskä ja välillä on tullut jotain mitä melkein puhtaalla omallatunnolla voin kutsua kääretortuksi. Tästä pitkästä jaarituksesta pääsen asiaan; Sokeripusseja on kulunut sen verran tiuhaan tahtiin, että nuukuuksissani ajattelin kallistua edullisimpaan 0,69 euroa hintaluokassa olevaan vaihtoehtoon. Rahansäästön lisäksi se mahdollistaa raaka-aineen syyttämisen jos pellillä lötköttää jotain mikä muistuttaa liisteröityä tapettivuotaa.

Positiivisuus: Jos oltaisiin siipan kanssa oltu ostoksilla Ässän sijasta supermarketissa olisi kantava ja kimakka ääneni tavoittanut useamman shoppailijan kun piheydestäni haltioituneena kajautin puolisolle "Mites on? Mennäänkö ronskisti kuusysiin?"



3.

Yhden hutilyönnin jälkeen onnistuin täydellisesti huoltajana jälkikasvuni ylioppilaskirjoituksissa. Ensimmäisellä yrityksellä olin omasta mielestäni varautunut aivan kaikkeen kolmella herätyksellä, tarkastussoitolla, kyydillä, varakyydillä ja taksin numerolla. Olin repinyt kumit paljaaksi ja olin vuollut kynistä tekstin pois mattopuukolla ja samalla viipaloinut pikku siivun kädestäni. Muksu palasi kotiin kuitenkin raivoissaan, koska olin tuupannut hänet matkaan englannin kuunteluun ilman henkkareita ja hänet oli maalarinteipattu sekä edestä että takaa.

 Pikku pilttini oli raivoissaan myös kun hänelle selvisi miksi hänelle on viime aikoina taajaan esitetty kysymys "Onko sulla ripulia?" Otin valmentajan roolin vakavasti ja tarjoilin erilaisia välipaloja ja pidin kirjaa vaikutuksista. Älkää pakatko kirjoituksiin wasabipähkinöitä.

 En laita postauksiin mitään lapsukaistani koskevaa lupaa kysymättä. Jälkikasvu kehoitti vääntämään tavoilleni uskollisesti tähän jonkun keski-ikäisten vitsin kumeista ja kyydeistä mutta nyt ei kyllä irtoa. Olen järkyttynyt mitä tuo meitin muksu luulee mun kirjoittelevan nettiin.

4.
Olin Farmvillessä viikon kyntäjä voitettuani kaikki lajit ja sain nimeni Hall of Fameen.Ou jee.

Muutaman kerran kuului "Kehu mua!" jätettyäni sentään taakseni useamman sata ohitse pyrkiää. Yleensäainaniinjärkeväpuoliso lapsellisuuksissaan päätti jäädyttää pelipaitani kattoon kuten mestareille tehdään.

Kosto seurasi kun hämärässä roikkuva loimi sai mut herättämään siipan ja unenpöppörössä inttämään sen olevan Sami Saari juuriselleri kädessään. Etten näe taas painajaisia seuraavan kerran silmät ummistaessani niin vaikka joskus harvakseltaan mun näppäimistöltä saattaa irrota joku tulkinnanvarainen teksti ei tämä juuriselleri sitten ollut mikään aromikas kiertoilmaisu. Hyi hyi hyi.



5.

Syksy on jo pitkällä ja voi korkata pipokauden avatuksi eikä tukkaa tarvitse jatkuvasti pestä. Eikä siihen tukkaan tarvitse kiireellä läntätä kuivashampoon puuttuessa talkkia ja liikaa tupsuteltua syyttää asiattomasti viatonta lastani miten olen harmaantunut yhdessä yössä hänen ajokorttinsa takia.



6.

Kaurapuuron värisinä päivinä kärsin somekateudesta. Kaikki muut ja minä en vaan mitään koskaan. Tietää, että jollekkin fasebuukkiseinä on ainoa paikka missä elämä on ah niin sileää, onnellista ja silkoista ja silti vituttaa. Kun haarukoi suuhunsa mikrossa lämmitettyä punalappuisesta jauhelihasta väsättyä eilistä makaroonilaatikkoa ja samalla katselee kauden aineksista lautaselle sommiteltua vuohenjuusto-punajuurisalaattia silitetyllä pellavaliinalla vieressään kiillotetut perintöhopeat tulee välillä nuhruinen olo. Voihan se nuhruisuus tietysti kyllä johtua tavastani pyyhkiä naamani käyttäen puseron hihaa lautasliinana.


Syksyisin kateuteni saa aktivoitumaan villasukat. Käytän niitä vuoden ympäri viimeistään peiton alle mennessä enkä saa olen niinkuin muutkin - kokemusta "Villasukat, kynttilät ja punkku." - päivityksellä. Ratkaisu ongelmaan on löytynyt; kahdet sukat päällekkäin ja kyllä lämpiää. Kynttilöitä löytyy ja vielä kun unohtaisin minkälaiset perseet vedin olalle anopin ja kyykkyviinin kanssa vuosikymmen takaperin voin päättää tipattomani ja saan listaani vielä vinetonkin.



7.

Joku sai isot taalat paahtoleipään ilmaantuneesta Marian kuvasta. Sivunnäyttöihini ilmaantui puolikas Batmanin-logo enkä ole vielä menettänyt toivoani rahakkaista tarjouksista.

8.

Yhdistän tähän positiivisuuteen aiemmin mainitut anopin ja leipomisen. Anoppi pitää pakastimeni puolukassa ja kiitokseksi vein marjoja takaisin puolukkaleivässä. Siitä oli tykätty ja ohjetta kyseltiin. Onneksi olin käyttänyt tuliaisen suhteen termiä; paistoin. Resepti oli jauhohyllyltä napata valmissekoitus, heitellä sinne marjoja ja paistaa.

Tasapuolisuuden nimissä mainitaan nyt sitten omakin äiti toiseen kertaan. Muksuna ihmettelin miksi sanotaan pyörii kuin puolukka elimessä ja mutsini vastasi koska mansikka ei mahdu pimpissä pyörimään. Joku sitä saattoi miettiä jo postauksen alussa, mutta vastaus on kyllä. Vanhempani ovat helluntailaisia.



9.

Jokin aikaa sitten löysin rähjääntyneen post-it lapun, jossa oli lueteltu artisteja. Pitkällisen pohdinnan tuloksena tajusin sen olevan kauhulista Vain elämää - ohjelmaan. Pelkään aikuisten oikeasti ihmisellä täytettyjä maskotteja, joten Ti-Ti Nalle ja mikä tahansa biisi saa kylmän hien nousemaan otsalle. Tärkeintä on kuitenkin ettei Taukki Tauski ainakaan tällä kaudella esitä "Vielä on kesää jäljellä."



10.

 Kuvitelkaa tilanne missä rallienglantia suoltava keski-ikäinen tanttero kohtaa eksyneen, joka kysyy osaako tanttero puhua englantia? Tanttero näyttää peukalolla ja etusormella viiden sentin mittaa, että sen verran. Hukassa olija kyselee tietä Puilloon ja eihän siinä nyt muuta tule mieleen kuin kavereiden keppostelu. Tanttero huudahtaa "Aaa-a, pillu! Juu have stuuuppid friends!" Toinen siinä vähän ihmettelee, joten täytyyhän se sitten paljastaa, että se on "Finnish word for pussycat." Toinen ihmettelee entistä enemmän joten täytyyhän sitä viittilöidä ympyrää oman rämemajavan edessä ja korotetulla äänellä kertoa mitä pussyä sun tyhmät kamut on laittaneet kyselemään.

 Tanttero kertoo tapahtuneesta useammalle henkilölle ja jokainen testiin osallistunut tietää mihin suuntaan karvakolmion sijasta olisi pitänyt osoitella. Viimeiseksi positiivisuudeksi laskettakoon etten ole hetkeen joutunut kohtaamaan ketään, joka ei tiedä reittiä Puuiloon.

Joskus sitä vedellään paljaaltaan.

Sain Taralta Taloni maalla - blogista ystäväkirjahaasteen. Kiitos. Eteenpäin tämän sinkauttaisin Nooralle Together in Wonderland -blogiin.


Lempinimi?

 Kiki, joka juontaa juurensa lapsuudesta kun pikkusiskoltani ei kieli taipunut ärrään eikä ässään.

Löytyy toinenkin muinainen lempinimi; Lähdin aikoinaan opiskelemaan kartalla hilseeltä näyttävältä Palus nimiseltä paikkakunnalta, joka ei ollut edes Jumalan selän takana vaan Hänen peffansa alla. Suuressa maailmassa olin sitten kauppisvuosina se Paluksen tyttö eli sepalustyttö.

Rakas puolisoni yleensä kullittelee, joten hiljakkoin sain voimakkuudeltaan hirmumyrskyksi luokiteltavan mustasukkaisuuden puuskan. Miesraukka käytti ystävänsä kanssa puhelimessa jutellessaan ristimänimeäni ja kun olen siihen kultaan tottunut niin tivasin mieheltä ilman raivostumistakin kimakalla ja kovalla äänelläni kenenkäs vosun kanssa hän on käynyt reissussa? Vaikka yleensäainaniinjärkeväpuoliso lapsellisuuksissaan muuta väittää niin ei kohtausta lähikaupan parkkipaikalla todistanut oman arvioni mukaan kuin yhden käden sormilla laskettava väkijoukko. Puolustuksekseni todettakoon se, ettei puoliso osaa nimetä vuotta jolloin olisin edellisen kerran ollut aikuisten oikeasti mustasukkainen ja se seikka, että edellisistä puolukkapäivistä oli 28 vuorokautta.

 Kalsonkien malli stringit vai jättikset,

 puuvillaiset vai silkkiset?

Puuvillaa eikä yhtään elastaania mitä yleensä ujutetaan kaikkiin kalsonkeihin. Olen niin herkkähipiäinen, että saan hiivatulehduksen jo melkein siitä kun radiossa soi Elastisen biisi.

Peräpukamat voidaan sitoa, mutta jos sellaiseen operaatioon joskus ajaudun niin mielummin annan tohtorin hirttää ne kuin suoritan vahingossa tee-se-itse toimenpiteen stringin narulla. Siis puuvillajättikset.

 Kahvi vai tee ja minkälainen kahvi tai tee?

Olen liittynyt hihhuleihin ja ryystän kaffeeni kofeiinittomana.

Lempiherkku?

Etikkasipsit, jogurttipapaija ja taskulämmin vaniliakokis. Cittarin jenkkihyllystä löytyvä muffinssien kuorrute, jota vetelen paljaaltaan ilman sitä muffinssia lusikalla suoraan purkista. Sitten makaan kyljelläni sängyssä voihkien, pyydän tuomaan oksuämpärin ja pakotan miehen vannomaan ettei hän ikinä koskaan anna mun ostaa sitä mönjää.

 Paras tuoksu?

Viimeiset 16 vuotta olen sanonut ei, mutta siippa otti kovan aseen käyttöönsä ja väpätti alahuultaan. Häkellyin ja lipsautin suustani vahingossa joon. Nyt meillä on sitten pihassa moottoripyörä. Mutta siihen tuoksuun; Mies, jonka kaulakuoppaan on tarttunut tuulen tuiverrusta, aavistus bensaa, nahkatakkia, vähän pakokaasua ja tupsaus vaniliasikaria.

Lempielokuva?

Puolison kesäloman aikana ohjelmistossa pyöri Ei kiitos! ja Fifty Shades of Grey. Siippa uhkasi keskeyttää lomansa jos pakotan katselemaan enää yhdenkään filmin ja lapsukainen uhkasi vaihtaa kotiosoitetta jos yllättää meidät toistamiseen tuijottamasta aikuisviihdettä.

Lempieläin?

(saa olla vaikka oma ukkokin)

Hän on tietenkin Kurt Linström ja on tässä palanen omaa ukkoakin.

Tänä suvena Kurt on oppinut uuden tempun ja huomannut miksi tehdä  muuta kun voi syödä keksiä? Jotta vihaiset eläinaktivistit ei järjestä mielenosoitusta meidän pihalle niin mainittakoon ettei hänen anneta toistaa temppua. Ihana tekosyy ostaa jokainen eteen osuva purkki, jossa on Cookies-teksti. 

Lempimatto?

Meille ei vuosikausien yrittämisen eikä lapsettomuushoitojen jälkeen koskaan tullut pikkukakkosta. Olen haavan kanssa jo aika sinut, mutta puolisoni arpeutui lapsettomuudesta. Siis ihan kirjaimellisesti eikä henkisesti. Muksu nukkui samassa huoneessa ja meitillä oli mummovainaalta peritty karkea villamatto olkkarin lattialla. Kalenterin määräämä usein toistuva hinkkaus ja kitka sai aikaan kroonisen ihottuman siipan polviin ja sitten ne meni ja tulehtui.


Lempiseen käytetty matto oli kermanvärinen ja siinä oli reunoilla vanhan rosan värisiä koristuksia. Se ei ollut ihoystävällinen, mutta istui sisustukseen täydellisesti. Aina siihen asti kun se meidän lapsi ryökäytti siihen punajuurioksennuksen.

Näetkö unia vai uneksitko tyhjää vaan?

Olen hereillä ollessani suunnistusvaistoiltani sitä luokkaa, että mut voi postilaatikolla pyöräyttää kolmesti ympäri enkä osaa enää takaisin kotiin. Valitettavasti olen nukkuessani samanlainen ja jatkuvasti toistuva teema unissa on etsiytyä kotiin onnistumatta milloin mistäkin.

 Mukavin naistenlehti?

Kun on pahaa aavistamatta työntänyt kätensä postilaatikkoon ja sitten vetäissyt sieltä julkaisun joka on lähetetty omalle lapselle ja jonka kannessa lukee Ruotuväki niin mikä tahansa naistenlehti on mukava.

 Kolottaako?

 Pääsin mukaan kroonisesta kivusta kärsivien ryhmään ja vaikka suhtauduin mindfullnesiin ja rentoutumisharjoituksiin älä jauha paskaa anteeksi mitä? - asenteella niin apua on ollut todella. Suosittelen. Ryhmään saa lähetteen ainakin Kipupoliklinikalta.

Jos ei kolota niin jolkottelen vauhdikkaasti hakemaan verenpainemittaria varmistaakseni sykkeen löytymisen tarkistaakseni olenhan edelleen elossa.

 Paras apuväline?

Tartuntapihdit on jatkuvassa käytössä.

 Vanhuudenpäivän haaveet?

Niistää, syödä kourakaupalla allergialääkkeitä ja ottaa kissa. Olen siinä iässä saanut työnnettyä maailmalle oman allergisuuteni tuplapottina perineen jälkikasvuni.

 

 Lottovoitto vai ikuinen elämä?

Lottovoitto.

 Suurin kammosi?

 Maksalaatikko, hammaslääkäri, sudenkorennot, joulupukki, ihmisellä täytetyt mainosmaskotit. Ahtaat paikat. Pimeys. Siilin ruokkiminen niin pulskaksi ettei hän pääse enää kerälle. Antibioottiripuli.

Tänään kammoan mielikuvaa missä kävellen AC/DC konserttiin mennyt siippa on kumonnut yhden tuopin liikaa ja joudun ajamaan vastavirtaan kun kymmenet tuhannet ihmiset rynnii ohi tietyömaan. Hienoa Hämeenlinna. Tässä mielikuvassa olen muutamassa kymmenessä lukijan kuvassa mitkä julkaistaan iltapäivälehtien sivuilla ja fasebuukissa jaetaan otosta, jossa olen naama nyrtyllä auton ratissa poikittain radalla ja kieltäydyn tekemästä mitään kun en kerran osaa.

En pysty nyt lopettamaan kun aloitin;  Meillä tupsahti tupaan paikalle pyytämättä tullut vieras, joka koki oikeudekseen kommentoida meitin keittiön ikkunoita adjektiivilla "paskaiset".  En ole nöyryytyksen jälkeen pystynyt kutsumaan ystäviä kotiini. Sen sijaan olen pystynyt käymään ammatti-ihmiselle poraa roinottamassa miten rullaan käsipyyheet tyhjien talouspaperihylsyjen ympärille millilleen tasamuotoisiksi pinoiksi ja voisin koska vaan syöttää pesueeni roskiskaapista, koska siellä ei ole tahran tahraa. 

 
 Kun niistä kalsongeista oli äsken puhetta niin ei voi huomautella siisteydestä naiselle, joka roikottaa pikkuhenkareissa tangolla tissihenkselit ja ekstralargen persuksen peitteet väreittäin koodattuna.

 Kammoan ajatusta, että paskasetikkunatgate on pysyvästi naarmuttanut kätevän emännän kilpeäni.  


Tätä nyt tulee vaan, tämä on kuin se antibioottiripuli;  Jäädä FarmVillessä sijalle kaksi viikon farmaritaistossa. Olla kirpparilla ja nähdä jonkun toisen nappaamassa käteensä jotain mielenkiintoista. Olla samaan aikaan kassalla ja kuulla sen mielenkiintoisen maksavan kaksikymmentäsenttiä. Jos digiboksin tallenteet mahtuu yhdelle sivulle. Suorittaa suursiivous ja löytää levyhyllystä alla oleva. Syyttää siitä siippaa ja saada vastaukseksi ettei hänellä ollut cd-soitinta yhteenmuuttaessa. Tajuta se omaksi ostokseksi.
   

Se kun mutsini tykkää tsuhauttaa kaupassa ja syyttää sitten isoon ääneen mun pieraisseen.
Törmätä eksmieheen kun hiukset olisi pitänyt pestä eilen ja jalassa on tuulihousut.


 Lempiaine?

Rakastan ammattikäyttöön tarkoitettua Bio Luvilia ja Vanissin valkaisijaa isolla ärrällä ja suurella tunteella. Niistä tulee yhdessä sellainen aine, joka räjäyttää tahrat irti mistä tahansa minkä saa ahdettua pesukoneeseen. Rakastan sitä coktailia niin innokkaasti, että tungin kumpaakin laatua lievää väkivaltaa harjoittaen reilun kolmen desin verran koneen pesuainelokeroon päiväpeiton kylkiäiseksi. Jauhemäärä muuttui köntsäksi ja vesi alkoi suihkuta lokerosta melkoisen kovalla paineella. Hätäpäissäni yritin tukkia pulppuavaa geisiriä heittäytymällä leveän lantioni kanssa pesukoneen päälle. Kun vihdoin tajusin vetää pistokkeen irti seinästä ja kääntää hanan kiinni asentoon niin rimpautin hätääntyneen pelasta päiväpeitto - puhelun siipalle. Mies kehtasi nauraa ja kysellä josko mitenkään kestäisin odottaa työajan ulkopuolelle? Se ei kuulemma vaikuttanut pyykkiongelmalta kun huohottava vaimo soittaa ja sanoo:
 "Tule nyt äkkiä kotiin, mulla on täällä toosa ihan märkänä."


 

Neulottu kalukukkaro

Se on taas aika paneutua googlen kautta tulleiden hakusanoihin:


rakas sinusta on tullut pullukka kiki

Mikä ihana imartelu; hetken aikaa kuvittelin saavuttaneeni jo painoluokan pullukka ja taputtelin itseäni olkapäille. En ole Kiki, joka osallistui kyseiseen ohjelmaformaattiin. Jos puolisoni vihjailisi telkkarissa mun muuntautuvan itselleen mieleisemmäksi vaimoksi nipistettyäni raejuustoa-rahkaa-harmaita broilerinfileitä-ruokavaliolla horisonttaalisesti haastavasta persauksestani muutaman sentin verran niin ne olisi viimeiset sanat mitä meidän välillä vaihdettaisiin.

viisari värähti

Ei mitään hätää, se on ihan luonnollista, joskus niin vaan käy. Olet ehkä nykyaikainen diginatiivi etkä ole koskaan törmännyt analogiseen kelloon. Niitä on sellaisiakin malleja missä se viisari aina sekunnin välein värähtää. Oho, sain tungettua kaksi vaikeaa sanaa samaan lauseeseen.

karppitoffee

 Mun karppaustiedot on vaillinaiset mutta yleisesti ottaen olen painonhallinnassa teoriapuolella ammattilainen: Parhaan otannan saat näppäilemällä hakusanaksi online candy sugar free. Jotta vältyt katastrofilta (Olet ladannut virtuaaliseen ostoskoriisi täydellisen kattauksen ja toimitusmaa on Kanada.) niin tutkaile ihan ensin lähettääkö kyseinen firma suomeen.
  

Sokeriton toffee on pelkkää väriä ja ilmavaksi vatkattua makeutusainetta eikä mun vuosien kokemuksen mukaan mikään muu ravinto aiheuta samanlaista laksatiivisten vaikutusten ilotulitusta. Jotta vältyttyisit vielä pahemmalta mielipahalta kuin se ettei Finland löydy toimitusmaista niin kannattaa ennen paketin perille saapumista varata kotosalle valmiiksi runsain mitoin vessalukemista, kalleinta löytämääsi hajustamatonta sekä kuviotonta shaissepaperia ja jotain äkilliseen ripuliin tarkoitettua valmistetta. 

Hopeasijalle tässä kilpailussa sijoittuu sokerittomat vaahtokarkit. Pussillinen näitä ja kakkoselta tulee aika monta uutislähetystä.

kikkeli piiloon suomi24

Tyhjennä sivuhistoriasi ettei tarvitse nolostua jos joku aikuinen huomaa sun kirjoittaneen googleen kikkeli.

sain kovaa

Niin olen saanut minäkin ja minä otin sen vielä poskeenikin. Oliko se sun kovasi mahdollisesti kätketty Liiterin kebabin joukkoon? En halua edes ajatella oliko se kova yritetty jauhaa sinne lihan joukkoon ja mitä se oikeastaan edes oli. Hyi, hyi, hyi.

rumat varpaat

Tästä tulee nyt pitkä sepustus, mutta kyllä tässä maaliin päästään:

  Vetäise yllesi toppatakki ja matkaa Hämeenlinnaan Kauppakeskus Goodmaniin Mark & Spencer myymälään. Suunnista kohti kaikista kiinnostavinta nurkkaa, sitä jossa majailee syötävien tuotteiden hyllyt. Ohita matkalla makeisnäytteitä jakeleva myyjä ja jos noudatit ohjettani toppatakista niin myyjä saattaa vääntää naamansa norsun v*tulle ja sitten kääntää selkänsä. Hän saattaa vilkaista olkansa yli varmistaakseen oletko sinä kapinen kansalainen jo mennyt ohitse? Aikasi kun olet tätä asiaa pohdiskellut niin päässäsi ehkä naksahtaa ja päädyt lähettämään sähköpostin:


Hei!

Kypsässä  (tähän oma ikäsi) vuoden iässä olen nyt päätynyt tekemään elämäni ensimmäisen valituksen suoraan sinne minne valitus kuuluu:

Kävin eilen kauppakeskus Goodmansissa ja Teillä oli siellä maistiaisten jakaja, jonka aamumuroihin oli ilmeisemmin joku käynyt kusemassa. Vai oliko ehkäpä niihin makeisiin kustu, koska niitä niin tarkoin varjeltiin? Kuvailisin myyjän käytöstä yhdellä sanalla ja se sana on törkeä. En varmasti kuulu teidän kohderyhmäänne toppatakissani, mutta eipä siellä kassalla myöskään paremmin pukeutuneita bättre folkkeja näkynyt kun kävin toista sataa euroa Teidän tiskiinne latomassa.

Seuraavalla kerralla laitan ylleni vähän parempaa Seppälää ja toivottavasti siellä ei enää irvistellä. Olisin nyt kuitenkin varmuudeksi tiedustellut vaatekaapissani roikkuvasta takista, jossa on kasmiria 30 % ja villaa 70% niin saako sellaisella pompalla tulla ostoksille? 


 Pukeudu raivopäissäsi siihen nuttuun jota et milloinkaan käytä kun et tiedä voiko sen pesettää ja joka pohkeeseen ulottuvana on alati vaarassa jäädä auton oveen väliin. Vedä jalkaasi puristavat nahkajalkineet huomattuasi pitkän palttoon näyttävän lenkkareiden kanssa melko silmiinpistävältä ja tässä ei nyt tavoiteltu massassa erottumista. Mene ja marssi mielenosoituksellisesti muutama kierros Mark & Spencerin myymälää ympäri ja vedä kasvoillesi ilme "Tämä on sentään isolta kirkolta Mannerheimintieltä ettäs maalaiset tiedätte!"
 Saa niistä hienostelukengistä sitten ukkovarpaaseesi ärhäkkä kynsivallintulehdus.

Mene lääkäriin joka kehoittaa sut liottamaan kirkuvan punaista ja turvonnutta varvasta kaliumpermangaattijauheella. Varaudu apoteekin henkilökunnan hämmästykseen kysellessäsi jauhetta itsellesi, nykypäivänä tököttiä käytetään lähinnä koirilla. Kun apteekissa varoittavat sen aineen värjäävän kaiken niin ota se niin, että se värjää aivan kaiken kylppärin matosta suihkukaappiin. Tee kylpyvesi valmiiksi ja nostaessasi kinttusi liemestä huomaat pohjaväriltään kirkuvan punaisen varpaan liukuvärjäytyneen tumman puhuvasta liilasta hentoon syreenin. Samat upeat sävyt tulet löytämään myös säärikarvoistasi ja jalkaterästäsi. Se saattaa olla läheistesi mielestä tosi tosi hauskaa.

Muutaman kylvyn jälkeen saat tasaisen tuloksen kinttuusi. Matosta ja suihkukaapista sanoisin meillä nyt olevan sekä uusi matto että suihkukaappi. Koska aikaansaamasi sävy on lähellä Hiljaisen viikon liturgista väriä niin ollessasi parisuhteessa voit uhkailla puolisoasi hiljaisella viikolla jos kuulet vielä kerrankin koululaisvitsin "Kaksi mummoa meni mustikkaan, toinen ei mahtunut." kun sellainen mielikuva herää siitä pullistuneesta uuden värin saaneesta ukkovarpaastasi.

Mene taas apteekkiin ja osta pihkalakkaa. Leikkaa kotosalla vihreästä villasukasta kurkistusaukko uudelle perunalle jonka lääkäri on ohjeistanut tarvitsevan paljon ilmakylpyjä. Sivele pihkalla varpaasi ja vetäise jalkaasi sukka joka saattaa vaillinaisista ompelutaidoistasi johtuen purkaantua reunoistaan. Kun sitten illalla tuijotat tummaa viinirypälettä muistuttavaa palleroa johon pihka on liimannut puolet vihreästä villasukasta ja nypit irti karvalankamatosta irronnutta nöyhtää niin siinä sulla sitten on ruma varvas.


Blogistaaniassa täytyy aina ilmoittaa maksetut mainokset; Mark & Spencer sai nyt tämän mainostuksen ihan ilman lahjuksia. Kun en sitä saakelin karamelliakaan saanut.



kikis home

Nämä on oikein tuplahomeet; Varastoon kuivumaan unohtuneet kookospähkinän puolikkaat mistä piti tulla lintulaudat.

ystävänpäivänä pullaa kaikille

Tule meille vaan meillä ei leivota, mutta tarjoilen sulle kaupan pullaa. Hurautat vaan Hämeenlinnan Mark & Spencerin ohi ja sitten vasemmalle. Paitsi jos haluat ne rumat varpaat.

Pyöräytin hiljakkoin viimeiset baakkelssini; Olin pullantuoksuinen kotiäiti ja tarjoilin koulusta palaavalle muksulle tuoretta nisua. Tämä on niin hämmästyttävää, että haluan sanoa sen toiseen kertaan; Olin pullantuoksuinen kotiäiti. Lapsi söi niitä useamman ja tuumailin seuraavalla kerralla pyöräyttäväni voisilmäpullia, koska muksu voiteli eväitään margariinilla. Tein jo selälleni sopivaa kevyttä aaltoliikettä samalla kun suunnittelin esiliinan hankkimista ja leivontablogin perustamista. 
Sitten se muksu kysyy minkä takia olen laittanut sämpylän päälle raesokeria?

neulotut kalukukkarot

Riippuu kalun koosta mutta jos se ei mikään jättimäinen meisseli ole niin sitten osaan antaa ohjeen:
Ota tarpeisiin sopivaa lankaa. Tee pieni solmu, virkkaa sitten 6 niitä silmukoita mitä opetettiin ala-asteella. Luulen niiden olevan ketjusilmukoita mutten uskaltanut suuni saippualla pesemisen uhalla kysäistä neuvoa kalukukkaroista mutsiltani, joka puhuu virkkauskieltä. Niiden silmukoiden reunaan tulee pullistuma kun käännät aavistuksen sitä ketjujonoa. Työnnä jokaisesta reiästä mistä vaan saat mahtumaan virkkuukoukku läpi ja tee lisää silmukkaa.

 Pienen kalun voi peittää melko helposti koska suoriuduin tehtävästä alle tunnissa. Luulisin hyvän säännön olevan, että kun teet niitä ketjusilmukoita niin vertaile tehtyä määrää peitettävän kohteen ympärysmittaan. Virkkaa muutama yli tarpeen niin ei tule ahdinkoa kalulle eikä sitä tarvitse survoa kukkaroon. Mulla ei tosin kyllä ole paljoakaan kokemusta pienistä vaan enemmänkin suurista kaluista. Nykyisin nekin on valitettavasti multa kielletty koska ainaniinjärkeväpuolisoni vastaa tiedusteluihin porakoneen sijainnista ettei sun kulta tarvitse sitä tietää. Alkaa sitten vielä muistuttelemaan miten meiltä löytyi Taistelevien Metsojen takaa reiän vierestä sen seitsemän kaveria, jotka tärskäytin väärään kohtaan.

Kyllä tuonne sujahtaa ainakin sellainen työkalu, jolla voi kiristää silmälasien sankoja.



Tästä pääsenkin sujuvasti eteenpäin: Kävin viimeksi optikolla vuonna -80 ja jotain. Siellä tehtiin silmiin tsuhautus josta en tykännyt enkä ole sen jälkeen mennyt. Rakas mieheni esitti liikenteessä tyhmiä "Mitä tuossa kyltissä lukee" tyyppisiä kysymyksiä ja koska oltiin jo kohdalla kun osasin vastata arvoitukseen ainaniinjärkeväpuoliso tilasi meikäläiselle ajan näöntarkastukseen. En ymmärrä miksi mun pitäisi tietää mitä jossain kyltissä lukee koska täysin vailla suuntavaistoa se on aivan sama vaikka tietäisin.


Kun olin varmistanut kahteen kertaan optikolta ettei mua tsuhautella annoin tehdä sen tarkastuksen. Ihminen kuulemma tottuu huonoon näkyväisyyteen, mutta olin tottunut todella hyvin. Päättelin sen optikonkin esittäessä mun makuun tyhmiä kysymyksiä autolla ajamisesta. Koettelemuksen lopuksi piti valita vielä sangat ja myyjä tiedusteli minkälaisia olin ajatellut. Kerroin sitten mitä en halua ja sain mieleiset kakkulat, jotka ei ole yhtään samanlaiset kuin tietyllä laulaja-kansanedustajalla. Kummastelin myyjän ilmettä ja tunsin itseni ikivanhaksi koska osaan laulaa "Mä maalaispoika oon". Valittelin turvamiehenä tsuhautuksen varalta makutuomarina mukana olleelle miehelle miten olen ikäloppu kaakki ja käytin vertailukohteena ihmistä jonka suosion huippu oli ennen myyjän syntymää. Puoliso lohdutteli ettei se siitä varmaankaan johtunut. Se saattoi kuulemma johtua siitä kun olin ilmaissut tarpeeni sanoin:
 "Ei mitään Mikko Ilotaloja."

Auki lepattava veeaukko.

 

Sain Maijalta Rynttyliisan kotkotukset - blogista haasteen, Kiitos. Mää sitten tykkään näistä vaikka yksi kysymys venutti ja paukutti minimaalisen huumorintajuni rajoja. Olen lukenut laadukkaan postauksen vievän aikaa yli tunnin ja osio 4 askarrutti ja aiheutti päänvaivaa useammankin kierroksen kellon viisareissa, joten tästä sitten taitaa lähteä tämän blogin jo toinen laatupostaus:

1. Mitä tekisit palaselle raakaa maksaa?

Tökkisin etusormellani ja päästäisin tärykalvoja puhkovan kirkaisun jos siinä olisi vielä kalvo tallella. Pahimmasta järkytyksestä selvittyäni ottaisin esiin pumpulia ulko-oven viereen valmiiksi lapsukaiselleni, jonka sisuskalut ei kestä maksakastikkeen tuoksua ja hän tukkii pumpulilla röörinsä. Sitten kokkaisin palasta puolison sanoja lainatakseni jumalaisen hyvän kastikkeen. En tiedä onko lausunto miten puolueeton kun en osaa äkkisiltään sanoa mitään ihmisravinnoksi tarkoitettua, jota en laittaisi suuhuni mielummin. Loppupäivän kieltäisin miestä hengittämästä mua kohden ja tiedustelisin jos ja kun on mahdollisuus sängyssä tapahtuvaan maksasoossin tuoksuiseen tsuhautukseen niin muistaahan hän meillä olevan sohvallakin hyvin tilaa yöpyä.


Maksan antajasta riippuen saattaa suusta livahtaa huomautus miten kyseisen raaka-aineen käyttö vatsalaukkuni näkökulmasta menee kategoriaan "Kun Tomppa Cruise söi istukan."



2.  Jatka lausetta: Jos avaruusmatkailu olis arkipäivää, niin...

 ahtaanpaikankammoisena en siihen osallistuisi. Sukkula Venukseen saa pelkkänä ajatuksena mut hapuilemaan puseron kaula-aukkoa isommalle. Ei sen takia, että näyttäisin Kikin sijasta Kikalta vaan saadakseni keuhkoille laajemmin hengitystilaa.

3. Minkä nimen antaisit kanalle?

Tykkään kovasti pelata FarmiVilleä fasebuukissa kun se on ainoa paikka missä puutarhani kukoistaa rikkaruohottomana ja vaot on viivasuorassa viikkoja istutuksen jälkeen eikä FarmiVillessä ole yhtään alaikäiselle kaljaa tyrkyttävää paskanaapuria. Siellä saa kasvattaa kanoja omassa karsinassaan ja muutaman eri tempun jälkeen saa antaa uudelle tulokkaalle mieleisensä nimen. 
Ristin kanat nimellä Tukserous.

4. Mitä tapahtuis jos suutelisit sun naapuria?

No mutta Maija, mehän ollaan ystäviä. Tällaisia tuumailemalla heräilen öisin painajaisiini eikä mikään tahranpoisto valkaise mun paitulin niskaan piintynyttä tuskanhikeäni.

Jos näin kävisi niin sitten pihassa starttaisi muuttoauto ja jäisin iloisesti vilkutellen hoilottamaan jäähyväisiksi  "Jo muuttoauto matkaan käy" lainaten Riki Sorsalta Muuttohaukan säveltä. Mitään muuta selitystä en osaa kuvitella tämän suuntaiseen tunteenpurkaukseen.

Jos suutelisin meidän yläkerran naapuria saisin sanoa imutelleeni moottoripyöräilevän liivijengiläisen kanssa. Musta tulisi heti varmaan paljon katu-uskottavampi räyhäkkä ämmä. Ainaniinjärkevänpuolison mielestä sitä uskottavuutta vähän hapertaisi yläkerran naapurin nahkaliivin selässä oleva teksti "Gospel Riders"

5. Kissan kakka vai koiran oksennus, kummanko mialuummin siivoisit?

Jos se ei ole mun matollani niin sitten ei ole väliä. Jos se on mun matollani ottaisin siihen sitten mieluiten kerättäväksi mahdollisimman kuivakan kissan jättämän pökäleen.

6. Mikä oli piänenä lempiväris ja mitä tykkäät siittä nyt?

Vaaleansininen. Aikoinaan sain yliannostuksen kun koko huusholli oli sininen ja se oli pitkään ei ei ei ei.  Nyt olen päästänyt muutaman läiskän takaisin kyllä-listalle.

Lempiläiskäni on kesän mökin kuistilla viettänyt hempeän värinen tyyny, jonka tekijä löytyy Outi´s life - blogista. Outi on kovasti rakas, mutta jos jos linnunkuvalla varustetun huonekaluliikkeen mainoksessa alkaa kokoomuksen värinen nahkasohva kuiskailemaan mun nimeäni ja kutsumaan ostoksille niin joudun laittamaan tyynyn pesukoneeseen värinapin kanssa ja karsimaan sinisen.

7. Mitä laitat lättyjen päälle?

Yleensä aika monta Eetä. Kaupan kermavaahtoa, kaupan hilloa ja jotain etäisesti vaahterasiippia muistuttavaa. Jos on ollut -50% lappuja niin se lättykin saattaa olla jonkun muun kuin mieheni paistama.

8. Mimmonen on kamalin kuva joka susta on otettu?

No mutta Maija, me ollaan vieläkin ystäviä. Ja nyt mun täytyy laittaa semmoinen tänne. En sittenkään laita kun se on puolison räpsäisemä yllätysotos uudella puhelimellaan. Kukaan ei halua nähdä kun istun Tallinnan lautalla vessassa. 
Paitsi ilmeisesti mun mies kun sellainen kuva on pitänyt ottaa.

Kun suvi oli suloinen meikäläisen lantuvilla keikkui 25 kilon lisälasti tähän kevääseen verrattuna. Olen pohdiskellut miten olen päässyt kulkemaan, koska jos mulle tuupattaisiin tuo kilomäärä selkäreppuun sokeripusseina niin se saisi mut kellahtamaan selälleni ja sätkimään kuin sittisontiainen. Tämä kuva selvittää arvoituksen, lisämassa on tainnut olla kerääntyneenä sormiin, joten jalat on kantaneet ja selviytyneet urakasta.

Lapsi harvemmin puuttuu asuvalintoihini, mutta tämän kombon suhteen hän ilmoitti mun vieneen mökkieleganssini äärirajoille. Näytänkö tuossa kuvassa Petri Nygårdin ja Juice Leskisen geenien sekoitukselta?  Ja onko teidän mielestä pakettinarulla kokoonharsittu teepaita nyt jotenkin paha jos vaihtoehtona on auki lepattava veeaukko ja auringon käristämät utareet?

9. Mitä lehmä sannoo?

 Tämän asian ajattelin painaa unohduksiin, mutta ties miten moni lapsukaiseni sadoista fasebuukkikavereista sen ehti lukea lapsukaisen seinältä, niin mitä tätä peittelemään. Vastaan tähän nyt sitten ihan rehellisesti; Viimeksi lehmä sanoi mun olevan ihminen, joka on aivopessyt jälkikasvunsa luulemaan olevani hyvä äiti. Olen kuulemma peitellyt synnytyksen jälkeistä masennustani. Joo, olen tehnyt sen kätkemällä asian ovelasti tuohon bloggerin profiiliini. Kukaan ei varmaan koskaan sitä huomaa.

Mua pistää vituttamaan tälläiset asiat ihan huolella. Asenne, että avun hakeminen tekee äitiydestä viallista saa mut niin raivoihin ettei mitään määrää. Minä tarvitsin apua ensimmäiset kaksi kuukautta ja jaloilleni pääsin lääkityksen voimin. Työllistin kodinhoitajia, anoppia ja mutsiani koska en uskaltanut jäädä kaksin muksun kanssa. En häpeä yhtään, enkä peittele asiaa. Olisinko jotenkin parempi äiti kun tilanne olisi ajautunut siihen, että meistä olisi tullut muutamaksi päiväksi se lööppi mitä kauhistellaan kahvipöytäkeskusteluissa? En kulje päivittäin mukulani perässä ja varmistele onko hän varmasti tietoinen synnytyksen jälkeisestä masennuksestani, muttei se tee minusta huonoa äitiä.

Lehmä sanoi puolisoni kasvattaneen lapsen yksinään. Minä tarvitsin vanhemmuuteni avukseni vilkkaiden lasten vanhemmille tarkoitetun kurssin perheneuvolassa kun lapsukainen ollessa neljän vanha. Sitä ennen oli muksu kuskattu turhaan kaksi viikkoa Lastenlinnaan tutkimuksiin. Peittelin tätäkin asiaa todella ovelasti antamalla paikallislehdelle haastattelun kun perheneuvolasta kyseltiin saako yhteystietoni antaa toimittajalle?  Olin kuulemma ykkösvaihtoehto enkä usko sen johtuneen mun tavastani vastata ympäripyöreästi, yltiöpositiivisesti ja äitiyden karikoita kiillottaen.

En kulje päivittäin lapsukaisen perässä varmistelemassa onko hän varmasti tietoinen näistä asioista, koska muksuni on lopen kyllästynyt kuuntelemaan tarinaa kuinka hänelle tuli paluureissulla Lastenlinnasta pahimmassa ruuhkassa moottoritiellä välillä Helsinki-Hämeenlinna pissahätä ja käskin lorotella isommat paineet tyhjään kaffeemukiin. Käskin myös fiksuna tyhjentää lastin kaatamalla se muki auton ikkunasta ulos samalla kun huristelin 80 kilometrin huikeassa tuntivauhdissa. Huomasitteko, toistan, 80 kilometrin huikeassa tuntivauhdissa.

Kusi voi todellakin nousta päähän. Ja oveen, penkkiin sekä niskatukeen.

10. Mistä usseimmiten johtuu huushollisas leijuva paha haju? Vai tuaksuuko teillä aina kukkasilta?

Useimmiten se johtuu meitin ja naapurin keittiön erottavasta postimerkin kokoisesta eteisestä ja vanhasta vetoisesta talosta. Meillä on oikein harrastuksena pohdiskellä mitä siellä syödään? Jos mies kyökkii niin todennäköisin syin epäilty on wokki, jossa on vesikastanjaa. Jos minä kyökin arvaus osuu makaroonivelliin ja jos lapsi kyökkii niin vastaus on ettei se taida olla pitsaa.

 Kun meillä tuoksahteli samaan aikaan savustamisen jälkeen pesemättä unohtunut uuniin lämpiämään lykätyn pellin aromi ja askarrellessa ilmaan suihkuteltu sablooniliima niin meidän perhe kyllä veti leijuvien pahojen hajujen kultamitalin tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.



11. Mitä vastaisit mukulalle joka jankuttaa, että "mitä päätön tarkottaa"?

Oi, sanoisin mukulalle; Tiedätkös kultaseni sen lastenlaulun "Ei  korvia, ei  korvia, ei häntää ole niil" ja sitten viittilöisin kädelläni päätäni kertomaan ettei ole niitä korvia. Lauluääneni pelästyttämänä keskivertomukula on lähtenyt jo ensimmäisen ei korvia - säkeen aikana jankuttamaan mahdollisimman kauas meikäläisestä ja olisin delegoinut asian jollekkin itseäni viisaammalle aikuiselle.


Oman muksun ollessa yksityisasioillaan käytin miestäni hyväkseni ja marssein hänen eteensä ja tiedustelin "Mikä on kysymys?" Miehen mielestä kysymys oli pitäisikö ostaa uusia vaatteita, koska pystyin työntämään neljä sormeani ulos trikoiden persauksessa olevasta reiästä kun havainnollistin häntää ole niil.


Mun mukulani ei tätä jankuttanut, mutta kun hän tuli kotosalle niin sai toimia vastentahtoisena suppeana testausyleisönä. Hän on altistunut 18 vuoden aikana joikaamiselleni sen verran monesti ettei kilahdusta tapahtunut kuin vasta siinä vaiheessa kun esitys eteni kohtaan, jossa vuorossa oli peffastani työntyvä viittelöinti. Koko loppuillan hän reagoi jokaiseen lähestymisyritykseen sihisemällä hampaiden välistä  "Mene nyt v*ttuun mun huoneestani."


Joskus elämässä tulee hetkiä jolloin on parasta olla kysymättä, koska ei halua tietää vastausta. Mulla oli sellainen hetki kun jätin tiedustelematta ettei kai sillä lapsukaisella mahdollisesti vaan ollut tietokoneen kamera päällä?