Kysely

Puoliso sai eilen puhelun mielipidekyselijältä ja päättelin sitten että koska mies etsi kuumeisesti seiskaa (vessassa, tietysti) että nyt vihdoinkin pääsen valittamaan siitä että juonipaljastukset on amputoitu sivun mittaiseksi. Mutta ei onnistunut valittaminen; vastailla sai vaan kysymyksiin "Miten kiinnostavana pidät Whitney Houstonin tyttären huumekuvia?" ja muuta epäolennaista. Juonipaljastukset vapauttavat kärsimyksestä ja sitten ei tarvitse miettiä että miten tässä nyt käy? (Digiboksilta löytyy nytkin useampi Good Wife kun en uskalla katsoa että pääseekö salarakas sisään vai ei.) Nyt se kyselijä parka varmaan kertoo kahvitauolla miten joku raivohullu akka huutaa kokoajan taustalla että jos ei tuu paljastuksia enempää niin kohta tilataan Katso. Vaihtoehtona on myös että uhmaan musteisia sormenjälkiä ja alan katsomaan aamun lehdestä muutkin kuin tarjoukset.

Pätkiskakku

4 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 rkl leivinjauhetta
150 gr margariinia
2 dl kermaviiliä
1 pussi pätkis minibitesejä
3 munaa

Sekoita kuivat aineet. Lisää pätkikset sulaan rasvaan ja sekoita. Lisää rasvaan kermaviili ja munat. Lisää kuivat aineet. Sekoita huolella, älä vatkaa. Paista 175 asteessa 45 min.

Päälle kaatelin vielä sulaa suklaata missä oli hippunen voita joukossa. Tätä syödessä ei kyllä tarvinnut miettiä että mitä syö joten jos ei pätkis maistu niin ei kannata kokeilla. Hyvä laiskan tiskaajan kakku tiskivuori ei muodostunut metrin korkuiseksi vaan astiat mahtuvat samaan koneelliseen. Hyvää kakkuperjantaita!

HooÄmmä

HenkkaMaukka ei taaskaan pettänyt lakanoiden suhteen vaikka muuten sieltä saa vaihtelevasti tosi hyvää tai välillä ihan hirveetä shaissee. En voinut vastustaa kiusausta kun näin -50% tekstin ja mitkä ihanuudet paketissa odottivat. Musta on hyvää vauhtia tulossa joku lakana-addikti. Mä jo odotan innolla miten nää hulmuaa tuulessa ensi kesänä pyykkinarulla ja tuoksuvat raikkaalle ja näyttävät hyvälle. Siinä tuntee itsensä niin käteväksi emännäksi kun levittelee narun täyteen sävysävyä olevia pyykkejä. Ihan itseni takia, naapureita en ajattele yhtään...

Reissu

Hammaslääkäri reissu on tehty ja jäljelle jäi hyvä mieli ja turvonnut naama. Heräämisen jälkeen piti odotella ennen poislähtöä ja meitä operoitiin useampi "liukuhihna" tyyliin ja jutustelin siinä odotellessa potilaan kanssa joka odotteli omaa vuoroaan. Se oli todella (pakko käyttää näin kulunutta kliseetä) todella vapauttavaa. Tottakai tiesin että en ole maailman ainoa pelkopotilas mutta en ole koskaan verrannut kokemuksia. Potilas kertoi mielummin ampuvansa itseään jalkaan kuin menevänsä hammaslääkärille ja minä taas kerroin mielummin viiltäväni ranteeni auki. Ja sitten me naurettiin vedet silmissä sellaista hyvää tekevää naurua. Se oli jollain hassulla tapaa jotenkin niin "puhdistavaa" nauraa asialle jonkun kanssa joka on samassa veneessä. Tunnen itseni tosi friikiksi tämän pelkoni kanssa ja oli hyvä huomata että se toinenkin oli ihan tavallinen ihminen eikä mikään sarvipäinen otus. Ehkä jokaisella on pelkoja joita ei halua jakaa jokaiselle vastaantulijalle. Tämän reissun jälkeen olen askeleen lähempänä sitä että hyväksyn asian omaksi ominaisuudeksekseni... "Hei, minä olen Kirsi, hammashoito nukutuksessa, kiitos"

Help!

Siinä se kauhistus nyt sitten lepää parkissa pihassa ihan omassa rauhassaan. Korttia ei kyllä hankita ennen teiden sulamista ja jos minulta kysytään ei ennen sitä kun V-V voi laulaa syntymäpäivillään "Oon kolmekymppinen"