Hammaslääkäri reissu on tehty ja jäljelle jäi hyvä mieli ja turvonnut naama. Heräämisen jälkeen piti odotella ennen poislähtöä ja meitä operoitiin useampi "liukuhihna" tyyliin ja jutustelin siinä odotellessa potilaan kanssa joka odotteli omaa vuoroaan. Se oli todella (pakko käyttää näin kulunutta kliseetä) todella vapauttavaa. Tottakai tiesin että en ole maailman ainoa pelkopotilas mutta en ole koskaan verrannut kokemuksia. Potilas kertoi mielummin ampuvansa itseään jalkaan kuin menevänsä hammaslääkärille ja minä taas kerroin mielummin viiltäväni ranteeni auki. Ja sitten me naurettiin vedet silmissä sellaista hyvää tekevää naurua. Se oli jollain hassulla tapaa jotenkin niin "puhdistavaa" nauraa asialle jonkun kanssa joka on samassa veneessä. Tunnen itseni tosi friikiksi tämän pelkoni kanssa ja oli hyvä huomata että se toinenkin oli ihan tavallinen ihminen eikä mikään sarvipäinen otus. Ehkä jokaisella on pelkoja joita ei halua jakaa jokaiselle vastaantulijalle. Tämän reissun jälkeen olen askeleen lähempänä sitä että hyväksyn asian omaksi ominaisuudeksekseni... "Hei, minä olen Kirsi, hammashoito nukutuksessa, kiitos"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti