Teitä lukijoita on jo yhdeksän; kiitos ihan sydämmen pohjasta. Lähetän Teille kaikille virtuaalimuffinssin ja lämpöisiä ajatuksia! Jos Teistä joltain löytyy vinkkejä miten sinisen elintarvikevärin (osa muffuissa ja osa permannossa) saa irti köökin matosta niin otan kaikki vihjeet vastaan.
Mutta nyt mää väännän vaihdekeppini vakavalle vaihteelle. Nyt kun olen julkiyksinäinen niin voin tunnustaa että on tuottanut ihan hirveesti onnea että täällä on käynyt joku, olet sitten julkinen tai salainen lukija. Mä oon tuntenut itseni monta pykälää vähemmän eristetyksi, syrjäytyneeksi, kummajaiseksi.
Käytännössä tämä lukijoiden huima lisäys tarkoittaa että soitin melkein puolelle kännykästäni löytyville numeroille: puolisolle, mutsille ja toiselle sisaruksistani. Se toinen kimpaantuu jos sille soittaa kesken työpäivän ja siinä on sitten aika ponneton puolustus että mun blogissa on yhdeksän lukijaa. Puolisolleni pikku vihjeenä että jos ei halua että muut kuulee palaverissa sun akallasi olevan YHDEKSÄN lukijaa niin laita sitten kännykästä sitä voluumenappulaa niukemmalle. (Mää en soittanut V-V:lle, talonmiehelle, fysioterapeutille enkä Anttilan postimyynnin asiakaspalveluun vaikka olinkin ylipolleassa mielentilassa.)
Sitten mää vielä "varoittaisin" käyneeni siellä naamakirjan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti