maanantai 19. marraskuuta 2012

Vahvanmakuinen ja herkullinen riistaruoka






Ensin ihan hirveesti Tervetuloa! uudelle lukijalle kirjautumisongelman selättäneelle ja ihanaiselle  Lukijamäärän lisäksi mää olen lisännyt myös tunnustussaalistani ja sain kovasti mieltä lämmittäneen tunnustuksen, joka kirjoittelee iloista ja valoisaa blogia. Tunnustukseen kuului kiittää lähettäjää: Oikein paljon kiitokssi! Postaukset on vähän laahanneet perässä, joten mää jatkan 7 paljastusta satsilla, joka tuli saadun tunnustuksen                                                         mukana ja sitten taas vapautan tunnustuksia maailmalle jemmastani.

1.
Mää varoitan heti, että tästä numerosta paljastuu BB:tä. Enkä mää tarkoita sitä jotain voidettarasvaa, enkä Baby Björnin rintareppuja enkä Brigitte Bardotia. Puolisolle rimpautti Elisan puhelinmyyjä, joka kertoi meitin nettisopimuksen olevan määräaikainen ja kyseli, että joskos haluttaisiin jatkaa kumppanuutta. Kylkiäiseksi tarjottiin muutamaa Viasatin kanavaa maksutta kuukaudeksi. Siippa esitti vaihtaria BB:n 24/7:kaan. Reilua kuukautta myöhemmin posteljooni tunki laatikkoon Elisan terveiset; laskun sekä leffakanavista (jotka ei edes näy) ja BB:stä. Ainaniinjärkeväpuoliso oli näppäillyt numeron talteen ja soitti puhelinmyyjälle; se muisti meitin sopparin heti, koska kukaan muu asiakas ei ollut tälläista vaihtoa suorittanut. Siis mikä ihmisiä vaivaa vai ollaanko me outoja? Varmaan ollaan joku urbaanilegenda hullusta asiakkaasta ja nyt pyöritään kahvihuonekeskusteluissa. Siellä voi myös pyöriä legenda asiakkaasta, joka                                        kilahti seiskapäivää lehden typistettyä telkkarin juonipaljastukset mahtumaan yhdelle sivulle.
( Tunnustan, se Big Brother pyörii taustalla, kun mennä pömsköttelen kotosalla. Mutta hei, mää olen yksinäinen. Ihan kuin olisi                                                      kavereita, jotka ei vaan vastaa mulle mitään. Ei se kouluvuosista paljon poikkea.)

2.
Mää suutahdan helposti ja sitten aloitan mykkäkoulun. Koska meitsillä on toistuvasti kosolti asiaa mykkyyden keskimääräinen kesto on                                                                                     2-8 minuuttia.

3.

                                    Parhaan neuvon paniikkikohtauksiin olen saanut neuvolantädiltä; tämä menee ohi.

4.
Blogin nimi juontaa juurensa vuosien taakse, kun siskon kielenkannat ei kääntyneet kaikkiin kirjaimiin. Rakkaan siskon versio jäi vuosiksi käyttöön. Ja tuo home olisi koti suomeksi. Sinulle, joka etsit googlen kautta hakusanalla; kurpitsa home mää sanoisin, että jos se on tuore kurpitsa ja se homekohta ei ole valtaisa, niin mää kyllä nakertaisin sen irti ja hyödyntäisin lopun.  Homekyselyn googlettajalle mää sanoisin, että kysy ihan mitä vaan. Jos se ei liity juutuubin soittolistaan (omaani) niin mää epäilen vahvasti kyllä                                                                           vastaavani mihin tahansa kyssäriin.

5.
Taas sitä BB:tä. Mää olen kyllä lukaissut netistä, ettei näitä saisi olla, mutta en pysty pidättämään. Mää kuitenkin varoitin ensin. Kirpparilla törmäsin aivan ihanaan (siis jollekin 0-kokoiselle mitoitettuun aikuisen naisen stringien kokoiseen riekaleeseen.) t-paitaan. Jos mää hakisin asukkaaksi BB-taloon niin ilmoittaisin tunnuslauseekseni paidasta oppimani elämänviisauden "Eniten vituttaa kaikki:" 

6.
                                                   Joka postauksen jälkeen mää pelkään lukijoiden katoavan.

7.

Mää tulin taannoin kauppakirpparikirjastokierrokseltani ja pihassa tönötti vihamielinen hirmulisko. (Mää olen lopettanut sen naapureiden sättimisen suojellakseni karmaani, joten tämä oli ihan aito.) Päätin odottaa kunnes reitti on vapaa ja nautiskelin ajan kuluksi pussillisen ihan vaan muutaman Fani-palan. Tilanne ei osoittanut raukeamisen merkkejä, joten rimpautin äidille itkuisen puhelun. (No en ole kuin 39 ja en päässy kotia. Sitäpaitsi pussillinen muutama Fani-pala alkoi vääntää massussa.) Äiti kehoitti tööttäämään kaarasta sitä torvea. Helppohan sitä on painaa, jos tietää missä se on.  Mää jätin kaihoisin mielin peltilehmäni tarjoaman suojan ja lähdin urheasti                            suunnistamaan kotiovelle. Aseenani ja suojakilpenäni petoa vastaan oli hapankorppupaketti ja litra maitoa.





Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin rehellisyyden nimissä laitan photon tilanteesta. Vasemmalla äitini versio ja oikealla oma versio tapahtuneesta. Otoksen nappasin akkunasta tsuumilla, että Hänen Ylhäisyytensä ei aivan näin lähellä ollut. Aivan valmiina sekä pihamaalla, että ikkunassa, olin huutamaan "Pysy  p*rkele siellä vaan. Mää olen Mastercheffissä nähnyt miten lintu suolistetaan!"



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti