Pastaa nenään

Ensin toivottelen Tervetuloa! uudelle lukijalle 

Sain viisi luottokamaa haasteen. Jotta omatuntoni ei koputtele muotoilisin sanan sain = "Voisitko pliis lähettää tän mulle." Mää kun tästä puolisolle ja jälkikasvulle tiedotin niin kumpainenkin käsitti luottokaman luotolla ostetuksi tavaraksi. Keskustelun yhteydessä lapseni lausui seuraavat sanat: Ethän sä ikinä osta itelles mitään. Toistan Ethän sä ikinä osta itelles mitään. 

Peruutan kaikki aiemmat epäilyt, etteikö lapsen suusta kuulisi totuuden.

Kepukka

Kutsumanimenä myös tartuntapihdit tai jumaleisson missä se taas on. Moni on sellainen jämpti ja järjestelmällinen ihminen. Mää en ole. Useimmiten ne törröttää pyykkikopassa, joka siihen nähden, etten yleisesti ottaen pääse koskaan pohjalle asti, on vähän oudohkoa. Nillä on köökissä ihan oma paikka ja jos ne siellä on, niin sittenhän ne vasta hukkateillä onkin. Jos olen aiemmin purnannut,

 että ne on rumat niin pakitan nekin lausunnot. Washiteipillä koristeltu tartuntapihti se vasta ruma onkin.

Mummo

Kun mää olin pieni oli mummolassa soittorasia. Sain veivata mummosoittorasian keinumaan vain valvovan tarkan silmän alla. Nykyisin mää olen iso ja rasia asustaa meitin kellarissa, mutta kohtaamisen hetkellä vetelen mummon käyntiin ja joikaan mukana Yesterdaytä täysin palkein. Pyrin parhaan taitoni mukaan olla välittämättä omia traumojani V-V:lle, mutta tunnustan, annoin lapsukaisen veivata mummoa vain tarkan valvonnan alla. Huuliltani saattoi livetä tuo lapsuuteni varoitus "Älä vaan väännä siitä vietäriä poikki."
                                              Soittorasia olisi ensimmäinen hömpänpömppä, jonka pelastaisin liekeistä.

 Telkkari

Kun siipalle selvisi, ettei kyse ole osamaksuhaitarista, niin se sanoi, että vastaushan on helppo. Telkkari, digiboksi, dvd, kaukosäädin telkkariin ja kaukosäädin digiboksiin.

Astianpesukone

Me oltiin kerran ilman. Me ei ikinä enää olla ilman. 

Tyyny

Kutsumanimenä astronautti. Mää tartten kouran alle kyljellään ollessa semmoisen sopivaisen korokkeen. Kun se korokkeen tarvitseminen aikoinaan ilmaantui oli kaapista ensimmäinen sopiva ulostulija V-V:n avaruushuone vuosilta selviytynyt koristepehmuste. Johon olen käsin toistan käsin applikoinut verhokankaasta irti nyherretyn astronautin. Ensin mää kyllä applikoin sen kiinni housuihini. 

Tässä tarinassa on taas järkikin, mutta tulee hitaasti. Avan sivuilla on ihan pee aukosta oleva testi, johon pääsee tästä linkistä.  Siellä voi testata henkisen ikänsä tyhmillä kysymyksillä kuten "Saako parhaita keskusteluja lounaspöydässä puhumalla säästä vai tunkemalla

makaroonia nenään?"

Siis ihan oikeasti, jos mää olisin käynyt lounaalla jonkun kanssa, niin määhän olisin tehnyt siitä postauksen ja maininnut sen ateriomisen postauksen jälkeenkin jokaisessa hyväksyttävässä käänteessä. Mutta jos keskiverto ihminen menee lounaalle ja se toinen vetäisee perinteisen herneen sijasta molempaan sieraimeen pastaa niin kyllä sen varmasti muistaa vielä monessa keskustelussa. Kyllä itse ainakin myönnän, että pitkänkin ajan kuluttua vielä siipalle juttelisin, että muistatkos kun olin Rouva Se ja Sen kanssa lounaalla ja se yhtäkkiä otti ja nakkasi tortellinit nenuunsa. En kyllä juttelisi, että muistatkos kun olin Rouva Se ja Sen kanssa lounaalla ja me juteltiin miten on ilmoja pidellyt. Väärä sananmuoto, koska tämä saattaisi tarkoittaa meitsin tapauksessa, että en ole sitä ilmaa pidellyt.

Kyllä mää semmoisen häpeän muistaisin. Sanotaan jutskailtiin, että on sadellut viime aikoina. 

Sitten siellä oli kysymys jostain iltalaukusta. Mää siipalle sitä, pohdiskelin, että mikä ihmeen iltalaukku. Mää niin vähäisesti seuraan muotia. Takaisin astronauttiin. Koska se on koristetyyny niin sen pyllyssä on vetskari. Sen saa kivasti auki ja mää tunkeen sinne yötä vasten varustukseni; nenäliinaa, torpeedoita kannaksen kummallekkin puolelle, kumihanska jos suunnistaa sinne kannakselle, natusanin rasvaa, talkkia ja kaikkea muuta rasvaa mitä tarvitsee neljänkympin kypsässä iässä. Asian ydin tulee tässä: Siippa sanoi,

että se on varmaan se sun iltalaukku. Taidan laittaa puolison tekemään henkinen ikä testiä. Seura tekee kaltaisekseen.

Mää sain sieltä peetestistä tämmöistä palautetta: Et ole vielä hyväksynyt aikuistumistasi... Käytöksesi on lapsenomaista, etkä aina osaa hillitä itseäsi....  Saatat nolostuttaa vakavahenkisempiä... Siis ihan paikkansa pitämättömiä syytöksiä ihan kaikki.  Jos mää olisin vielä vastannut todellisen mielipiteeni, että cannelonit kohti tuulenhlkaisijaa, olisi testitulos ilmeisesti ollut: Olet vielä kivespusseissa.

Tämän postauksen kirjoitti Kiki; henkinen ikä 2 vuotta.