Puutteessa menee vaikka...

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille 

Sain  blogista haasteen ja blogin arpajaisista hurrikaanin. Kumpaisestakin ilostuin kovasti. Mää näppärästi liitän nämä kaksi asiaa samaan postaukseen. Niin ja sain vielä inspiraationkin, kun sain  viestin, että voin tuunata hurrikaanin mieleisekseni. Ryhdyin maalitussilla söhimään ja sommittelin Abcd:n. Tykkään, hyvä tuli. Ne ei mahtuneet kaikki
                                     neljä kirjainta kuvaan, mutta B oli onnistunein, niin käänsin sen sitten kohti kameraa.

1. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Natusanin vauvarasvaa;  Se on hyvää kaikkiin vaivoihin. Sinkkuelämää - kirjan; Mää olen lainannut sen osapuilleen viidesti ja mää  en saa sitä lueskeltua loppusanoihin asti. Miten ihmeessä niin epäkiinnostavasta opuksesta on saatu aikaan niin laatuisa telkkusarja. Koska puutteessa menee vaikka puhelinluettelo, niin siellä autiolla saarella saisin kahlattua tämän yleissivistykseen kuuluvan teoksen The endiin asti. Urakan jälkeen sitä voisi käyttää pyyhkimiseen. Ei tietenkään silloin, jos se olisi taas kirjastosta. Kynsisakset; hätätapauksessa toimii kaikenkattavana työkaluna. Siinä kuluisi päivät kun nyhertäisin niillä kolon kookospähkinään. Karkkia; Jos mää en saa mässyä niin mää hypin seinille. Koska mää en halua seiniä vailla olevalla saarella tehdä temppua peffa edellä palmupuuhun niin sokeritasapainon ylläpitämiseen iso säkki appelsiinin makuisia kovia karkkeja. Nekin on vähän epäkiinnostavia niin ne kestäisi pitkään.

2. Mistä haaveilet/unelmoit juuri tällä hetkellä?

Villasukkapäivästä; huusholli olisi suht siisti, jääkaapissa päivän tarpeet, pyykkikoppa lähes puolillaan tyhjänä ja eineeksi eiliset rääppeet. Tömsköttelisin villasukissani, sytyttäisin tuoksutuikut ja olisin vaan. (Sitten mää puolen tunnin päästä funteeraisin, että mitäs mää nyt tekisin ja tämänkö takia raadoin edellispäivänä?)

3. Mikä olet koulutukseltasi ja mitä teet ammatiksesi?

Merkonomi koulutukseltani ja jos jälkikasvultani kysytään niin työkseni käyn kirpparilla, kaupassa ja kirjastossa. Siippa kutsuu tätä vaimonsa pyhäksi kolmiyhteydeksi.

4. Missä olet 10 vuoden päästä?

 Mää toivoisin kovasti olevani siinä missä nytkin. Elämä on hyvä juuri nyt ja mää stoppaisin kellon jos se olisi mahdollista. Apua, oonko mää oikeesti näin tylsä?

5. Minkä elokuvan/kirjan katsoit tai luit viimeksi?

Kohta loppussa Karyl McBriden: Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? 

Onko tässä nyt pakko tunnustaa, että vaikka siippa ystävällisesti tiedusteli, että nauhoitanko väärää kanavaa, niin viimeksi katselin Neiti Etsivää. Ette kai te siellä nyt nauraneet, mun siskokin nauroi ja se puolisokin nauroi. Nancy Drew kirjat kosketti syvästi mun sielua, kun olin noin 9v. Joko opukset oli parempia kuin filmi tai sitten tämä 30 vuoden erillään eläminen on muuttanut sielunelämääni.
                                                                             Ei mainittavaa vaikutusta leffalla.

6. Teitkö uudenvuoden lupauksen?

Mää olen kuin ulosottomies, pöydällä odottaa useampi haaste. Muistan kyllä kaikki ja laitan pikkuhiljaa blogistaaniaan. No eihän tämä haastis nyt niin hirmuisesti ole myöhässä, tämähän on vastaanotettu tämän kuluvan vuoden puolella.  Aaa, vastaus: En.

7. Mitä muuta harrastat bloggaamisen lisäksi?

Luen, onko telkkari harrastus?, kirpputorit? Joo, vastaan itse kysymykseeni: Taidan olla vähän tylsä.

8. Mitä vihaat ja inhoat eniten?

Kipua; henkistä ja fyysistä.

9. Mitä tekisit elämässäsi toisin jos saisit valita?

Ensin ajattelin, että muutaman p*skan jättäisin kopeloimatta, mutta sitten mää en olisi mää. Ja ilman niitä p*skoja mää pitäisin miestäni liian tasaisena, rauhallisena ja kilttinä. (Olipas rumasti sanottu.)

10. Kerroppa harrastuksistasi jotakin?

Mun rinnassa sykähtää, kun mää pääsen hyvälle kirppikselle. Syke nousee ja olen jopa päästänyt "Voi j*maluta" suustani törmätessäni ihanaan valkoisen-ruosteisen-kimaltavan-krääsän keskittymään. 

11. Kerro vapaasti perheestäsi ja elämästäsi?

Minä:

Mää yhtenä aamuna heräsin ja tajuntaan jysähti, että olen pudonnut jokavuotiseen tammikuiseen masennukseen. Nyt yritän kaivautua poterostani ylös ja jatkaa normiarkea. Toiset näkee keväässä lisääntyneen valon ja uuden alun. Meitsi näkee vaan maasta lumen alta paljastuvia koiran kakkaläjiä (Ne ei sitten ole niitä p*skoja mitä mää olen kopeloinut.) ja pääsiäisenä menee mämmistä maha sekaisin. (No olipas taas rumasti sanottu. Tätä se tammikuu teettää.) Kauhee määrä postauksiakin lukematta, mutta siippa onneksi lohdutteli,
                                                                    että kyllähän ne siellä blogeissa odottaa. 

Lapsukainen:   

Meidän menopelistä kuului todella paha ääni. Siis oikeesti paha. Mää rimpautin siipan kotosalle, koska en uskaltanut ajaa mihinkään sen varoitusäänen takia. (Ja koska olin tarkastanut yleisen kopinan aiheuttajan takaluukun ja se kansi oli kiinni.) Meitin kaara alkaa piipittää kun on lähellä kohdetta peruuttaessa. Se alkaa ujeltamaan tauotta, kun on todella lähellä kohdetta. Mää en koe tarvetta ajaa mitään niin lähelle ja ääni oli tuntematon. Jälkikasvuni huvittaa nyt itseään ja pyytää "Näytä mutsi taas se ilme miltä faija näytti, kun sää

soitit sen kotiin kesken työpäivän pyyhkimään lunta peruutustutkasta."

Puoliso:

Siippa huvittaa itseään ja pyytää "Näytä taas kulta se ilme miltä ravitsemusterapeutti näytti, kun sää sanoit sille, että laitat kermakahviin 12 palaa sokeria."