sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Täältä tulee


Ensin toivottelen Tervetuloa uusille lukijoille 

Vastaanotin ihanaiseltahaasteen, joka sisälsi monta kohtaa viisi parasta teemalla. Mää kun olen kykenemätön muotoilemaan mitään lyhyesti, niin laitan nyt ensi alkuun tätä soittolistaa viisi parasta mielessä. Muuten tästä olisi tullut mailin mittainen kirjoitus. Ja saan tämän pelottavan aiheen alta pois. En nyt lähetä tätä haastetta eteenpäin, mutta kaikki rohkeat 
saavat tähän tarttua ja ottaa mukaan. Täältä tulee Kikin top 5:


         

Jos tähän haastikseen olisi saanut liittää yhden ainokaisen biisin niin tämän olisin hetkeäkään epäröimättä valinnut voittajaksi. Olen aiemmin postannut tilanteesta, jossa käytännössä ventovieraiden kanssa piti jakaa itselle merkityksellinen raita. Tämä se oli. Saan tästä yhä edelleen valtavasti lohtua: "Kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää sitä ei voi tietää." Sitä haluaa tarttua oljenkorteen, joka lupaa, että kipu hellittää. Tässä on valtavan hyvät lyriikat, sitten kun ne sanat löytää sieltä kitarisat 
verille repivän laulutyylin joukosta.


                  
                                                                           
Huumorintaju ei riitä Jopen muuhun tuotantoon, mutta tämä on hyvä. Tosi hyvä. 



Mahtava voimabiisi.



Tämä on seuraavana Jopen jälkeen paras rakkauslaulu - listalla.



Vaikutuin kovasti tästä koko levystä. Luukutin tätä autossa täysillä ja joikasin mukana. Meitsin ääni on sekoitus miestä, jonka kulkuset on litistetty tiilien väliin ja koiraa, jonka korviin ottaa korkea ääni. Mää usein teen niin, että kulutan biisin loppuun. Kuuntele sitä miljoona kertaa ja sitten kulutan seuraavaa. Puolisoni taisi olla todella onnellinen, kun Hetki hiljaa-levy vaihtuu tilanteeseen vaimo oli hetken hiljaa.

Tässä ne nyt sitten oli. Perheen miesväki kyllä nauroi, että miten mää sain Jope Ruonansuun ja Nirvanan ängettyä samaan postaukseen. 

Mää koukutuin joulun pyhinä (Herkät lukijat siirtykää vähän eteenpäin, jos on vaara altistua naamakirjapeleille.) napsuttelemaan facebuukissa Pet Rescue Saaga peliä niin, ettei hiirikäsi ole vieläkään täysin toipunut koitoksesta. Sain sen sitten pelattua finaaliin ja läpäisin kaikki kentät. Siippa tuli mun jälkeen. Siis siinä pelissä maaliin. Sitten koko asia painui unholaan, kunnes mutsi lähetti pelipyynnön ja sekä minä, että siippa noteerattiin uusia pelikenttiä olevan taasen tyrkyllä. Meillähän sitten vieri vieressä "leikkisästi" kisailtiin siipan kanssa sijoituksesta. (Mää en ilmeisesti ollut leikkisä rimpautitaessani äidille kiukkuista puhelua ja kieltäessä vastaamasta mieheni pelipyyntöihin vetoomuksella "Kumpi meistä on sinun lapsesi?") Koska olen todella huono häviäjä odottelin siipan kohtaamista NukkuMatin kanssa ja paukuttelin yön pimeinä tunteina peliä, kunnes kentät loppui. Puoliso nousee kukon kiekuessa ja 
                        päätin varmistaa, että siippa saa tiedon, että olen läpäissyt kaikki kentät.  Jätin viestin sumppikeittimen päälle.



Rakas mieheni oli sitten jättänyt vastineeksi uhkausviestin tietsikan näppäimistön päälle...




Bonusraita



Nyt se siippa sitten soittelee tätä lyriikkaa meitsille juutuubista ja nauraa. Arvatkaas kuka on kätkenyt kaukosäätimet varmaan talteen... Minä olen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti