Tämä postausaihe on hautunut mielessä ja nyt on semmoinen olotila, että menen postausaidan matalimmasta kohdasta. Nyt ei irronnut muuta kuin esittely; On meilläkin värejä ollut. Eikä tarvitse peruuttaa kuin vuoteen 2009. Valkaistuneet kuvat taitavat olla kaikki jo pyörineet "Esittele köökkisi" - haasteessa, mutta näillä nyt mennään:
Verholaudassa on muratit, mitkä nyhersin lautasliinasta irti ja kiinnitin servettilakalla. Meillä oli ennen naapuri, jonka sisustusfilosofia perustui meidän sisustukseen. Näpersin kynsisaksilla liinoja pihapöydällä tuntikausia ja laitoin ihan vaan ilkeyttäni muutaman kirjan eteen, ettei naapuriraukka nähnyt touhujani. Vieläkin ilostun tästä kuvasta. Naurattaa, että miten se on kihissyt uteliaisuudesta se naapuriraukka. Tästä matkimisasiasta narisin ainakin täällä.
Siltä varalta, ettei kaikki huomaa, niin pyydän noteeraamaan jälkikasvuni ihanat kikkurat. Tämä on oma mielipiteeni; lapsessa kiharat aiheuttavat erityisesti aamuisin voimakkaita tunnereaktioita. Painottuu veehen ne reaktiot.
Mää kun en omista vihreästä peukalosta mitään osaa niin aikoinaan olen kuihtuvien kukkien tilalle työntänyt spagettinipun.
Ja lisää oranssia. Ja lisää valkaistumista.
Tämä oli aikoinaan aarre; kellon ostin oikein Pentikiltä. Se oli jossain vaiheessa ikävuosiani hienointa mitä tiesin. Jos sää kävit siellä linkissä mikä oli tuossa yläpuolella, niin sitten sää tiedät, miltä parru näytti meitin naapurilla. Ja näyttää muuten edelleenkin; En yhtään ihmettele, ettei meillä ole puoleen vuoteen ollut viereisessä asunnossa asukkaita. Ainaniinjärkevä puoliso huomautti, ettei se ole parru, muttei myöskään osannut sanoa mikä se on. Varmaan pelkäsi, että otsikoin postauksen "Naapurin parru."
Meillä on ollut sitä aikuisten laatuaikaa, kun V-V on siellä Helsingissä. Me ollaan oltu sängyssä melkein koko viikonloppu; nukkumassa. Kauppaan piti suunnistaa, koska ihanainen Sarppu Tyrniä ja tyrskyjä - blogista hemmotteli lukijoitaan Tiramisun ohjeella. Kiitos, kiitos, kiitos! Puoliso on ollut niin kuumissaan, että mittari näytti 38 astetta. En usko, että se johtuu tästä meidän ilovejuu-lemmenlomasta. Mies kielsi meitsiltä oman kuumeen mittaamisen, koska tunnen oloni paljon sairaammaksi, jos tiedän mittarin näyttävän ylimääräisiä lämpöasteita. Me ollaan hellästi huolehdittu toisistamme; Siippa kehoitti meitsiä lukemaan Otrivinistä käyttöohjeen ennen seuraavan neljän suihkautuksen sarjaa ja mää kerroin siipalle, että sen viiksistä roikkuu räkää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti