Varoitus; Outouksia jopa Kikin asteikolla.

Ensin toivottelen Tervetuloa uuudelle lukijalle Siellä on muuten käynnissä arvonta; menkää kurkkaamaan ja osallistumaan.

Sain ihanaiselta  haasteen esitellä viisi omituista tapaani. Olinkin jo ollut huolissani, ettei kukaan uskalla sinkauttaa tätä meitsille. Ja tämän jälkeen taidan olla huolissani, että onko yhtään lukijaa jäljellä. Tämä on kiertänyt monessa blogissa, joten jätän sen tähän vapaasti mukaan poimitttavaksi. Minähän uteliaana haluan lukea teistä kaikista.

Ja tästä lähtee:

Mää tykkään laittaa Oivariinia Fasupalan päälle ja sitten pistellä sen poskeeni.

Jos suutun kaupassa niin sitten menen ja väännän kärrypoletin irti ja jätän sen kärryn parkkipaikalle. Että viekää p*kele ite kärrynne. Mää saatan kilahtaa esimerkiksi siitä, että silmät tavoittaa jonkun "Tästä nyt ihan mitä tahansa ekstrasuperhalvalla" - julisteen ja sitten onkin hamstrarit vieneet kaikki. Outoa tässä on se, että kuljettelen kukkarossa polettia, jonka reunasta on nanomilli hiottu pois, että irti vääntäminen onnistuu ilman isoja muskeleita. Kikin kaamea kärrykosto. Joo, kyllä ne sen on siellä varmaan huomanneet.

Keräsin omituisuuksia naamakirjassa ja jopa erikseen mainitsin, etten suutu mielipiteistä. Mun mutsi ilmoitti puhelimessa, että oli omituista, etten mää muka vetäisi vihannestiskiä poskiontelooni. Fasebuukkiin se kirjoitti "Kuitu. Lopun arvaat."  Lääkäri diagnosisoi mussa jonkun "ei-infektoosi maha-suolitulehdus":ksen  ja sitten se halusi passittaa mut tähystettäväksi. Ilmoitin, etten mää anna rönkkiä itseäni sieltä mihin ei aurinko paista vaan sen takia, että käyn isommilla asiolla liian taajaan. Päädyttiin kompromissiratkaisuun ja menin sitten sinne ravintoterapeutille, kun sitä painoakin on kertynyt lanteille. Se terapeutti järkyttyi siitä sokerimäärästä mikä päivän mittaan kuluu, mutta suurta on myöskin ollut kuidun kulutus. Olen vedellyt sitä 4 kertaa suositusten määrän. Mää olen laskenut kaapelia ja vapauttanut varpusparvia sen takia, että suolisto ei vaan ole selvinnyt siitä kaikesta kuidun määrästä. Se ravitsemusterapeutti kysyi, että minkä takia olet vedellyt kuitulisiä kaksin käsin, mutta oikeesti; Joka lehdessä, suosituksessa ja mainoksessa on aina "Syö

kuitua." Ja minähän olen syönyt. Niin paljon, että se on sekä ravitsemusterapeutin, että äidin mielestä outo tapa.

Matti Nykänen on meitsin aatoksissa lähes päivittäin. Eikös se ole aika omituinen tapa? Ei johdu liiasta Seiskapäivää lehden selaamisesta vaan sänkypuuhista. Kun nousen lavetin reunalta niin pidän selkäni hallinnassa ja se näyttää siltä, kuin olisin Masa lentomäessä. Useimmiten olen tuulella toimiva, mutta liikeratoihini kiinnitän paljon ajatusta, koska yksikin virheliike saattaa tehdä

 ison parun pitkäksi aikaa. Usein noustessa funteeraan vaan, että "Matti" ja kroppa itseohjautuu automaattisesti sopivaan kulmaan.

Mulla on välillä oikein tämmöinen hyppyhaalarikin. Tämän opein Wikipediasta;  Viime vuosina on jouduttu puuttumaan melko rankalla kädellä hyppyasuihin, joihin on yritetty viritellä mitä erikoisimpia ulokkeita puvun pinta-alan lisäämiseksi, sillä mitä suurempi on kantopinta-ala, sitä pitemmälle se kantaa. Tuo pullea osa tuossa keskellä on sitten semmoinen uloke, eikä "Iloinen yllätys; kaksoset 

syntyy kuukauden päästä." Se vetskarit tolleen jotenkin oudosti pullottaa. 

Viime talvena minä ja antibioottiripuli vietettiin yhteistä aikaa. Jossain vaiheessa meno äityi niin hurjaksi, että jouduin taipumaan ja esittelemään pymppäni lääkärille. Lekuri kielsi vessapaperin käyttämisen ja kehoitti käyttämään perspuhelinta, pikkupyyhettä ja hellää painelua kuivaksi. Tai siis käsisuihkua, se perspuhelin vaan lipsahti nyt tähän. Niin ja kehoitti pesemään sen pyyhkeen välillä. (Jonain päivänä mää vielä haluan tavata ne terveyskeskuksen paperit, että mitä siellä oikein lukee, jos tohtoritäti olettaa, että mulle täytyy mainita hanurihantuukin huuhtomisesta.) Sitten mää viimeistelen nämä toimenpiteet föönillä. Tämähän tottakai luonnistuu kotioloissa mitä mainioimmin. Jos nämä toimenpiteet täytyy suorittaa reissun päällä niin sitten täytyy improvisoida. Koska mää loukkaan helposti itseni, jos nousen liian matalalalta istuimelta, niin menen ronskisti invavessaan kaupungilla, vaikka välillä tunnen kiukkuiset katseet selässäni. Invavessat on mitoitettu valtaistuinta lukuunottamatta alemmas kuin tavallinen vessa. Siellä on siis se käsienkuivatus puhallinkin myöskin melkoisen alhaalla.  Ainaniinjärkevänpuolisoni mielestä on outo tapa, että hätätilanteessa asettaudun siihen 
                                                           puhaltimen alle ja käytän sitä sujuvasti fööninä...