Ei läpäissyt otsikko siippani sensuuriseulaa vol. 2

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille 

Löysin Hesarin verkkosivuilta mielenkiintoisen artikkelin, jossa nuoret neuvovat miten vältyt olemasta nolo aikuinen. Tottahan toki aloin sitten välittömästi suorittamaan tutkimusta virheistäni. 

1 Älä puhu teinien kieltä

Kuulostaa hölmöltä, kun aikuiset sanovat LOL. Pahinta on, jos nuorisoslangia käyttää väärin.

Mieluiten älä siis käytä sitä ollenkaan.

Tein tiedusteluretken teinin luokse ja kyselin asiaa. Se vastasi etten käytä Lollia. Tai se vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi "Et." Peljästyin vailla v*ttu sanaa olevaa lausetta ja huolestuneena tiedustelin jälkikasvultani "Onko sulla kaikki hyvin?" Kyllä se kirkkoveneen synonyymi sieltä sitten tuli. Se on vaan vaikea tottua virkkeisiin vailla venettä, kun meillä on viimeiset pari vuotta asustellut veetä sylkevä ovia paiskova Aapeesee-teini. Jos joku kävi sen postauksen lukemassa niin siellä olin näköjään viljellyt nuorisoslangia ja tunnustettava on, että joskus ääritilanteissa Kikin huulilta livahtaa "What the fuck?" Jostain on tarttunut mukaan myös sana "Whatever" En ole kyllä varma onko se nuorislangia. Viimeksi käytin sitä eilen, kun iltakävelyllä lausuin miehelleni runoa, jossa tuikka lennähtää rantaruohikosta kohti iltaruskoa. Se on kuulemma kuikka se lintu. Vastasin miehelle whatever ja paasasin loppulenkin taiteilijan vapaudesta. 

2 Älä puhu liikaa.

 Lapsen kavereiden moikkaaminen on okei, mutta älä ala kertoa juttuja lapsuudesta.

Olen usein kertonut juttuja V-V:n lapsuudesta lapsiraukan kavereille. Mun on ilmeisesti sitten lakattava kertomasta miten meidän lapsukainen nuoremmassa iässä unissaan pissaili ympäriinsä. Kerran vietettiin rauhallista aikuisten laatuaikaa miehen kanssa. (Olimme siis linnottautuneet tv ääreen eväiden kera.) kun meidän pikku piltti, ikää noin 3 v, vetäisi huoneen ovensa auki ja marssi olohuoneen pöydän viereen. Sitten hän vetäisi pippulansa esiin, pissata lorotti  pöydälle ja meni takaisin unten maille. Täytyy myös lopettaa kertomasta miksei meillä oli enää Nintendo 64:sta. Meitin jälkikasvu täysin NukkuNatin vallassa lorautti sinnekkin. 

Emmää voi sille mitään, mää vaan olen puheliasta mallia. Parisen päivää sitten olin täysin uppoutunut katselemaan digiboksin uumenista Unelmien poikamiestyttöä. Töllöteltyäni jaksoa hetkisen huhuili mies olohuoneen puolelta "Nukutko sää?" Se sanoi luulleensa mun torkkuvan, koska olin ollut kymmenisen minuuttia hiljaa. 

 3. Käyttäydy hillitysti.

 Ärsyttää, jos aikuiset puhuvat tai nauravat liian kovaa julkisella paikalla. Ja julkisesti tanssiminen tai laulaminen on tosi noloa!

Emmää voi tällekkään mitään. Mulla vaan on äänenvoimakkuudeltaan kauas kantava ilmaisu aina kun innostun. Tai pelästyn. Tai suutun. Tai siis oikeastaan aina.  Poikkeuksena se, että olen ajautunut tilanteeseen, johon liittyy uusia ihmisiä. Silloin vetäisen esiin Saukilta ja pikkuoravilta varastetun imitaation ja piipitän nasaaliäänelläni.

  Valitettavasti en usko meillä visiteeraavan yhtäkään lapsukaisen ystävää, joka ei olisi kuullut mun laulavan "Poika saunoo" tai "Herra kädelläsi". Tai äänenlaadun huomioiden oikea termi taitaa olla joikaavaan. Jotain tästä asiasta kertoo se, että tämän nykyisin teini-ikäisen lapseni ensimmäisiä lauseita oli "Älä laula." 

Suojellakseni mielenterveyttäni en uskalla edes ajatella miten lujaa saatan nauraa julkisella paikalla.

4 Ole hiljaa Facebookissa

 Älä kirjoittele lapsesi Facebook-seinälle tai kommentoi kuvia tyyliin "onpa kaunis tyttö". Se nolottaa!

No tähän en ainakaan ole syyllistynyt. Puhtain paperein ja täysin pistein tästä kohdasta ohi. 

5 Älä yritä olla hauska

 Musta huumori on huono juttu. Ja se, jos vitsit ovat lapsellisia ja naurat niille itse.

Otan tähän "Älä tee" esimerkiksi hiljattain sattuneen tapauksen, joka aiheutti lapsiraukassani reaktion; "Googletatko lastensuojelun numeron. V*ttu muutan muualle."  Tapaus ei ollut tarkoitettu huumoriksi, mutta tunnustan jälkeenpäin nauraneeni. Useamman kerran. Eikä nauru ollut kohdassa 3 mainittua mallia; hillitty. Ja on lapsellista, tunnustan. Aloitan taustoilla; Täällä meilläpäin on rouvasihminen, joka tekee niiiiiin hyviä herrasväen pikkuleipiä, että nuolen paketin pohjalta murutkin.  Valitettavasti tämä kyseinen rouvashenkilö myy tuotteittaan aika harvakseltaan kirpputoritapahtumissa. Sain kätösiini näitä harvinaislaatuisia herkkuja ja jemmasin saaliini. (Varmuudeksi mainitsen, ettei lapsi pidä niistä ja mieheni velvollisuus on tottakai jättää parhaat makupalat vaimollensa.) Yleensäainaniinjärkeväpuoliso oli lapsellisuuksissaan näykkäissyt palasen keksistä. Tästäkös minä suutuin ja äärimmäisen tuohtuneena marssia tömskötin miehen luokse ja lapsestani ja muista ikähaarukasta vähän alle ja vähän yli 17 vuotiaista koostuvan yleisön eteen ja esitin siipalleni kiukkuisen syytöksen; "Oletko nuollut mun piparia?"  

Tässä todiste; pipariani on hipelöity.



Ei meillä mieskään tätä testiä puhtain paperein läpäise. Puolison luvalla paljastan, että siippa esitteli meitsille tanssimuuvejaan meidän takapihalla. (Onhan se tavallaan julkinen paikka, kun me ei naapureilta piilossa oltu. Kohta 3.)  Minä kiemurtelun tarkoituksesta tietämättömänä esitin aidosti huolissani siipalle kysymyksen; "Onko sulla kiveksissä joku vaiva?"