Arvonta

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille

Ja sitten arvontaan; 33 333 sivunnäyttöä on juhlan paikka. Edellisen suven kesäkuun saldo oli kokonaiset 8 vierailua, joten matkaa on takana. Arvonta menee taas tutuilla säännöillä; yksi arpa kaikille. Mun lahjakkuuteni on jossain muualla kuin laskento-opissa ja reilun pelin takaamiseksi pidättäydyn bonusarvoista. Mulla menee pasmat sekaisin, jos joudun laskemaan yli yhteen lippuseen. Hihkun riemusta jos liityt lukijaksi, ilostun aivan hirveästi jos sää linkität ja soittelen tohkeissani koko suvun läpi, jos joku jakaa arvonnan naamakirjassa, mutta pihtaan silti yhden tiketin jokaiselle. Jos olet sellainen anonyymi niin laita joku nimimerkki. Jos teitä sattuu olemaan kaksi niin laitan Kustin polkemaan kohti ensimmäisenä koordinaattinsa ilmoittanutta anonyymiä. Uhkailu-kiristys tekniikalla valjastan lapsiparkani, jota kiinnostaa mun blogi kuin kilo kiviä, onnetarpuuhiin 15.8. (Paitsi jos töllöstä tulee jotain äärimmäisen mielenkiintoista, kuten esimerkiksi Julkkis-BB. Seiskassa ei ollut vielä ohjelmatietoja sinne asti.) Voittajan yhteydenottoa odottelen viikon ja sitten uhkailen-kiristän pikku pilttiäni uudelleen. Koska bloggareiden ilmaislahjat ovat viime aikoina aiheuttaneet närästystä, niin ilmoitan voiton menneen pienistä tuloista johtuen taas Kikin siipan pussista. Niin juu, kello on Bloomingvillen ja se on muovia, mutta näyttää ruostuneelta raudalta.

Ja sitten ihan muuhun asiaan. Muutama teistä ihanaisista lukijoista huhuilikin missä Kiki luuraa? Mää olin kovasti otettu ja tirautun porun jokaisen sähköisen postin vastaanotettuani. Kiitos! Tässä syy hiljaisuuteen, kommenttilaatikkoon ilmaantui seuraavanlainen:

Oot loistava kirjoittaja mutt noi pikkutuhmat otsikot alkaa tympäistä, jotenkin alennat itsesi en osaa sanoa mille tasolle. Sellaiset hampaattomat vanhat ilotädit nauraa tuollaisille. Muutaman kerran käytettynä ok, mutta näin jatkuvana virtana ... tympii. Susta on enempäänkin äläkä aja mua pois, tahdon lukea tekstejäsi, ne ovat hauskoja ja mukaansatempaavia. Eikä ole pakko totella, tää pää täällä osaa kyllä valita ollakko vaiko ei olla... Kivaa kessää! 

Vietin aikoinani vuosia parisuhteessa, jossa tein aina kaiken väärin ja olin aina vääränlainen. Vaikkakin olen kuluttanut istumalihaksiani terapiassa niin pitkällisen aivopesun jälkeen olen kovin taipuvainen uskomaan, että itsessäni on pahasti jotain pielessä, kunhan vaan joku sanoo niin. Otan helposti asenteen, että yhden persoonan mielipide minusta on kaikkien ihmisten mielipide. Piti pysähtyä ja funteerata, että kestääkö kantti, jos näitä soraääniä alkaa isommalla vyöryllä tulvimaan. Olen siis tässä vähäsen aikaa vetänyt henkeä. Piti myös miettiä tuleeko tämä kommentti vaikuttamaan tapaani postata.

Makuasioita, että oliko tämä rakentavaa palautetta vai ilkeyttä. Paska on paskaa, vaikka sen sokeroisi. Minun mielipiteeni on, että tässä solvattiin myös mun lukijoitani. On tässä kyllä pieni totuuden siemenkin; Tiettävästi ainakin lapseni täti on näille otsikoille nauranut ja hän on kyllä luonteeltaan meikäläiseen verrattuna iloinen. Rakkalla siskollani on kyllä kaikki leegot suussa tallella, joten torpeedoin tältä osin tämän väitteen. Ja on muuten reilun vuosikymmenen meitsiä nuorempikin. 

En malta olla mainitsematta, että tapa ilmaista itseään on jokaisella omanlaisensa. Että turha heitellä anonyyminä pusikosta, jos teksti on selkeästi tunnistettavaa. Eikä sitten ainakaan kannattaisi sisäänkirjautuneena käydä kurkkimassa, että onko koira, johon kalikka on osunut, älähtänyt. Oli aika liipasimelle, ettei Kiki's Homen ovelle ilmaantunut munalukko ja teksti "Se on loppu nyt." Saankohan nyt sanoa munalukko vai onko se pikkutuhmaa?

Otin käyttöön kommenttien valvonnan ja jätän armotta julkaisematta kaiken mikä saa mun muodollisesti pätevän alahuuleni väpättämään. Saa sanoa ja saa olla eri mieltä, mutta toivoisin samaa käytöstä kuin itseltäni. Kenenkään blogiin en kommentoi tietoisesti ilkeästi enkä mitään mitä en täräyttäisi päin näköä.

Päätin tähän loppuun laittaa kuvallisen pikakoosteen postausummetuksen aikaisista tapahtumista:

 Rakas puolisoni on alkanut sisustaa... (Meidän parisuhteessa toista on siunattu huumorintajulla.)

OMG miten halpaa makkaraa Cittarissa. Eikä pakastimessa yhtään tilaa, mutta tarjoushaukan kätöseni kahmi Poprillia ja kahmi uudelleen. Mua harmitti hirveesti ne kaikki paketit, jotka mun piti mieli raskaana jättää sinne tiskiin, vaikka ne selvästi kuiski mun nimeä.Tirautin pikkuisen porun jättäessäni loput sata kaveria sinne altaaseen. Mua rupesi poruttamaan kotosallakin, kun yritin tunkea niitä makkaroita pakastimessa reikään, joka oli mitoiltaan sopivainen eskimopuikolle...

Toisten mielestä se on vitsaus, meillä tykätään Elämänlangasta. Se on kukassa taas ja ihana taas.

Suorittaessani argeologista kaivausta lapsukaiseni kaappiin löysin vanhan aarteen; muovisen pilailukakan. Koska pikku pilttini on kieltänyt itsensä nolaamisen blogistaanisesti niin korostaisin, että aikaa on vierähtänyt siitä, kun hän on leikkinyt kumikakalla. Taisi jälkikasvuni silloin sijoittua ikähaarukkaan 4-5 v. Keppostelin tohkeissani pohtien parasta paikkaa ja kätkin löydökseni pahaa aavistamattoman siippani peiton alle. 

 Yleensäainaniinjärkeväpuolisoni julkesi kysyä, että onko se aito?

 Minähän tottakai huhuilin lapsukaisen paikalle ja suurin silmin totesin hänelle "Kato nyt mitä sun isäs on tehnyt."  Syytöksiin siitä mitä iskä on tehnyt vastasi lapsukainen "J*malauta mutsi, sinähän sen olet päästänyt." (Viime vuonna sairastin pitkän tovin antibioottiripulia. Syökää hyvät ihmiset maitohappobakteereja lääkekuurin aikana!) Totuuden selvittyä V-V pyöritteli silmiään, mutisi jostain keski-ikäisten huumorista ja marssi takaisin tietokoneensa vaikutuspiiriin.

Onko se aito ja sinähän se olet ollut. Tarviiko siitä nyt loputtomiin huomautella, jos aikoinaan muutama vahinko-osuma pääsi lähtemään lääkekuurin runtelemasta kropasta. Heti ollaan meitsiä syyttelemässä. Suutuspäissäni kätkin sen mieheni kenkään. Suutuspäissäni kätkin sen myös yhden V-V:n kaverin monoon. Se muovikakan sujauttaminen meidän teinin toverin mokkasiiniin oli kuulemma "V*tun paljon nolompaa." kuin se kun aikoinani lapsukaisen kavereiden nähden räppäsin SingStarin tahtiin ja esitin Elastisen Anna sen soida - biisiä koreografian kera. 

Ps. Pikkutuhmuuksia välttääkseni tarkoitin sitten mieheni pussilla rahapussia, eikä mielessäni missään vaiheessa käväissyt kivespussi.