Aikuisten leikkejä ja lusikka-asento.

Olen mukana Salaisessa jouluystävässä, jossa vaihdellaan paketteja tuntemattoman lähettäjän kanssa ja lopuksi paljastetaan keneltä postia vastaanotti. Sain paketin numero kaksi ja voi miten taas riemastuin. Oi, oi, oi, lähettäjällä on selvä kosminen yhteys mun järjenjuoksuun, koska olin justiinsa tuumaillut, ettei meiltä löydy kivoja eikä minkään muunlaisiakaan adventtinumeroita. Lisäksi meitsiä hemmoteltiin vielä piparimuotilla, tikkarilla, korteilla ja 3d-jutskilla. Nyt ei löytynyt kaapin perukoilta kuin yksi sopivainen kynttilä, mutta kun saan koko rivin aikaiseksi niin numeroista tulee hurjan nätit. Kiitos sinulle Salainen Jouluystävä!

 Puoliso kyseli, että tiedänhän minä ensimmäisen adventin tulevan ensin? Kyllä minä sen tiedän, mutta kakkonen näytti kuvassa paremmalta.

Sitten muihin saamisiin; Sain jo aikoja sitten Ellin plokista haasteen. Ihanaa, kiitos! 

 Kertokaa omassa blogissanne, kuinka riitelette. Näin saadaan ainakin suppea otos siitä, miten suomalaiset riitelevät, yritän tehdä kirjoituksista jossain vaiheessa pseudotieteellisen yhteenvedon omaan blogiini. Haastetta saa myös halutessaan jakaa eteenpäin, mutta toivon, että ilmoitatte siitä minulle, koska pieni tutkija minussa haluaa tietysti mahdollisimman laajan otoksen "tutkimukseeni! 

Koska meillä ei puolison kanssa riidellä ennen tulevaa kesälomaa niin keräsin otoksen meidän normielämästä; Kiki suuttuu. Aloitan mykkäkoulun kiukuissani ja lopetan sen noin 2-8 minuutin kuluttua. Siinä ajassa yleensä tulee jotain asiaa, joka vaatii päästä mun suusta vapauteen.

Televisiolliset suuttumukset:

Mies katselee Hurriganes-elokuvaa, joka ei mun makuuni ollut, mutta päätin olla osallistuva vaimo ja tiedustelin siipalta ohikulkeissani nähdessäni ruudulla vaalean pörröpään "Onko tuo nyt sitten Mike Monroe?"

Puoliso ei saanut naurultaan vastattua.

Töllöteltiin digiboksilta Kiinteistö Kaisaa ja siellä tulee myyntiin asunto ja tontti kuusikossa. Yksi niistä  Kaisan tiimiläisistä kertoo myyjälle  kuusikon olevan erittäin haluttua aluetta. Pohdiskelen miehelle miksi se on nyt niin haluttua, koska kuuset kerää hyttysiä. Ja eikös ne kuuset joudu kaatamaan rakentamisen tieltä, kun paikalle jyrää isoja koneita kaivamaan perustuksia? Me oltiin siipan kanssa lusikassa ja tunsin miehen koputtelevan selkääni rytmikkäästi vatsallaan tiukalla sixpäkillään. Kysäisen puolisolta "Nauraksää?" ja mies vastaa "Se on Vantaan Kuusikko." 

Testilliset suuttumukset:

Tein netissä älykkyystestin ja masennuin tuloksesta. 13 % väestöstä saa sitä mun saavutusta huonomman tuloksen. Mies lohdutteli meikäläistä ja menin hakemaan lohtua myös lapselta. Kysyin häneltä "Olenko mää susta tyhmä?" ja teini vastaa "Et sä äiti penaalin terävin kynä kyllä ole." Voivottelen miten muka mitään mistään kertoisi, että osaanko sijoittaa jossain typerässä testissä jonkun ruudun missä on pallo sisällä kolmion suhteen oikeaan kohtaan? Teroitettujen kynien joukossa seisova lapseni alkaa paasaamaan jostain ongelmanratkaisukyvystä ja jostain mitä nyt en enää osaa sanoa.

Olin justiinsa puolella korvalla kuunnellut uutisista miten monta vuotta on ollut Kööpenhaminassa Tivoli. Näin ollen ei ole mitään nauramista siinä, että totesin lapselle "Mutta kun mua ei vaan kiinnosta monikaan asia, eihän se nyt tyhmyyttä ole. Jos mää haluaisin tietää mikä on Kööpenhaminan pääkaupunki niin tutkisin asiaa:"

Tein netissä testin, joka paljastaa mihin persoonallisuustyyppin kuulun. Vaihtoehtoja siellä oli yhdeksän ja sain siitä sitten tietysti jo kouluajoiltani tutun numeron; nelosen.

Luova Individualisti

Parhaimmillaan: luova, syvällinen ja ilmaisuvoimainen

Huonoimmillaan: loukkaantuva, oikutteleva, ylitunteellinen

Meillä harrastettiin tämän testin jälkeen aikuisten leikkejä suurella tunteella. Aina kun mies ei pystynyt sanomaan nauramatta, etteivät nuo huonoimmat ominaisuudet yhtään kuvasta meikäläistä niin minä menin ja nippasin luunapin miehen otsalohkoon. (Lapsille tämä leikki ei sovellu tuon nippaamisen takia.) Peliä jatkettiin, kunnes mies alkoi valittaa otsaansa tulevan kohta kuhmun ja huomasin sen ihan oikeasti punoittavan. Nyt sitten mainitsen tähän puolison mieliksi, että lopetin vain koska tiesin miehellä olevan seuraavana päivänä töissä pukupäivä. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että olisin saattanut muuten vielä pari kertaa nippasta. Taidan tänään napsutella vähän taanehtivasti.

Loukkaantuva, oikutteleva, ylitunteellinen? Jaa minäkö muka? 


Siis kyllä kauppakeskukseen voi eksyä - suuttumus:

Mulle iski parisen viikkoa sitten aivan hirveä himo enkä mä pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Miehellä oli päivystysviikko ja oli vaan kaksi vaihtoehtoa: Hoitelen itse himoni tai sitten unohdan Tiikerin. Virallisemmin Tigerin, sellaisen tilpehöörikaupan. Niiden nettisivut esittelivät joulukarkkeja ja aakkosleimasimia ja mun järkeni sumeni, enkä ollenkaan ajatellut miten selviydyn Hämeenlinnasta Hyvinkäälle. Hyvin sitten kuitenkin pärjäsin reissullani vaikkakin riitaannuin navigaattorin kanssa muutaman kerran. En ymmärrä miksi se hokee mulle kaistanvaihtamista, vaikka olen koko ajan aikeissa sen aivan kohta tehdä? Se on vähän niinkuin asennoitunut siten, etten muka osaa. Sitäpaitsi, eikös se ole sen hommia neuvoa uusi reitti jos hurautan jostain liittymästä ohi? Navigaattori voisi välillä vaikka hokea: "Hienoa Kiki, kaasuttelet jo seitsemääkymppiä satasen alueella. Kyllä se siitä" "Puolen kilometrin päässä olisi hyvä kirppari" tai "Älä nyt tähän tätä jätä. Tuo on kuule pysäköiminen kielletty merkki."

Tähän väliin mainitsisin kun kerran ostoksista puhutaan, että tästä linkistä pääsee Zalandon alennuskoodiin.


Koska mun suunnistustaito on sitä luokkaa, että mut voi viedä omaan pihaan, pyöräyttää kolmesti ympäri enkä osaa enää kotiovelle, oli parasta tehdä kartta autolta Tiikeriin ja takaisin. Kun ei se navigaattori siinä sitten enää auttanut. "Tulit justiinsa hissistä, mene oikealle ja käy varmuudeksi pissalla, sulla on kohta hätä kuitenkin." olisi ollut aika hyvä ohje. Kotosalle perheen miesväki ihmetteli miten olen suoriutunut näinkin haastavasta ostosmatkasta ja esittelin tohkeissani karttaani. Sitten ne ihmetteli miksi siinä kartassa lukee "Ihan normaalia on, se on ok." No koska tiesin jo siinä tallustellessani, etten voi olla kehaisematta myyjälle, että ihan yksikseni tulin ja ihan Hämeenlinnasta asti. Sitten ne nauroi mulle. (Siis ne perheen miehet, se myyjä tuijotti mua vaan hämmentyneenä.)  Lapselle en tietenkään voinut suuttua, mutta siipalle suutuin senkin edestä. Olin sentään yksin poissa kotoa ja koti oli 45 minuutin päässä. 

Niin juu, suutuin minä siitäkin, että mies virkkoi piirrokseni nähtyään; "Oliko sulla lumiketjut renkaissa?"



Tarviiko se nyt toistaa? - suuttumukset:

Lähdettiin siipan kanssa kirjastoon ja lapsukainen ilmoitti lähtevänsä samalla kyydillä Pesälle. Mies nousi  viemään roskikseen kuskin oven sivutaskusta löytyneet "muutamat" karkkipaperit. Siippa jätti auton oven auki (varmasti tahallaan) ja sisävalo paloi. Oli pimeää eikä ulos näkynyt kun se sisävalo heijasteli. Sieltä tuli letkassa ensin mies, sitten paskanaapuri ja sitten meidän muksu. Koko matkan puoliso ja teini väittivät, että paskanaapuri oli aivan varmasti kuullut mun aikani kuluksi hoilottelevan "Ei pysty joraan, ei todellakaan, sillä tää outo rytmi on kovin kummallinen."

Tiedättekö kun pienillä lapsilla on omia sanoja. Kun lapsi muodostaa sanan vähän sinnepäin. Meillä niitä on käytössä vieläkin ja maissi on hapahapa ja pankkiautomaatti pankkimaatti. Tissiliivit on tissiliinat ja maksapasteli on maksapasteijaa. Koska me ollaan puolison kanssa aavistuksen verran lapsellisia niin meillä on myös puhekielessä käytössä teini-ikäisen muodostama oma sana. Hän kerran äärimmäisessä kiukussa ja nälässä pyysi kuppinuudeleita kiroamisen kera, koska oli kovin äkeissään ruokatarjonnan heikosta tasosta. Me oltiin Cittarissa miehen kanssa ja siippa lähti hakemaan makaroonipussia. Jäin hyllyn päähän odottamaan ja kajautin miehelle  kantavalla kimakalla äänelläni viestin ilmoille, että hän tiesi paluumatkalla napata makaroonipussille kaveriksi kuppinuudeleita. Juorukello kilkatti kotosalla ja mies kanteli teinille äidin kiljahtaneen kaupassa kovalla volyymilla useamman metrin päästä:
"Ota niitä vitun nuudeleita kanssa purkillinen."