Puolison oudot mieliteot sängyssä.

1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
Sain haasteen Rutinoita - blogista. Kiitos!! 

2. Kirjoita säännöt blogiisi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.

3. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät. 
4. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogiinsa.
5. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen

Nyt jätän tämän sinkauttamatta eteenpäin, mutta jos joku teistä ehtii sadepäivänä, niin napatkaa mukaan.

  Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)

Jos koskaan saavutan horisontaalisesti haastavan muotoni kanssa painoluokan iso niin ilmoittaisin sen heti fasebuukissa ja seisoskelisin sitten lopun päivää peilin edessä puristelemassa lantuviani ja hokisin puolisolle "Herranjessus sentään; kato miten hirveesti mää olen laihtunut! " 

  Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin . .. 

ei tapahtuisi seuraavanlaista: Katsellessa puolison kanssa telkkarista ohjelmaa kesämökeistä ruutuun ilmestyi joku äkkisiltään tunnistamattoman hyönteinen. Jos olisin rohkeampi niin en samalla kun kirkaisen äänivallin rikkomista hätyyttävän karjaisun "s*atana!" läväyttäisi varmuudeksi käsiäni sepposen selälleen puolustautuakseni huitaisemalla. Sängyssä vieressä köllöttelevä puoliso ei sitten jäisi mun tähtäimeen. Vaikka hänkin kyllä yritti puolustautua ja sekunnin murto-osan liian myöhään hihkaisi "EI ole sudenkorento!!" 

Miehellä on nykyisin sängyssä erikoinen mieliteko tehdä peitosta muuri meidän väliin kun katsellaan Viidakon tähtösiä. Tosi outoa.

 Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?

Mun on pakko saada kovaa hanurin alle. Eikä se kovakaan riitä vaan istuimessa pitää lisäksi olla työntö sopivassa kulmassa, muuten multa menee jaloista tunto. Mun peffan kanssa yhteensopiva tuoli on kotosallakin rajoittunut yhteen ja siirtelen sitten sitä yhtä ja samaa tuolia akselilla keittiö - tietokone. (Jos on kovin huono päivä niin joku muu siirtelee.) Jos voisin asetella laajakulmani mille tahansa penkille eikä mun tarvitsisi miettiä miten pitkään olen istunut tai minkä päälle perberini lasken niin huristelisin ympäri Etelä-Suomea tapaamaan blogiystäviä. 

  Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä

muuttunut iän myötä?
Mun yläluomet on vuosien saatossa alkaneet enemmän ja enemmän hakeutua alaluomien seuraan. Ajattelin leikkausta vanhemmiten, jos ne lerpahtaa tosi pahasti esteeksi näkökenttään, mutta näin telkkarista miten se operaatio suoritettiin.
En ajattele enää. 

 Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?
Eniten taidan harrastaa viuhtomista. Puhun taukoamatta kimakalla äänelläni ja käytän paljon käsiä tehostamaan sanomaani. Kuten silloin kun tehostin pelkoani sudenkorentoja kohtaan läimäyttämällä miestä. 

  Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?

Riesana, kyllä. Tuolla meitin teinillä oli koeviikko ja kaiuttimista tuli ja ja tuli ja tuli, tuntitolkulla joku peevelin rentouttava juutuubbipätkä. Kuvailisin sitä seuraavasti: Meren rannalla juuri ja juuri kuuloetäisyydellä laulaisi munkkikuoro eikä välimatkan ja kohinan takia sanoista saisi selvää. Samalla ne munkit soittelisivat käsisahaa ja välillä joku intoutuisi huutelemaan kovemmalla volyymillä pim pimp pimp tsuh tsuh. Se kuulemma auttoi lasta keskittymään. En yhtään ihmettele, määkin yritin keskittyä kaikkeen muuhun kuin siihen musiikkiin. 

1

  Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa?

 Jotain sellaista mihin tulee suomenkielinen teksti, mikä olisi hyvässä alennuksessa ja jonka ohjekirja ei ole puhelinluettelon paksuinen.

 Riitätkö itsellesi?
Kyllä minä riitän ja minusta jää vielä ylikin. Tässä iässä sitä osaa olla jo armollinen itselleen ja tulee mitattua tarpeeksi pienellä kupilla.

  Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?

En koskaan nosta kättäni satuttaakseni, taivuttaakseni omaan tahtooni, opettaakseni alistamalla, nöyryyttääkseni tai kouluttaakseni lasta. 

1

  Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?
Tirskautan helposti kyyneleet iloisena ja surullisena. Ja väsyneenä. Ja kiukkuisena. Ja liikuttuneena. Ehkä muotoilen tämän siten, että tirskautan käytännössä missä tahansa normaalia voimakkaamassa tunnetilassa. se on niin käytännöllinen tapa laskea latausta.

Esimerkkitapaus 1:

Kyllä on rumasti sanottu. Ihan peestä koko testi. Terveisiä vaan Autoliittoon.

Tämä loppupostaus sisältää mainoslinkin ja on toteutettu yhteistyössä Tenakaupan kanssa.

Esimerkkitapaus 2:

Sähköpostissa on se mitä olen salaa aikuisten oikeasti odottanut. Yhteydenotto Tenalta. O-lee-o-lee-oleeolee! Lukija, joka myöhemmin paljastui Maijaksi Rynttyliisan kotkotukset -blogista, oli ottanut sinne yhteyttä ja kertonut mun blogista. Voi Maija, mää sitten rakastan sua! Soittelin siinä sitten melkein kaikki numerot kännykästäni läpi ja poraa roinottelin oikein antaumuksella jokaiselle linjan toisessa päässä, miten joku oli viitsinyt nähdä niin paljon vaivaa mun takia. Ajatelkaa, jopa meidän kesken ruokatuntia häiritty teini ilmaisi tunteensa sanoin "Toi oli justiinsa se informaatio, jota kaipasin syödessäni!" Yleensähän se suuttuu, jos soittelen sille kesken koulupäivän. 


Olin tainnut parisen viikkoa käydä päivittäin ihailemassa sitä viestiä, kun mies tiedusteli, että olenhan vastannut siihen sähköpostiin? Tulin niin tosi onnelliseksi pelkästä viestistä, ettei mieleen putkahtanut tehdä mitään. Kyllä se mies myös tiedusteli, että tehdäänko siitä viestistä mulle tietsikalle näytön taustakuva? Lähettelin osoitetietoja ja jo muutaman päivän päästä postilaatikosta löytyi laskujen välistä pakettikortti. Huomaatteko, viiiisi kiloa, ou jee!!  Odottelin saavani kirjekuoressa pari yksittäispakattua Ladyä 

Soittelin siinä sitten melkein kaikki numerot kännykästäni läpi ja taistelin halujani vastaan soitella ihan kaikille. Kuten meidän talonmiehelle ja Anttilan postimyynnin asiakaspalveluun. Pillitin oikein antaumuksella jokaiselle linjan toisessa päässä miten mää sain viiiiisi kiloa kuivikkeita!



Ne oli ensin tulleet kotiinkuljetuksella, mutta menneet sitten Postiin kun en ollut paikalla. Siis kotiinkuljetuksella. Mää tunsin itseni ihan suuremman luokan Tenajulkkikseksi. Onneksi ne menivät takaisin Itellan huomaan, Me asustellaan niin tiiviisti naapureiden kanssa samassa eteisessä, että joskus on Kusti jättänyt paketin myös naapureiden huostaan. Vieraan silmään vaikuttaa helposti, että ollaan samaa taloutta. (Vaikuttaa ilmeisesti kenkiä, ruohonleikkuria ja pyykkipoikia lainaavien PaskaNaapureidenkin mielestäkin siltä, että ollaan samaa yhteistä taloutta.) Siellä olisin sitten ollut oven takana kolkuttelemassa ja kyselemässä onko mun tenaset teillä?

Avasin aarteeni ja itkin ja nauroin ja itkin taas liikutuksesta. Sain jokasorttia Tenaa pienestä tihkusateesta aina siihen missä on kaatosateen merkki. Kaikkia malleja testattuani voin kertoa niiden olleen samaa taattua laatua:
Tenasta ei saa hotololonttiin hiivatulehdusta eikä niissä ole teippaukset sellaiset, että iltapäivällä saa kiskoa ympärikääntyneen rätin irti karvoistaan. Meitä retropimppojakin kun vielä löytyy.

Mukana tuli myös pimpanellajumppa Voimistuta lantiopohjan lihaksistoasi - ohjeet. Suurenee kuvia klikkaamalla.














Kirsikkana Tenojen päällä oli vielä kynsiviilakin. Ihan kuin olisi ollut joulu ja synttärit samana päivänä.

Sitten sitä mainostamista: Tena kauppaan pääset tästä linkistä. Tena kaupan luetteloita, Tietoa virtsankarkailusta - oppaita sekä lantiopohjanlihas jumppaohjeita saa tilattua itselleen laittamalla sähköpostia osoitteeseen asiakaspalvelu@sca.com



Seuraava etappi on sitten tietysti sponsoriauto. Odotellessani vaaleanpunaista kuplavolkkaria Tena-teippauksilla uhkailin painostin kiristin kitisin tarjosin viiden euron suuruista rahalahjusta pyysin lapsukaista photoshoppaamaan mulle maistiaisen.

Olen Inno-ohjelmasta oppinut, että sitä mitä ei voi peittää pitää korostaa, joten huomasin sitten kyllä tuosta kuvasta kotosalla siinä olevan epäsymmetriaa. Että olin aavistuksen vinoon parkkeerannut tuon menopelini.
 Terveisiä vaan uudelleen sinne Autoliittoon, miten te kehtaatte väittää etten ole tarpeeksi tarkkaavainen?

Vedin poskeen 15 senttiä.

Sain haasteen Sirpan elämää - blogista. Kiitos!!

1.  Kuinka usein on ikkunanpesun vuoro?

 Kolme kertaa vuodessa, jos käy vieraita, joita en kutsu sukulaisiksi tai meidän muksun ystäviksi. Yleensä siis kaksi kertaa vuodessa.

2.  Minkä kirjan luit viimeksi?
Haikara lentää ohi

3.  Mitä aiot tehdä kesällä?
Aion kärsiä omantunnontuskista päästäessäni lapsen kesätöihin. Se haluaa mennä ja on ollut jo kahtena suvena, joten muksu tietää kyllä mitä on tiedossa. Aion päästellä suustani teinin mielestä v*tun tyhmiä kysymyksiä, kuten "Sanoithan kaikille pomon olevan sun iskä? Mitä teet jos sulle tulee rakko varpaaseen? Mitä teet jos sulle tulee jano? Mitä sää teet jos sulle tulee pissahätä, ripuli tai oksennustauti? Tiedäthän sää missä siellä on vessa?"

4. Tuletko helposti merisairaaksi?
Juu. 

5. Mitä et missään tapauksessa suostuisi tekemään?

En jakaisi suljettua tilaa sudenkorennon kanssa. En söisi maksalaatikkoa. En jättäisi tahallaan ilkeää kommenttia kenenkään blogiin. En antaisi harjoittelijan ottaa verinäytettä. En ruokkisi oravaa kädestä.
En luovuttaisi miehelleni telkkarin kaukosäätimien pysyvää hallintaoikeutta. 

6. Mikä on mielestäsi sopiva kesälämpötila?
Mun selkä ei kestä vetoa yhtään. Kesäaikaan saattaa olla lämmintä, mutta niin tuulista, että joudun tuunaamaan suojaavan virityksen teepaidan alle. (Kun en kehtaa toppaliivissä kulkea, vaikka se olisi se käytännöllisin vaihtoehto.) Mieleisin lämpötila kieppuu 17 asteen suunnilla ja sen verran tuuletonta, ettei mun tarvitse tollata selän ympärille paksua kaulahuivia suojaamaan viimalta. Koska kiinnitän sen vyötteeni edestä hakaneuloilla niin siinä saattaa löytää itsensä tilanteesta, jossa puolituttu silittelee vatsaa ja kyselee laskettua aikaa. 

7. Ensimmäinen muisto lapsuudestasi?

Oltiin lomareissulla Norjassa ja mun iskä kirjoitti  poron kakalla vuosiluvun lumihankeen valokuvan ottamista varten. (Tiedä sitten mistä mun mieltymys kakkahuumoriin on peräisin?)

8. Pesetkö matot itse vai pesetätkö pesulassa?

Raamikas mieheni vetäisee riuskalla ranneliikkeellä paitansa pois ja paljastaa ylävartalonsa anatomian; pingottuneet hauiksensa sekä ruskettuneen ylävartalonsa. Varmoin ja tarkoin ottein hän levittelee matot pukkien päälle ja ruiskuttaa letkullaan. Vesipisarat kimmeltävät auringon paahtamilla lihaksilla ja ihailen huumaavaa näkyä. Hän puristelee jämerin kourin mäntysuopaa ja minä muistelen miten hän puristeli...

Juu, vastaus on kyllä. Joku teistä lukijoista saattoi jo epäillä, että mulla on ollut lukeminen vähissä ja viime aikoina olen joutunut tarttumaan Harlekiineihin. Terveisiä vaan anopille, joka toi niitä taas muovikassillisen. 

Tuohon alkuperäiseen kysymykseen vastaisin yhtälöllä mies+kesä+painepesuri tai sitten pieni matto+ pyykkikone.

9.  Onko suullinen sopimus mielestäsi yhtä pitävä kuin kirjallinen?
Olen helposti kyllästyvää sorttia silloin kun meneillään on toiminta, josta en ole kiinnostunut. Oltiin puolison kanssa hississä kaksistaan ja keskittymiskykyni herpaantui. Päätin aikani ratoksi katsella isosta peilistä miten monta hammasta multa näkyy, jos hymyilen niin leveästi kuin mun kita vaan venyy. Sillälailla kun se äärimmäisen pelottava Irvikissa Liisa Ihmemaassa -sadussa. Tiedustelin sitten tosi tohkeissani siipalta "Pelotanko mää sua?" Mies tiedusteli olenko huomannut tarran, joka ilmoittaa kameravalvonnasta. Suullisesti lupasin sille miehelle kotosalla vähän tarroja näyttää, mutta tekemättä se jäi.

11. Kuinka usein ostat vaatteita?
Silloin kun on pakko, enkä edes aina silloin. Turvaudun hätäratkaisuihin, kuten hakaneulaan, pikaliimaan, toisella vaatteella peittämiseen tai luuloon, ettei sitä tuulessa hulmuavaa revennyttä saumaa nyt kukaan huomaa. 

Mulla on ollut housut aika pitkään rikki haaruksista ja euron kolikon kokoiset reiät on muuttuneet kämmenen kokoisiksi. Olen ratkaissut ongelman vetäisemällä sinne alle aina saman väriset pitkät kalsarit ja luottamalla ettei mun haaruvälini ole mielenkiintoinen muuta kuin mun mieheni silmissä. Välillä ne on heitettävä koneeseen ja toivottava niiden kestävän käsinpesu-ohjelma. 

Tapahtuipa sitten sellainen järkytys, että Yleensäainaniinjärkeväpuoliso tuli pyykkinarulta roikottaen kuminauhaa ja väitti sen olevan kaikki mitä niistä mun päällihousuista oli jäänyt pesun jälkeen jäljelle. Tosi lapsellista. Multa pääsi sentään surkea poru. 

10. Juhlitko vappua? Miten?

Meillä oli eilen tasan 15 vuotta - yhdessä päivä. Olen helppo vaimo tälläisten asioiden suhteen ja juhlallisuuksiksi riitti kun mies kertoi omin sanoin meidän sokkotreffeistä. Sitten mää hihitin ja pyysin tunnin päästä miehen kertomaan sen saman tarinan uudestaan. Sitten taas hihitin. Parin viikon päästä meillä juhlitaan 15 vuotta saman katon alla - päivää, joten lisää hihitystä on luvassa. Jos sitä keskustelua kuuntelisi sivullinen niin kuullostaisi melko omaperäiseltä: "Aloitit tuomalla vaippapaketin kaappiin." "Hihihihihi, uudestaan!"

Tämä asia lähtee nyt vähän kaukaa, mutta lopputulos on se, ettei meillä nautiskeltu tänä vappuna itsetehtyä simaa. Meidän lapsukainen ei koskaan enää juo kotitekoista simaa eikä mitään muutakaan mikä on ollut ämpärissä.

Me jaetaan Paska Naapureiden kanssa Anu Saukon kokoinen minieteinen. Siihen miniporstuaan on vielä ahdettu ovet meidän kellariin ja yläkerran varastoon.

Muutama päivä sitten mies suunnisti työhönsä ja lapsukainen oli pelaamassa. Olin siis hyljätty ihan ypöyksin. Tuumailin siivoavani varastoa ja koska minä en ole Paska Naapuri, aloitin urakkani vetäisemällä oven kiinni, ettei se tee estettä ohikulkemiselle. Meiltä puuttuu varaston ovesta kahva, muistin sen justiinsa siinä vaiheessa kun olin vetäissyt kahvan paikalla törröttäneestä ikkunan aukaisijaa muistuttaneesta tikusta ja jättänyt itseni väärälle puolelle ovea.

Vedettyäni syvään henkeä yritin sitä ovea saada aukenemaan vispilällä, itkemällä, kiroilemalla, lihanuijalla ja muffinssitelineestä väännetyllä tiirikalla. Ei tehonnut. Yritin morsettaa yläkerran naapuria hätiin nakuttelemalla lihanuijalla kattoon. Ei auttanut.

Ahtaanpaikankammoisena ajauduin paniikkiin. Vaikka järki viestitti hapen riittävän tuntui katto tulevan koko ajan matalammaksi. Aloin kuulemaan kuviteltua rapinaa ja olin varma massiivisesta hiirien hyökkäyksestä. Tuhersin kyyneleitä ja ajattelin miten mun reippaasti päälle sadasta kilostani riittää syötävää niille hiirille. Otin sen morsettamiseen käytetyn lihanuijan takaisin käteeni puolustautuakseni.

Muistin puolella hintaa hamstratut pääsiäiskarkit ja rauhotuin hetkeksi. Sellaiseksi hetkeksi minkä aikana ehtii työntää suuhunsa 15 senttiä pääsiäispupun mallista suklaata.

Olin seissyt vankina jo pitkään, joten selkä ilmoitti epämukavuudestaan ja jaloista alkoi menemään tunto. Rakentelin itselleni simaämpäristä, monitoimikoneen vatkainkulhosta ja laudasta tehdystä tarjottimesta huteran sekä peffani kokoon nähden pienen jakkaran. Aloitin syömään seuraavaa pääsiäispupua ja itkin lisää.

Pelastava enkeli saapui lapsen muodossa. Kuulin tutut laahaavat "Olen murrosikäinen, en nosta jalkojani" - askeleet ja rääyin surkeana "ApuuuuUUUuuuaaa!!!"

Meillä on nyt sitten miesväellä riemua riittänyt, että miten ihmeessä ehdein vankeuteni aikana rakentamaan penkin, syömään yhden kokonaisen suklaapupun ja nakertamaan seuraavastakin aimo palasen, tiirikoimaan, morsettamaan, itkemään, pyydystämään hiiriä ja menemään paniikkiin? Ja se kaikista kaamein teko, miten se simaämpäri ei ollut enää tyhjä? Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lasketella hätäpissa sinne. Mutta ne oli kuulkaa ihan todella pitkät kahdeksan minuuttia.

Kaiken hätäännyksen keskellä en ollenkaan funteerannut sitä seikkaa, että mitäs jos paikalle ilman ulko-oven paukautusta pääsevä Paska Naapuri olisi reagoinut mun morsetukseen. Oven takaa olisi paljastunut varastossa poraa roinottava Kiki, haaruksista risat housut kintuissa muoviämpärin päällä pissalla. Toisessa kädessä lihanuija, toisessa kädessä päänsä menettänyt suklaapupu.