Vedin poskeen 15 senttiä.

Sain haasteen Sirpan elämää - blogista. Kiitos!!

1.  Kuinka usein on ikkunanpesun vuoro?

 Kolme kertaa vuodessa, jos käy vieraita, joita en kutsu sukulaisiksi tai meidän muksun ystäviksi. Yleensä siis kaksi kertaa vuodessa.

2.  Minkä kirjan luit viimeksi?
Haikara lentää ohi

3.  Mitä aiot tehdä kesällä?
Aion kärsiä omantunnontuskista päästäessäni lapsen kesätöihin. Se haluaa mennä ja on ollut jo kahtena suvena, joten muksu tietää kyllä mitä on tiedossa. Aion päästellä suustani teinin mielestä v*tun tyhmiä kysymyksiä, kuten "Sanoithan kaikille pomon olevan sun iskä? Mitä teet jos sulle tulee rakko varpaaseen? Mitä teet jos sulle tulee jano? Mitä sää teet jos sulle tulee pissahätä, ripuli tai oksennustauti? Tiedäthän sää missä siellä on vessa?"

4. Tuletko helposti merisairaaksi?
Juu. 

5. Mitä et missään tapauksessa suostuisi tekemään?

En jakaisi suljettua tilaa sudenkorennon kanssa. En söisi maksalaatikkoa. En jättäisi tahallaan ilkeää kommenttia kenenkään blogiin. En antaisi harjoittelijan ottaa verinäytettä. En ruokkisi oravaa kädestä.
En luovuttaisi miehelleni telkkarin kaukosäätimien pysyvää hallintaoikeutta. 

6. Mikä on mielestäsi sopiva kesälämpötila?
Mun selkä ei kestä vetoa yhtään. Kesäaikaan saattaa olla lämmintä, mutta niin tuulista, että joudun tuunaamaan suojaavan virityksen teepaidan alle. (Kun en kehtaa toppaliivissä kulkea, vaikka se olisi se käytännöllisin vaihtoehto.) Mieleisin lämpötila kieppuu 17 asteen suunnilla ja sen verran tuuletonta, ettei mun tarvitse tollata selän ympärille paksua kaulahuivia suojaamaan viimalta. Koska kiinnitän sen vyötteeni edestä hakaneuloilla niin siinä saattaa löytää itsensä tilanteesta, jossa puolituttu silittelee vatsaa ja kyselee laskettua aikaa. 

7. Ensimmäinen muisto lapsuudestasi?

Oltiin lomareissulla Norjassa ja mun iskä kirjoitti  poron kakalla vuosiluvun lumihankeen valokuvan ottamista varten. (Tiedä sitten mistä mun mieltymys kakkahuumoriin on peräisin?)

8. Pesetkö matot itse vai pesetätkö pesulassa?

Raamikas mieheni vetäisee riuskalla ranneliikkeellä paitansa pois ja paljastaa ylävartalonsa anatomian; pingottuneet hauiksensa sekä ruskettuneen ylävartalonsa. Varmoin ja tarkoin ottein hän levittelee matot pukkien päälle ja ruiskuttaa letkullaan. Vesipisarat kimmeltävät auringon paahtamilla lihaksilla ja ihailen huumaavaa näkyä. Hän puristelee jämerin kourin mäntysuopaa ja minä muistelen miten hän puristeli...

Juu, vastaus on kyllä. Joku teistä lukijoista saattoi jo epäillä, että mulla on ollut lukeminen vähissä ja viime aikoina olen joutunut tarttumaan Harlekiineihin. Terveisiä vaan anopille, joka toi niitä taas muovikassillisen. 

Tuohon alkuperäiseen kysymykseen vastaisin yhtälöllä mies+kesä+painepesuri tai sitten pieni matto+ pyykkikone.

9.  Onko suullinen sopimus mielestäsi yhtä pitävä kuin kirjallinen?
Olen helposti kyllästyvää sorttia silloin kun meneillään on toiminta, josta en ole kiinnostunut. Oltiin puolison kanssa hississä kaksistaan ja keskittymiskykyni herpaantui. Päätin aikani ratoksi katsella isosta peilistä miten monta hammasta multa näkyy, jos hymyilen niin leveästi kuin mun kita vaan venyy. Sillälailla kun se äärimmäisen pelottava Irvikissa Liisa Ihmemaassa -sadussa. Tiedustelin sitten tosi tohkeissani siipalta "Pelotanko mää sua?" Mies tiedusteli olenko huomannut tarran, joka ilmoittaa kameravalvonnasta. Suullisesti lupasin sille miehelle kotosalla vähän tarroja näyttää, mutta tekemättä se jäi.

11. Kuinka usein ostat vaatteita?
Silloin kun on pakko, enkä edes aina silloin. Turvaudun hätäratkaisuihin, kuten hakaneulaan, pikaliimaan, toisella vaatteella peittämiseen tai luuloon, ettei sitä tuulessa hulmuavaa revennyttä saumaa nyt kukaan huomaa. 

Mulla on ollut housut aika pitkään rikki haaruksista ja euron kolikon kokoiset reiät on muuttuneet kämmenen kokoisiksi. Olen ratkaissut ongelman vetäisemällä sinne alle aina saman väriset pitkät kalsarit ja luottamalla ettei mun haaruvälini ole mielenkiintoinen muuta kuin mun mieheni silmissä. Välillä ne on heitettävä koneeseen ja toivottava niiden kestävän käsinpesu-ohjelma. 

Tapahtuipa sitten sellainen järkytys, että Yleensäainaniinjärkeväpuoliso tuli pyykkinarulta roikottaen kuminauhaa ja väitti sen olevan kaikki mitä niistä mun päällihousuista oli jäänyt pesun jälkeen jäljelle. Tosi lapsellista. Multa pääsi sentään surkea poru. 

10. Juhlitko vappua? Miten?

Meillä oli eilen tasan 15 vuotta - yhdessä päivä. Olen helppo vaimo tälläisten asioiden suhteen ja juhlallisuuksiksi riitti kun mies kertoi omin sanoin meidän sokkotreffeistä. Sitten mää hihitin ja pyysin tunnin päästä miehen kertomaan sen saman tarinan uudestaan. Sitten taas hihitin. Parin viikon päästä meillä juhlitaan 15 vuotta saman katon alla - päivää, joten lisää hihitystä on luvassa. Jos sitä keskustelua kuuntelisi sivullinen niin kuullostaisi melko omaperäiseltä: "Aloitit tuomalla vaippapaketin kaappiin." "Hihihihihi, uudestaan!"

Tämä asia lähtee nyt vähän kaukaa, mutta lopputulos on se, ettei meillä nautiskeltu tänä vappuna itsetehtyä simaa. Meidän lapsukainen ei koskaan enää juo kotitekoista simaa eikä mitään muutakaan mikä on ollut ämpärissä.

Me jaetaan Paska Naapureiden kanssa Anu Saukon kokoinen minieteinen. Siihen miniporstuaan on vielä ahdettu ovet meidän kellariin ja yläkerran varastoon.

Muutama päivä sitten mies suunnisti työhönsä ja lapsukainen oli pelaamassa. Olin siis hyljätty ihan ypöyksin. Tuumailin siivoavani varastoa ja koska minä en ole Paska Naapuri, aloitin urakkani vetäisemällä oven kiinni, ettei se tee estettä ohikulkemiselle. Meiltä puuttuu varaston ovesta kahva, muistin sen justiinsa siinä vaiheessa kun olin vetäissyt kahvan paikalla törröttäneestä ikkunan aukaisijaa muistuttaneesta tikusta ja jättänyt itseni väärälle puolelle ovea.

Vedettyäni syvään henkeä yritin sitä ovea saada aukenemaan vispilällä, itkemällä, kiroilemalla, lihanuijalla ja muffinssitelineestä väännetyllä tiirikalla. Ei tehonnut. Yritin morsettaa yläkerran naapuria hätiin nakuttelemalla lihanuijalla kattoon. Ei auttanut.

Ahtaanpaikankammoisena ajauduin paniikkiin. Vaikka järki viestitti hapen riittävän tuntui katto tulevan koko ajan matalammaksi. Aloin kuulemaan kuviteltua rapinaa ja olin varma massiivisesta hiirien hyökkäyksestä. Tuhersin kyyneleitä ja ajattelin miten mun reippaasti päälle sadasta kilostani riittää syötävää niille hiirille. Otin sen morsettamiseen käytetyn lihanuijan takaisin käteeni puolustautuakseni.

Muistin puolella hintaa hamstratut pääsiäiskarkit ja rauhotuin hetkeksi. Sellaiseksi hetkeksi minkä aikana ehtii työntää suuhunsa 15 senttiä pääsiäispupun mallista suklaata.

Olin seissyt vankina jo pitkään, joten selkä ilmoitti epämukavuudestaan ja jaloista alkoi menemään tunto. Rakentelin itselleni simaämpäristä, monitoimikoneen vatkainkulhosta ja laudasta tehdystä tarjottimesta huteran sekä peffani kokoon nähden pienen jakkaran. Aloitin syömään seuraavaa pääsiäispupua ja itkin lisää.

Pelastava enkeli saapui lapsen muodossa. Kuulin tutut laahaavat "Olen murrosikäinen, en nosta jalkojani" - askeleet ja rääyin surkeana "ApuuuuUUUuuuaaa!!!"

Meillä on nyt sitten miesväellä riemua riittänyt, että miten ihmeessä ehdein vankeuteni aikana rakentamaan penkin, syömään yhden kokonaisen suklaapupun ja nakertamaan seuraavastakin aimo palasen, tiirikoimaan, morsettamaan, itkemään, pyydystämään hiiriä ja menemään paniikkiin? Ja se kaikista kaamein teko, miten se simaämpäri ei ollut enää tyhjä? Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lasketella hätäpissa sinne. Mutta ne oli kuulkaa ihan todella pitkät kahdeksan minuuttia.

Kaiken hätäännyksen keskellä en ollenkaan funteerannut sitä seikkaa, että mitäs jos paikalle ilman ulko-oven paukautusta pääsevä Paska Naapuri olisi reagoinut mun morsetukseen. Oven takaa olisi paljastunut varastossa poraa roinottava Kiki, haaruksista risat housut kintuissa muoviämpärin päällä pissalla. Toisessa kädessä lihanuija, toisessa kädessä päänsä menettänyt suklaapupu.