En saanut sitä millään väännettyä julkaisukelpoiseen muotoon.

Olen aina pitänyt mökkeilemistä asiana, jota kaipaan elämääni yhtä innokkaasti kuin osennustautia. Sitten sitä löytää itsensä tilanteesta, jossa aamusella vetäisee keittiön ikkunasta rullaverhon ylös ja pohdiskelee seuraako performanssia hässitäkeillä  #kello #kymmenen #kännit  #virttyneet #alushousut #kaljamaha #vilahtaako #jarruraita vai suuntaisiko sittenkin sinne mökille? Jotenkin kummasti sitä pääsee unohtumaan kaikki vuosien varrella suusta livahtaneet puheet hikirauhasista ja huulista.

Tänä suvena yritin edelleen sinnikkäästi pitää samaa tiukkaa linjaa, ettei mun suonissa virtaa pisaraakaan retkeilijää, mutta puolustukseni alkoi pahasti murenemaan. Siippa hämmästeli töistä kotosalle tullessaan missäs mun muijani on? Vahvasti epäillen vääräksi suunnaksi hän suuntasi sitten kuitenkin möksälle ja löysi läppärin ylle muodostuneen kaalikääryleen. Pyöräytteli siitä auki ensin päiväpeiton, torkkuhuovan ja viimeisenä paljasti esille toppatakissa kyyhöttävän eksyksissä olleen vaimonsa. Vaikka kohmeisilta, kylmästä sinertäviltä huulilta irtosi selitys "Ei mulla täällä ole ollut yhtään kylmä." on aika ponnetonta piipittää vastaan, ettenkö tässä merkkipaalulla ikää 41 -vuotta, olisi löytänyt vuosikymmeniä piilossa pysytellyttä sisäistä erä-Jormaani.

8 minuuttia autossa, jos puoliso ajaa. 12 minuuttia jos ratissa on meitsi, jonka vauhdikkuus ei nouse yli seitsemänkympin kuin moottoritiellä ja maisema näyttää tältä:

Ei kun mullahan oli se positiivinen mökkeilyteema, vaihdetaanpas rakeet räpsäisyyn, johon ei liity Esteri ja hänen peffastaan lähetetty lumisade. Maisema näyttää tältä:

Tässä otos johon liittyy meikäläisten peffat: Siinä me romanttisesti miehen kanssa ihaillaan iltaruskoa ja meidän ongenpäät on kohdanneet toisensa. Me ei puolison kanssa olla kohdattu toisiamme, koska laiturissa on joku mystinen vika ja jos meitsin laajakulmaperberi on samalla puolella laituria miehen perberin kanssa seurauksena on se, että vähintäänkin toisen meistä kengät kastuu.

Vuosien vastaavänkäämisestä huolimatta möksäilyssä on kyllä aikuisten oikeasti hyviäkin puolia:

Kesän ruokahuolto on roikkunut pääsääntöisesti mieheni vahvojen ja lihaksikkaiden hartioiden varassa;  En osaa käyttää kaasugrilliä, en muurikkaa ja savustusuunin ensimmäisen kerran tavatessani tiedustelin minkälainen ihminen varastaa toisen kiukaasta kivet kun eihän ne edes ole kalliita?

Siis ihan kiukaalta näyttää.

Kokkailuvapaani johtuu kyllä vähän myös meidän miesväen epäluulosta mun makupalojani kohtaan. Tarjoilin Liiterin Espanjan viikon antimia ja kuvailin pekoniin käärittyä taatelia "Se on sellainen makkara" - ilmaisulla.




Kun viettää suvensa ympäröitynä kaikilla mahdollisilla puun sävyillä tekokoivusta tekomahonkiin kotosalla painajaisia aiheuttavat puolipaneelit on vaan puolikkaat paneelit, oksanreiät oikeastaan aika kivoja ja se loppuseinä on sentään tapetilla.

Pistetään nyt niitä huonojakin puolia esille, minkäs sitä ihminen narisemista rakastavalle perusluonteelleen mahtaa:

V-V tipahti alle kouluikäisenä laiturilta ja me onnettomat tunarivanhemmat oltiin parin metrin päässä. En tajua miten se tapahtui; ensin muksu vaan heitteli kiviä veteen ja sitten molskis. Sen sijaan, että olisin poiminut kuviokelluvan jälkikasvuni ylös vedestä, vetäisin itseni pommina lapsiraukan viereen aiheuttaen korkean hyökyaallon. Sitä vaan jalat toimi nopeampaa kuin järki ajatteli. Järki olisi sanonut sillä lapsiraukalla olevan enemmän uintitaitoja kuin meikäläisellä. Mies sitten pelasti aallokosta muksun ja sai minutkin lenkkareista, sadasta kilosta ja purjeeksi muodostuneista tuulipuvun housuista huolimatta hilattua kuiville. Tapahtumista jäi vieläkin vanhemmuutta kalvava häpeän tunne, kuka sitä nyt antaa mukulansa tipahtaa veden varaan? Tapahtumista jäi myös tieto, ettei musta ole edes omalle jälkikasvulle mitään apua järvihädässä.

Tykkään mökillä (Apua, apua apua!!! Pääsikö mun näppäimiltä justiinsa tykkään mökillä?) istuskella verannalla läppärin kanssa ja seurata miehen puuhastelua. Koska olen taipuvainen olemaan sekä curling-vanhempi että curling-vaimo niin olen kieltänyt puolisoa uimasta alueella, jota en näe irrottamatta käsiäni rakkaasta tietsikasta. (Vaikka kokemus on opettanut ettei minusta mitään apua olisi, jos vaikka jättihauki nappaa miestäni tiedätte kyllä mistä roikkuvasta ruumiinosasta ja alkaa vetää ulapalle.) Se mulle sopiva alue oli kroolausta metri vasemmalle ja sitten metri oikealle ja taas vasemmalle, joten siippa kyllästyi mun karjuntaani "Onko sulla lupa mennä sinne?" ja kantoi pöydälle kiikarit saadakseen lisätilaa polskimiselle. Kun sekään ei mulle riittänyt mies pisti rantapusikkoa matalaksi ja nyt mulla on esteetön näkyvyys huudella ohjeita, esimerkiksi "Uit vaan rannan suuntaisesti!"  Mutta se huono puoli; sitä saa viikkotolkulla kuunnella vitsiä siitä, miten eräs nainen kyllästyttyään bongailemaan rannalle kysyi puolisoltaan:
"Mistä tämä kiikari sammutetaan?"

Ennen

Jälkeen

Toistaiseksi  en ole löytänyt puutarhan hoitamisen mieltä rauhoittavaa vaikutusta niin huoltovapaa piha, jonne jänisten takia on turha istutella mitään on todella mieleinen. Toiveitahan tietysti on, että se viherpeukalokin musta vielä löytyisi, kun se erä-Jormakin pulpahti pintaan. 

Kyllä tuo mun mies oikeasti tarvitsee tälläisen alati valppaana kyttäävän vaimon. Kun vähän kääntää päätään niin hänhän yrittää salakuljettaa ohitseni surffilautaa. Huutelin sitten perään tietääkö puoliso sen Kymmenen tikkua laudalla - biisin? Uhkailin sairaalan päivystyksessä hoilottelevani korkealla ja kimakalla äänelläni laulua Kymmenen tikkiä laudasta - muodossa.

Luin Kaksplus-lehdestä artikkelia perheestä, jotka matkailivat ympäristöä kunnioittaen ja tekivät reissussa lapselle vaipan rahkasammaleesta. Taivas varjelkoon sinä päivänä, kun mun erä-Jormailuni johtaa siihen pisteeseen, että löydän itseni mättäältä käärimässä jäkälästä TenaLadyä.

Tähän loppuun olin ajatellut kuvaa möksälle johdattavasta tienviitasta ja omasta mielestäni oikein mainiosta vitsistä, miten sillä järvessä uimaria vaanivalla jättiläishauella olisi suuret killuttimet mistä vetää siippaa aavan meren tuolle puolen, koska kyltti opastaa mökkitielle siirtymään vain osan miespuoleisista, mutta ainaniinjärkevänpuolison sensuuriseulan viisari värähti reilusti punaisen puolelle.  Jätän nyt sitten pelkästään lukijoiden mielikuvituksen varaan, minkälaisen varustuksen kera meillä täällä mökkeillään...