Pim pim pim pim pim pim pam

Kystien poisto on takanapäin; oli pelottavan kummallista olla samoilla sairaalan nurkilla melkein tunnilleen tasan 18 vuotta siitä kun olin tullut synnyttäneiden osastolle. Ensimmäisellä kierroksella tosin pusersin 3730 grammaa ulos emättimestäni, joten vaihtoehtona nukutus ja munasarjakystat historiaa oli varsin kivuton toimenpide.


Olin vielä parinkymmenen kilon verran yli sallitun painorajan ja olisi pitänyt tehdä Tampereen reissu kun siellä on punkeroista selviytyvä robotti, mutta pääsin muutamalla reiällä eikä avoleikkausta tarvittu. Luulin ensin niitä tähystysreikiä olevan kolme kappaletta, kunnes kotosalla huomasin alimpaan vararenkaaseeni ilmestyneen "Onko pullataikina tarpeeksi kohonnut? Työnsin sinne sormeni"  - kraaterin. (En rehellisyyden nimissä itse harrasta pullan leipomista, mutta olen nähnyt anoppini tekevän baakkelsseja.) Peiliä apuvälineenä käyttäen löysin sitten kuopan pohjalta vielä neljännet viillot. 18 vuotta sitten kun kotiuduin muksun kanssa sairaalasta niin päähäni pälkähti tosi tyhmä idea käyttää silloinkin tempussa peiliä apuvälineenä ja kurkkasin sinne mistä olin sen mukulani vääntänyt ulos enkä ole kaikkien näiden vuosien jälkeenkään toipunut näkemästäni. Kun nyt kerro kerro kuvastin - leikit aiheuttivat lisää leikkaushaavoja ja se toinen kurkkaus ikuisen trauman niin jos jatkossa joudun vierailemaan naistentautien osastolla on parempi jättää salapoliisina oleminen välistä. Tietysti kun on nähnyt kahdella tikillä kokoonkursitun pimpaimensa violettiin pukeutuneena niin tuskin tässä mikään näky enemmän järkyttää.


Leikkauksessa mut oli valeltu desifiointiaineella laajalta alueelta ja kun muhun oli tuupattu katetrikin niin kaiken pesemisen ja sörkkimisen jälkeen huomasin muuttuneeni santapaperiksi. Pyysin miestä hakemaan apteekista jotain sopivaa voidetta ja suureksi järkytyksekseni mies vastaa "Vagisaania?" Siis aikuisten oikeasti, onko millään lailla normaalia? Teeveestä on tullut kyseisen tuotteen mainos ja olen kuulemma joka kerta nauranut ja nauranut ja nauranut vielä lisää. Sitten olen kuulemma toistuvasti miettinyt, että jos Vagisaan tulee vaginaan niin peräpukamalääke voisi olla Anusaan tai Pempasaan. Olen nauranut lisää ja pohdiskellut miten se Anusaan voisi olla mun karatenimi. Olen nauranut lisää ja tehnyt käsilläni etäisesti jotain teemaan sopivia liikkeitä. Ajatelkaa, kaikkien yhteisten vuosien jälkeen puoliso pitää korvansa auki ja kuuntelee. Itse sulkisin taukoamattoman pulputukseni kohinan alle ja nyökyttelisin välillä antamaan toiselle vaikutus olevani muka hereillä ja kuunteleva osapuoli. Kyllä se muistijälki kuuntelemisesta johtuu, ei se voi johtua siitä miltä kuvittelen näyttäväni tirskuessani, kämmenteni viuhtoessa ylös sekä alas kun samalla hoen Pempsaania.

Aloin epäilemään muutama päivä operaation jälkeen virtsarakontulehdusta ja koska olin ollut sairaalahoidossa piti käydä lääkärin kautta. Kun kaikki oli kunnossa eikä pissanäytteessä ollut mitään pöpöjä lääkäri tiedusteli olenko käyttänyt mitään kuivuuteen? Koska en jaksa taukoamatonta pulputustani kuunnella en sitä nimeä sitten muistanut ja hetkisen miettimisen jälkeen totesin lääkärille kyllä hankkineeni ja se oli joku "Vakinaattori." Toteaisin tämän maksamattoman mainoksen jälkeen, että hyvällä voiteella on monta nimeä.



Maailmalle aikoinaan lähteissäni sain mummoltani matkaan neuvon; hellan renkaista näkee huushollin siisteyden. Lapsuudenkodistani sain kaksi neuvoa; Kun ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen ja aina pitää olla uudet pikkuhousut kaapissa siltä varalta jos joutuu näyttämään hotolonttinsa lääkärissä. Sain leikkaukseen niin nopsaan ajan, että jäi vain muutama päivä aikaa valmistautua. Äitini oli väärässä ja kyllä niitä uusia pikkuhousuja saisi olla varastossa useammat. Mun ekstralargen kokoinen peffani on mahtunut ainoastaan postimyynnistä tilattuihin "pikku"housuihin ja eihän siinä ajassa ehdi tilata pyykkinarulla laskuvarjolta näyttäviä pöksyjä. Kun ei ollut varmaa tietoa kauanko se mun reissuni kestää en uskaltanut luottaa pärjääväni yhden kappaleen varastollani, joten hätäpäissäni menin markettiin ja ostin suurimmalla kokonumerolla varustetut. Tuumailin alakertaan varmaankin jotain kipua tulevan ensin varoituksena jos joku tärkeä paikka menee puristuksissa kuolioon. Sairaalan puolesta huolto toimi erinomaisesti ja sain piknikpaistiverkosta tuunatut housut joten markettikalsongit tulivat takaisin jemmaan. Kun olin sen verran hyväkuntoinen ettei tikit enää haitannut urheilusuorituksia mielenkiinnosta kokeilin jääkö ne nilkkoihin, polviin vai nouseeko ne reisiin asti ennen jumittumista. Tähän sellainen ou jee, ou jee, ou jee, nehän meni ihan perille asti.  En ole oikein ymmärtänyt niitä belfieitä, mutta täytyy tunnustaa mun nanosekunnin verran ajatelleeni riemuni keskellä laittavani peffastani kuvan fasebuukkiin. Ehkä sen ensimmäisen belfien otti joku kaupan vaatteisiin mahtunut, jolla se nanosekuntti oli vähän pidempi kuin meikäläisen. Ja mikä tässä oli kaikkein parasta; ne oli sieltä marketista rekistä, jossa oli laputettuna -50% tuotteita.

Väärinkäsitysten välttämiseksi tuossa kuvan oikeassa reunassa retkottaa torkkuhuopa eikä mun kalsarit.


Meillä täytyi kääntää makuuhuoneessa sängyn ilmansuunta, jotta oli mahdollisimman helppo toimitus pyörähtää sieltä ylös tikattujen makkaroideni kanssa. Yöpöytänä käyttämäni puolipaneelin reuna jäi siirron takia väärään paikkaan eikä kaukolle ja kakelle ollut enää laskutilaa. Eihän sitä ihminen voi ilman säätimiään elää, joten väkersin rakkailleni virityksen pahvista, kuumaliimasta ja kirpparin ilmaiskorista napatusta kukkatelineestä. Aika harvakseltaan meitin lapsukainen huomioi tuunauksiani kysymättä "Mitäs sanot, ite tein?", mutta nyt hän totesi: "Hienoa mutsi, pisteitä 5/5." Oudosta käytöksestä hätääntyneenä kyselin ensin lapsiraukalta "Et kai sää vaan ole kännissä?" mutta hän olikin sitten vaan susiruman tuunaukseni nähtyään hellämielisesti ajatellut mutsin tarvitsevan henkistä tukea ja kannustusta.


Parisuhteen alkumetreillä oltiin oltu tosi pitkään miehen kanssa samassa taloudessa enkä pystynyt paukauttamaan siipan korvien ollessa kuuloetäisyydellä. Kirjaston satutunnilla meitin lapsukainen pamautti työllä ja tuskalla ulos punkemani päänsä patteriin ja sai otsaansa haavan. Kotiinpäin matkatessa tuumailin ettei tässä nyt enää mitään pierua pihdata kun lapsi on verillä; maailmassa on niin monta pahempaa asiaa kuin pyrstöyskä. Olisin kyllä voinut jatkaa äänettömyyttä, kun ei rakas puolisoni ollut sitä mun moottorini ääntäni erottanut auton moottorin äänistä. Luin joskus muinoin Cosmopolitan - lehdestä mitä naiset eivät koskaan sano miehelleen ja yksi niistä oli "Hieno pieru, päästääppä toinen." Oli niin vaivan takana lennätellä leijoja miehen seurassa, joten sanoin puolisolle haluavani minäkin epänaisellisesti kaipaavani sellaista kannustusta. Hän sitten ystävällisesti on välillä kehunut. Leikkauksessa vatsaan päästeltiin hiilidioksidia, jotta sinne muodostui tilaa operoida eikä se kaasu löytänyt tietään ulos ja pieru oli hukassa kotosalle asti. Olin kärvistellyt jo kolmatta päivää huokaisematta operaation jälkeen kun viimein sain lähetettyä viestini maailmalle. Meillä kehui koko loppuperhe mun suoritusta; tosin se saattoi johtua siitä, että laitoin telkkarin äänettömälle, vaadin hiljaisuutta ja käskin kuunnella. Onneksi mulla oli kaukotelineeni ja hallintaoikeus säätimiin. Kukaan ei ehtinyt paeta paikalta.



Kun nyt aloin puhumaan muksusta niin puhun lisää: Edellisessä postauksessa kerroin miten olin pyydellyt anniskeluiän saavuttanutta lasta ottamaan ravintoreissulle mukaan isänsä. Mun pyyntöni on nyt lapsukaisen juhlinnan jälkeen muuttunut tiukaksi vaatimukseksi. Sen lisäksi, että puolisoni ei koskaan baarista kotiuduttuaan valittele miten siivottomassa kunnossa siellä oli vessat hän ei myöskään selviydy samalla rahamäärällä millä muksu oli selviytynyt. Siipan on syytä oppia lapselta tapoja miten mennään baariin ja kadotetaan pankkikortilta rahaa vähän päälle kympin edestä. Mies todellakin viettää seuraavat pikkujoulunsa kylkiäinen mukanaan


Sairaslomaa operaation jälkeen sain viikon verran ja se tarkoittaa kotiäidin kielellä mun luvan kanssa torpeedoineen lapsukaisen pyynnöt leivän voitelemisesta, vesilasin tuomisesta ja mikroruuan lämmittämisestä valmiiksi. Ainoa huuto johon vastasin oli "Täällä ei ole vessapaperia!" Kun palailin normaaliarkeen ja pyykkihuolto alkoi taas toimia oli sairaslomani järkyttämä lapsi niin onnellinen, että kävi halaamassa eikä edes pyytänyt mitään; ei rahaa, ei kiikuttamaan juotavaa ei lämmittämään Saarioisten roiskeläppää. Nyt tiedän jatkossa saavani huomiota siinä vaiheessa kun kouluun pitäisi mennä pesäpalloleiriltä saadussa mainospaidassa.

Isä pesee                                     Äiti pesee




 Mies antoi mulle pidemmän loman ennenkuin alkoi esittää pyyntöjä ja samalla venutella mun hyvin vajavaisen huumorintajuani rajoja. Meillä vietetiin ystävänpäivänä hääpäivää ja olin funteerannut päästäväni siipan kukkien ostamisen kiellosta. Valmensin puolisoa suoritukseen hyvissä ajoissa etukäteen ja olin alkanut Liiterissä ja ilmaisjakelulehdistä näyttämään "Tykkään, en tykkää, tykkään, en tykkää." kukkapuskien kohdalla.  Yleensäainaniinjärkeväpuoliso kuljetti mut kauppareissulta autoliikkeen kautta kotiin ja näytti:
"Tykkään, en tykkää, tykkään, en tykkää."