2012

Viimeistä viedään ja huomenna saa vaihtaa kalenteriin uuden vuosiluvun. Paljon tuli paskaa niskaan mutta kun kaikki lasketaan yhteen niin plussan puolelle tässä onneksi jää. Olen saanut viettää taas yhden vuoden lisää ihanaisen (siis suurimman osan ajasta) perheeni kanssa ja ihmetellä maailman menoa. Ps. Tänä vuonna oli kaikki amaryllikset ihan kakkoslaatuisia tai sitten kävin vaan väärissä kaupoissa.

Piparimössö

    

                                  Mascarponejuustoa, vanillakastiketta, piparinmuruja ja kanelisiirappia. Hyvää tuli.

Hyvää

Takana on hyvä viikko. Tästä on helppo lähteä laskeutumaan joulua kohden vaikkei yhtään joululta tunnukkaan. Tajusin yhtenä päivänä että osa aaton taiasta on kadonnut kun V-V ei enää herätä aamulla kello kuusi ja kysele että joko paketit avataan. Lahjatoiveetkin alkaa olemaan niin vähäisiä ettei niitä enää osteta kymmenittäin. Tänä jouluna ehkä käy niin että vanhemmat repii lapsiparkaa ylös sängystä ja kyselee että joko sä haluaisit avata lahjasi? (Kosto kaikista niistä kello kuuden pakettiavajaisista)

Lidl

Lidli tai kotoisammin Liiteri yllätti taas hinta-laatu suhteellaan. Ostin kokeeksi aromiöljy systeemin ja olen aivan ihastunut. Alunperin ajattelin että kun siinä tulee mukana lämpöpatteri pallot että ne on mukava virittää patterin päälle mutta kokeilin myös mukana tullutta kynttiläjalkaa johon laitetaan tuikku alle ja sitten vaan pöhisemään. Tulee tosi voimakas tuoksu (kyllä nyt jää Ikean kynttilät kakkoseksi) ja ei kuitenkaan liian voimakas. Pipari, vanilja, appelsiini, talvi, omena-kaneli ja vielä mänty jota en taida ihan heti uskaltaa kokeilla. Itse olen sen verran uusavuton etten olisi tullut ajatelleeksi että sitä öljyä voi käyttää myös tuoksupusseissa. Onneksi paketissa vinkattiin tähänkin mahdollisuuteen. Täytyy varmaan lähteä Liiteriin ostamaan vielä toinen paketti jemmaan.

Joulumyyjäiset

Minä pelkään joulupukkia tai siis sellaisia pukiksi pukeutuneita markettikauhistuksia. Jopa niin paljon että kun sellainen verenhimoinen partasuu lähestyy sen konvehtikoppansa kanssa ja motittaa pahaa aavistavan minäparkani johonkin Prisman nurkkaan saatan tirauttaa hädissäni pikkuisen porun. Tästä syystä joulumyyjäiset on helvetin esikartanoita. Niistä löytyy takuuvarmasti joku paikallinen vitsiniekka joka on hakenut Tarjoustalosta parran ja kääntänyt työrukkaset väärinpäin. Sunnuntaina kuitenkin uskaltauduin myyjäisiin kun lehdessä ei peloteltu pukilla. Mukaan tarttui ovikranssi, leipää ja pikkumatto. Ajattelin vaan katsoa miten kranssi oli tehty mutta myyjä oli niin tohkeissaan etten kehdannut olla ostamatta ja kaikki muut ostokset tulivat tottakai tarpeeseen.

Eka kerta

Tein elämäni ensimmäisen täytekakun,jihuu. Olen kyllä käyttänyt kaupan valmispohjia mutta nyt käytin oikein jauhoja ja muita aineksia. Kaupan valmis sokerikuorrute oli uusi tuttavuus ja kauneus oli parempaa kuin maku. Alle laitoin marsipaanilevyn joka oli paljon maistuvampaa. Nämä on tietysti taas niitä makuasioita, mies aina ystävällisesti antaa oman marsipaanin lautaselleni. Päälle laitoin lumihiutalenonparelleja kiinni sokerikuorrutteella. Ja sitten vielä toinenkin eka kerta; kävin apen luona kylässä. Miehen kanssa ollaan oltu pitkälti toistakymmentä vuotta yhdessä ja isä on aivan ihan mutta avovaimo ei ole ykkössuosikkini. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi sellaisten ihmisten kanssa joiden seura saa ärtymään. Nielaisin kuitenkin kiukkuni ja lähdin mukaan kyläilyreissulle. Oli kyllä näkemisen arvoiset ilmeet ehkä sittenkin kannatti mennä. Lähestyvä keski-ikä taitaa alkaa pehmittää terävempiä särmiä luonteestani. Mies on nyt tosi tyytyväinen ja en itsekkään nyt mitään henkisiä traumoja saanut.

Joulua

Joulukoristeet alkoivat esiinmarssinsa eteisestä. (Älkää antako huolettomuuden hämätä, oikeasti olen asetellut pitsinauhaa vartin verran.)

Hyasinttejä

Joulua kohden menossa vaikka ulkona sataakin vettä. Olen ihmetellyt vetämätöntä oloa ja tullut siihen tulokseen että on varmaan "kevätmasennus" koska se käpyrauhanen tai mikä lie serotiinin kerääjä on varmaan sekaisin kun on kurasta ja märkää ja pimeetä. Kauhulla ajattelen että jos se apatia mikä yleensä alkaa helmikuussa kestääkin tänä vuonna koko tämän mukamas talven. No, näillä mennään kun ei tässä oikeen muutakaan vaihtoehtoa ole. (Ja sitten kun ja jos sitä lunta tulee niin aion valittaa siitä että on liukasta ja kylmää ja mies on aina töissä ja ties mistä vielä)