Tein elämäni ensimmäisen täytekakun,jihuu. Olen kyllä käyttänyt kaupan valmispohjia mutta nyt käytin oikein jauhoja ja muita aineksia. Kaupan valmis sokerikuorrute oli uusi tuttavuus ja kauneus oli parempaa kuin maku. Alle laitoin marsipaanilevyn joka oli paljon maistuvampaa. Nämä on tietysti taas niitä makuasioita, mies aina ystävällisesti antaa oman marsipaanin lautaselleni. Päälle laitoin lumihiutalenonparelleja kiinni sokerikuorrutteella. Ja sitten vielä toinenkin eka kerta; kävin apen luona kylässä. Miehen kanssa ollaan oltu pitkälti toistakymmentä vuotta yhdessä ja isä on aivan ihan mutta avovaimo ei ole ykkössuosikkini. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi sellaisten ihmisten kanssa joiden seura saa ärtymään. Nielaisin kuitenkin kiukkuni ja lähdin mukaan kyläilyreissulle. Oli kyllä näkemisen arvoiset ilmeet ehkä sittenkin kannatti mennä. Lähestyvä keski-ikä taitaa alkaa pehmittää terävempiä särmiä luonteestani. Mies on nyt tosi tyytyväinen ja en itsekkään nyt mitään henkisiä traumoja saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti