Meillä on viime aikoina kotona viljelty seuraavanlaisia viisauksia; Kyllä Elisa (elämä) opettaa hiljaa kävelemään, kohta lähdetään s***tana vaihtamaan Soneraan ja V-V:n sanoin "Tämä oli mun elämäni pahin päivä". Oltiin siis kokonainen vuorokausi ilman nettiä ja muutama päivä ilman langatonta verkkoa. Meillä jonkun verran riideltiin kuka saa käyttää sitä ainoaa toimivaa tietokonetta. Tai jätetään tuo jonkun verran tuosta äskeisestä lauseesta pois... En olisi etukäteen arvannut miten paljon mielenterveys kärsii verkottomuudesta. Kaikki mun mikäliewille pelit facebookissa ja pankkiin ei päässyt ja mihin käyttää se kaikki vapaa-aika mikä tästä muutoksesta seurasi... Kaiken kukkuraksi meillä on kaikki hyvät ohjelmat Elisaboksilla ja eihän sekään ilman nettiä toimi. Katselin sitten Liviltä paskaohjelmia ja luin lehtiä, lohduttelin lasta että tälläistä se äidin ja isän elämä oli kun me oltiin 15 v ja hengissä ollaan vieläkin vaikka kasvettiin ilman nettiä ja ainoa tallennusväline oli c-kasetti ja vhs-video. Kyllä se Elisa vaan opettaa arvostamaan elämän hyviä puolia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti