Olin tässä yhtenä iltana kaikessa rauhassa suihkussa kun pitkästä aikaa näin jalkani. Kiitos pudonneen painon. Sen lisäksi että silmäni kohtasivat paimentolaismaton tapaisen karvoituskeskittymän kohdistui katse myös johonkin outoon pullistumaan jalan ulkoreunalla. Ja minähän olen niitä (luulo)sairaita ihmisiä joille paperihaava merkitsee omassa päässä kymmenen tikin venttiä; vähintään. Puolustuksekseni on kyllä sanottava että haudon asioita vaan omassa päässä ja lääkäriin lähden mielummin liian myöhään kuin ajoissa. Julistan läheisilleni kyllä mielelläni jos vaikka minkälaisesta krempasta. Jaa ette ole huomanneet... Takaisin suihkuun tai siis sieltä pois; olin jo kuvitellut veritulpat ja rasvakasvaimet ja jos vaikka mitä. Marssein suoraan miehen luokse alustavasti kuolemaa tehden ja mitä tekee puoliso... nauraa! Se on kuulemma vaan pohjelihas ja toisestakin jalasta löytyy samanlainen. No en tullut katsoneeksi siinä hätäpäissäni. Että sellaista tällä kertaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti