V-V halusi taannoin yllättäen kokkailla tyttöystävänsä kanssa kiisseliä. Hölmistyin ,mutta annoin nuorison kokastaa. Mää jouduin melkein sulkemaan leipäläpeni teipillä, etten mää puuttunut tilanteen kulkuun. Mää olen naistenlehdistä lukaissut Vihtoreista, joiden "Ädin pariloimat lihapullat on paljon parempia kuin vaimon lihapullat." Keittelin kiisseliä itsekkin ja oli hyvä, että en ohjeistanut... Mää voin ylpeenä julistaa, että mää olen kasvattanut pikku kultani niin, että "Mirkun kiisseli oli ihan eri makusta ja paljon parempaa" Siis määhän olen opettanut lapsukaiseni kunnioittamaan parisuhdettaan. Vika ei ainakaan siinä kiisselissä luonnollisestikaan ollut; vaikka siellä oli mausteena muutama purkki pilttiä. (Ja vaikka se Mirkun soppa oli paksumpaa ja plaa plaa jotain....)
Mää salasyötin pesueelleni vaavin ruokaa, koska näin Pinterestissä lumiukkelin, minkä aprikoin luonnistuvan itseltäni, vaikka kämmenen keskeltä löytyy meikäläiseltä myös kyynärpää. Vähän mää siinä suoristin mutkia ja jätin silinterihatut toiseen kertaan. Tilalle mää asettelin parittoman sukan. Parittomalla tarkoitan sukkaa, jonka kaverin koti oli pyykkikopan alakerroksessa. Perheen miesväen kotiutuessa toinen esitti kyssärin "Miks meillä on lasipurkissa sukka?" ja toinen "Miks v*tussa meillä on purkissa sukka?" Ei tarvitse varmaan eritellä kumpi oli kumman kysymys....
Mää olen todella yllättynyt, että kumpikin perheen uroksista kiinnitti huomiota tähän sisustukselliseen ratkaisuun.
TaDaa; ensi kertaa mää maalasin jotain, josta ei manausten saattelemana tarvinnut repiä sanomalehteä irti. Mää pistin alle tyhjät tuikun pesät. Täytyy varoa, ettei kihahda pissa päähän.... Mää voi alkaa luulottelemaan itselleni, että mää olen joku askartelija.
Älkää kiltit pudottako mua pilvilinnoista ja sanoko, että se näyttää ihan kolmevuotiaan päiväkotiaskartelulta. (Mää olen kyllä lukenut, että paskapalautteet on suositun blogin merkki.) Mää ihan itse ompelin sille kaulahuivinkin; ihan hirvee homma. Tai kutomista se vissiin oli, kun mulla oli semmoset hammastikun kokoset puikot. Ja sain aikaan oudon napinreiän, minkä tuo nappi armollisesti peittää. Tulee näistä ainakin tolkuttoman hyvää kaakaota, jos ei muuta.
Mää olen korkannut jo joululehdet ja joulusuklaat.... nythän on jo lokakuu.
Mää valittelin siipalle, että mua oksettaa ihan hirveesti. Sitten mää makasin kylkiasennossa ja vikisin.
Puoliso lohdutteli, että "Voi, voi, mitä sää rassu olet syönyt?" Olin mää siinä alkupalaksi muutaman jouluisen namipalan arvostelumielessä testaillut, mutta sitten siirryin juomapuoleen. Mää puolisolle vastailin, että syönyt en ole, mutta join puolen litraa vaahtokarkkipiparminttukarkkikaakaota, missä oli kymmenen senttinen kermakiehkura koristeena.
Minähän en ymmärrä mikä siinä vastauksessa puolison mielestä niin hirveän hauskaa oli....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti