Laiva on lastattu blogisteilla

Arvonta on kolme postausta alaspäin.

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa uudelle lukijalle 

Mää sain tunnustuksen ihanaiselta Josta mää tykkään ihan hirveesti. Ja mun siippakin tykkää, koska entinen Kiki, joka tarraa ovenkarmiin ja potkee jalkaa ja huutaa "EEEEEEN Lähde mökille!" on muuttunut Eräjormaksi. Tämä metamorfoosin on aikaan saanut lyhyt ajomatka tapaamaan iä ihan livenä. (Vaikka eikös mökillä pitäisi aina soudella?) Siis ihanaa; kyllä mää siitä ilosta voin sitten laskea hienostuneen pylperöni mökin ulkohuussiin ja kärsiä. Mutta en heittele tikkaa enkä kalasta, en marjasta. Todennäköisesti kuitenkin kahden tunnin ajomatkan jälkeen oksennan autoon; miten niin jokaiselta aakkosten alkupään huoltoasemalta ei saisi ostaa           toffeesuklaasalmiakkipussia? Minkä mää sille mahdan, että niitä on kuin sieniä sateella, enkä muuten sienestäkkään mökillä.

Mää olen monessa blogissa tavannut "mitä ottaisin autiolle saarelle"-postauksen. Vaivihkaa ryöväsin idean mukaan ja päädyin pähkäilemään kenen blogistin kanssa haluaisin huuhtoutua autiosaaren rantaan. Ilman muuta mää hamstraisin Teidät kaikki, koska siitä                               tulisi mahtava naiscocktail, mutta tunnustuksen passitan matkaan seuraaviin koteihin:

                                                                                 

Tämän blogin takaa löytyy, joka teki v*tuttaako-testin Elämä pelissä-ohjelman sivuilla ja sai huippupisteet positiivisuustestissä. a levittää myönteistä energiaa ja mää olen saanut paljon sitä an hyvää energiakenttää blogistaanisesti. Mää haluaisin kovasti tavata an livenä. (Meille ei muuten tulisi kinaa kirpparilla, koska meidän sisustusmaut on toistensa äärilaidat. Enkä mää puklaisi pirssiin, koska meidän  autoetäisyys on noin tunnin.) ja osaisi pyöräyttää pötyä pöytään; määkin olen oppinut höystämään                                             karjalanpaistin lantulla. Tulee hyvää. Siellä an blogissa on nyt arpajaiset, menkää osallistumaan.

                                                                                       
Tämän blogin takaa löytyy Riikka, jonka mää haluaisin mukaan tälle reissulle. Vaikka mää olen lukenut sieltä blogista, että mieluinen matkan määränpää olisi Pariisi. Tästä blogista aistii vahvan selviyjän, joka matkalla tulleista kuopista huolimatta jatkaa matkaa. Semmoinen vahva nainen on hyvä taipaleella mukana. Ja mää haluaisin jutella rauhassa ja pitkään Riikan kanssa ja sanoa, että oman rankan erokokemuksen jälkeen tuli kuitenkin päivä, jolloin tajusi, että elämä kantaa. Vaikkakin se on semmoinen vahva nainen ja                                             tietää sen itse. Kyllä vahvakin tarvitsee ja ansaitsee kannustusta sekä myötätuntoa.

                                                                                   
Täältä blogista mää olen löytänyt Mintun. Uskomatonta, mutta totta; meikäläisen täytyy saada säännöllinen annos omaa rauhaa. Olen siis välillä vaiti. Tämä on tosin liukuva käsite, koska sekä puhun itsekseni, että vastaan itselleni. Ajoittain meitsillä ja minulla saattaa tulla jopa kiista. Mutta takaisin Minttuun; mää olen aivan varma, että hänessä on ihminen, jonka kanssa on helppo olla hiljaa. Me voitaisiin mennä saaren pohjoiskolkkaan ja usuttaa muut etelään. Sitten me oltaisiin kaksi hiljaista mietiskelijää. Eikä kumpikaan                                                              meistä pitäisi tätä sisäänpäin umpioutumista loukkaavana.

                                                                                 
Tämän blogin oven takaa löytyya ja saattaa sieltä uksen takaa löytyä myös kotikummitus. Koska mää olen säikky niin reissulle ottaisin mielelläni pelkän an. Mää olen aivan varma, että tämä blogisti pitäisi tämän kokoamani reissaajien lauman järjestyksessä tomeralla otteella. Ehdotonta bonusta on myös loistava huumorintaju ja musikaalisuus. voisi sitten                                                              iltaisella leirinuotiolla johdattaa tämän ryhmä rämän laulukuoroa.

                                                                                   

Täältä blogista löytyy onka taitoa katsoa lokeron viereen ja lokeron taakse ja sitten tuunata siitä lokerosta jotain ihkua mää fanitan ihan hirveesti. Kun tämä naisenergiaa puhkuva blogistijoukkue kyllästyisi rantalomailuun niin olen aivan varma, että virittäisi meille kookospähkinöistä, kaisloista ja simpukankuorista täysin merikelpoisen botskin jolla me sitten seilattaisiin takaisin kotiin.

Koska mää omaan taipumuksen murehtimiseen, niin mää nyt sitten laitan tähän että ketään ei ollut tarkoitus  loukata. Jos joku teistä haluaa peruuttaa matkavarauksen niin pistäkää vaan viestiä ja mää deletoin. Tähän tunnustukseen kuului haaste kertoa itsestän                             seitsemän paljastusta, mutta postaus venyi semmoisiin mittoihin, että itsensäpaljastamista seuraa toisella kertaa.

Tämän tekstin kirjoitti Kiki 4 v, märkärupi poskessa. Mää lähden nyt googleen katsomaan, että voiko se ihan oikeesti tulla aikuiselle. Ei                                          kai tähän henkinen ikä vaikuta. Tai sitten se on joku ihme huuliposkiherppes...