Tietoja tarjolla

Arvonta on pari postausta alaspäin.

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa! uusille lukijoille Mää ihan vaan varmuudeksi varmistan, että panevathan kaikki merkille, että näitä on kokonaiset seitsemän!! Olen niin töpinöissäni, että kohta kihahtaa pissi päänuppiin ja olen tässä tuumaillut, että hyvä niin, koska parempi kusi päässä kuin virtsankarkailu housuissa. Ei kai sitä                                                    jokapuolelle riitä ryöpsähtelemään näinkin muhkeaa xl-vartaloon.

Tästä mää pääsen sutjakkaast aivan mahtavaan kommenttiin: Ainakin sun pitäis saada sponssia Tenalta tai muulta välinevalmistajalta, koska mulla tuli (taas) melkein pissat housuun kun luen näitä sun juttuja. :DD Tohon sivuun linkki "Kiki's home proudly presents Tena Lady - tulet tarvitsemaan näitä". XD Nimim. Toinen (jo) nelikymppinen.  Mää tottakai heti (kun sain ensin vähän henkeä) ylpeydestä polleana rimpautin siipalle kesken siipan työtoimien. Puoliso oli jotenkin vaitonaisen tuntuinen, mutta en sitä siinä sitten hilpeyden ollessa korkeimmillaan ennättänyt funteeraamaan.  Heti kun siippa katkaisi puhelun ilman "Pus,Pusia" mieleen juolahti, että sillä oli semmonen pukupäivä töissä. Hei oikeesti; laittaisi sen puhelimen kaiuttimen pienemmälle. Meillä on tätä ylimääräistä infoa jaettu ennenkin.                 Siis minä olen jakanut. Nyt sitten tietävät siipan toimessa yön aikana lisääntyneistä kolmesta lukijasta ja kalsongin suojista. 

Aikoinaan oli vaikea paikka siirtyä Tena-osastolle; olin sitten muinoin siipan kera ostoksilla ja mies jätti suojani kassahihnalle. Mää sitten päästin kotipesällä semmoisen Turkan Kiimaset poliisit -tyyppisen räkää ja rää'yntää valitusvirren   "Eksää rakasta mua enää, kun mää olen alkanut vuotamaan."  Se sano rakastavansa vaikka mää mitä valuttaisin; oli jättänyt sen loodan siihen vaan, koska me oltiin kassitta ja siipan kädet oli täynnä. Mies oli vaan miettinyt, että mää saan sen kaikista kevyimpänä parhaiten kannettua. Osoittaakseen sujuvan suhtautumisensa puoliso noin 28 päivän kuluttua mainosti kassalla isoon ääneen "Mää laitan nää sun suojas tänne kassiin"  Oli kuulemma ihan tahatonta. No               niin varmaan. Sanojana mies,  joka pääsiäisen aikaan kysyi kassalla Kinderin kanssa:   "Otatko munan käteen tässä vai kotona?" 
                                                            Eli ihan oikein siipalle; Kiki pimssirätti kostaja iski. Oppii keppostelemaan kassalla.
                                                                       Jekkuilkoon vaan; mää sitten otan kovaäänisen linjan työpuhelimeen.

Sitten mää vielä markkinoin. Mää sain ihanan sydämmen arpajaispalkintona, mutta jos et ollut yhtä onnekas, niin niitä saa nyt shoppailla Heirin blogista. Asettelin voittoni paraatipaikalle olkkariin; mää kun poistun jälkikasvuni läävästä kohdistuu katse suoraan sydämmeen ja koska Heiri on tuonut elämääni paljon iloa ja valoa niin v*tutuskäyrä laskee monta pykälää. Mää niinkuin unohdan osan keoista mitkä lisääntyy ilmeisesti öiseen aikaan keskenään. Toimii siis perherauhan avittajana. Mää olen toki tyytyväinen, että olen kasvattanut                    suvaitsevan lapsen, mutta metsähallituksen puolelle reitti on ohjautunut siinä, että se lapsi suvaitsee (homeiset) ruokalautaset,                                                                                                (tyhjät) mässypaperit, sekä (itsestään sikiävät) pyykit lattialla.... 


                                     Ps. Vaikka et tarvitsisi perherauhan pelastajaa tai v*tutuskäyrän madaltajaa ja permantosi on vapaa    
                                             jarruraitakalsareista niin nämä sydämmet näyttää tosi hyvältä vaikka joululahjusten päällä. 
                                                 Ja kyllä, ne mellipaperit ärsyttää vain ja ainoastaan, koska ne on tyhjiä.