Arvonta

Ensin toivottelen tervetuloa uusille lukijoille 

Arpajaissäännöt:  Mää ilostun hirveästi jos linkität, napsaise kuva mukaan, jos haluat.  Mää ilostun vielä enemmän jos sää liityt lukijaksi, mutta siitä huolimatta olen pihtari. Kaikille yksi arpa tasapuolisesti. Arvonnan suoritan 31.1. sillä varauksella, että viimeksi meni arvonta yliaikaiseksi houkuttelevan töllötarjonnan takia, mutta seuraavana päivänä viimeistään. Seiskapäivässä ei ollut vielä loppukuun telkkaohjelmia. Edellisissä arpajaisissa hävetti, kun laitoin omahyväisesti monikossa anonyymit. Nyt muotoilen tämän kieli keskellä suuta ja kirjoittelen: Jos siellä on anonyymi, niin laita joku nimimerkki. Jos teitä sattuu olemaan kaksi, laitan paketin matkaan ensimmäiselle nimettömälle anonyymille, joka lähettää koordinaattinsa. Yhteydenottoa odotan viikon ja sitten arvotaan uudelleen. Muutamien viikkojen yritysten jälkeen mää kyllästyn ja roiskasen kranssin omaan ulko-oveen. Se menee siihen kivasti, olen kokeillut.

Mää olen tuplannut edellisen arvonnan sivunnäytöt ja kyllä tästä riemusta pitää taas arpoa. Yleisesti jälkikasvu kysyy, että "Mitä v*ttua sää olet sinne kirjoittanut." mutta tämä uusi 16-vuoden iän saavuttanut totesi "On se aika paljon." Pikku pilttini myös totesi toissapäivänä "Mää olen nyt tullut koulusta, mää haluan olla hiljaa ja tietokoneella, jutellaan illalla." Häkellyin niin, että vastasin "Hä?" Osaan reagoida vaan "Ovi kiinni, lähe menee" tyylisiin ilmaisuihin. Mieletöntä, kuukausien toiston jälkeen, se lapsi menee ja toteuttaa

mutsinsa toiveen siitä, että sanoppas sama asia vähän nätimmin. En ole uskaltanut kokeilla toista kertaa. Mää

pidän hetken aikaa suuruuden hullut kuvitelmani kasvatuksellisista taidoistani.

Todennäköisin syin käytöksen aiheuttaa synttäribailut. Ja niiden takia olen ansainnut kyllä jonkun "Kylläpäs olit fiksu" - tunnustuksen. Meidän asunnon alla on tyhjillään vanha liikehuoneisto, jossa ei asustele ketään. Siippa rimpautti omistajalle ja kyseli mahdollisuutta vuokrata tilaa määrälle "paljonko sinne kellariin sitten vuosikertaa -97 saadaan hillottua." Ajatelkaa miten vaivatonta. Lattialle mattoja, puutarhatuoleja (jotain ne hajottaa kuitenkin), tyynyjä ja jalkalamppu (äärimmäisen ruma). Ei tarvi lähteä kotoa, ei tarvi siirrellä krääsiä piiloon hunnilaumalta ja koska meidän välinen äänieristys on luokkaa sitä ei ole, niin me ollaan muutaman metrin päässä valmiina

häpäisemään lapsiraukka lopuksi elämäkseen ja keskeyttämässä bailut.

Fasepuukissa kiertää semmoisia "Jos kymmenen tykkää, niin mää.teen sitä tai sitä" Meillä ollaan taas töllötelty sitä huonoin kuski - ohjelmaa. Siellä oli tehtävänä vetää kaupungilla taskuun. Jotain on mun mielikuvituksessa pielessä, koska meitsille se tarkoittaa jotain keskiverto käytöksestä poikkeavaa. Se ei kuitenkaan vastoin oletustani tarkoittanut omien mielikuvien pelkässä beigessä popliinitakissa karvaisine säärineen kulkevaa miestä, vaan henkilöä, joka sijoittaa automobiilin niin, että edessä on yksi kaara ja takana on toinen. Ja sinne peltilehmän toiselle puolelle jää se reuna juttu. Perheen miesväen mielestä olisi arvonnan sijasta pitänyt järjestää: "Jos kymmenen tykkää ja osallistuu niin laitan blogiin kuvamateriaalia Kiki vetää taskuun." Sitten latailisin juutuubiin kahden tunnin mittaisen pätkän kaupungilla rinkiä ajavasta turhautuneesta Kikistä ja taustaääninä naurun ja kiroilun lisäksi: Liian pieni reikä, Ei pysty, Kuuluuko tommoseen reikään edes ängetä ja lopulta olisin kotipihassa (jossa ei vedellä taskuun) ja natkuttaisin, että onhan noita parkkipaikkoja 
                                                tuolla kilometrin päässä. Mää nyt päädyin tähän arvonta vaihtoehtoon.

Osallistukaa pliis sankoin joukoin, hirveen vaivan olen nänyt. Sain tuon arvontatekstinkin kuvan päälle ihan itse. Ja oikein stailasinkin. Jouduin käyttämään kahta sorttia teippiä, että sain tapettisuikaleen killumaan seinällä kuvauksen vaatiman ajan. Osallistukaa edes säälistä, meillä alkaa kohta lattia tärisemään basson voimasta tai sitten se vielä hirveempi ajatus; mitä jos sieltä kuulu mitään?