Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille
Tästä se lähti; Puoliso raahasi pihalle viisi kuormalavaa ja kaksi tuntia myöhemmin mää olin nirvanassa ja tyytyväisenä sivelin uutta istutuspöytääni. Apunaan mies käytti moottorisahaa, kankea ja sellaista isoa vehjettä, joka paljastui naulapyssyksi. Kolme tuntia myöhemmin mää poraa roinotin, koska varastosta löytyi niin paljon krääsää, että tajusin ettei ole mitään syytä lähteä shoppaamaan lisää krääsää. Puolustakaa mua; kyllä se on ihan normaalia. Olin niin funteerannut tarvitsevani vaikka mitä ihanuuksia.
Meitin naapuri rakentelee kuormalavoista alustaa pihakalusteillensa. Naapuri on huumorimiehiä ja ilmoitti nikkaroivansa samanlaisen istutuspöydän. Yllä miehen käsitys ilmeestäni. Punaiset viirut otsalla on katkeamispisteeseen pullistuneet kiukkusuonet. En kehdannut kysyä naapurilta vastaako ilme hänen käsitystään.
Persilja teksti ei nyt ihan keskelle kylttiä osunut, mutta ihan itse maalasin.
Jouluna piti laittaa posliininumerot adventtikynttilöihin, mutta jäi aatoksen asteelle. Nyt ne löysi paikkansa akkunan karmista. Ensi jouluna niitä ei tarvitse enää miettiä, koska siippa surautti porakoneella ykkösen halki. Se posliini ei isoa survaisua kestänyt. Jos olisin hirvee vaimo niin puolen vuoden päästä huokailisin "Ei oo numeroita enää. Hyvinkäältä niitä varmaan saisi..." (Siellä on mieletön sisustuskauppa.) Koska en ole hirvee vaimo niin tyydyin huokailemaan; "Olisit nyt sorvannut sen kakkosen risaksi. Olisi tullut mitä mainioin otsikko; Mieheni kairasi posliinista kakkosreikääni ja se oli fiasko."
Mää tiedustelin siipalta, josko se haluaisi olla mun Uri Geller ja hipelöivän pesää. Siis lusikan pesää. Odotin sen vastaavan "No, oletkos nyt siinä." minkä se sanoo aina leikillään, jos mää lipsautan joskus harvoin jotain törkeää. Sitten se luo sellaisen tuomitsevan katseen ja meitsi punastuu. Vaikka mää tiedän sen laskevan leikkiä. Aina se on kuulemma yhtä hauskaa. Mies tiesikin heti mitä mää olen vailla. Se kysy vaan kumpaan päähän tuupataan. Että tehdäänkö koukku pesästä vai varsiosasta. Ei siis valitettavasti tarvinnut investoida edes ripustuskoukkuihin.
Sain appiukolta äitienpäivälahjana kaksi ikkunaa. Mies kolautti lasit rikki ja laittoi tilalle kanaverkkoa. Nyt siinä on kärhöjen? hyvä kasvaa ja levitä. (Koska mää en omista vihreää peukaloa enkä mitään muutakaan vihreää sormea niin luulisin, että ne on kärhöjä.) Puhelin miehelle, että tuliskohan liian ronski otsikko, jos laitan "Sain ensin mieheltäni ja sitten appiukoltani." Ainaniinjärkeväpuoliso totesi, että viime aikaisten googlen kautta tulleiden hakusanojen perusteella ollaan vielä aika laimeissa teksteissä. Tänne kun ollaan tultu hakusanoilla "pieru vaippa" ja "nuolin anopin kakkaa" Koska tapanani on ollut näihin hakusanoihin vastata niin;
pieru vaippa
Jos sää et uskalla paukauttaa ilman vaippaa, eikä sulla ole antibioottiripulin takia kielto päällä, niin mene hyvä ihminen ostamaan apoteekista Imodium-tabletteja.
nuolin anopin "en toista sitä enää"
Hus pois sinä pervo mun blogista!
Paljastanpa vielä tähän loppuun tilanteen, jossa mieheltä pääsi se "No, oletkos nyt siinä." Siippa pilppusi rautakangen kanssa lavoja paremmin rakennettavaan muotoon ja jotta näyttäisi siltä, että osallistuin urakkaan niin siirtelin niitä pätkiä. Sitten iski visio; yhdestä parrusta saisi mitä mainioimman hyllyn. Mies oli nikkaroinut sellaisen koneen kanssa, joka sylki nauloja. Arvelin, ettei se oli suurikaan homma, jos sinne kahden parrun rakoon saa vaan ammuttua jollain konstilla naulan. Se iso painava työkalu, jonka nyt osaan sanoa olleen naulapyssy, oli vielä tuntematon, joten kailottelin kovalla ja korkealla äänelläni pihamaan toisella reunalla olevalle miehelleni: "Voiko sillä sun isolla vehkeellä laueta rakoon?" Yleensä ainaniinjärkevänpuolison korville se kuulemma kuullosti ihan joltain muulta kuin hyllyn laittamiselta takaseinään. Hirveen törkyinen mielikuvitus mun miehellä. En kehdannut kysyä naapurin mielipidettä tähänkään asiaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti