1. Paras puolesi itsessäsi?
2. Huonoin?
Sujuvasti yhdistän nämä kaksi ja vastaan, että peräänantamattomuus on sekä hyvä, että huono puoli.
3. Mitä vihaat?
Kipua; fyysistä ja psyykkistä.
4. Lempisanasi, mitä käytät paljon?
Joka päivä sanon; "Äiti rakastaa sua kovasti" ja "Mää rakastan sua." Sanon siis lapselleni ja miehelleni. Tarkennan, kun olen usein maininnut puhuvani itsekseni itselleni.
5. Millainen olet luonteeltasi?
Kiihdyn nollasta sataan todella ärhäkkäästi. Sitten aloitan mykkäkoulun, jonka kesto on keskimäärin 3-8 minuuttia, koska meitsillä on toistuvasti paljon asiaa jaettavana. Unohdan helposti mistä keräsin kierrokset. Mulla näkee naamasta, jos olen lakannut saamasta. Sen takia tankkaan säännöllisesti makealla, koska ilman sokeria kasvot vääntyy muistuttamaan norsun ripsipiirakkaa ja alan kiipeilemään seinille. Poraa roinotan helpolla, mutta vastapainoksi nauran tosi helpolla. Olen paniikkihäiriöinen, masennukseen taipuvainen, ahtaanpaikan kammoinen herkkis.
6. Paheesi
Jos siinä on sokeria tai makeutusainetta niin melkeinpä mää pistelen sen ahnaaseen kitaani.
Jos siinä on sokeria tai makeutusainetta niin melkeinpä mää pistelen sen ahnaaseen kitaani.
7. Miten viimeksi yllätit jonkun toisen ihmisen?
Elämää on viime aikoina sotkenut hammaslääkäri. Mulla on hirmuinen pelko ja jähmetyin vallan mustiin mietteisiin jo monta päivää ennen ja jälkeenkin iski lamaannus. Postauksia on tullut tipottain ja monta muiden julkaisemaa postausta on lukematta. Mutta kyllä tämä tästä. Takaisin asiaan; Olin täysin varma, että mulla on reikä, mutta hammaslääkäri kuitenkin vakuutti, että olen vaan painanut niin lujaa harjalla, että joku ienraja on kärsinyt. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen annoin valaista hampaitani jollain valolla, joka varmisti reiättömyyden. Tällä reissulla yllätin mukana saattajana olleen puolisoni; Mää menin paniikkiin kesken sen valon heiluttelemisen ja yritin ampua sitä lääkäriä sormipyssyllä. Sillä lailla kun lapset tekee "Pum, pum." Etusormi ja peukalo yhdessä. Siippa yllättyi, koska tähän asti olen ladannut aseeni säikähtäessäni ainoastaan kotosalla. Se lekuri kyseli montako diapamia olin ottanut ennen vastaanottoa ja oliko ne minkä vahvuisia. Saattoi se tietysti olla sekin, että totesin saadessani pari näytetuubia vihlomista vastaan auttavaa tahnaa, että sen toisen jälkimaku on emätin. Korostaisin ottaneeni sitä diapamia. En todellakaan käytä sellaista nimitystä täysissä järjissä.
Elämää on viime aikoina sotkenut hammaslääkäri. Mulla on hirmuinen pelko ja jähmetyin vallan mustiin mietteisiin jo monta päivää ennen ja jälkeenkin iski lamaannus. Postauksia on tullut tipottain ja monta muiden julkaisemaa postausta on lukematta. Mutta kyllä tämä tästä. Takaisin asiaan; Olin täysin varma, että mulla on reikä, mutta hammaslääkäri kuitenkin vakuutti, että olen vaan painanut niin lujaa harjalla, että joku ienraja on kärsinyt. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen annoin valaista hampaitani jollain valolla, joka varmisti reiättömyyden. Tällä reissulla yllätin mukana saattajana olleen puolisoni; Mää menin paniikkiin kesken sen valon heiluttelemisen ja yritin ampua sitä lääkäriä sormipyssyllä. Sillä lailla kun lapset tekee "Pum, pum." Etusormi ja peukalo yhdessä. Siippa yllättyi, koska tähän asti olen ladannut aseeni säikähtäessäni ainoastaan kotosalla. Se lekuri kyseli montako diapamia olin ottanut ennen vastaanottoa ja oliko ne minkä vahvuisia. Saattoi se tietysti olla sekin, että totesin saadessani pari näytetuubia vihlomista vastaan auttavaa tahnaa, että sen toisen jälkimaku on emätin. Korostaisin ottaneeni sitä diapamia. En todellakaan käytä sellaista nimitystä täysissä järjissä.
8. Miten tahtoisit tulla yllätetyksi?
Liiterin (Lidlin) mainoksessa olisi englantilaisten herkkujen viikot.
9. Miten rentoudut?
Komennan mieheni takaapäin hommiin. Mää en tykkää mun naaman hipelöimisestä, joten siippa rapsuttelee iltasella mua takaraivosta. Hyvä ohjelma pyörimään, puoliso takana kyhnyttämässä ja kaukosäätimet piiloon peiton alle. Mää en tykkää, että mun kaukoja hipelöidään, joten mieltäni rauhoittaakseni kätken ne.
10. Upein maa, missä olet käynyt?
Norja on kaunein, Viro maistuvaisin.
11.Kuka haluaisit olla yhden päivän?
Nyt menee sinne törkyosastolle. Ei siitä pääse yli eikä ympäri pakko on rehellisesti vastata: Johanna Tukiainen. Tähän on monta hyvää syytä: Päiväni starttaisin ottamalla yhteyttä Big Brotherin tuotantoyhtiöön ja varmistamalla osallistumiseni syksyn julkkisBB:hen. Tärkein suoritettu.
Omaa eloa määrittää ja rajoittaa selkävaivat paljolti. Koska mulla olisi käytössäni hyväkuntoinen selkä, (Perustelen väitettä kuvalla 1, ei voi olla vaivoja kun tuollalailla kaartuu.) niin saisin kunnon kyydit Tampereella. Olen pitkään sellaisesta unelmoinut.
Kuva 2.
Reissaisin Nääsvilleen omalla peltilehmällä enkä käyttäisi VeeÄrrää, vaikka se Tuksu tykkää käydä pissalla siellä Mansesterin rautatieasemalla. (Kuva2. En hyväksy. Laitoin siihen päälle häveliäisyys syistä hämähäkin väärinpäin.) Mää todellakin haluaisin Särkänniemeen, mutta meitsin ruho-parka alkaa kivistää pelkästä aatoksesta. Viikinkilaiva kun täräyttäisi laituriin niin en askeltaisi yhtään loppusuvena. Törmäilyautojen ajatteleminenkin saa hien nousemaan otsalohkolle. Ne rusauttaisi mun selkäraukkani ihan rohjoksi. Mutta älyttömän hauskoja ne on. Paitsi kerran vuosia sitten, kun siellä oli joku raivohullu työntekijä ja kitapurjeet liehuen se karjui mulle ohjeita, vaikka mulla oli ollut ajokortti jo monta vuotta. Jos mun mies nauraa vielä kerrankin sille, että totesin "Ihan kun mää en muka osaisi ajaa?" niin sille saattaa käydä kuin Artolle. (Kuva 3.) Menisin siis ja tuunaisin sille piknikpaistin suojuksesta tyhmän hatun.
Siellä Särkänniemessä mun ei tarvitsisi yhtään pohtia, että muut huvittelijat tuijottavat, koska kukaan muu aikuinen ei käyttäydy samalla lailla. Kaikki tottakai tuijottaisivat, koska olisin Tuxu.
Kuva 3.
Kuva 4.
Naamakirjassa kiersi foto, jossa Tuksu esitteli keikalla hilloviivaansa. Mää yritin sitä kuvaa paikallistaa Googlen kuvahaulla hakusanalla "Johanna Tukiainen kontillaan" ja päädyin omaan blogiini. Että sillälailla. En löytänyt etsimääni, eikä mun mielenterveys venunut parempaan suoritukseen, mutta tarpeeksi lähellä olevan havainnoin; kuva 5. Loppuajat imitoisin Tuksun dogistyleä ja olisin polvillaan viimeiseen minuuttiin asti. Olisin todella mielelläni kontillaan. Mää luuttuisin lattioita, pesisin lattialistat ja tutkisin kaikkia mahdollisia alahyllyjä mihin en ole enää vuosiin selkäni kanssa taipunut.
Yksi hyvä puoli vielä unohtui:
Kuva 6.
Joo, ei se hyvä puoli ole takapuoli. Tai on se tavallaan. Mää kipuilen sen selkäni kanssa, mutta jessus sentään miten kipeät on ärhäkkäät peräpukamat. Kuvan 6. perusteellä epäilisin, että Tuksulla ei ole rektaalikasseja, koska tuonne hanuriin on uponnut mallia hammaslanka vaossa pikkupöksyt. Voisin sitten kokeilla sellaisia muodikkaita stringejä eikä tarvitsisi pelätä, että teen sellaisen peräpukamien sidontatoimenpiteen vahingossa kotioloissa.
Kyllä, lukitsen vastauksen Johanna Tukiainen.
Kuva 1.
Reissaisin Nääsvilleen omalla peltilehmällä enkä käyttäisi VeeÄrrää, vaikka se Tuksu tykkää käydä pissalla siellä Mansesterin rautatieasemalla. (Kuva2. En hyväksy. Laitoin siihen päälle häveliäisyys syistä hämähäkin väärinpäin.) Mää todellakin haluaisin Särkänniemeen, mutta meitsin ruho-parka alkaa kivistää pelkästä aatoksesta. Viikinkilaiva kun täräyttäisi laituriin niin en askeltaisi yhtään loppusuvena. Törmäilyautojen ajatteleminenkin saa hien nousemaan otsalohkolle. Ne rusauttaisi mun selkäraukkani ihan rohjoksi. Mutta älyttömän hauskoja ne on. Paitsi kerran vuosia sitten, kun siellä oli joku raivohullu työntekijä ja kitapurjeet liehuen se karjui mulle ohjeita, vaikka mulla oli ollut ajokortti jo monta vuotta. Jos mun mies nauraa vielä kerrankin sille, että totesin "Ihan kun mää en muka osaisi ajaa?" niin sille saattaa käydä kuin Artolle. (Kuva 3.) Menisin siis ja tuunaisin sille piknikpaistin suojuksesta tyhmän hatun.
Siellä Särkänniemessä mun ei tarvitsisi yhtään pohtia, että muut huvittelijat tuijottavat, koska kukaan muu aikuinen ei käyttäydy samalla lailla. Kaikki tottakai tuijottaisivat, koska olisin Tuxu.
Voin olla väärässä, mutta otos numero 4 näyttää kovasti siltä, että Tuksu on sijoittanut pyllerönsä valkoiselle Ektorpille. Mää pystyn istumaan vaan kovalla alustalla
tai mun rankani pääsee painumaan kasaan. Jos voisin tehdä mitä vaan niin sellainen asia, jota aidosti kaipaan, on levittäytyä sohvalle ahterini kanssa karamellipussi seuranani. Se mun Makuunista noudettu mässypussini olisi kokoluokaltaan tuon käsilaukun kanssa yhteneväinen.
Kuva 5.
Naamakirjassa kiersi foto, jossa Tuksu esitteli keikalla hilloviivaansa. Mää yritin sitä kuvaa paikallistaa Googlen kuvahaulla hakusanalla "Johanna Tukiainen kontillaan" ja päädyin omaan blogiini. Että sillälailla. En löytänyt etsimääni, eikä mun mielenterveys venunut parempaan suoritukseen, mutta tarpeeksi lähellä olevan havainnoin; kuva 5. Loppuajat imitoisin Tuksun dogistyleä ja olisin polvillaan viimeiseen minuuttiin asti. Olisin todella mielelläni kontillaan. Mää luuttuisin lattioita, pesisin lattialistat ja tutkisin kaikkia mahdollisia alahyllyjä mihin en ole enää vuosiin selkäni kanssa taipunut.
Yksi hyvä puoli vielä unohtui:
Joo, ei se hyvä puoli ole takapuoli. Tai on se tavallaan. Mää kipuilen sen selkäni kanssa, mutta jessus sentään miten kipeät on ärhäkkäät peräpukamat. Kuvan 6. perusteellä epäilisin, että Tuksulla ei ole rektaalikasseja, koska tuonne hanuriin on uponnut mallia hammaslanka vaossa pikkupöksyt. Voisin sitten kokeilla sellaisia muodikkaita stringejä eikä tarvitsisi pelätä, että teen sellaisen peräpukamien sidontatoimenpiteen vahingossa kotioloissa.
Kyllä, lukitsen vastauksen Johanna Tukiainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti