Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille
Ihanaa, mahtavaa, sain tunnustuksen. (Siellä on kirja-arvonta käynnissä menkää osallistumaan.) Mää niin ilostun näistä aina kauheasti joka kerta. Mun siippa ei aina ilostu vaan alkaa puhumaan jostain korvan tinnittämisestä, minkä aiheuttaa mun innostuessani äänivallin rikkoutumisen rajaa hätyyttelevä kimakka ääneni. Puoliso joutui taasen kerran muistuttamaan voihkimaan oktaavia alempaa, koska mun "Uuu, ooo, uuuh, oujee" saattaa kuullostaa uusien naapureiden korvaan joltain muulta kuin siltä, että sain ihanaiselta Liisaxilta pränikän.
Tänään kyllä todennäköisesti rikoin äänivallin enkä ainoastaa hätyytellyt; Rakas lapseni tarvitsee huomenna opinahjoonsa käteistä taksvärkin suorittamista varten. Sain loistavan idean mennä lapsukaisen kyydillä pankkiautomaatille. Meidän parkkeeraustila on niin kaponen, että siinä pitää olla perä perässä. Ajattelin, että vältytään menopelien vekslaamiselta, kun lapsukainen toimii kyytimiehenä. Suomennos = Yritin siis olla cool mutsi ja huolettomasti ilmoittaa; Lähdetäänkö kylille. Reissu on suoritettu ja pikku piltti istuu huoneessaan ja kuuluu selittävän kavereilleen miten mää olin kirkunut seuraavaa; Liikennevaloissa: "S**tana nyt jarrutat." Kurvissa: "J*malauta, tää kaatuu, mää painan 124 kiloa." Auton ohittaessa: "Mene nyt v*ttuun sen katumaasturisi kanssa." Puolessa matkassa: "P*rkele, elämäni pisimmät 500 metriä."ja "Pysää, isäs saa hakea mut kotiin." Kun en suoltanut suustani edellämainittuja niin kirkuin "Et aja yli kahtakymppiä, mää paskon housuuni." Kaiken huipentumana lapsi parkkeerasi meidän pihaan, joka on rinteessä. Se samperin mauto ei pysynyt paikallaan, ennenkuin mää nousin sieltä pois. Jotain vikaa käsijarrussa aivan varmasti. Tuskin se mun 124 kilostakaan johtui. Kyllä oli nyt mun vapussa menoa ja meininkiä. En muista yhtenäkään simajuhlana kiroilleeni taukoamatta, saaneeni näin typerää ideaa tai näyttäneeni kitarisoilleni laajalti avaraa maailmaa. Suora lainaus lapsen suusta; "Käytös oli todella asiatonta, kuskia loukkaavaa ja häiritsevää."
Takaisin tunnustukseen:
I love your blog-tunnustuksen pelisäännöt:
1. Kopioi post it-lappu blogiisi.
2. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka tunnustuksen myönsi.
3. Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja
kerro siitä heille kommentilla.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it-lapulla ja toivo että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.
Päätin lähettää tämän tunnustuksen eteenpäin matkaan yhtään miettimättä olenko sinkauttanut tämän mahdollisesti samaan osoitteeseen jo aiemmin. Loveani jakaisin seuraaviin paikkoihin:
Täältä löytyy , jonka hulvattomia postauksia pitäisi kaikkien lukea. Tutustuin n ensin blogistaanisesti ja sitten oikein livenä. on siis mun ihan oma kaveri, eikä pidä mua mieheni mukana tulevana pakollisena kylkiäisenä. Nyt saan ylpeänä ilmoittaa, että mulla on käynyt ystävä kylässä tällä vuosituhannella. Myönnettäköön, että olen ilmoittanut sen aika toistuvasti. Olen niiiin tohkeissani siitä, että vaikutan vähemmän sosiaaliselta hylkiöltä.
Täältä löytyy, joka on Luojan lahja meille blogistaanian naisille. on taipumus jättää Kiki's Homeen kommentteja, jotka aiheuttaa meitsissä reaktion "Voiko tästä tehdä näytönsäästäjän?" Koska tänne on tultu hakusanalla "Petän miestäni jatkuvasti" niin varmuudeksi mainitsen meidän loven olevan täysin sisarellista mallia. Siihen on joku hieno sanakin, taitaa olla platoninen.
Täältä blogista löytyy joka on aiheuttanut meitsille blogistaanian pahimman järkytyksen. Meni ja jumprahuiti muutti jotain osoitejuttua ja blogi katosi. Tulihan se mun takaisin, mutta muutamien pitkien tuntien aikana ehdin hätääntymään, itkemään ja ilmoittamaan asiasta jopa mun mutsille.
Täältä blogista löytyy jonka kanssa me ollaan tavattu 70-luvulla. äiti kehoitti häntä tekemään saman tempun kuin Kiki teki; kiipesin puuhun... Tämä tunnustus saattaa olla vähän nepotismia, koska käytän kotosalla nimitystä -serkku. Olemme aikeissa tavata uudelleen, mutta nyt mää en kyllä toista sitä latvaa kohti kipuamista.
Täältä blogista löytyy ihanainen a, joka on tartuttanut myönteistä asennettaan meitsiin blogistaanisesti. on koeteltu viime aikoina vesiongelmilla. Me asutaan kaupungin vanhimmalla asuntoalueella ja täällä on nyt putkijutskat finaalissa. Vesilaitos tonki viime suvena meidän pihan ja nyt ne tulivat taas kaivamaan kuopan. (Yllä tarkkaan rajattu kuva montun vierestä.) Puoliso ihmetteli suuresti hälläväliä suhtautumistani puolen päivän vesikatkoon. Vastasin sille, että Marjaanalla on ollut vedettä päivätolkulla, eikä sekään räyhää. En määkään nyt sitten viitsinyt nostaa kierroksia muutamasta tunnista. Siipaltani vaan terveisiä Se tekee listaa jo mitkä muut raivonaiheet sää voisit kitkeä musta pois.
Anoppi poikkeili meillä, kun vesilaitos oli tuonut jonkun keltaisen koneen pihamaalle. Tottakai tohkeissani selvitin miten meitä taas kohdellaan. Se on joku sukittaminen mitä ne nyt tekee. Mää niin monimutkaista sanaa muistanut ja totesin anopille, että sieltä tulee taas lauma miehiä ja se on sitten sukisuki-touhua. Puoliso tuli töistä ja kertoilin päiväni kulusta. Siippa sai vaivoin naurultaan ilmaistua, että enkö mää muista mikä se sukisuki on. No hienoa, sehän on se kondomimerkki. Käytännössä mää siis tiedotin anopilleni, että meille tulee lauma vesilaitoksen poikia touhuamaan rykimäsukkien kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti