Kaalimato + vibraattori

Olen tohkeissani taasen pitänyt kirjaa ja se on aika pureutua googlen kautta tulleiden vieraiden hakusanoihin:

miljoona miljoona ruusua
Perheemme miesväki kiittää. He sitten tykkäävät kun olen joikannut kyseistä biisiä saatuani tästä korvamadon.

rouvalle paksua
Jaahas, paksua pitäisi rouvan saada?  Siwassa en ole visiteerannut, koska nyt ei ole tullut Elloksen paketteja viime aikoina, mutta eikös sitä saa melkein kaikista kaupoista? Nappasin Floran sivuilta mallipurkin etsintää helpottamaan.

hämähäkki väärinpäin
Laitan tähän nyt varoituksen, että kuva on tuolla alasuunnassa. Ettei kukaan herkkä lukija järkyty. Kaikki eivät sellaista halua nähdä.

"söin pussillisen" laksatiivisia

Lainausmerkeistä päättelen, että niitä saattoi mennä toinenkin pussi. Yleensä en jää sanattomaksi, mutta tämä kyllä vetää hiljaiseksi. Päässäni pyörii vaan "HerraJumala sentään, mitä teit????" Siis oikeasti mitä teit??? Älkää hyvät ihmiset rohmutko kourakaupalla karamelleja, joiden pussiin on painettu hienostuneesti "Aiheuttaa laksatiivisia vaikutuksia." Suomeksi se tarkoittaa sitä, että herkkävatsaiselle riittää muutaman makeinen ja B-rappu tyhjenee kertaa monta.

tuplabonus päivä orava siwa

Tämä vastaus sisältää juonipaljastuksen: Täältä se nyt tulee: Uhkailtuani pitkään ruokkimaani oravakantaa on mieheni ja lapseni alkaneet väittämään minulle, että se tuplabonus orava ei ole opetettu vaan tietokoneella tehty. Jatkan harjoituksia ja raportoin jos kurret oppivat.

prisma euron pelargoniat

Koska tarjoushaukan silmäni eivät tällaisia tavoittaneet niin sovitaanko yhdessä, että ne oli jotain rupisia pystyyn nuutuneita kräniä.

jos poistaa kaverin kikistä niin

Kikistä on poistunut kaveri viimeksi vuonna 1997.  11 tuntia ja 40 minuuttia ja olin sananlaskun vastaisesti "Ei lasta, ei paskaa." saanut aikaiseksi lapsen ja paskan. Tuohon jälkimmäiseen en ollut varautunut. Olisin kyllä jättänyt laitokselle lähteissä muuten myslin ja banaanin aterioimatta.

tena pöksyissä
No mutta voisihan se olla paljon pahemmassakin paikassa. Kuten esimerkiksi liimaantuneena kengän pohjaan  ja se kenkä olisi lauantairuuhkassa jonkun ison marketin kassajonossa.

Pahempi paikka osa 2.
Mieheni riisui minut ensin. Oli siis selkä niin jumissa etten saanut kalsareita pois jalasta omin avuin. Sitten menin suihkuun ja pesin minkä siltä selältä suinkin taivuin. En siis kovin paljoa. Sitten siipan olisi pitänyt vetäistä meitsille yöpaidan rysäpöksyt jalkaan, mutta hän tarttuikin jalkoväliini ja vetäisi sieltä noin 800 grammaa painavan suihkussa käyneen pöheikkööni tarttuneen tenan.

johanna tukiainen polttarikuvat
Jos olisin ollut Tuksun polttareissa niin olisin ylpeänä perustanut niille kuville oman blogin.

uskovaiset puhukaa kikissä
Kyllä sitä yritetty on. Se ei ehkä teille lukijoille välity, mutta olen kasvanut uskovassa perheessä. Olen entinen aktiivinen seurakuntanuori ja monen rippileirin isonen. 

kiki´s home naapuri
Nyt en ole varma, että v*ttuileeko tämän hakusanan etsijä vai onko hän halukas tarttumaan tarjoukseen vaihdetaan mihin tahansa naapuriin ja voidaan antaa kylkiäisenä pieni väliraha. 

Tiedättekö kun on ilmakitaran soittamiselle olemassa mm-kilpailu. Koko suven olen seurannut naapureiden tarjoamaa kesäteatteria. Show on aika usein ollut lapsille soveltumaton ja nyt sen vasta syksyn tullen olen tajunnut; he ovat mitä ilmeisemmin treenanneet ilmayhdynnän mm-kisoihin tuolla pihapermannolla. Aurinkoinen keli on taannut toistuvat esitykset vielä näin elokuun lopullakin, mutta ainaniinjärkeväpuoliso kielsi meitsiä huutelemasta portailta; Promillet 2, notkeus 8 pistettä, ekshibitionismi 10 pistettä, hammaslankabikinit pyllyvaossa 0 pistettä.

musteläiskätesti

 Mieheni havainnoitsi sellaisessa perhosen ja minä Jorma Uotisen tanssitrikoissa ja tutussa.

Tämä ei ole Jorma. Tässä se hämähäkki väärinpäin. Tähän riitti mun kuvankäsittelytaidot. Pyysin lapselta apua, mutta hän alkoi puhumaan jostain keski-ikäisten LiibaLaaba huumorista.

auttakaa i tarvitset kiireellistä lainan...
No kyllä, tarvitsin kiirellistä lainan pidennystä kirjastonkirjoille. Jos nätisti pyydän niin voisikohan tämän hakusanan etsijä toistaa haun kahden viikon välein? Säästyneillä sakkorahoilla lupaan tarjota kaffeet.

reissunaiselle munaa

Suomen kielen lautakunta suosittaa seksistisestä kielenkäytöstä luopumista. Tässä on nyt sitten tehty ehkä Oululaisen reissumiehestä neutraalimpi. Henkilökohtaisesti haluan munani kovana ja sen kylkeen haluaisin reissarin päälle voita, salaatinlehden ja anjoviksen.

viihdyttää itse itseäni

Minähän olen vähän kieroutunut ja mielellään viihdytän itseäni omin pikku kätösin siivoamalla kaappeja. Tai omasta mielestäni se ei ole outoa, mutta aika monen mielestä on. Sitä kuitenkin suosittelisin itsensä viihdyttämiseen.

facebook vei mieheni
Tästä ei ole suoranaista kokemusta, mutta teinin kanssa käytän sulaketaulutekniikkaa. Ensin sulje ikkunaverhot, jotta miehesi ei tiedä muun maailman olevan virtapiirissä. Sitten vaan naksautat alas pääkytkimen sieltä sulaketaulusta ja hups heijakkaa teillä on sähkökatko. Sitten vaan tarjoamaan sijaistoimintaa naamakirjan tilalle. Varoitus: On tallentavia digibokseja, jotka eivät toimi sähkökatkon aikana! 

panoa
Tämä on ollut viime aikoina todella suosittu hakusana. Syylliseksi epäilen miestäni ja meitin jälkikasvua. Onhan se nyt niin hassun hauskaa kun se ensimmäisen kerran ilmaantui ja mietein haun tarkoitusta; En ole matemaattinen enkä ole maantieteellinen. Näin ollen voivat lopettaa toistensa hauskuuttamisen seikalla, että pohdiskelin josko joku etsii sitä maata, sitä Panoa-Uusi-Guineaa?

kaalimato + vibraattori
Kuules nyt, ota se kaalimato käteesi. Onko se nyt kädessä? Hyvä. Vie se nyt takaisin luontoon minne se kuuluukin. Sinä senkin eläinrääkkäyksen suunnittelija. Teipilläkö aioit sen vibraattorin siihen kiinnittää? Häpeä!

saan munaa aina
Seuraavalla kerralla kun parisuhteesi toinen osapuoli lähestyy sinua kova tai löysä muna kädessä niin nosta ei kissa vaan muna ronskisti pöydälle. Kerro arvostavasi vuolaiden suitsutusten kera hänen munaansa. (Moni mies on herkkä munaansa kohdistuvalle arvostelulle.) Kun olet sitten siis ensin antanut positiivista palautetta hänen munastaan niin paljasta sen jälkeen varoen vaihtelun vuoksi halusi saada välillä vaikka pekonia tai kaurapuuroa aamiastarjoilulle.

Kun yleisesti aina vaan kehun miestäni niin nyt poikkeuksellisesti moitin. On tulossa mitä mahtavin syyskuu; Se aito ja oikea hopeatoffee palaa kauppoihin, eikä tarvitse enää tyytyä siihen suolaiseen piraattikopioon. Ja BB, oi oi. Siis ei Birgitte Bardot eikä se voiderasva vaan julkkisBB. Meillehän tottakai on jo tilattu 24/7. Mutta voitteko kuvitella, ainaniinjärkeväpuoliso kieltäytyy soittamasta Elisalle ja tiedustelemasta saako rahat takaisin, jos sinne BB taloon astelee Taukki Peltonen. Kirjoitinko Taukki?  Piti kirjoittaa Tauski...

Aika monta panoa.

Sain haasteen. Haasteessa muistellaan omaa elämää viitenä random päivämääränä.

-Elokuussa 1999

-Huhtikuussa 2003

-Maaliskuussa 2009

- 18.09.2009

- 17.07.2010

Tyyli ja muoto on vapaa, mutta vastata pitää suunnilleen näihin kysymyksiin:

1.Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?

2.Mitä olet ajatellut?

3.Millainen on ollut elämäsi?

4.Miltä olet näyttänyt?

Elokuu 1999
Ollaan matkattu yhteistä taivalta siipan kanssa vapusta asti. Ja asustettu samassa torpassa yhdessä kaksiviikkoisen seurustelun jälkeen jo kuukaudet puolikas toukoa, kesä ja heinä. Juu, tiedän olevan äärimmäisen vastuutonta liittää elämät yhteen pikaisen tutustumisen jälkeen kun me oltiin V-V:n kera aloituspakkaus, mutta olen semmoinen tuulella toimiva. Luotan intuitiooni ja järki on jotain mitä tarvitsen kirpparilla räknäämään käteisvarojen riittävyyden. 

Edellisen suhteen painolasti tönöttää harteilla ja aiheuttaa sen, että olen yhä kovin hämmästynyt yhtälöstä mies ilmoittaa tulevansa töistä kotosalle 14.05 ja  hän on kotipesällä 14.05. (Hän ei kyllä työkseen käy muiden pesällä.) Kaupasta tullessa olen poraa roinottanut, koska en ole tottunut puolison esittämään kysymykseen "Haluatko jonnekkin muualle?"  Vieläkin 14 yhteisen vuoden jälkeen saatan (Harvakseltaan, mutta kuitenkin.) tirskauttaa liikutuksen kyyneleet Liiterin (Lidlin) pihassa siipan esitettyä kysymyksen muualle menemisestä. 

Olen yhä kovin hämmästynyt kun mies juo lauantaisin saunaoluen. Siis yhden pullollisen. Outoa.
Miehellä on myös taito koota huonekalut ilman kaljakoria. Outoa. 

Mies antaa taaperon leikkiä autossaan pihalla kuljettajaa ja se johtaa siihen, että muksu vandalisoi Laura Voutilaisen C-kasetin.
Mies antaa mun leikkiä autollaan ympäri kyliä ja se johtaa tyyriiseen öljypohjaremonttiin. Miksi ne pohjat voi sijaita katolla?
Mitään ei seuraa kummastakaan tapauksesta. Outoa.

Menipäs tämä nyt raskas soutuiseksi. Vastoin ainaniinjärkevänpuolison toivetta välttää tiettyjä asioita postauksissa niin paljastan kuitenkin, että meillä oli todella paljon panoja. Siis tiliotteessa. Kun oli mukana työssäkäyvän siipan tulot lisäyksenä kotihoidontukeen.

Tältä olen näyttänyt. Olisi niin romanttinen kuva meistä, mutta vasempaan olkapähäni on liimaantunut joku syylä. Tai siis mieheni hyvä naispuoleinen kaveri. Mustasukkainen, minäkö?

Huhtikuu 2003
Nyt päästiin jo sellaiseen aikavyöhykkeeseen, että kellarista kätköistä löytyi kalenteri. Ihmettelin tovin sitä selailtuani, että miten ihmeessä KaksPlus lehden ilmestymispäivä on ylöskirjaamisen arvoinen asia. Sitten sen tajusin; ennen muinoin siinä oli palsta, jolla yksinäiset äidit etsi ystävää. Se on sitten ollut Matti Nykästä lainatakseni "Jokainen tsäänssi on mahdollisuus."  Jokainen lehti on ollut tilaisuus löytää kaveri. Voi mua parkaa.

Vuosikymmenen vierähdettyä meitsillä on sellainen vieläkin hakusessa, jos näette vapaana irrallaan niin ottakaa kiinni. Lupaan kohdella sitä hyvin enkä esimerkiksi tarjoile kaffeen kyytipoikana itse leipomaani pullaa. Lähellä Hämeenlinnaa, yli 18, naaraspuoleinen. Kohtuullinen suomen kielen taito, koska englanti on mulle lähinnä englannin lakritsa ja Prinssi William seiskapäivää lehdessä. På svenska osaan vääntää hevonen on hest ja pappi on prest. Koska olen ensin tuppisuu, mutta tutustuttani ei sulkijalihakseni pysty pidättelemään puheripulia niin ei sillä toisaalta ole merkitystä onko yhteistä kieltä. Koska puhua pälpätän taukoamatta niin voipi käydä niin etten edes huomaisi toisen vastaamattomuutta. Riittää kun nyökyttelee.


Mutta sinne huhtikuulle: Olen popsinut hormooneja sekundaariseen lapsettomuuteen ja ne on muuttaneet mut persoonaksi, joka saa Johanna Tukiaisen vaikuttamaan tervehenkiseltä partiolaiselta.  Tai siis totuus on, että hormoonit vahvistivat ei-toivottuja luonteenpiirteitäni. Elämään kuului kuumat aallot, raivokohtaukset ja pettymys. Kiukku, katkeruus ja kateus. Tässäkin kuussa meillä on ollut taas paljon niitä panoja. Ja nyt ihan siinä merkityksessä. Kalenteriin on merkattu selvästi pano, pano, pano aina niille päiville kun tohtori on käskenyt laittaa pökköä pesään. 

Siippa arpeutui lapsettomuudesta. Siis ihan kirjaimellisesti eikä henkisesti. Ei oltu vielä saatu tuupattua muksua omaan huoneeseensa nukkumaan ja meitillä oli karkea villamatto olkkarin lattialla. Ahkera panojen tallettaminen sai aikaan kroonisen ihottuman siipan polviin ja sitten ne menivät ja tulehtuivat. Voi mun miesparkaa. Tietysti kiltti vaimo olisi shoppaillut pehmoisemman maton, mutta kun se oli nätti ja täydellisesti sisustukseen sopiva. Aina siihen asti kun meitin jälkikasvu ryökäytti siihen punajuurioksennuksen.


Maaliskuu 2009
Sain kakaistua toimintaterapeutilleni, etten voi sietää psykiatrista sairaanhoitajaa, jonka luona kävin juttemassa entisen elämän jälkeensä jättämästä kivusta useita vuosia. Hoitajan mielipide oli, että pitää pystyä antamaan anteeksi. Mun mielipide oli, että haistakoon paskan.

18.09.2009

Kalenteri paljastaa, että V-V:n kaveri on lainannut Battlefield Bad Company - pelin. Pidin niistä aina kirjaa,kun ne tuppasi jäämään teille tietämättömille. Miehellä on ollut päivystysviikko ja meitsillä fysioterapia.

17.07.2010

Tämä on tainnut olla niitä aikoja kun meille alkoi muksun vanavedessä tupsahtelemaan hänen yksityisasioitaan. Kun sellainen ensimmäisen kerran ilmaantui niin häkellyin aivan totaalisesti ja annoin lapselleni käteen Bulgarian jogurtin ja lusikan. Voin kertoa, että sitten häkellyksissä oli myös V-V ja hänen yksityisasiansa.

Jottei kukaan nyt ota yhteyttä lastensuojeluun niin kerron ensin, että vahingosta on viisastuttu. Nykyisin meillä sijaitsee yöpöydän laatikossa nämä tuotteet. (Peräpukamavoide ja sen muut voidekaverit.)

Päätin ihan omin luvin lisätä tähän vielä yhden päivämäärän. Se on tainnut olla 3.5.1999. Oltiin seurusteltu miehen kanssa jo kokonaiset 4 päivää ja oli aika tutustuttaa elämäni miehet V-V ja siippa toisiinsa. Olisin tehnyt sen toki aiemmin, mutta välillä piti käydä systerin rippijuhlissa. Villiin sinkkuelämään oli tottakai kuulunut esihistoriallinen kaalimato, joka asusteli yöpöydän laatikossa. Sellainen mitä se Pirkko Sauvatsalo esittelee nyt telkkarissa. Jostain syystä taapero ikää reilut kaksi vuotta, kiskaisi sen sieltä keskelle olohuoneen lattiaa. Mää nauroin niin, että melkein tipahdin Sotkasta ostetulta kukikkaalta sohvaltani. Ronski suhtautuminen ongelmatilanteeseen sai mieheni aatoksiin viimeisen varmistuksen asiaan:  "Tässä on mun elämäni nainen." 

Raportti suoraan sängystä.

Ollaan täällä vietelty siipan kanssa Kuuma, kuumempi, hottis - hetkiä pedissä jo toista päivää. Eilen vielä virtaa riitti, mutta nyt alkaa moottori rykiä. Ja voi mun selkä raukkaani. Kyllä se tässä iässä ottaa jo liialliset sänkypuuhat koville. Mää olen se hottis, koska kilpailuviettisenä nostatin kuumeen lukemiin 38.5 siipan ponnistaessa astetta alempaan tulokseen. Outo aika vuodesta saada hirmuinen flunssa.

 Aamulla rääkyin jälkikasvulle, että nakkasee yhden lappusen pöydälle ja siihen olin kirjoitellut XXXXX Tästä arvonnasta ei nyt ole kuvallista materiaalia, koska meitillä on kaikki pöytätasot täynnä limasia nenäliinoja, troppeja ja mehulaseja enkä jaksanut ruveta raivaamaan. Nyt rääkyin lavetin pohjalta miestä tuomaan tullessaan läppärin, että saan hoideltua arvonnan maailmalle. Jos sää laitat mulle osoitetta sähköpostiin flerry@suomi24.fi niin laitan Kustin polkemaan.

Seuraavaksi kätkeydyn peiton alle, koska sain tulikiven katkuisen puhelun jälkikasvulta. (Se onni tästä sairastamisesta on, että voin leikkiä nukkuvaa, kun lapsi palautuu opinahjostaan kotosalle.) Kouluun piti viedä henkilötietolomake ja "Voi v*ttu s***ana kenenkään toisen vanhempi j**alauta ollut laittanut siihen paperiin "Oppilaan kuvan saa julkaista" - vaihtoehtoon lisämerkintää "Joo, jos se on hyvä kuva."

Niin voimaton en sentään ole, että jos siippa erehtyy toistamiseen erehtyy vastaamaan lauseeseen "Sulla on viiksissä räkää."

"Sullakin on." ettenkö jaksaisi lievästi ilmaistuna vähän suutahtaa...

Terveisin Kiki, ei sirkuksen, mutta meidän perheen viiksekäs nainen.

Se on siellä.

 Koko jälkikasvuni peruskoulun ajan kumitin edellisen haltijan alleviivauksia oppikirjoista ja teippailin irti leijailevia sivuja loppuunajettuihin opuksiin. Ja korjailin kirjojen selkämyksiä jesarilla. Ja painostin lapsiraukkaa julkituomaan opettajalle, että äidillä on nyt kärsivällisyys loppuun ajettuna ja on aika saada oppikirjoja, joissa on kaikki sivut. Aina vastauksella; "Kyllä tämän vielä voi teipata." tai "Otetaan niistä puuttuvista sivuista kopio." Nyt kun pikku piltillä on oppivelvollisuus peruskoulun osalta suoritettu ja lukio kutsuu, niin tuumailin, että nautiskellaan iskemättömistä oppikirjoista ja en käytä kumia enkä käytä teippiä enkä sommittele ensimmäistäkään valokopiota. (Siis pyyhekumia. Se toinen kumi meillä ei ole käytössä, kun ei sillä perinteikkäällä jumppaamistavalla saada kahta viivaa aikaiseksi.)  Että reissu kirjakaupan kautta.

 Viitisentoista vuotta takaperin pöyristyneenä nirpistelin sisäistä nenääni kuunnellessani umpihumalaisen puolitutun tilitystä siitä, miten hänen taloutensa ei venunut tyttären opiskeluun. En kyllä nirpistäisi enää tämän asian takia. Anteeksi. Tästä lähtien irvistelen ainoastaan, koska tuo puolituttu on siippani meitsiä edeltävä sussu. En kuunaan enää tuumaile, ettei ne nyt kai niiiiin hintavia ole ne oppikirjat? Kyllä aika tyyriitä ovat. Ensimmäisen jakson opuksiin on uponnut pari sataa euroa ja koulu tilaa laskimen, joka on toiset kaksi sataa. Pitää vielä lisäksi olla joku tabletti eikä se ole sellainen missä kyljessä lukee Burana ja hintalapussa seisoo 3,98 e. Tämä on perkeleen väärin, ei meitin perheen kannalta, mutta näillä kustannuksilla pidän todennäköisin syin epäiltynä, että jonkun toisen nuoret opiskelut voi tyssätä tähän. Nyt on sen verran elämää takana, että tiedostan, ettei "No sossusta rahaa saa." lausahdus sisällä ihan vedenpitävää väitettä. Tuloraja, joka oikeuttaa sosiaalitoimiston tukeen on tosi alhainen ja  pienituloinen perhe saattaa elää kädestä suuhun ja olla sossun laskelmissa täysin kykenevä pitämään palettinsa kasassa.  Huoltajan tai huoltajien tulotaso ei saisi ollenkaan vaikuttaa nuoren opiskeluihin. Kyllä sen pitäisi olla se keskiarvo. Epäilenpä vahvasti, että ovet avautuvat niille, joilla on tarpeeksi pienet tulot saadakseen harkinnan varainen bonus toimeentulotukeensa tai heille, joilla on tarpeeksi taaloja takataskussa. Mutta siihen väliin mahtuu monta väliinputoajaa. Oikeesti niin perkeleen väärin. 

Peruskoulussa piti kerätä biologian tunneille kasvio joka kesä neljännestä luokasta alkaen. Jos en olisi justiinsa edellisissä virkkeissä kiroillut niin kiroilisin tähän kohtaan. Monta suvea olemme siis viettäneet metsässä. Niin siis meidän muksun ne piti kerätä, mutta asia toimi vaan teoriassa. Totuus on se, että mieheni on ollut pöheikössä ja minä pöheikön reunalla osoittelemassa, että ota tuo ja tuo rehu talteen. Pusikosta tultua olen kotosalla raapinut kaksin käsin omaa pusikkoani, koska mulla on ollut puskapissan jäljiltä hyttysenpuremia siellä mihin niitä ei yleisesti tule. Sitten niitä horsmia on prässätty ja etsitty latinankieliset nimet. Ja välillä haettu uudet kun on prässätty väärin ja rehunäytteet on olleet umpihomeessa. Olen sitten teippaillut  A4:selle ruohoja joka hemskutan syksy ja minä olen saanut meitin lapsi on saanut herbaariosta aina kiitettävän arvosanan. Ja minä olen ollut lapseni on ollut melkein poikkeuksetta ainokainen täyden sarjan haltija.  Ei niistä yrttilistoista ollut tarkoitus kerätä kuin tietty määrä, mutta mulla on nyt vaan on sellainen taipumus. Joku ilkeä voisi mainita nyt jotain kilpailuvietistä. Kun päättötodistus tuli muksulle käteen niin ajattelin: "Luojan kiitos, ei moskiittoja pimpinellassa, ei siemenkasvien paikallistamista, ei tuntikausien eräjormailua." Että ohi on.


Mutta kuulkaa; ei lukion kirjojen kokoaminen paljon kasviolle häviä. (Tämä taitaa olla myöskin niitä asioita, jotka sen nuoren pitäisi teoriassa hoitaa itse.) On julkaisuvuosia ja ISBN ja kustantajia. Ja mystistä salatiedettä: Geos 1 Sininen Planeetta on aivan eri kirja kuin Ge 1 Sininen Planeetta ja ne on tulleet jopa eri firman painokoneesta. Miksei niille voi antaa aivan eri nimiä? Tietysti näissä lukion painotuotteiden metsästyksessä on ollut se hyvä puoli, ettei tänä aikana kukaan ole purrut mua pimppaan eikä sinne kannaksen toisellekkaan puolelle.


Niistä herbaarioista käydään aina syksyisin kauppaa fasebuukissa. Moni huomaa elokuussa, että leskenlehden kukkimisaika on ohi.  Välttääkseen nelosen voi ostaa rehut ja horsmat vuotta vanhemmalta kaverilta, teipata kasvit uudelle paperille ja vaihtaa kerääjän nimen ja vuoden. Eurot silmissä kilisten käskin pikku pilttini tiedottaa, että meiltähän sitten löytyy ihan kaikki. Se veti herneen nenäänsä, vaikkei se herne ollut edes niissä kasvilistoissa, kun käskin sen kirjoittaa naamakirjaan etusivulleen "Paisukarvetta tarjolla."

Nyt se sitten valkeni se päivä, jolloin olen lukiolaisen äiti. Herranjessus sentään miten vanha mun siis täytyy olla? Pitääkö tässä nyt alkaa käyttäytyä jotenkin aikuismaisesti, vaikka hiljakkoin sain henkinen ikä -  testistä vastaukseksi 2 vuotta? Hämmästelin kovin tulosta, mutta sitten huristeltiin miehen kanssa autolla liikennevaloihin. Mää pitkästyin odotellessa ja aikani kuluksi aloin siitä kaaran meikkipeilistä katselemaan ja ihailemaan uutta taitoani, johon en ole aiemmin taipunut; osaan tehdä kielelläni sellaisen sikarin. Taisin siinä todeta: "Hyvä minä." Mies tuumaili, että vieläkö mää pohdin syytä siihen testitulokseen? Siis tosi loukkaavaa.

Se on siellä. On ollut jo useamman tovin. Ja mää olen tyytyväinen. Nyt alkoi meitsin kesäloma kun kumpikin perheen uroksista on poissa mun kintuistani. Ihana arki. Ihana syksy. Ihana mun oma aika. Mää en nyt vaan pysty nauttimaan tästä ihanasta omasta ajasta, kun siellä lukiossa on ihan älyttömät pitkät oppitunnit. Käskin jälkikasvun rimpauttaa ensimmäisellä välitunnilla äidilleen kaikki ok -puhelun ja lapsi vastasi: "Joo mutsi, mähän soitan sulle. Joo mutsi, tottakai.  Mähän soitan sulle joka välitunti ja kahteen kertaan." Se on ollut siellä 3 tuntia ja 29 minuuttia eikä ole vieläkään puhelin pirissyt. Kyllä on pitkät oppitunnit, ei voi muuta todeta....

Kovaa löytyi housuista.

Arvonta on kolme postausta alasuuntaan.

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille

Meidän jääkaapin perällä tönöttää omppuhilloa, jonka pyöräytin viime syksynä, kun mulle iski massiivinen Kätevä Emäntä - kohtaus. Tarkoittaa siis, että puolison työkaveri rouva X toi meitille omenoita ja koin tarvetta todistaa olevani äärimmäisen hyvä ja monitaitoinen supervaimo. Ehkä vähän myöhäisessä, mutta nyt meillä käytiin seuraavanlainen vuoropuhelu:

Kiki: Sanoitko sää rouva X:lle, että tein niistä sen raahaamista ompuista hilloa?  

Kikin mies: Joo, kyllä varmaankin sanoin.

Kiki: Valehteleksää?

Kikin mies: En.

Kiki: Mää kuulen sun äänestä, että sää valehtelet.

Tähän sitten taustalle sellaista nousevaa ja laskevaa ulinaa säestettynä "Sen kerran kun mää hilloan niin sitten sää et edes mainosta sitä. Kerroikko sää edes äitilles? Nyt soitat äitilles ja kerrot sille, että mää hillosin viime syksynä."

Kikin mies: Joo, mää soitan.
Kiki:Valehteleksää?
Kikin mies: En
Kiki: Mää kuulen sun äänestä, että sää valehtelet.

Taustalle nousevaa ja laskevaa ulinaa. 

Löysin hirmuisen hyvän ohjeen XXXX johon sain sujautettua osan siitä paljon keskustelua herättäneestä jääkaapin perälle muumioutuneesta omenahillosta. Oli siellä kyllä joku lusikan kanssa muutaman kerran käynyt, mutta aika neitseellistä maaperää se oli. Joten sitä riittää. (Jos ne oli lusikan sijasta sormesta jääneet kuopat niin sitten se tekijä on ollut minä, koska olen meidän perheen ainoa porsas.) Rimpautin mutsille puhelun, koska sillä hillolla on kohta 1-V synttärit, että mitäs nyt? Äiti lohdutteli, että jos se ei haise tai maistu pahalta eikä siinä ole hometta niin käyttöön vaan. Käskin mutsin kehua lastansa, etä sain vähän edes suitsutusta urotyöstäni; purkinkin keitin kiehuvassa vedessä ja ostin hillosokeriakin. Tykkään ruokaohjeista missä ei ole mitään mystisiä  "Laitetaan yksi sivettikissan kakkima kahvipapu Kobe- härän päälle" aineosia vaan sellaisia perusraaka-aineita. Ja tässä oli kaikki sellaisia löytyy kotoa - aineksia.

Jos teet tätä kakkua ja olet sellainen kuin minä;  En ole pahemmin ummistanut silmiäni viimeaikoina, koska kaikki yöt odotan jälkikasvuani yksityisasioiltaan kotipesälle. Jos siis unenpuutteessa tunnet,ettei kaikki inkkarit ole mukana kanootissa, niin voin helpata, että sooda on sitä mikä on sellaista leivinjauheen tapaista. Valkoista ja maistuu karmealle. Ei mitään tekemistä Soda Streamin kanssa. Kyllä meilläkin sitä kuivakaapista löytyi kun olin ensin funteerannut, että onpas hassua laittaa teelusikallinen limonaadia kakkutaikinaan.

Olen löytänyt muutakin: Lähdettiin muutama päivä takaperin siipan kanssa iltakävelylle sellaisissa asusteissa, että oltiin kummatkin vailla taskuja. Meitin jälkikasvu on saavuttanut jo 16.5 vuoden, mutta en pysty rauhoittumaan, jos ei joko mies tai minä olla tavoitettavissa. Ja jos ei olla niin V-V tietää kuka aikuinen on, jos sille sattuu tulemaan hätä. Vaikkakin se itse sanoo, että jos sille tulee hätä niin se menee paskalle. Koska se puhelin oli siis otettava mukaan niin plakkarin puutteessa työnsin miehen luurin rintarauhaseni alle. Sehän maastoutui pohjalukemiin sutjakkaasti. Käytiin kävelyllä ja oltiin oltu torpassa useampi tovi, kun siippa iltasella alkoi etsimään kapulaansa. Ei löytynyt mistään. Tottakai siihen sitten rimpautettiin ja aloin tuntea tärinää rinnassani. Ihan oikeaa tärinää eikä mitään "Rakastan syvästi puolisoani" tai "Mulla on orastava paniikkikohtaus." -tärinää. Kadonnut puhelin oli paikallistettu. Olin sitten rauhassa hautonut sitä muutaman tunnin lämpimässä. Tässähän kaikista nolointa on se, että mää en tykkää tissiliiveistä, vaan heitän ne melkein ovella pois kun pääsen kotosalle. Olin kolmatta tuntia kuljetellut saalistani ilman mitään apuvälineitä. Tiedättekö kun sanotaan, että riipputissien raja on se, että alla voi kannatella lyijykynää. Mää voin kannatella siellä lyijykynää, penaalia ja todennäköisesti vielä koulureppuakin.

Puolustakaa mua; Päästin KikiZillan vapauteen. (Etäistä sukua Godzillalle.) Käyttäydyin siis niin, että Jouko Turkka oletettavasti kohta ottaa meitsiin yhteyttä ja pyytää Kiimaisten Poliisien jatko-osaan. Puoliso tiedusteli olenko tietoinen hänen työläppärinsä sijainnista?  Eikö se kuulkaa ole aivan normaalia käsittää kysymys niin, että josko mahdollisesti kannan daisareideni alla jemmassa miehen läppäriäkin...

En muuten huomannut laittaa 8 noloa asiaa postaukseen seuraavaa: Mulla on herkkä hipiä eikä se tykkää ottaa lähikontaktia tissihenkseleihin. Ja ahtaanpaikan kammoisena ne muutenkin kiristää ja on epämukavat. Olen ratkaissut ihoasian vetäisemällä daisarinsuojukseni nirunarutopin päälle. Ja koska mää en kotosalla vangitse kaksosiani niin saatan kävelylle lähteissä tai muuten ulko-ovesta postilaatikkoa pidemmälle poistuessa laittaa rintsikat laiskuuttani pitkähihaisen puseron päälle jos on takki-ilma, ettei tarvi kaivaa toppia esiin sieltä paidan alta. Tein sitten niin keväälläkin. Aurinko alkoi porottaa ja äärimmäisen tarkkaan vetoa karttavana immeisenä heittäydyin hurjapääksi ja vetäisin villatakkini sepposen seljälleen. Kotosalla huomasin, että olin esitellyt naapurustolle violettiraitaisen puseroni päällä olevia ostettaessa puuterin nykyisin sinertävä plus olmi sävyisiä tissiliivejäni...


Ainaniinjärkevänpuolison vastustelusta huolimatta täräytän tämän törkeyden maailmalle: Oltiiin iltakävelyllä päivänä, jolloin miehen jalasta löytyi taskulliset shortsit. Kouraisin miestä kotosalta lähteissä ja kysyin onko hän iloinen seurastani vai onko se kännykkä? Siippa vastasi, että toimiessaan se laukaisee maailmalle Scorpionsin Wind Of Change - biisin, että kumpihan mahtaa olla...

Nyt jatkan täällä menestyksekkäästi jo neljättä minuuttia kestänyttä mykkäkouluani. Toiset naiset on kiinnostuneita autourheilusta. Meitsi ei ole sellainen nainen. Näin ollen on täysin asiatonta, että perheen miesväki hauskuuttaa toisiaan esittämälläni kysymyksellä:
"Missä ne Jyväskylän suurajot on?"