Se on siellä.

 Koko jälkikasvuni peruskoulun ajan kumitin edellisen haltijan alleviivauksia oppikirjoista ja teippailin irti leijailevia sivuja loppuunajettuihin opuksiin. Ja korjailin kirjojen selkämyksiä jesarilla. Ja painostin lapsiraukkaa julkituomaan opettajalle, että äidillä on nyt kärsivällisyys loppuun ajettuna ja on aika saada oppikirjoja, joissa on kaikki sivut. Aina vastauksella; "Kyllä tämän vielä voi teipata." tai "Otetaan niistä puuttuvista sivuista kopio." Nyt kun pikku piltillä on oppivelvollisuus peruskoulun osalta suoritettu ja lukio kutsuu, niin tuumailin, että nautiskellaan iskemättömistä oppikirjoista ja en käytä kumia enkä käytä teippiä enkä sommittele ensimmäistäkään valokopiota. (Siis pyyhekumia. Se toinen kumi meillä ei ole käytössä, kun ei sillä perinteikkäällä jumppaamistavalla saada kahta viivaa aikaiseksi.)  Että reissu kirjakaupan kautta.

 Viitisentoista vuotta takaperin pöyristyneenä nirpistelin sisäistä nenääni kuunnellessani umpihumalaisen puolitutun tilitystä siitä, miten hänen taloutensa ei venunut tyttären opiskeluun. En kyllä nirpistäisi enää tämän asian takia. Anteeksi. Tästä lähtien irvistelen ainoastaan, koska tuo puolituttu on siippani meitsiä edeltävä sussu. En kuunaan enää tuumaile, ettei ne nyt kai niiiiin hintavia ole ne oppikirjat? Kyllä aika tyyriitä ovat. Ensimmäisen jakson opuksiin on uponnut pari sataa euroa ja koulu tilaa laskimen, joka on toiset kaksi sataa. Pitää vielä lisäksi olla joku tabletti eikä se ole sellainen missä kyljessä lukee Burana ja hintalapussa seisoo 3,98 e. Tämä on perkeleen väärin, ei meitin perheen kannalta, mutta näillä kustannuksilla pidän todennäköisin syin epäiltynä, että jonkun toisen nuoret opiskelut voi tyssätä tähän. Nyt on sen verran elämää takana, että tiedostan, ettei "No sossusta rahaa saa." lausahdus sisällä ihan vedenpitävää väitettä. Tuloraja, joka oikeuttaa sosiaalitoimiston tukeen on tosi alhainen ja  pienituloinen perhe saattaa elää kädestä suuhun ja olla sossun laskelmissa täysin kykenevä pitämään palettinsa kasassa.  Huoltajan tai huoltajien tulotaso ei saisi ollenkaan vaikuttaa nuoren opiskeluihin. Kyllä sen pitäisi olla se keskiarvo. Epäilenpä vahvasti, että ovet avautuvat niille, joilla on tarpeeksi pienet tulot saadakseen harkinnan varainen bonus toimeentulotukeensa tai heille, joilla on tarpeeksi taaloja takataskussa. Mutta siihen väliin mahtuu monta väliinputoajaa. Oikeesti niin perkeleen väärin. 

Peruskoulussa piti kerätä biologian tunneille kasvio joka kesä neljännestä luokasta alkaen. Jos en olisi justiinsa edellisissä virkkeissä kiroillut niin kiroilisin tähän kohtaan. Monta suvea olemme siis viettäneet metsässä. Niin siis meidän muksun ne piti kerätä, mutta asia toimi vaan teoriassa. Totuus on se, että mieheni on ollut pöheikössä ja minä pöheikön reunalla osoittelemassa, että ota tuo ja tuo rehu talteen. Pusikosta tultua olen kotosalla raapinut kaksin käsin omaa pusikkoani, koska mulla on ollut puskapissan jäljiltä hyttysenpuremia siellä mihin niitä ei yleisesti tule. Sitten niitä horsmia on prässätty ja etsitty latinankieliset nimet. Ja välillä haettu uudet kun on prässätty väärin ja rehunäytteet on olleet umpihomeessa. Olen sitten teippaillut  A4:selle ruohoja joka hemskutan syksy ja minä olen saanut meitin lapsi on saanut herbaariosta aina kiitettävän arvosanan. Ja minä olen ollut lapseni on ollut melkein poikkeuksetta ainokainen täyden sarjan haltija.  Ei niistä yrttilistoista ollut tarkoitus kerätä kuin tietty määrä, mutta mulla on nyt vaan on sellainen taipumus. Joku ilkeä voisi mainita nyt jotain kilpailuvietistä. Kun päättötodistus tuli muksulle käteen niin ajattelin: "Luojan kiitos, ei moskiittoja pimpinellassa, ei siemenkasvien paikallistamista, ei tuntikausien eräjormailua." Että ohi on.


Mutta kuulkaa; ei lukion kirjojen kokoaminen paljon kasviolle häviä. (Tämä taitaa olla myöskin niitä asioita, jotka sen nuoren pitäisi teoriassa hoitaa itse.) On julkaisuvuosia ja ISBN ja kustantajia. Ja mystistä salatiedettä: Geos 1 Sininen Planeetta on aivan eri kirja kuin Ge 1 Sininen Planeetta ja ne on tulleet jopa eri firman painokoneesta. Miksei niille voi antaa aivan eri nimiä? Tietysti näissä lukion painotuotteiden metsästyksessä on ollut se hyvä puoli, ettei tänä aikana kukaan ole purrut mua pimppaan eikä sinne kannaksen toisellekkaan puolelle.


Niistä herbaarioista käydään aina syksyisin kauppaa fasebuukissa. Moni huomaa elokuussa, että leskenlehden kukkimisaika on ohi.  Välttääkseen nelosen voi ostaa rehut ja horsmat vuotta vanhemmalta kaverilta, teipata kasvit uudelle paperille ja vaihtaa kerääjän nimen ja vuoden. Eurot silmissä kilisten käskin pikku pilttini tiedottaa, että meiltähän sitten löytyy ihan kaikki. Se veti herneen nenäänsä, vaikkei se herne ollut edes niissä kasvilistoissa, kun käskin sen kirjoittaa naamakirjaan etusivulleen "Paisukarvetta tarjolla."

Nyt se sitten valkeni se päivä, jolloin olen lukiolaisen äiti. Herranjessus sentään miten vanha mun siis täytyy olla? Pitääkö tässä nyt alkaa käyttäytyä jotenkin aikuismaisesti, vaikka hiljakkoin sain henkinen ikä -  testistä vastaukseksi 2 vuotta? Hämmästelin kovin tulosta, mutta sitten huristeltiin miehen kanssa autolla liikennevaloihin. Mää pitkästyin odotellessa ja aikani kuluksi aloin siitä kaaran meikkipeilistä katselemaan ja ihailemaan uutta taitoani, johon en ole aiemmin taipunut; osaan tehdä kielelläni sellaisen sikarin. Taisin siinä todeta: "Hyvä minä." Mies tuumaili, että vieläkö mää pohdin syytä siihen testitulokseen? Siis tosi loukkaavaa.

Se on siellä. On ollut jo useamman tovin. Ja mää olen tyytyväinen. Nyt alkoi meitsin kesäloma kun kumpikin perheen uroksista on poissa mun kintuistani. Ihana arki. Ihana syksy. Ihana mun oma aika. Mää en nyt vaan pysty nauttimaan tästä ihanasta omasta ajasta, kun siellä lukiossa on ihan älyttömät pitkät oppitunnit. Käskin jälkikasvun rimpauttaa ensimmäisellä välitunnilla äidilleen kaikki ok -puhelun ja lapsi vastasi: "Joo mutsi, mähän soitan sulle. Joo mutsi, tottakai.  Mähän soitan sulle joka välitunti ja kahteen kertaan." Se on ollut siellä 3 tuntia ja 29 minuuttia eikä ole vieläkään puhelin pirissyt. Kyllä on pitkät oppitunnit, ei voi muuta todeta....