2012

Viimeistä viedään ja huomenna saa vaihtaa kalenteriin uuden vuosiluvun. Paljon tuli paskaa niskaan mutta kun kaikki lasketaan yhteen niin plussan puolelle tässä onneksi jää. Olen saanut viettää taas yhden vuoden lisää ihanaisen (siis suurimman osan ajasta) perheeni kanssa ja ihmetellä maailman menoa. Ps. Tänä vuonna oli kaikki amaryllikset ihan kakkoslaatuisia tai sitten kävin vaan väärissä kaupoissa.

Piparimössö

    

                                  Mascarponejuustoa, vanillakastiketta, piparinmuruja ja kanelisiirappia. Hyvää tuli.

Hyvää

Takana on hyvä viikko. Tästä on helppo lähteä laskeutumaan joulua kohden vaikkei yhtään joululta tunnukkaan. Tajusin yhtenä päivänä että osa aaton taiasta on kadonnut kun V-V ei enää herätä aamulla kello kuusi ja kysele että joko paketit avataan. Lahjatoiveetkin alkaa olemaan niin vähäisiä ettei niitä enää osteta kymmenittäin. Tänä jouluna ehkä käy niin että vanhemmat repii lapsiparkaa ylös sängystä ja kyselee että joko sä haluaisit avata lahjasi? (Kosto kaikista niistä kello kuuden pakettiavajaisista)

Lidl

Lidli tai kotoisammin Liiteri yllätti taas hinta-laatu suhteellaan. Ostin kokeeksi aromiöljy systeemin ja olen aivan ihastunut. Alunperin ajattelin että kun siinä tulee mukana lämpöpatteri pallot että ne on mukava virittää patterin päälle mutta kokeilin myös mukana tullutta kynttiläjalkaa johon laitetaan tuikku alle ja sitten vaan pöhisemään. Tulee tosi voimakas tuoksu (kyllä nyt jää Ikean kynttilät kakkoseksi) ja ei kuitenkaan liian voimakas. Pipari, vanilja, appelsiini, talvi, omena-kaneli ja vielä mänty jota en taida ihan heti uskaltaa kokeilla. Itse olen sen verran uusavuton etten olisi tullut ajatelleeksi että sitä öljyä voi käyttää myös tuoksupusseissa. Onneksi paketissa vinkattiin tähänkin mahdollisuuteen. Täytyy varmaan lähteä Liiteriin ostamaan vielä toinen paketti jemmaan.

Joulumyyjäiset

Minä pelkään joulupukkia tai siis sellaisia pukiksi pukeutuneita markettikauhistuksia. Jopa niin paljon että kun sellainen verenhimoinen partasuu lähestyy sen konvehtikoppansa kanssa ja motittaa pahaa aavistavan minäparkani johonkin Prisman nurkkaan saatan tirauttaa hädissäni pikkuisen porun. Tästä syystä joulumyyjäiset on helvetin esikartanoita. Niistä löytyy takuuvarmasti joku paikallinen vitsiniekka joka on hakenut Tarjoustalosta parran ja kääntänyt työrukkaset väärinpäin. Sunnuntaina kuitenkin uskaltauduin myyjäisiin kun lehdessä ei peloteltu pukilla. Mukaan tarttui ovikranssi, leipää ja pikkumatto. Ajattelin vaan katsoa miten kranssi oli tehty mutta myyjä oli niin tohkeissaan etten kehdannut olla ostamatta ja kaikki muut ostokset tulivat tottakai tarpeeseen.

Eka kerta

Tein elämäni ensimmäisen täytekakun,jihuu. Olen kyllä käyttänyt kaupan valmispohjia mutta nyt käytin oikein jauhoja ja muita aineksia. Kaupan valmis sokerikuorrute oli uusi tuttavuus ja kauneus oli parempaa kuin maku. Alle laitoin marsipaanilevyn joka oli paljon maistuvampaa. Nämä on tietysti taas niitä makuasioita, mies aina ystävällisesti antaa oman marsipaanin lautaselleni. Päälle laitoin lumihiutalenonparelleja kiinni sokerikuorrutteella. Ja sitten vielä toinenkin eka kerta; kävin apen luona kylässä. Miehen kanssa ollaan oltu pitkälti toistakymmentä vuotta yhdessä ja isä on aivan ihan mutta avovaimo ei ole ykkössuosikkini. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi sellaisten ihmisten kanssa joiden seura saa ärtymään. Nielaisin kuitenkin kiukkuni ja lähdin mukaan kyläilyreissulle. Oli kyllä näkemisen arvoiset ilmeet ehkä sittenkin kannatti mennä. Lähestyvä keski-ikä taitaa alkaa pehmittää terävempiä särmiä luonteestani. Mies on nyt tosi tyytyväinen ja en itsekkään nyt mitään henkisiä traumoja saanut.

Joulua

Joulukoristeet alkoivat esiinmarssinsa eteisestä. (Älkää antako huolettomuuden hämätä, oikeasti olen asetellut pitsinauhaa vartin verran.)

Hyasinttejä

Joulua kohden menossa vaikka ulkona sataakin vettä. Olen ihmetellyt vetämätöntä oloa ja tullut siihen tulokseen että on varmaan "kevätmasennus" koska se käpyrauhanen tai mikä lie serotiinin kerääjä on varmaan sekaisin kun on kurasta ja märkää ja pimeetä. Kauhulla ajattelen että jos se apatia mikä yleensä alkaa helmikuussa kestääkin tänä vuonna koko tämän mukamas talven. No, näillä mennään kun ei tässä oikeen muutakaan vaihtoehtoa ole. (Ja sitten kun ja jos sitä lunta tulee niin aion valittaa siitä että on liukasta ja kylmää ja mies on aina töissä ja ties mistä vielä)

Vuosia

Taas on kertynyt lisää ikää mittariin ja keski-ikä kolkuttelee ovella. V-V kyseli että onko mulla nyt joku ikäkriisi ja pakko oli vastata että mä en itseasiassa tiedä. Olen pohtinut näitä ikäasioita ja epäilempä että kun 40 vuotta tärähtää tauluun ensi vuonna niin ehkäpä sittenkin se taitaa hieman yllättäen vaivata. Miehen kanssa juuri hiljakkoin puheltiin että meillä on parin vuoden päästä armeijaikäinen lapsi ja mitä se meistä tekee. Se tekee meistä vanhoja.

Pihatöitä

Tälläisen purkin löysin Hong Kongista. Siis sieltä rättimarketista ei valtiosta. Ja kaikki missä vaan on teksti kyljessä pitää tietenkin rahdata kotiin. Tämä yllätyslämmin on tehnyt pihatyöt helpoiksi: lehdet on puhallettu ja kukkasipulit istutettu eikä tarvitse kuin vaan odottaa että lumi tulee peittämään ne sipulit ettei ne kohta lähde itämään. Tai sitten meillä on narsisseja joulupöydässä. Olen jostain lukenut että niin kauan kun lapiolla saa maan rikki niin niin kauan voi sipuleita istuttaa. Tuon lämpötilan takia en pitänyt mitään kiirettä ja sitten niitä sipuleita saikin metsästää oikein urakalla. Agrimarket onneksi pelasti pulasta ja vielä puolella hintaa. Joka vuosi puoliso kysyy että mihin ihmeeseen ne laitetaan ja hyvin taas mahtu. Ehkä mun pitäisi käydä ostamassa muutama pussi lisää?

Mies parturoitsi pihapuut ja ensi keväänä on luvassa yllätys kun kevätaurinko paistelee paljon kirkkaammin pihanpuolen ikkunoista. Siihen on sitten totuttava tai vietettävä aikaa kadun puolella. Mikä hyvä tekosyy jättää ruuanlaitto välin; Em mää pysty siellä olee, siellä häikäsee.

Hirvee äiti

V-V:llä oli filosofian tunnille tehtävänä tehdä Karl Marxista essee. Tulostelin sen sitten koneelta ja päätin olla osallistuva äiti ja lukaista sen tekstin. Viimeiselle sivulla oli V-V:n omat mielipiteet. Teksti oli täynnä sivistyssanoja ja kypsiä mielipiteitä kommunismista. Mitä tekee hirvee äiti; kysyy lapselta että et kai vaan tulostanut tätä suoraan Wikipediasta? Ei kuulemma ollut, ihan itse oli sen kirjoittanut. Kyllä nyt hävettää.

Lukijoita

Jee, sivunäyttöjä yli kaksi sataa ja lukijoitakin jo kaksi. Monessa blogissa on arvontoja kymppitonnin välein, taidan olla senioritalossa siinä vaiheessa kun menee sellaiset lukemat rikki.
Toivottavasti kaikki lukijat ei ole tullut sivuille vahingossa, ettehän ole? Ja sitten toiseen blogiasiaan: Saana Parviainen pyytää mainostamaan omaa blogiansa saanaparviainen. blogspot.com. Mä voin nyt tulla kerralla kaapista ja kertoa että katson myös innolla Kiinteistökuningatar Kaisaa ja unelmoin siitä että Big Brotheriin tulisi Johanna Tukiainen ja mieluusti vielä Tuksun mieskin. Ja se siskokin olisi kiva.Toiset ohjelmat kerää isoja katsojalukuja ja silti niitä ei kukaan katso, omituista sanon minä. Tietysti kyllä itsekin mietin että uskallanko tulla kaapista vai ajatteletteko että olen ihan tyhjäpää mutta jos syntilista on näin pieni niin hyvä näin. Muistinko kertoa että meille tulee 7-päivää lehti? Ihan vaan niiden laajojen tv-osioideiden tähden, eihän me nyt muuten sellaista soopaa luettaisi.

Fobiaa 2

Viime viikolla olin viiden lenkillä kun vastaan tuli pyöräilijä jonka arvelin tarvitsevan sitä telkkarissa kovasti mainostettua ac3 comforttia. Arvaus meni kuitenkin väärin ja pyöräilijä ei yrittänyt raappia pyllyään vaan oli niin vahvassa humalassa että pyörän selässä istuminen aiheutti suuria vaikeuksia. Ja mitä tekee tämä jalkakäytävän ritari; yrittää ajaa mun päälle. Apua! Nyt tietenkin sitten jokainen pyörällä yli kymmenvuotias vastaantulija vaikuttaa verenhimoiselta tankojuopolta. Ja niitä alle kymmenvuotiaitakin on syytä varoa kun ne singahtaa mihin sattuu. Kuvan kirjat on Valittujen Palojen niitä kultaruskeakukertavaisia torsoja mitä saa melkein mistä vaan kirpparin ilmaiskorista. Spraymaalasin ne valkoiseksi ja tein tekstin teräväkärkisellä ruskealla tussilla kun kohdalle ei sattunut mitään ihanaisia kirjavanhuksia. Ja hyvä niin olen näihin kovasti tyytyväinen; ihan itse tein.

Puluja

Ruokin mielelläni oravalaumaani (on niitä ainakin 3) ja pikkulinnutkin menee, mutta pulut voi p***kele. Ei se haittaisi jos kävisi se yksi mutta se tuo kaverinsa joka tuo kaverinsa joka tuo kumminserkun mummon kaiman. Yhtäkkiä piha on kuin Hitchcocin linnuista ulos lähteissä. Ei minulla mitään pulufobiaa ole mutta kun avaa ulko-oven ja sieltä lehahtaa Venetsialaisen torin asukkaiden verran siivekkäitä ilmaan niin kohta mulla on se pulufobia. Ruokinta-automaatti on sellainen ettei pulut pääse syömään mutta kun ne nyppii kaikki pudonneet siemenet eivätkä millään tajua että ne on tyhjiä. Mies teki isosta pajuvadista (jossa kanervat olisi olleet ihania) ja vanhan pakastimen ritiläkorista automaatin alle sellaisen "ansan" johon kaikki siemenet tippuu. On muuten tosi paljon helpompi pitää piha puhtaana eikä ole edes pahan näköinen . Osa puluista luovutti heti alkuunsa mutta muutama sinnikäs jaksaa pitkiäkin aikoja hakata sitä metallikoria nokallaan. Elelen toivossa että ne kohta muuttaisivat kaikki torille ja mieluiten sellaiselle Venetsialaiselle.

Lemppareita

Tässä ehdoton lempikirjani mitä tulee selattua aina kun tarvitsee jotain visiota elämään. Tilasin aikoinaan cdon.comista ja maksoi muistaakseni reilusti alta kympin ja on kyllä ollut joka sentin arvoinen. Ajauduin nettisivulle www.tikkurila.fi ja siellä oli törkeen hyvä joulukalenteri jonka luukuista paljastuu askarteluohjeita. Siitä tulee joulun alusen lempparinettisivu. Siellä oli ohjeet muovisen postilaatikon maalaamiseen. Oi,oi, oi. Olisi hassun näköistä kun oma postilaatikko olisi rivissä eri värinen mutta jos mä maalaisin naapureidenkin postilaatikot....

Alunen

Vaihdoin CLV:n kuvun alle "pannunalusen" tilalle "kakkualusen" ja ero on ihan huikea. Monen päivän jälkeenkin olen vielä aina ohikulkeissani tosi tyytyväinen. Joskus pienikin on suurta.

80´s

Back to the 80´s teemalla jatketaan ja vuorossa mokkapalat, joita meillä tosin sanotaan manaliisaksi. Lapsuudessani niitä sanottiín masaliisaksi ja V-V väänsi sen lapsena masasta manaksi ja se jäi meidän perheen puhekieleen elämään. Samoin on käynyt maksapastelille (maksapasteija) ja hapahapalle (maissi). Voi miten vihainen lapsi aikoinaan oli kun maissista ei tullutkaan sellainen ääni kuin piirretyissä elokuvissa. Meillä käydään edelleen myös pankkimaatilla eli pankkiautomaatilla vaikka V-V:llä on ollut hyvät puhelahjat jo yli kymmenen vuotta. Viime aikoina olen tehnyt marjapuuroa, mokkapaloja ja maksakastiketta mutta yksi 80-luvun ruoka saa kyllä pysyä pois meidän keittiöstä: tilliliha. Se jääköön pelkäksi kasari kauhuksi.

Valkoista

Blogiin on ilmestynyt perä perää niin monta punaista kuvaa että täytyi oikein laittaa tällaista valkoista väliin ettei vaikuta siltä että lempivärini onkin fuksia. Aurinko paistelee niin kirkkaasti että Gigantin muutaman kympin kamerallakin saa ihan hyviä kuvia sisätiloissa. Tuollainen kirkas syksyaurinko on vähän kaksipiippuinen juttu kun ihanaa kun se paistaa ja ihan kauheeta kun jokainen paikka on täynnä tahmatassun jälkiä, pölyhiukkasia ja jos vaikka mitä paranneltavaa. Jos aurinko ei kohta vetäydy niin ehkä täytyy aloittaa ikkunanpesuoperaatio.(ja siivousoperaatio ja maalausoperaatio)

Treenejä

V-V:n talvitreenikausi alkaa ja viikossa on viidet harjoitukset. Tuntuu hurjan paljolta ajalta. Täytyy seurata miten jaksamisen kanssa käy ja jos koulu yhtään kärsii on urheilulle uhrattava vähemmän aikaa. Huomioon täytyy kyllä ottaa myös normaali teinielämä; että aikaa jää ystäville ja "yksityisasioille". Suuri osa ystävistä on kuitenkin samaa pesisporukkaa joten kaverit on samaan aikaan samassa paikassa. Täytyy tankata murkku huolella puurolla että jaksaa talven yli.

Lomailua

Syysloma on saanut unirytmin melkein päälaelleen. Ensi viikolla on siis tiedossa ankeita aamuherätyksiä. Loppuviikosta toivottavasti alkaa rytmi jo korjaantumaan ettei lapsi vaan nukahda kesken oppitunnin. Päätin kokeilla marjakanervaa mikä oli uusi tuttavuus. Pelkäsin että linnut syövät marjat mutta joko ruokin lintuja tarpeeksi tai sitten ne marjat eivät ole syötäviä. Nähtäväksi jää että miten suhtautuvat pakkaseen vai jäätyvätkö kauniisti. Mutta juuri nyt olen kovasti tyytyväinen asetelmaani. Purkin reunaan punoin kranssin riippakoivun oksista joita mies avuliaasti keräsi iltalenkillä maasta.

Tuijia

Viikonlopun aikana metsästettiin urakalla kaupungin tuija-valikoimia. Joka vuosi sama juttu ja ikinä en opi ajoissa ostamaan. Tähän aikaan vuodesta on jäljellä pelkkiä ruskettuneita kräniä jotka näyttää samalta kun se oma "jouluvalotuija" näyttää huhtikuussa. Harkitsin jo vakavasti tekeväni risupuun Kotivinkin ohjeilla valoja varten mutta ylihintainen kukkakauppa pelasti hädästä. Takaraivossa kyllä naputtaa ajatus että kun olisi ollut ajoissa liikkeellä niin olisin samalla rahalla saanut Terrasta kolme. Tyhmästä päästä kärsii koko rahapussi. Kuvan tikapuut mies rakensi 101 ideaa lehdestä saamallani inspiksellä viime syksynä ja pidän niistä edelleen kovasti. Lisukkeeksi vähän "klassisia" Tiimarin euron kynttiläjalkoja joita vilahtelee eri mallisina vähän kaikissa lukemissani blogeissa. Ja tietysti kristalleja.

Loppumisia

Aavekuiskaaja, Unelmien poikamiestyttö ja Good Wife kaikki loppui melkein samassa rytäkässä. Onneksi sentään vielä tulee Big Brother ettei tälläinen tv-holisti mene aivan pois raiteiltaan. Olen joskus miettinyt että miten ihmeessä toisilla tuntuu riittävän aikaa jos vaikka mihin mutta itsellänikin olisi valtavasti tunteja viikossa jos laittaisin tv:n säppiin. Olen kuitenkin tyytyväinen näin joten telkku saa edelleen olla jokapäiväinen osa elämääni. Elättelen kovasti toiveita että sunnuntaina BB:stä häädettäisiin Salami. (Joo, ei ole kirjoitusvirhe ja joo, olen lapsellinen) On ollut jännä seurata miten omasta suosikista tulee yhtäkkiä inhokki. Ja toisaalta Sebastian josta sanoin miehelle että toi on niin ekana ulkona on yhtäkkiä tullut mieleinen voittajasuosikki Tanjan ohella vaikka normaalielämässä en voisi kuvitellakkaan pitäväni Sebun kaltaisesta ihmisestä. Tarkoittaakohan tämä sitä että ihmisiin pitäisi ensin tutustua ja sitten vasta tuomita?

Mautoja

Mies vei V-V:n viikonloppuna mautonäyttelyyn. Apua, siinä tiivistettynä ajatukseni. Tuntuu ihan mahdottomalta että pitäisi päästää 15-vuotias pihasta jollain muulla kuin kävellen tai polkupyörällä. Lainsäätäjillä ei ole tainnut olla omia lapsia. "Isoja miehiähän" ne ovat mutta kyllä silti vielä niin monella tapaa lapsia. V-V on onneksi syntynyt tammikuussa ja mopokorttia ei voi ajaa ennen lumia sulamista joten lumista talvea odotellessa... Olen tarttunut kauhean epäolennaisiin asioihin; mitä jos mauto sammmuu risteykseen, mitä jos ei osaa peruuttaa, miksi niissä on tupakansytytin, mitä jos se kaatuu ja miksi ihmeessä lapset lähetetään melkein autolla muutaman mopotunnin jälkeen kaduille kun täysi-ikäiset joutuu istumaan ajokorttinsa eteen paljon paljon enemmän.

Piirakkaa

Kokeilin Arlan uutta makurahkaa ja laitoin täytteeksi persikkaa kun olin hamstrannut sitä tukusta kolmen kilon purkin puolella hintaa. Rahka oli tosi hyvää ja raikasta ja piirakka... Piirakka oli taatusti karmeinta leivonnaista mitä olen ikinä saanut aikaiseksi. Persikka tuntui suussa ihan räältä ja maistui tai siis ei maistunut kuin lämpimältä. Tämä menee nyt klassikoksi: "Muistatko vielä kun mä leivoin sen piirakan?" Tähän asti olen puhunut vaan kastikkeesta jonka tein parisuhteen alkuaikona mutta jonka maku ei ole unohtunut vieläkään. Ja mies parka vielä söi sitä, sitä se rakkaus teettää. Ei ollut kuulemma mitään vikaa, ei kastikkeessa eikä tässä piirakassa.

Kurpitsa

Kävin Agrimarketin joka syksyisessä pihatavaroiden poistomyynnissä missä melkein kaikki oli vähintään puolella hintaa alennettuna. Ihmeiden ihme mukaani tarttui vain yksi koristekurpitsa. Tässä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että olen sairas. Diagnoosi on tavaraähky ja uskoisin että se viimeistään tuossa joulun alla alkaa laskeutua. Tämä ei lupaus ja jos tilanne muuttuu niin ähky voi laskeutua vaikka jo huomenna. Kauheetahan se nyt olisi jos sitä tällaiseksi jäisi.

Onni

Onni on sitä kun tulee kauppareissulta ja muistaa että aamumurot on syöty ja voi siirtyä suoraan päiväkahvivaiheeseen. (Tänään on taas sellainen päivä että paras onni olisi kivuton päivä mutta näillä mennään ja annetuilla korteilla pelataan)

Sadonkorjuu

Syksyn pihatalkoot aloitettu ja ensimmäiset omenat kerätty. Oman pihan omput on kyllä niin hirveen makuisia ettei niillä ole kuin koristearvoa. Pakko ne kuitenkin on kerätä ennenkuin ne lötsääntyy maahan mätäpommeiksi ja sitten niitä vasta harmittaakin nostella. Huomenna saan siskon ja äidin kyläilemään koko päiväksi. Omenapiirakkaa meillä ei ole tarjolla, täytyy keksiä jotain muuta. Syksyn koeruuhka on jo alkanut ja V-V:llä on kolmet kokeet tällä viikolla. Niin se arki vaan alkaa. Onneksi on vielä syysloma tulossa niin on hengähdystauko. Olen elätellyt toiveita että saisin miehen pitämään vähän lomaa samaan aikaan. Voitaisiin tehdä joku pikkureissu Tallinnaan ja käydä katsomassa hinnannousuja. Netistä olen vähän katsellut ettei sinne enää taida halpojen hintojen perässä mennä.

Pinterest

Löysin sattumalta jonkun toisen blogin kautta sivuston www.pinterest.com ja olen ihan yli-innoissani. Se on kai jonkunlainen virtuaalikartta ideoille ja täynnä kaikkia sormia syyhyttäviä ajatuksia ja askarteluja. Varsinkin otsikon diy alla on jos vaikka mitä ja ne vaihtuvat tosi nopeassa syklissä ettei seuraavaa kuvasatsia tarvitse kauaa odotella. Ekan kerran kun selailin sivustoa ei meinannut tulla uni illalla silmään kun ajattelin vain jos vaikka minkälaisia askarteluja.

Pehmeys

Tälläisen ihanaisen ylipehmeen torkkuhuovan löysin Askosta plussakortti tarjouksena. Olen ottanut vastoin tapojani päivänokosia ja syytän niistä ainoastaan ja vaan tätä peitettä. Sinne kun ryömii alle ja vuoraa itsensä kunnolla peitteellä niin jo alkaa silmäkin lumpsua kiinni. Olen saanut pitää miehen ylimääräisillä vapailla ja nyt ei nuo ulkona vihmovat sateetkaan harmita niin paljoa.
Voi huudella sieltä peitteen alta että tuu vaimosi viereen ja torkahtaa sitten vasta. Ja antaa syysmyrskyjen rauhassa olla ikkunan takana. Tämähän meni vähän jo romantiikan puolelle, oho mikä yllätys.

Martta

Sisäinen marttani on löytynyt ja olen saanut jo kudottua kokonaisen lankakerän. Viimeksi olen harrastanut käsitöitä muutama vuosi sitten ja silloin virkkasin patalapun. Jee, jee. Onneksi on äitejä ja mummoja jotka osaavat lukea ja tehdä neuleohjeita. Ja onneksi on mies joka on löytänyt sisäisen Marttinsa ja hurauttelee ompelukoneella verhot ja lyhentää housut. Nyt olen oikein hurjistellut ja ostin seuraavan kerän vaaleansinisenä ja aion olla vielä hurjempi ja laittaa vielä vanhan roosan värisen raidan ja sitten taas beigen. Tämähän on omaan normaaliin väri-iloitteluun nähden ihan raivohullun toimintaa. Ajatuksena olisi että laitan toiseen reunaan napinläpiä ja toiseen reunaan kaivelen nappipurkista jotkut sopivaiset napit ja sitten sen voi kietoa kaulaan ja laittaa napit kiinni. Hyvä siitä vielä tulee.

Pieni suklaapuoti

Ostin Citymarketista viidellä eurolla silikonikonvehtivuuan (olikohan tämä sanahirviö edes yhdyssana tai edes oikein kirjoitettu) ja sulatuskattila on siitä asti pöhissyt täysillä. Olen nähnyt kokkiohjelmissa että käyttävät teräskulhoa mutta itseltä kun ei sellaista löydy niin olen laittanut kattilan päälle vaan syvän lautasen ja hyvin on siinäkin sulanut. Olen intopinkeenä sekoitellut jos vaikka mitä sulan suklaan joukkoon. Saksilla pieneksi silputtu Omar-karkki on ollut ehdoton lemppari ja todella hyvää myös raastettu dominkeksi. Puhumattakaan turkinpippurirouheesta. Nams, nams. Olen niin ylpeä itsestäni kun yleensä osaan laittaa suolaiset ruuan paremmin mutta nämä todella vie kielen mennessään. Tänään täytyy mennä ostamaan siskoille omat alustat että pääsevät osalliseksi ilosta.

Pellavaa

Hartaasti odotettu HenkkaMaukan paketti saapui ja päästään koenukkumaan pellava lakanat. Sellaisia meillä ei ole koskaan ollutkaan mutta nyt on kun sai puolella hintaa ja sehän se tietysti oli sellainen yllyke joka saa minut toimimaan. Luulin jo ettei koko pakettia tule mutta odotus palkittiin, vaikka osa tavaroista tuleekin jälkitoimituksena niin jotain nyt sitten edes saatiin. Sopii tosi hyvin makkarin tapetteihin ja näissä oli tekstejäkin siellä täällä niin oli piste iin päälle tällaiselle "tekstimaanikolle". Ja löytyi vielä painonapitkin alareunasta, ne on aina hyvät peitonpotkijoille.

Ruusut

On ne vaan niin kauniita. Ja menestyvät epäpuutarhurillakin.

Yllätys

Ulkoruusu järjesti yllätyksen ja kasvatti pulskan lisäosan ja teki siihen vielä kukat vaikka syksyä taidetaan jo viettää. Muisteltiin kyllä miehen kanssa että yhtenä vuonna maahan siirretty ruusu olisi punkenut kukkia melkein kunnon pakkasiin asti. Kesäksi haluan aina tuollaisen palleroruusun ja talveksi oven pieleen pääsee tuija kun siihen on sitten hyvä laittaa jouluvalot.
(tai riippuu mihin aikaan talvea ne laitetaan, ne voi olla myös "tunnelmavalot") Flunssa on saavuttanut meidän perheen ja V-V on ensimmäinen potilas ja nyt vaan hoivailen ja tarjoilen helpotusta ja äidinrakkautta. Yskänpastillit ja nenälinat kelpaa, rakkaus ei.

Uuteen viikkoon

Taas aika aloittaa uusi viikko. Hyvä (tylsä) viikonloppu takana. Tarkoittaa ei töitä, ei yökyläkavereita, ei pelejä. Ohjelmassa vähän kaupassakäyntiä, vähän siivoilua ja paljon turhanpäiväistä nyhjäilyä. Vaikka V-V:n kavereista suurin osa on aivan ihania niin yökyläilyt on silti vähän rasittavia kun ei kuitenkaan voi olla ihan kuin vaan oman väen kesken. Täytyy muistaa laittaa vessan ovi lukkoon, täytyy laittaa kunnon iltapalaa ja täytyy pitää imagoa yllä ja olla hauska ja osallistuva supermutsi. Tästä hauskuudesta meillä olleen vähän kahta mieltä: teinin mielestä kaverit nauraa mun tyhmyydelle eikä niinkään niille jutuille. Ja tätähän en tietenkään myönnä todeksi.

Ihanaa

Postinkantaja päätti hemmotella ja toi sisustuslehtiä oikein kaksin kappalein. Koti ja keittiön mies tilasi omin luvin kun lehtimyyjä oli luvannut Ivana Helsingin laukun kaupan päälle. Se ei ihan omaan makuun ollut joten nyt se palvelee anopin kauppakassina. Suutuin niin että ei taida mies ihan hetkeen aikaan tilailla yhtään lehteä. Niitä on ihan turha tilata tai ostaa kaupasta kun muutaman viikon päästä lähestulkoon kaiken saa hintaan 0,50e lähikirpputorilta. Toivekoti&Puutarhaa on kyllä niin kiven alla että sitä on turha etsiä joten se täytyy ostaa. Se on ainoa sisustuslehti jonka säästän, kaikki muut nakkaan roskikseen lukemisen jälkeen. Joskus tulee toki otettua talteen joitan kuvia missä on joku mielenkiintoinen viritys että voi sitten yrittää apinoida tunnelman tai tavaran omaankin kotiin.

Hemmottelua

Yllätin perheen leipomalla Runeberin torttuja. Jauhopeukalo on omalla kohdallani päättänyt hypätä yhden sukupolven yli mutta tällaiset yksinkertaiset jutut onnistuu. Revin aina lehdistä hirveet määrät reseptejä enkä koskaan käytä niitä. Cup cake ohjeitakin on tuhat ja yksi mutta ensimmäistäkään en ole vielä kokeillut. Ehkä sitten vanhoilla päivillä alan tuottamaan leivonnaisia urakalla. Pitäisi varmaan vaan rohkaista itsensä ja alkaa työhön. Ei ruuanlaittotaitokaan yhdessä päivässä tullut, kyllä piti ensin muutama soossi polttaa pohjaan. Intoa ja taitoa odotellessa käytän vielä kaupan pakastepullia kun ne ovat parempia kuin omatekemäni. (Olen mäkin kotiäiti, jos meillä tuoksuu pulla niin ne on Pirkan ei äidin leipomia)

Tuhmeliini

Kävin alkuviikosta tuhmeliini Anna-lehden kastelija mieheni kanssa kirjastossa. (olin itse kätkenyt lehden muiden palautettavien joukkoon) Kirjastossa mies marssi pahaa aavistamatta tiskille (itse lähdin hyllyen väliin minkä jaloistani pääsin, en siis kovin lujaa) palauttamaan Annaa jonka oli kastellut (siis minä olin kastellut) ja kun mies lähestyi niin loin häneen parhaita "Älä tule tänne ettei ne arvaa että ollaan samaa porukkaa"-ilmeitä jotta käryn käydessä mies joutuisi selvittämään lehden maksun. On se vaan hyvä että on siunattu miehellä jolla on hyvä huumorintaju.

Uusi viikko

Nyt on väkerrys valmis ja vielä muutama metri paperia jäljellä. Maanantai joten uusi viikko taas edessä ja ohjelmassa arkea. V-V:llä peli, tuomarivuoro ja hammaslääkäri. Ei sentään kaikki samana päivänä. Pelkään itse hammaslääkäriä joten nakitan reissun miehelleni että lapsi ei opi pelkäämään. Siinä on vaikea sanoa lapselle ettei mitään hätää kun on itse naama valkoisena valmiina hyperventilomaan, oksentamaan ja pyörtymään. Hyökkäisin todennäköisesti lapseeni kiinni ja huutaisin että nyt me lähdetään kotiin siinä vaiheessa kun se lamppu alkaisi lähestyä uhkaavasti jälkikasvua. Omaan suuhuni en päästä ketään työkalujen kanssa muuta kuin nukutuksessa.(sormet vielä menee) Olen kyllä tosi onnellinen että olen pystynyt kätkemään omat paniikkini ja V-V ei näe mitään ongelmaa reissussa paitsi jos joku mieleinen koulutunti jää välistä. Harmi kun aika ei ole kesken ruotsin tunnin.

Kanerva

Kanerva(t) on saapuneet kaupunkiin. Ei Ile Kanerva vaan tälläiset kukkapurkkimallit. Omaksi yllätyksekseni otinkin perinteisen ja jätin valkoisen Prisman hyllylle. Ja kauppareissulla rullasin taas pätkän sitä sormia syyhyttävää paperia mukaani. Vähän oli sellainen olo että vartija tulee kysymään että aionko pakata siihen paperiin maidot, leivän vai jauhelihapaketin.

Ennen kuin koin "valkaistumisen" ja valkoisen himo ei ollut vielä iskenyt niin meillä oli enkeleitä joka paikassa vessaa myöten. Yläkuvan enkelikin oli ennen paraatipaikalla olohuoneessa ja nyt viettää eläkepäiviä ikkunalaudalla ulkona. Niin se mieli vaan muuttuu. Suurin osa on muuttanut uusiin koteihin mutta pihalta meiltä näitä vielä muutama löytyy. Joskus kirpputorilla kun tulee joku pulleropallero enkeli vastaan niin ajattelen että miten onnellinen olisin ollut siitä löydöstä vielä muutama vuosi sitten. Tuohon alakuvan kukkatukeen (en kehtaa sanoa tuunasin joten sanotaan että väkersin) väkersin vanhasta lampetista irrotetun kristallin. Se välkkyi koko kesän auringossa ja ilahdutti aina ohikulkiessa.

Ystävyys

Löysin viime viikolla kadoksissa olleen ystäväni. Kun alkaa lähentelemään neljääkymppiä on todella vaikeaa enää luoda uusia ystävyyssuhteita. Murkkuikäisen kanssa on enää turha mennä hiekkalaatikon reunalle etsimään "äitikavereita". Taitaisi löytyä lähete psykiatrian polille tai poliisiasemalle. Nyt olen kuitenkin ollut tämän viikon tyytyväinen että onnistuin luomaan yhteyden uudelleen ja toivon kovasti että päästäisiin samaan huolettomaan poikkeatko kahvilla olotilaan kuin muutama vuosi sitten. Aika näyttää miten käy.

Paperi tuunausta

Prisman paketointipöydältä missä on sanomalehtiä kukkia varten ja muuta löytyy näin ihanaa paperia. Rullasin sitä ahneuksissani mukaan vaikkei se lahjapaperi käyttöön ole tulossa. Olen aikaisemmin tulostanut kuvan ja laittanut sen decoupage lakalla kynttilän kylkeen ja jotain samanlaista ajattelin nytkin. Eihän sitä polttaa voi mutta menee koristeena. Silmissä siintää myös jo joku tuunaus kenkälaatikosta, tästä paperista ja pitsinauhasta höystettynä muutamalla napilla. Niin ja pari taulua.

Vapaa päivä

Tänään saadaan aikuisten keskistä vapaata kun V-V:llä on peli Helsingissä. Todennäköisesti ei tehdä mitään erikoista vaan möllötellää vierekkäin katsomassa telkkaria mutta (joskus/aina) sellainenkin laatuaika on tarpeen. Elämä täytyy viettää omalla lailla ja jättää naistenlehtien visiot lehtien sivuille. Myönnettävä on että jos jotain poikkeavaa kuitenkin tapahtuisi niin kailottaisin sitä ilolla sekä täällä että facebookissa. Kuvassa oleva kukko oli ennen pääsiäisen väreillä mutta spraymaalasin sen valkoiseksi. Jännitti kestääkö maali mutta on se jo pari vuotta pysynyt hyvänä vaikka on suoraan hellan yläpuolella ja saa niskaansa höyryä ja rasvaa.

Idioottina

Kävin hakemassa terveyskeskuksesta hoitajalta pef-mittarin enkä kyllä ole aikoihin tuntenut itseäni yhtä tyhmäksi. Ajattelin jo kysyä että onko papereihin tullut joku virhe että olen tähän asti luullut olevani ihan keskiverto kaduntallaaja mitä tuohon kuullun ymmärtämiseen tulee. No nyt osaan sitten käyttää mittaria vaikka yritin kyllä sanoa olleeni astmaatikko yli 30 vuotta ettei se mittari ihan vieras ollut. Ja lukeakin olen osannut saman ajan. Ohjeet kuitenkin sain oikein ympäröitynä ja alleviivattuna. Täytyy kyllä sanoa että hoitaja oli todella ystävällinen ja iloinen koko ajan. Sellaisiakin hoitajiakin kun tulee välillä vastaan joiden aamumuroihin on kustu.

Pyykkipäivä

Meillä riittää pyykättävää vaikka on 3 hlö:n perhe. Itselle on käytettävä hajutonta pulveria ja tuntuu ettei ne ole hyviä joten miesväki saa pyykkinsä Sertolla, Omolla tai milloin milläkin pestynä. Siis sillä mikä on ollut viimeksi tarjouksessa. Herkkähipiäinen lapsi ei käytä mitään mikä on pesty huuhteluaineetta. Ja huomaa kyllä jos yritän huijata. Onneksi mies käyttää vaatteita jotka on vaan puhtaita etten kokonaan huku pullomereen.

Ja tässä pääsyyllinen pyykkivuoreen. Tämä ei ole Pantonen värikartta vaan meidän teinin vaatemaku. Kaikki täytyy olla mahdollisimman kirkkaan väristä. Pelkään värjääntymistä joten meillä pyörii kone usein pari t-paitaa rummussa.