Kauanko kaalimato lataa?

Arvontapurkkia on hölskytetty ja ravistettu ja äkäinen tehtävään nakitettu teini on nostanut sieltä Jenni H:n lapun. Jos laitat osoitetta tulemaan sähköpostiin flerry@suomi24.fi niin minä laitan sitten pakettia tulemaan.



Se on taas aika parhaan kyvyn mukaan auttaa ja vastata googlen kautta tulleille hakusanojen etsijöille. Tässä kokoelma viimeaikoina Kiki's Homeen tulleita hakuja:

paniikkikohtaus pikakelaus

Tiivistäisin sen pikana seuraavasti: Epäilen kuolevani, tiedän kuolevani, en kuollutkaan.

(Jos olet samanlainen Tarjoushaukka kuin minä ja olet tarttunut Tokmannilta neljä purkkia suklaista espressoa eurolla houkutukseen ja olet nautiskellut niitä saman vuorokauden aikana noin viisi kymmenen 15 tölkkiä, niin se voi olla ihan se kofeiinin määrä, joka laittaa ison rattaan heilumaan.)


postaus pieru
Kovasti tarmokkaasti väitin perheen miesväelle, etten todellakaan ole päästellyt blogistaaniaan leijasta postausta ja teini vastasi "Joo, niin varmaan mutsi, miten sinulla olisi käynyt sellainen edes mielessä?" Mies ei saanut naurultaan sanottua mitään. Asiaa tutkittuani jouduin hyvin poikkeuksellisesti myöntämään väitteeni vääräksi. Tässä nyt sitten sekin pikakelauksella:
 En päästellyt perätuulia ulos puolison kuullen todella pitkään aikaan. Eikä puhuta nyt viikoista vaan kuukausista. Sitten kävi haaveri ja lapsi kalautti päänsä kirjaston satutunnilla patteriin niin voimalla, että siitä tuli verta. Kotimatkalla ajattelin autossa yhden kuuluville vapautetun pumpan nyt sitten olevan aivan sama sen jälkeen kun lapsukaisella oli ventti otsassa. Siitä se kaasutus sitten lähti.

Luin joskus Cosmopolitanista miesten toiveita mitä tyttöystävät ei koskaan sano. Yksi niistä oli "Hieno pieru kulta, päästähän toinen." Koska se ilmavaivojen vapauttaminen oli aikoinaan niin kovin ylivoimaisen vaikeaa niin totesin puolisolleni, että kyllä minuakin pitäisi myös kannustaa. Puoliso sitten välillä kehuu ja toteaa "Hieno pieru kulta, päästäppä toinen."


taikalamppu jylppygalleria
 Kyllä minäkin jään joskus sanattomaksi ja nyt on se joskus.


tekosyy lanttukuutioille
Nuukana kuluttajana käyttäisin tekosyynä lantun kilohintaa.

kauanko kaalimato lataa
Olen lataillut viime aikoina tosi paljon naamakirjassa FarmVille peliä. Tuollaista kaalimatopeliä en ole kokeillut. Mutta ainakin siinä FarmVillessä tulee alussa teksti, että jos ei peli ilmaannu näytölle 10 sekunnissa niin sitten täytyy imuroida uusi Flash Playeri. Lukitsen vastauksen alle 10 sekunttia tai sun kaalimato saattaa vaatia tuoreemman Flash Playerin.

vierasta posliinia

Tunnustan, kärsin tästä samasta vaivasta, kunnes antibioottiripuli opetti sen, että kunhan ei ole köntsä housuissa, niin se on aivan samantekevää vaikka toiminnon joutuisi suorittamaan vieraassa huussissa. Tutuksi kävi joka kaupan, viraston ja kirjaston saniteettitilat. Kaikkihan me käydään kakalla, anna mennä vaan, vaikka pakaroiden alla olisi vierasta posliinia.

lusikkaasento

Laitat vaan googleen hakusanaksi "Miten katetaan pöytä" niin jo löytyy mihin voi laittaa soppalusikan ja mihin jäätelölusikan.

Meillä nirvanaan vienyt lusikka-asento on tälläinen:

Mies viime suven alussa ne tuunaili ja vieläkin ihailen niitä hartaudella.

herpes arpi tykyttää
Tälle ei ole mitään tieteellistä perustetta, mutta oma arpeni tykyttää hermostuessani. Laske viiteen tai jos olet oikein äkäinen viiteenkymmeneen. Toimii. Jos olet epälaskennallinen ja sinulla on lähimmäinen, jota naurattaa sormien apuna käyttäminen, niin sitten vaan toteat sinne viiteenkymmeneen pääsyn olevan useamman numeron mittainen matka. Voit tehostaa viestiä ilmauksella "Sulla tykyttää kohta otsa kun nippaan siihen!" (Tehostusta saa käyttää vaan täysi-ikäisen seurassa.)


herpes pyllyvaossa
Pohdein kovasti miten ihmeessä huuliherpes sinne vakoon olisi sujahtanut ja sitten keksin ratkaisun probleemaan. Voi sinua ressukkaa; Se kun toisista mielistelevistä ihmisistä sanotaan, että he ovat perseennuolijoita, niin se on pelkkä kielikuva. Ei sitä nyt herranjessus sentään ole tarkoitus ihan kirjaimellisesti ottaa. Välttääksesi lisäongelmat niin esimerkiksi; Niin kiero, että syö rautanaulan ja paskantaa ruuvin on sitten ihan vaan pelkkä sananlasku.

itse tehty vibra
Tässä kävi muutama päivä sitten niin, että kiukustuneena päätin keppostella ja tuunata miehen kuntopyörään Jäbättimen. (Koska siellä lukijoissa on varmaan heitä, joiden teevee ei ole lauantai-iltana kolmosella, niin se on sellainen muovinpala mitä muksuna laitettiin pyykkipojalla pinnojen väliin ja se räpätti polkiessa.) No eihän siihen sellaista sitten saanut asennettua, koska rengas oli jonkun tyhmän suojakuoren kätkössä.

Epäonnistuneen tuunailun takia raaka-aineena ollut jogurttipurkki jäi hyödyntämättä ja sain aatoksen kokeilla DIY vibraa. Tai nyt täytyisi varmaan sanoa saaneeni huikeen idiksen tuunata vibra. Päätin kokeilla sulattaa jogurttipurkin reunasta leikattua kahta pisaraa leivinpaperin välissä yhteen. Siinä sitten silitysraudan kanssa häärätessäni tajusin olevani väärällä polulla. Eihän se ole vibra, sehän on plektra.
Mutta jos siellä nyt joku etsii plektran ohjetta niin tälläinen siitä tuli.

Jäin vielä Jäbätin-kepposen yrittämisestä kiinni, kun puoliso tiedusteli minkähän ihmeen takia kellariin oli ilmaantunut pyykkipoika ja pikaliimaputkilo? Ja miksi kuntopyörässä törröttää pystyssä ruuvimeisseli?  Yritin irrottaa sitä muovikuorta mutten saanut sitä irti, mutta en saanut sitä työkaluakaan enää irti. Yleensäainaniinjärkeväpuoliso kehtasi vielä lapsellisuuksissaan kysäistä "Onko mahdollista, että sää liimasit sen meisselin kiinni?"

Nyt mun täytyy tähän loppuun vielä kertoa pyörätraumastani. Meillä oli ennen miehen kuntopyörä olohuoneessa. Sehän tietysti jo aiheuttaa trauman jo ihan noin sisustuksellisesti ja sen takia se majailee nyt kellarissa. Puolustan siipan alakertaan ajamista sillä, että hänellä on siellä telkkari, radio sekä sauna. (Suorastaan siis kuntosalitasoista, vaikkei salilla taida olla orressa roikkumassa riviä kuivattuja vihtoja eikä seinällä metri kertaa metri kokoista Taistelevat Metsot taulua.) Kun se pyörähirvitys vielä majaili olkkarissa niin yhtenä kertana miehen polkiessa olin peffa pystyssä siinä edessä. Yleensäainaniinjärkeväpuoliso hyvin vitsikkäästi päästi äänen, joka imitoi soittokelloa. Ja tätäkös meillä sitten vieläkin jaksetaan nauraa: Minulla oli takanani latua auki vaativa mies ja edessäni sohva, jonka yli en todellakaan olisi päässyt kapuamaan. Ei siinä kertakaikkisesti ollut muuta vaihtoehtoa kuin pillahtaa itkuun ja karjaista:
 "Et p*rkele kyllä aja mun päälle!"

Arvonta

Melkein 60 000 sivunnäyttöä, mikä ihana syy arpoa. Olen edelleen epälaskennallinen, joten oikeudenmukaisen arvonnan varmistamiseksi mennään vanhalla tutulla yksi arpa - kaikille metodilla. Jos mun täytyisi pelata kahden tai kolmen lipukkeen kanssa niin saattaisi tulla mitä sattuu. Ilostun aivan kauheasti jos laitat omaan blogiisi arvontamainoksen ja vielä enemmän ilostun jos liityt lukijaksi, mutta pihtarilinjalla silti; arpa per nenä. Jos olet anonyymi niin laita joku nimimerkki, jos teitä sattuisi olemaan kaksi, niin laitan Kustin polkemaan kohti ensimmäisenä koordinaattinsa ilmoittanutta anonyymia. Kauppaan kuuluu vaan laatikot, tuuppasin tulppaanit ja pyyhkeet mukaann, kun pelkät lootat näytti valjulta kuvassa. Voittajan yhteydenottoa odottelen viikon ja sitten arpaisen uudestaan. Muutamia kertoja huhuiltuani voittajaa, joka ei ilmaannu, kiukustun ja pidän laatikot itse.


Ja sitten ihan muihin asioihin:

Reilu 11 vuotta sitten tuumailin, ettei meillä ole miehen kanssa mitään syytä olla avioutumatta. Käskin sitten puolison kosaista itseäni ja on hän varmaankin niin tehnyt. En muista miten tilanne on hoidettu, joten aina välillä komennan puolisoani kosaisemaan uudestaan ja hän esittää tärkeän kysymyksen "Haluatko olla vielä mun vaimo?"  Siippa on todennäköisesti mennyt polvilleen ja minä olen todennäköisesti alkanut nauramaan. Hääpäiväksi valitsin ystävänpäivän kun ajattelin, ettei se unohdu minulta, mieheni ei tälläisia asioita unohtele. Eikä se edes johdu älypuhelimessa olevasta kalenterista. Ehkä siihen päivän valitsemiseen pikkariikkisen vaikutti myös ystävänpäivänä kauppojen tiskeihin ilmaantuvat leivokset. Ketähän tässä yritän huijata, kyllä ne baakkelssit vaikutti todella paljon.


Tasan 11 vuotta sitten vietiin lapsi anoppilaan yökylään ja käväistiin maistraatissa. Todistajat saatiin talon puolesta eikä yhtään vierasta ollut kutsuttu. Juhlallisuuksien jälkeen oikein pröystäiltiin ja mentiin aterioimaan ravintolaan, jossa oli käteen otettava ruokalista. Yleensähän me käydään murkinoimassa paikoissa, joissa myyjän pään takana on valotaulu. Lopetettiin pröystäily ja tilattiin annokset, jotka oli ykkösbonuskortilla tarjouksessa. Mies hemmotteli nuorikkoaan viemällä tuoreen vaimonsa ostamaan videovuokraamosta grande-kokoluokkaa olevan irtokarkkipussillisen. Mässytin tyytyväisenä saalistani ja tajusin yhtäkkiä, etten voi ajatella mitään muuta kuin hotolonttiani. Liekeissä oleva alakerta olisi tietysti tuohon hääpäiväteemaan kovin ollut sopivaista, mutta polttava tunne oli suuresta sokerimäärästä saatu elämäni hirvein hiivatulehdus.


Seuraavana päivänä haettiin jälkikasvu kotiin anoppilasta, enkä ole sen jälkeen kummastellut mistä kaikki ilkeät anoppikaskut on saaneet alkunsa. Lapsi oli käynyt mummon kanssa shoppaamassa meille lahjan jostain rättimarketista. Se oli hepokatti, joka pitelee toisessa kädessään sydäntä ja toisessa kätösessään haravaa. Päässä sillä törröttää oljesta tehty tukka ja hattu. Kun meidän lapsukainen sen suurella rakkaudella oli valinnut niin pakkohan sitä oli muutama piiiiiitkä vuosi pitää kirjahyllyssä. Nykyään hepokatti asustaa meillä kellarissa laatikkoon pakattuna, mutta vieläkin sen näkeminen herättää mussa kaikennäköisia rumia anoppivitsejä. Terkkuja anopille; odotas vaan synttäreitäsi, taidetaan käydä teinin kanssa vähän ostoksilla.


Tänään annan miehelleni hääpäivän kunniaksi; tarjoan puolisollekkin Liiteristä (Lidlistä) ostamaani sydämen muotoista kakkua. Yleensähän syön herkut sillä aikaa yksin kun perheen miehet on koulussa ja töissä. Joskus siinä kyllä käy niin, että jään teostani kiinni. Ei ole montaa päivää kun puoliso kotosalle tullessaan alkoi kyselemään huulet töröllään kotiintulotervehdystä odottavalta vaimoltaan onko lounaani mahdollisesti koostunut suklaajäätelöstä?

Siis mistä ihmeestä se sen tiesi?



Täytyy tässä nyt vähän hempeillä;
Kohta 15 yhteistä vuotta ja vieläkin on perhosia vatsanpohjassa kun mies tulee työpaikaltaan kotosalle. Enkä puhu nyt ilmavaivoista. Yhden tosi hutiin ammutun laukauksen jälkeen olen kovin tyytyväinen täysosumaani. Vaikkakin se metsään mennyt laukaus tarvittiin opettamaan meikäläiselle, että se on ihan hemmetin ok, että parisuhteen toinen osapuoli on tasainen, rauhallinen ja luotettava. Vietän mielummin elämäni tossun kanssa kuin annan sen tossun pyyhkiä pohjansa mun naamaani.

Rakas puolisoni, sinä annat minun olla minä. Suljet silmäsi virheiltäni. Et ole huomaavinasi, että nakertelen pala palalta pinkopahvia pois varaston seinästä, vaikka sinä sanoit sen pitävän täytteet katossa. Mutta kun se pinkopahvi on rumaa. Sinä naurat ja sanot, että kummasti sitä sahanpurua on taas kertynyt. Kaatuessani tiedän aina sun seisovan mun takana ja ottavan minusta kopin. Vaikka silloin sun syliin kaatuu reippaasti päälle sata kiloa elämän iloa. Tiedän meidän elämän loppuiltoina sun ottavan mut lusikkaan ja rapsuttelevan. Paitsi silloin kun mulla on lonkassa limapussin tulehdus tai selkä kipeä. Tiedän sun sängyssä tänä iltana toteuttavan toiveeni. Olen helppo vaimo ja lahjatoive on ollut jo vuosia sama; laulat hiljaa mun korvaan Metallican Nothing Else Matters.


Rakas puolisoni, toteutat kaikki kohtuulliset pyyntöni. Tykkään sinusta, vaikkei sinun mielestäsi ei ole kohtuullinen toive, kun pyysin sinua menemään viemään viestin paskanaapureille, että jos he haluavat muuttaa, niin me lainataan tankki täynnä olevaa pakettiautoa ja autetaan tavaroiden kantamisessa. Tai voidaan vaikka hoitaa koko muuttokin.

Rakas puoliso, tykkään susta vieläkin niin, että halkeen. Vaikka sinä ryökäle olet tänä aamuna arvioni mukaan ottanut noin viisi kappaletta suklaasydämiä paketista, jonka olin jättänyt sinulle köökin pöydälle. Odottelin sinun vain jättäneen viestin, että olen todella kultainen kun ajattelin sinua, mutta syö vaan ihan itse kaikki.

Hieroin sitä kuin taikalamppua.

Meillä oli tammikuussa taas se aika vuodesta kun tuli täyteen tällä kertaa tasan 17 vuotta siitä kun väänsin vaginastani vuorokaudelta tuntuneen 47 minuutin ponnistuksen jälkeen vesimelonin kokoisen pään ulos. (Väänsin vähän muutakin; sananlaskun "Ei lasta, eikä paskaa." vastaisesti olin saanut väännettyä lavetille sekä lapsen että paskan.) Tämähän tarkoittaa sitä, että päässäni alkoi pyöriä uhkaavia kauhukuvia syntymäpäiväjuhlasta, valkoisista sohvista ja ylisuuresta teinilaumasta. Pidän suurimmasta osasta lapsen kamuista, mutta 60 niitä hilloutumassa valkoisen sohvan liepeille saa leposykkeen nousemaan pilviin. 

Lähdettiin sitten viime vuodesta hyvällä havaitulla kaavalla liikenteeseen; Meidän asunnon alla on tyhjillään liikehuoneisto, joka ei ole aikoihin ollut käytössä. Siiippa rimpautti taas huoneiston omistajalle ja saatiin vuokrattua tila, vaikka puoliso rehellisesti kertoi aikomuksista hillota sinne sata kakaraa. Sohvat pelastettu. Koska meidän talossa on äänieristys tehty pinkopahvilla niin kaikki kuuluu tänne yläkertaan, joten kellarissa on vielä sekin hyöty, että täällä oltiin valmiustilassa pistämään pirskeet pakettiin ja tuomitsemaan lapsiraukka ikuiseen häpeään tarpeen vaatiessa. Oli siis melkein KäTy-bileet. (Kämppä tyhjänä.)

Ennen bileitä opettelin jälkikasvun nimeä. Edellisissä synttärikinkereissä kävi niin, että kun yksi lapsukaisen ystävä kätteli ja esitteli itsensä niin menin totaalisesti lukkoon. V-V:llä on pitkä nimi ja käytän siitä nuukana ihmisenä vaan toista puolikasta. Itse hän käyttää identiteettinään maailmalla sitä toista puolikasta. En sitten millään saanut päähäni mikä ihme se toinen nimi on mitä muut käyttää ja osoitin sormella omaa vaivalla maailmaan pungettua jälkeläistäni ja ilmoitin olevani "Tuon äiti."

Pääsin toteuttamaan jotain jonka toivoin ja kuvittelin olevan menneen talven lumia; teemasynttärit. V-V toivoi Beer Pong pöytää, jonka päällä heitellään pingispalloja kertakäyttömukeihin.  (Joku juo jostain kupista kun toinen osuu omalla pingispallollaan johonkin?) 

Leikilläni tiedustelin lapsukaiselta tehdäänkö Beer Pongin voittajalle myös mestaruusvyö ja yllättäen vastaus oli; Joo.  

Ensin sitä mestaruusvyötä yritti askarrella mies; ei kelvannut, eikä meillä tämän yrityksen jäljiltä ole saunassa kauhaa.

Sitten toimeen tartuin minä:

Näistä se ajatus sitten lähti; liukuri, jesari, Tiimarin -90% alennuksesta ostettu rintamerkki, pahvilaatikko ja mattopuukko sekä saha. Kadun äärimmäisen paljon hyvältä tuntunutta ajatusta ostaa muovikassillinen tosi- halvalla - sain vappupillejä sieltä Tiimarin -90% osastolta. Eikös ne vekarat sitten puhaltaneet niihin pilleihin aina sen pingispallon osuessa kuppiin. Mieheni mieliksi lisään tähän vielä katuvani myös toista ostosta, etten ikinä koskaan osta alennuksesta enkä täydellä hintaa enkä ota vaikka saisi ilmaiseksi yhtäkään pulloa vaahtoserpenttiiniä. Olisi kuulemma siivoaminen ollut tosi paljon helpompaa ilman sitä. 

Ja vaikka itse sanonkin niin siitä tuli hyvä. Pohjana on liukuri ja reunat tein pahvilaatikosta. Kullanväristä joulukoristeisiin tarkoitettua maalia -70% alella Tiimarista ja lisukkeena reunassa vielä tosi tosi monta kiekausta jesari-rullasta. Ja tämän kaiken koreuden sai jopa kiinnitettyä vyötäiselle, koska kaiken tuon teipin alla on nahkavyö.

Jos kääntelin minä ahkerasti teippirullaa niin samaa teki myös jälkikasvu. Hän sitten päätti vetää alligaattoriteipillä kaikki matot ja johdot niin ettei kukaan vaan kompastu. Kyllä oli sitten sisustukselliset.

Pikku piltin kaveripiiri aikoo tehdä tästä Beer King - ottelusta jokavuotisen Winter Classic tapahtuman. Kävin ostamassa pokaalin, johon voidaan sitten kaiverruttaa kunkin vuoden voittaja, vaikka epäilen ettei tämä peli vuosia kiinnosta. Eteen tuli kammottava tilanne, jossa lapseni puhui minulle kuin olisi mun vanhempi. Se keskustelu sisälsi jotain diipadaapaa siitä miten mun täytyy ymmärtää. että aina ei voi voittaa, joku muu voi voittaa, että pokaali voi lähteä johonkin toiseen talouteen ja miten en saa siitä sitten raivostua. Siis minäkö?


Yritin ottaa kuvaa siitä kiertopalkinnosta. Se ei onnistunutkaan, kun olin painanut kamerasta nauhoituksen päälle, siinä on sitten sellainenkin nappi. Pari kertaa kyllä päästin kiukkuisen hymh-tuhauksen ennen arvoituksen ratkeamista. Päätin sitten astua nykyaikaan ja laittaa salaa nauhoitetun kuvamateriaalin aiheesta miten kuvat päätyvät tänne blogiin. Tämähän on vissiin sellainen videopostaus. (Ehkä se lapsen pitämä saarna siitä ettei aina voi olla ykkönen oli aiheellinen kun yrittäessäni ottaa sitä kuvaa olin hoilotellut "Lassekin kaatui ja silti se voitti.")  Jos kuuntelette pätkän niin pitäkää kaiuttimet pienellä. Jopa oma sisko mietti hetken aikaa vastausta kysymykseen "Rakastaksää mua vielä jos laitan juutuubbiin pätkän missä vetäisen Jippikayjee?"

 Pyydän anteeksi kaikilta artisteilta, joiden tuotanto tässä häväistään.

Koska tuo jälkikasvu näitä kyseli niin laitan sitten teille lukijoille myös selvityksen:

Pieraisitko sä ?

Se alussa oleva narahdus tulee tuolista.

Mitä sä heiluttelet sitä koko ajan?

Siirtelen sitä jalustaa, ettei pöytätabletin reuna pilaa näkymää.

Kuullostat ihan *******
Ääni on identtinen siskoni kanssa, koska sormenjäljen aiheuttama kiukku tulee ulos syvimmällä rintaäänelläni.

Mikä ihmeen sika?

Tsiikaa voittajaa.

Joo mutsi, laita tää youtubeen. Joo, mähän autan sua siinä.

Ei se suostunut auttamaan, laitoin sen sitten ihan itse.

Kyllä sä pieraisit! 

Ne kaksi muuta on keittiön lattian narahdukset. Siis ihan aikuisten oikeasti on.