tiistai 25. syyskuuta 2012

Mitä jäljelle jää



Lainasin kirjastosta villajumpperin pilppuumis -kirjan (Kuinka villapaita paloitellaan?) ja sijoitin 1,50 e kirpparilla puseroon. Tuuppasin saaliini koneeseen 90 asteeseen pariksi tuntia ja siinä ajassa sen piti huopua. No ei huopunut; mutta ei se ollut villaakaan, mutta se oli ihanan värinen. Mää siinä sitten mitään valmistusaineita havannoinut. Siitä jäi jäljelle nöyhtää. nöyhtää ja ihan h*lvetisti nöyhtää ja pesulappu. Luultavasti juhlitaan jo juhannusta, kun meitsi vielä reuhtoo (ja raivoaa) teippirullaan viimeisiä maitokahvin värisiä palleroita. Siitä pesulapusta se ajatus sitten lähti.  Kyllä mää siis jotain siitä akryylimoskan keskeltä silppusin. Ritolat* kirpparilta 4e ja pesulappu entisestä jumpperista ja vähän vakiovarustetta pitsinauhaa. Se on sitten vaan tuossa kuvassa tuo pitsi töröllään, kun sitä ei voi tiukkaan ommella tai ei mahdu kinttu sisään. Se on niinku käytössä tosi ihku. Kassi kirpparilta 3 e, henkkamaukan pontso ja meitsin muodikas syyslook on valmis.  Heinäkuun Evita-lehti valistaa hottia juuri nyt olevan pehmeäpintaiset nahkalaukut, muhkeat neuletakit ja maanläheiset sävyt. Tarkistin muuten vielä, että se julkaisu oli tämänvuotinen. Vai onko heinäkuun jutut enää muotia? Mää postailen nyt vähän itselle vierailla vesillä.... Kapsäkin on edellinen haltija käyttänyt pehmeäksi, sävyt on maaläheisiä ja mä olen todellakin muhkea ja uhkea pontsossa. Mää näytän pervojen rakkauslapselta; isä oli K-kaupan plussapallo ja äiti oli puuteribeigen värinen pehmoeläin..





No, kyllä mää ensin harsin liian kirraavaksi sen pitsinauhan muhkealle ja uhkealle pohkeelleni. Sitten mää ratkoin sen vaivalla tuotetun tuunaukseni ja murisin itsekseni "Mää v*ttu niin varmasti lähetän tän äidille ommeltavaksi."

*Meillä kutsutaan näitä säärystimiä nimellä "Ritolat". Mää löysin nämä kirpputoripöytien kokoontumisajoista ja kun myyjä kertoi hinnan 4e mää tiesin, että ne on tooosi edukkaat. Mää tietysti olin peloissani, että se myyjä tulee katumapäälle ja otin äkkilähdön käpälämäkeen säärystimien kanssa. Eihän siinä muuten mitään, mutta siipan varallisuus ei riittänyt rahoittamaan saalista....  Kyllä mää ne kiltisti lunastamassa kävin. Hävetti.
Puoliso kyselee nyt sitten ennen kirppiskierroksia, että onko "kleptomaani vaimon persoona" paikalla, että tohtiiko lähteä mihinkään?

Siippani pyynnöstä lisään tähän postaukseen vielä, että mää maksoin sen jumpperin ja kassin. Että en ottanut Ritoloita niiden kanssa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti