maanantai 28. syyskuuta 2015

Kyllä sen munan sain tähänkin postaukseen ängettyä.




Sain ihanaiselta Outilta Outi's life - blogista kymmenen hyvää justiinsa nyt haasteen. Siellä on arvonta käynnissä, käykää osallistumassa, mutta tulkaa sitten takaisin. Masennun jos kukaan ei jätä kommenttia.


1.

 Tuttu lapsuuden riesa palasi ja polvimakkaroideni poimuista löytyy laajalle levittäytynyt taiveihottuma. Se on tarjonnut viihdykettä musteläiskätestinä. On mielenkiintoista miten parisuhteeni komeampi osapuoli näkee lepakon siinä missä meikäläinen näkee Jeesuksen ylösnousemuksen. No, ainoastaan toinen meistä on kasvanut uskovaisessa perheessä. Mutta siihen parhaaseen puoleen; tässä vanhakin nuortuu kun nahkani on iässä yläaste-ajat. Ollaan jännän äärellä milloin joku kutsuu mua pienten tissien takia laudaksi tai "Kirsi, laula yks virsi." 80-luvulla en pitänyt kummastakaan lausahduksesta, nyt ottaisin ilolla vastaan. Varsinkin tuon jälkimmäisen; kukaan joka on kuullut mun veisaavan ei ole pyytänyt kiekaisemaan toista biisiä.

Mielessäni on itänyt pieni epäilyksen siemen ihottuman alkuperästä, mutta eikö teistäkin ongelma varmasti johdu mun nuorekkuudesta eikä suinkaan mistään allergisesta reaktiosta suonikohjuvoiteeseen?



2.

Muutaman onnistumisen innoittamana olen alkanut kokkailla suolattomia ruokia. Pullaani ei edelleenkään erota sämpylästä, mutta olen tuottanut useamman kuivakakun jotka on tunnistanut, paino ensimmäisellä sanalla, kuivakakuksi. Uusi harrastus on näkynyt lisääntyneenä kulutuksena muna -leivinjauhe - sokeri hyllyillä. Olen huomannut sokereissa eroavaisuuksia ja  mietiskellyt vaikuttaako se kidekoko jotenkin munan vaahtoamiseen. Vai vaikuttaako siihen se kun huomaan vaihtelevassa ajassa vatkaimen haisevan oudolta ja lopetan vatkaamisen? Välillä on tullut liiskainen lätyskä ja välillä on tullut jotain mitä melkein puhtaalla omallatunnolla voin kutsua kääretortuksi. Tästä pitkästä jaarituksesta pääsen asiaan; Sokeripusseja on kulunut sen verran tiuhaan tahtiin, että nuukuuksissani ajattelin kallistua edullisimpaan 0,69 euroa hintaluokassa olevaan vaihtoehtoon. Rahansäästön lisäksi se mahdollistaa raaka-aineen syyttämisen jos pellillä lötköttää jotain mikä muistuttaa liisteröityä tapettivuotaa.

Positiivisuus: Jos oltaisiin siipan kanssa oltu ostoksilla Ässän sijasta supermarketissa olisi kantava ja kimakka ääneni tavoittanut useamman shoppailijan kun piheydestäni haltioituneena kajautin puolisolle "Mites on? Mennäänkö ronskisti kuusysiin?"



3.

Yhden hutilyönnin jälkeen onnistuin täydellisesti huoltajana jälkikasvuni ylioppilaskirjoituksissa. Ensimmäisellä yrityksellä olin omasta mielestäni varautunut aivan kaikkeen kolmella herätyksellä, tarkastussoitolla, kyydillä, varakyydillä ja taksin numerolla. Olin repinyt kumit paljaaksi ja olin vuollut kynistä tekstin pois mattopuukolla ja samalla viipaloinut pikku siivun kädestäni. Muksu palasi kotiin kuitenkin raivoissaan, koska olin tuupannut hänet matkaan englannin kuunteluun ilman henkkareita ja hänet oli maalarinteipattu sekä edestä että takaa.

 Pikku pilttini oli raivoissaan myös kun hänelle selvisi miksi hänelle on viime aikoina taajaan esitetty kysymys "Onko sulla ripulia?" Otin valmentajan roolin vakavasti ja tarjoilin erilaisia välipaloja ja pidin kirjaa vaikutuksista. Älkää pakatko kirjoituksiin wasabipähkinöitä.

 En laita postauksiin mitään lapsukaistani koskevaa lupaa kysymättä. Jälkikasvu kehoitti vääntämään tavoilleni uskollisesti tähän jonkun keski-ikäisten vitsin kumeista ja kyydeistä mutta nyt ei kyllä irtoa. Olen järkyttynyt mitä tuo meitin muksu luulee mun kirjoittelevan nettiin.



4.
Olin Farmvillessä viikon kyntäjä voitettuani kaikki lajit ja sain nimeni Hall of Fameen.Ou jee.




Muutaman kerran kuului "Kehu mua!" jätettyäni sentään taakseni useamman sata ohitse pyrkiää. Yleensäainaniinjärkeväpuoliso lapsellisuuksissaan päätti jäädyttää pelipaitani kattoon kuten mestareille tehdään.





Kosto seurasi kun hämärässä roikkuva loimi sai mut herättämään siipan ja unenpöppörössä inttämään sen olevan Sami Saari juuriselleri kädessään. Etten näe taas painajaisia seuraavan kerran silmät ummistaessani niin vaikka joskus harvakseltaan mun näppäimistöltä saattaa irrota joku tulkinnanvarainen teksti ei tämä juuriselleri sitten ollut mikään aromikas kiertoilmaisu. Hyi hyi hyi.



5.

Syksy on jo pitkällä ja voi korkata pipokauden avatuksi eikä tukkaa tarvitse jatkuvasti pestä. Eikä siihen tukkaan tarvitse kiireellä läntätä kuivashampoon puuttuessa talkkia ja liikaa tupsuteltua syyttää asiattomasti viatonta lastani miten olen harmaantunut yhdessä yössä hänen ajokorttinsa takia.



6.

Kaurapuuron värisinä päivinä kärsin somekateudesta. Kaikki muut ja minä en vaan mitään koskaan. Tietää, että jollekkin fasebuukkiseinä on ainoa paikka missä elämä on ah niin sileää, onnellista ja silkoista ja silti vituttaa. Kun haarukoi suuhunsa mikrossa lämmitettyä punalappuisesta jauhelihasta väsättyä eilistä makaroonilaatikkoa ja samalla katselee kauden aineksista lautaselle sommiteltua vuohenjuusto-punajuurisalaattia silitetyllä pellavaliinalla vieressään kiillotetut perintöhopeat tulee välillä nuhruinen olo. Voihan se nuhruisuus tietysti kyllä johtua tavastani pyyhkiä naamani käyttäen puseron hihaa lautasliinana.


Syksyisin kateuteni saa aktivoitumaan villasukat. Käytän niitä vuoden ympäri viimeistään peiton alle mennessä enkä saa olen niinkuin muutkin - kokemusta "Villasukat, kynttilät ja punkku." - päivityksellä. Ratkaisu ongelmaan on löytynyt; kahdet sukat päällekkäin ja kyllä lämpiää. Kynttilöitä löytyy ja vielä kun unohtaisin minkälaiset perseet vedin olalle anopin ja kyykkyviinin kanssa vuosikymmen takaperin voin päättää tipattomani ja saan listaani vielä vinetonkin.



7.

Joku sai isot taalat paahtoleipään ilmaantuneesta Marian kuvasta. Sivunnäyttöihini ilmaantui puolikas Batmanin-logo enkä ole vielä menettänyt toivoani rahakkaista tarjouksista.





8.

Yhdistän tähän positiivisuuteen aiemmin mainitut anopin ja leipomisen. Anoppi pitää pakastimeni puolukassa ja kiitokseksi vein marjoja takaisin puolukkaleivässä. Siitä oli tykätty ja ohjetta kyseltiin. Onneksi olin käyttänyt tuliaisen suhteen termiä; paistoin. Resepti oli jauhohyllyltä napata valmissekoitus, heitellä sinne marjoja ja paistaa.

Tasapuolisuuden nimissä mainitaan nyt sitten omakin äiti toiseen kertaan. Muksuna ihmettelin miksi sanotaan pyörii kuin puolukka elimessä ja mutsini vastasi koska mansikka ei mahdu pimpissä pyörimään. Joku sitä saattoi miettiä jo postauksen alussa, mutta vastaus on kyllä. Vanhempani ovat helluntailaisia.



9.

Jokin aikaa sitten löysin rähjääntyneen post-it lapun, jossa oli lueteltu artisteja. Pitkällisen pohdinnan tuloksena tajusin sen olevan kauhulista Vain elämää - ohjelmaan. Pelkään aikuisten oikeasti ihmisellä täytettyjä maskotteja, joten Ti-Ti Nalle ja mikä tahansa biisi saa kylmän hien nousemaan otsalle. Tärkeintä on kuitenkin ettei Taukki Tauski ainakaan tällä kaudella esitä "Vielä on kesää jäljellä."



10.

 Kuvitelkaa tilanne missä rallienglantia suoltava keski-ikäinen tanttero kohtaa eksyneen, joka kysyy osaako tanttero puhua englantia? Tanttero näyttää peukalolla ja etusormella viiden sentin mittaa, että sen verran. Hukassa olija kyselee tietä Puilloon ja eihän siinä nyt muuta tule mieleen kuin kavereiden keppostelu. Tanttero huudahtaa "Aaa-a, pillu! Juu have stuuuppid friends!" Toinen siinä vähän ihmettelee, joten täytyyhän se sitten paljastaa, että se on "Finnish word for pussycat." Toinen ihmettelee entistä enemmän joten täytyyhän sitä viittilöidä ympyrää oman rämemajavan edessä ja korotetulla äänellä kertoa mitä pussyä sun tyhmät kamut on laittaneet kyselemään.

 Tanttero kertoo tapahtuneesta useammalle henkilölle ja jokainen testiin osallistunut tietää mihin suuntaan karvakolmion sijasta olisi pitänyt osoitella. Viimeiseksi positiivisuudeksi laskettakoon etten ole hetkeen joutunut kohtaamaan ketään, joka ei tiedä reittiä Puuiloon.