sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Nosta koipea, sieltä pilkistää reikä soikea.





Taas se piti tehdä; pakkasin joulukrääsien mukana elämänhaluni samaan jemmaan. Olen makoillut peitoista tehdyssä poterossani ja laiskuuttani päädyin tekemään postauksen kurkkaamalla fasebuukista onko tässä mitään edellisen postauksen jälkeen tapahtunut:



Vuoden loppu

Oli kuulemma hätävarjelun liioittelua antaa juhlimaan lähtevälle lapsukaiselle perustelluin syin epäiltyjen lista kavereista joiden luonne on liian riehakas mun makuuni yhdistettynä raketteihin ja joiden seurassa ei aattona ole suotavaa olla. Muksu vastasi miten voin perustella syytökset argumentilla "Kaveri X oli leikkimässä samalla piha-alueella kun sää sait eskarissa mustan silmän." En sitten voinutkaan, koska jälkikasvu oli sen verran raivoissaan etten uskaltanut kysäistä mitä argumentti tarkoittaa ja googlettelin sen jälkikäteen. Nyt osaisin sanoa kaverin X selvästi vetävän puoleensa silmiin kohdistuvia onnettomuuksia.



Tammikuu

 Sulla on äiti samanlaiset viikset kuin mulla, tuollaiset kitukasvuiset. Tämän asian justiinsa halusinkin kuulla. Mutta positiivisuuden kautta; onhan se hienoa omistaa yksi ruumiinosa, joka ei ole karvainen.




 Helmikuu

Ei ollut mun päiväni; Matkailtiin Riihimäkeen, koska -50% laput. Siellä oli avattu uusi leipomonmyymälä ja olin ilman silmälaseja. Mun viides aistini haistaa sokkonakin alennukset ja puoliso oli auton ratissa. Joten kakkupuffetti oli kakkopuffetti. Ei taida olla tuon puolisonkaan päivä; Olin todella pettynyt ja loukkaantunut jäätävästä pilasta, pillahdin poruun ja miesparka sai taluttaa ulisevan vaimonsa ulos ovesta.

Mentiin HongKongiin ja eksyin siipasta. Olin jo valmiiksi järkyttynyt kakkukeppostelusta, joten peloissani päästin itkun. On tämä vaan vaikeaa olla täysin kuulevan vaimo; Jos mies ei kohta lakkaa väittämästä paikallistaneensa mut nyyhkytysäänen perusteella hyllyjen välistä tarrautuneena kaksin käsin turvalliseksi kokemaani asiaan, jättikokoiseen karamellipussiin, tästä ei todellakaan tule puolison päivä. Jos vähän niiskutin ulos ovesta mennessä niin olin jo ehtinyt kiintyä siihen xxl-kokoiseen mässypussiin, jonka jätin sinne hyllyjen väliin odottamaan kaupan sulkeutumista ja ypöyksin pimeään jäämistä.

Mentiin Buffaan ja hotkaistuani siivun numero neljä todella hyvää pitsaa huomasin sen olevan poro-herkkusieni-koskenlaskija. Ensi jouluna on sitten syytäkin pelätä pukkia, koska olen syönyt Petteri Punakuonon. Liika joulupukin miettiminen ja yleensäainaniinjärkevänpuolison todella asiaton vitsi hyräillä Oli poro nimeltään sai mut tiristämään muutaman kyyneleen viidennen pitsasiivun päälle. Se oli nimeltään, menneessä aikamuodossa, koska söin Petterin.

 Parkkipaikalla jäin melkein auton eturenkaan alle, joku toinenkin taisi olla liikenteessä ilman silmälaseja. Päivän aikana kerääntynyt stressi purkautui ulos parhaaseen ostoaikaan täpötäydella Prisman parkkiksella ja julistin mielipiteeni "Vittuun kaikki Riihimäkeläiset!"

Otan nyt kalenterin ja lasken onko mulla PMS? Tai hullun lehmän tauti siitä porosta. Toisaalta PMS on hullun lehmän tauti.




 Kyllä on nopeaa toimintaa. Aamulla hamstrasin....





... ja iltapäivällä se oli jo paikallislehdessä. 0,20 euron hintalappu sai mut painamaan pauselle päästäni epäilevät ajatukset kuiskuttelemasta  "Kuka meillä syö kyllästymättä muovikassillisen Gotleria?"




Ja lisää syömisiä; Toinen kysyy onko tämä tofupihvi ja toinen kieltäytyy syömästä kalapihviä.


Se oli proteiinipannukakku.



Joko liikkeessä oli tuore myyjä tai sitten ihmiset ei yleensä mene pesukoneostoksille kaakelinäyte käsilaukussaan. Toiset valkoiset näyttävät kellastuneelta toisen valkoisen vieressä enkä halua aina posliinille istahtaessani harmitella väärää sävyä. Tai ehkä ihmiset menevät kaakelit mukanaan ostoksille, mutta jättävät kimakalla ja kuuluvalla äänellään "kuiskaamasta" puolisollensa miten eivät halua toimittaa kakkosen uutislähetystä nikotiinin värisen koneen vieressä.

Nyt on ollut somessa paljon tämä pökäleuutinen. Tuohon kun reissuni suhteuttaa ei käsilaukussa kaakeli ja pökäleestä puhuminen kovinkaan omituista ole.



Oli taas sellainen päivä kun oltiin miehen kanssa huolissaan muksun alkoholinkäytöstä. Väsynyt matkaaja palasi abiristeilyltä eikä se tuonut maihin itselleen yhtäkään prosenttituotetta. Matka oli mennyt muuten hyvin, mutta tolkuttoman monen veesanan ja ohitseni lentävän syljen joukosta ymmärsin ettei se ollut tarvinnut salaa takin rintataskuun pakkaamiani puhtaita kalsareita eikä ripulitabletteja. Omista sinkkuajoista on kulunut aikaa enkä enää muista oliko mun Ei kiitos, seuraava - listallani tilanne, jossa treffikumppanin taskusta tipahtaa löysän kakan estäviä lääkkeitä joten en uskalla arvioida oliko muksun kosto vähän ylimitoitettu; Hän ei ostanut kotiin myöskään yhtäkään karamellia. Joskus tulee hetkiä kun on pakko katsoa peiliin ja kysyä itseltään miten meni noin omasta mielestä kasvatustyö? Ei yhtäkään karamellia.




Henkilön Kirsi Repo kuva.

Puoliso sentään toi kukkia; taisi olla mielessä maksakastike.




Tuolla postauksen alussa jo mainitsin jokavuotisen traditioni pudota joulun jälkeen syvään kuoppaan turvalleni ja olen havahtunut tähän liittyvään oireeseen. Kuvittelen elämän kirkastuvan kunhan vaan ___________  ja tuohon tyhjään tilaan voi kirjoittaa vaihtelevasti mitä milloinkin;  korttitehtailun, leipomisen tai jonkun ostosteeveestä tilatun siivoamiseen käytettävän hilavitkuttimen. Meiltä löytyy kotosalta varastosta banaanilaatikoita, joiden kylkiin voisin raapustella masennus kevät 2015 ja masennus kevät 2014.  Pölyyntymässä lojuu kerran käytetty Big Shot stanssauslaite ja halvimmilla mahdollisilla postikuluilla Kiinasta tilattuja lerppuja silikonivuokia, jotka saapui maailman merillä seilattuaan postilaatikkoon siinä vaiheessa kun olin jo päässyt jaloilleni. 



Kun joku paskiainen vetäisee mustan muovikassin päähäni vuoden vaihtumisen jälkeen pudottelen yksi kerrallaan turhia toimintoja pois, jotta toimintakykyä riittää elintärkeisiin ongelmiin kuten hengittämiseen tai tähtäämisen hetkeen, jolloin teen tyllalla täydellisen ruusun muffinsin päälle. Tänä vuotena tyhjään tilaan voi kirjoittaa avasin nutturani ja kampasin tukkani.


Ihan kompuroimatta en tukka hyvin kaikki hyvin - maaliin juossut ja jouduin rikkomaan kohta kolme vuosikymmentä kestäneen kampaajan välttelyn ja nöyrtymään pyytämään apua saadakseni kihartimen irti ilman saksia. Saattoi olla paha karma; kiharrin tuli pesukoneen kylkiäisenä kun olin yllyttänyt miestäni kinuamaan sen ilmaiseksi myyjältä joka joutui kuuntelemaan puhetta mun täysistunnoistani. Koska sydämessäni sykkii suuri rakkaus kylkiäisiä kohtaan yritän painaa pauselle päästäni ajatukset jotka kuiskuttelee mahdollisuutta ostoksilla ollessa saada jotain ilmaiseksi myyjän halutessa mut mahdollisimman nopeaan ulos ovesta jos kailottelen kakalla käymisestä.


Takaisin hiuksiin; Olen nyt oppinut ettei kannata ensin tupeerata eikä päästellä pulloa asteikolla viisi olevaa hiuslakkaa päähänsä ennen kiharrinta. Mikäli nuo ohjeet kuitenkin ohittaa ei ainakaan kannata veekäyrän kilahtaessa tappiin heilutella raivoissaan mitään sähkölaitetta lakattuun ja tupeerattuun ampiaisenpesän muotoiseen kivikovaan karvakypärään samalla hokien "No mene sinne sitten, mene, mene, mene, mene ja ole saatana siellä!"


Jos kaupungilla tulee vastaan keski-ikäinen tanttero, jolta pipon alta pilkistää pätkä johtoa sekä töpseli nykäise hihasta. Luultavasti vastaan ensin Ei! kysymykseen olenko Kiki's Home, mutta seuraavalla hengenvedolla toteaisin valehdelleeni justiinsa. Paniikkiin joutuessani meikäläisellä on tapana vastata ei joka asiaan, mutta musta olisi hauska joskus törmätä lukijaan. Lisätunnisteena voit käyttää palojälkeä takissa oikean käden puolella. Puolison työkaveri toi lomareissultaan tupakkatuliaisen jossa oli marjan makua. (Toisten äidit ne onnistuu kasvatuksessaan.)  Keski iän kriisi Äkkisiltään keksi yhtäkään järkevää selitystä mikä hepuli muhun iski, mutta halusin vetää siitä rehvakkaasti poskarin. Ulko-ovi rapsahti ja ajatus muksusta yllättämässä mut kessuttelemassa sai meikäläisen fiksusti kätkemään se sätkä palavana taskuun.





Henkilön Kirsi Repo kuva.


Ajatelkaa, kävin Glitterissä ostoksilla. Kun en ole masentunut todennäköisin syy mennä Glitterin kulmille notkumaan olisi unelmoida kohtaamisesta, jossa on Niko Saarinen ja minä. Menisin paniikissa idolini viereen kännykkäkameran kanssa ja sanoisin Ei!


Koska olen tyttöillyt fasebuukkiseinälleni ilmaantui outo kysymys:
 90-luvulla piti valokynän suti pestä. Pitääkö niin tehdä vieläkin? Tämäkin on kyllä pohdituttanut: Naistenlehdissä varoitellaan liiallisen nyppimisen aiheutuvan kulmakarvojen tuhoksi niin kahden vuosikymmenen jälkeen tiedustelisin miten pitkään pitää vielä odottaa Brežnevien katomista?


Koska olen tyttöillyt katselin juutuubista opetusvideon ja vetäisin smokey eyssit. Oli toisen oudon kysymyksen vuoro; Muksu tiedusteli olenko saanut selkäkipujani varten reseptin johonkin uuteen kolmiolääkkeeseen?


Tupeeraamisen oikean ajoituksen lisäksi olen oppinut tämänkin; Jos se haisee eikä se ole anopin joulupaketista löytynyt hajuvesiyllätys älä käytä. Uhkana on silmätulehdus, huuliherppes tai jotain minkä Tohtori Google diagnosisoi säärihaavaksi. Jos se on armeijaikäisen jälkikasvun ristiäisiin hankittu valokynä kurkkaa kaiken paljastavassa kirkkaassa keväturingossa ensin auton peiliin ja astu sitten vasta autosta ihmisten ilmoille. Saattaapi näyttää siltä kuin naamalla olisi kokkareinen hiivatulehdus.


Täytyy oikein mainita oppineeni myös lämpösuojan olevan jotain muutakin kuin jos kokatessaan heittää janssoninkiusauksen päälle folion vuuan päälle ettei päällimmäiset perunat mene koppuraksi. Ja suolasuihke voi olla muutakin kuin halpaan joulukinkkuun ruiskutettu painon lisääjä.



Alkoi se pitkällisten treenien jälkeen viimein sujua; ajassa 4.40 eikä mikään tarttunut kiinni hiuksiin. Olen silti edelleen masentunut ja yritän muistaa sen ensi keväänä kun alan hassamaan rahaa tilpehööreihin jotka lopulta päätyy loppusijoitukseen hiiren papanoiden kanssa kellariin.



Meillä on keittiön hyllyssä rautalangasta tehdyt tosi kevyet tuikkukupit. Tuohon vaivalla väkerrettyyn pöheikköön tarttuu kihartimen lisäksi sellainenkin helposti.



 Punnituspäivä terveyskeskuksessa; helmikuusta pudotusta 3,5 kiloa. Hoitajan mielestä suustani pääsi loppuun asti sisäistettyjä fiksuja ajatuksia ja sain kutsun tulla puhumaan painonhallintaryhmään. Koska olen huumorintajuton ja mun on aika ajoin mahdottoman vaikea ymmärtää vitsiä vastasin varmuudeksi Ei.





Löysin hyasintteja ja ilostuin kovasti. Ratkoin visaista kysymystä; Sopiiko ne paremmin naapurin sommittelemaan Olviin vai Karjalaan?




Olin tehnyt toisenkin löydön ja tilasin netistä jarrua pullossa. Olen sitä pursotellut liukkaisiin sukkiin ettei tarvitse pelätä takaraivon ja laminaatin kohtaamista. Taas terveyskeskuspäivä ja fysioterapia. Valittelin kaikessa rauhassa onnellisena sydämeni kyllyydestä mikä liike nippasee mihinkin kohtaan, alkaako liike pissattaa vai vielä pahempaa, kun fysioterapeutti tarttui kunnolla jalkaani ja tajusin niissä olevan oman designin liukuesteet. Juu, kyllä, tunnustan. Olen 43-vuotias ja mun täytyisi ehkä unohtaa hyasintit ja alkaa ostamaan aikuisten värityskirjoja saadakseni virikkeitä. Koska tuo se sitten tuli ensimmäisenä mieleen. On se vaan sen verran sopivaisesti sukan täyttävä muoto.




29 kommenttia:

  1. Teilläkö on naapurin kanssa portaat puoliksi?
    On iloinen asia, että olet saanut sen mustan pussin pois päästä. Oletko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhtaudun tuohon pussiin vähän juhannukseksi viimeistään asenteella. Onneksi on niin rohjo selkä, että välillä on pakko nousta :D Juu, me asutaan vanhassa talossa mikä on aikoinaan ollut yhdelle perheelle ja sitten jaettu pienempiin asuntoihin. Meillä on yhteiset portaat ja yhteinen postimerkin kokoinen kylmäeteinen.

      Poista
  2. Mää haluan jarrua kans, mistä sitä saa?

    Ja ihan varmasti tekisin samanlaiset mun jälkapohjiin. Mä käytän töissä sellasia tossuja kun vihaan kengillä kävelyä sisällä, ja kun mun askellus on aika rempseä, on liukuestetossut ainoa mahdollinen valinta. Ostin aikanaan kaikkian mahdollisia värejä niitä Sokokselta mutta nykyään ei enää kuulu valikoimiin (eikö aikuiset muka tartte jarrutossuja, kysyn vaan!) ja mä oon ihan pulassa.

    Mun kollegat muuten vihaa niitä tossuja: on kuulemma kamalaa kun pomo pääsee selän taakse täysin äänettömästi ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lankava.fi ja jarrun virallinen nimi on sock stop. Maksaa 7 euroa se pullo mutta siitä riittää tosi moneen sukkaan. Valkoinen sieltä oli tilatessa loppu, mutta sää tykkäät väreistä niin ei se olisi sun koriin tainnut muutenkaan mennä :D Ajattelin sen irtoavan villasukista ekassa pesussa, mutta hyvin on pysynyt.

      Olet sää aika raaka pomo kun säikyttelet toisia jarrutossuilla :D

      Poista
  3. Hehheh... välillä mä olin ihan pihalla, ku luin tätä postausta (pakko kehdata myöntää)! Mutta tuo loppu oli kyllä parasta :D
    - Oikein mukavaa alkavaa viikkoa Kiki <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonn-ni, mun oikolukijalla taisi olla kiire katsomaan formuloita :D Täytyy sanoa miehelle, että ei tästä saanut mitään selvää :D Hirmuisen hyvää viikkoa myös sinne <3

      Poista
  4. Sä olet kyllä todella huolehtiva äiti. Harva äiti muistaa abi-risteilylle laittaa lapselleen mukaan ripulilääkettä. Poika ei nyt kyllä osaa yhtään arvostaa tätä elettä. Odotas vaan kun se joku päivä lähtee laivalle tai ulkomaille ja sä et ole sille pakkaamassa, eiköhän vaan karman laki iske samaan aikaan kuin ripuli.
    Mä annan sulle vinkin. Helsingissä Forumin Glitterissä on Niko töissä. Tuut sitä stalkkaamaan niin nähdään samalla :D
    Oot ihan huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin pessimisti, että mietin kaikki uhkakuvat valmiiksi :D Kyllähän se nyt olisi ollut pahinta olla abiristeilyllä tullijonossa löysät housuissa :D Karma saa iskeä kun ei tuonut äidilleen karamellia :D

      Ihana sinä <3 Sää tulisit mun mukaan <3 Tuo mun oletettu käytös ei sitten ollut huumoria :D

      Poista
  5. Oi että on ollutkin ikävä näitä siun jutusteluja, ja jälleen kerran nauraa käkätän ja mies ihmettelee että mikä mikä mikä :)
    Oikein mukavaa kevään jatkoa siulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on tullut tipoittain viime aikoina, en ymmärrä miten joskus näitä postauksia tuli kolmen päivän välein :D Oikein hyvää kevättä myös sinulle :)

      Poista
  6. Hei Kiki, mukava nähdä (miten niin nähdä?) sut joulunjälkeisissä tunnelmissa! Huomasitko muuten että pääsiäinenkin vilahti samantien ohi:) Mahtava asia, päästiin molemmista ja tunnustaudun joulunjälkeismasentujaksi ja kohtalotoveriksesi. Valoisaa kevättä, nakkaa peitot hiiteen ja nuku puoli viiteen, se helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin pääsiäisen vilahtamisen, mun sieluun koskee nyt katsella -50% lapulla suklamunaröykkiöitä mitkä on pakko jättää kauppaan tai vetäisen ensi kuun punnituksessa plussa tuloksen :D

      Sama kakkiainen käy siis vetäisemässä sullekkin mustan pussin päähän joulun jälkeen. Mutta eikohän tämä juhannukseksi toivottavasti helpota :D Valoisaa kevättä myös sinulle <3

      Poista
  7. Miun piti pitää välillä taukoa, etten herätä poikia tällä hirnunnan ja siitä seuraavan lenssu yskän sekoituksella :D Vedet silmissä, kiitos;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja anteeksi jos yskitin sua :D

      Poista
  8. Hei <3 Karjalaan. Se on sentään tumma ja tyylikäs.
    Nukkumattomuuden vuoksi tartuin minäkin valokynään ensimmäistä kertaa elämässäni.
    Myöhemmin ymmärsin, että se voi väärin käytettynä jopa pahentaa tilannetta.
    En halua nähdä valokynää enkä sen päivän valokuvia ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis Karjala :D Mun ei pitäisi kyllä valittaa kun on noiden tölkkien tilalla nähty naapurikin :D Hän ei ole tumma eikä tyylikäs :D

      Juu, allekirjoitan tuon täysin, valokynä voi todellakin pahentaa tilannetta :D

      Sää tulit takaisin, olen sua aina useasti ajatellut <3

      Poista
  9. Ei voi päivä alkaa huonosti, kun lukee näitä sun juttuja<3 ei aina tiedä itkeä vai nauraa :D<3 kiitos Kiki taas aamun pelastuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää itse helposti päästän porun mutta nauran jälkeenpäin :D Kävin sun puolella jättämässä viestiä, kiitos haasteesta <3 mutta laitan vielä tähänkin niin jos huomaat jommassakummassa. Laitan tulemaan peittojeni alta :D Saan hyvän syyn avautua mitkä blogistaaniset asiat on niitä mitkä on mietityttänyt.

      Poista
  10. Voi Kiki! Mullakin iski se masennus, oli vaan muutaman kuukauden pidempi. Nyt olen palannut ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa! Kiitos tästä piristävästä postauksesta. Voisit toki alussa varoittaa että onhan viimeisillään raskaana olevilla mammoilla tenat housuissa, meinasi tulla housujen vaihto :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää olet tullut takaisin blogistaaniaan :) Olen sua aina välillä ajatellut äityleitä lukiessa kun mulla on sellainen muistikuva, että olet syyllinen mun addiktioon :D Olen sun vinkistä sinne löytänyt :D Ja miten ihania vauvauutisia, hirmuisesti onnea <3

      Poista
    2. Jep, kuoppasin vanhan blogin ja alotin puhtaalta pöydältä :) Muistelen joo että kerroit aikanaan liittyneesi mun mainoksen ansiosta tuohon pahamaineiseen mammaryhmään. Äitylit on munkin huvini näin kotona maatessa, on siellä vaan niin hauskoja ja päättömiä juttuja aina vaan :D

      Poista
  11. toivottavasti kaikki on hyvin. En vaan ole kuullut sinusta piiiitkään aikaan

    VastaaPoista
  12. Vastaukset
    1. Täytyisi tulla kyllä vuodattamaan järkytystä kun lapsi pukeutuu nykyään kurkkusalaatin väreihin. Siis on armeijassa :D

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Ihanaa kun kaivataan, kiitos <3 Yritän pikapuoliin aikaiseksi saada muutakin kuin nakutella koneella farmvilleä.

      Poista
  14. Kiki, tulethan taas pian kirjoittelemaan. Olen lukenut blogisi pian etu ja takaperin kolmesti 😊 Olet huippu!

    VastaaPoista