perjantai 31. elokuuta 2012

Määkin teidän blogeja


                                                                                            Säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka antoi sinulle hienon tunnustuksen
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempi blogille ja kerro heille siitä kommenteilla
3. Kopioi post in-lapun kuva ja liitä se blogiisi
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post in-lapulla ja toivo että  lempiblogisi jakaa sen eteenpäin.

                                                                                 Tässä linkit ideoihin ja idoleihin:

                                                                                          hyvaajakaunista
                                                                                              rynttyliisa
                                                                                               romulyyli                                                                               
                                                                                 totuus ihanasta rantatytöstä                                   
                                                                                           mutkumiehaluun
                                       
Sain tunnustuksen mutkumiehaluun blogin Heiriltä, kiitos ihan kauhiasti! Mää olen niin ylpee että jos sadekuuro kävelylenkillä yllättää niin sisään sataa sieraimesta. (Pirautin siipalle työpaikalle ja kysyin voiko tästä tehdä tietsikan taustakuvan?) Aprikoin ankarasti että huomioinko tarpeeni lähettää tunnustus takaisin tulosuuntaan vai antaako lappusen jatkaa matkaa? Pitkällisen hautomisen aikaansaannoksena peruutan tunnustuksen takaisin tulosuuntaan. (Ei näitä voi olla liikaa.... ) Ja tässä sitten ne kommentit:


Romulyyli:  Blogi, jossa Riitta Sinikka tekee tärkeää työtä päästämällä kaikki säätyyn ja syntyyn katsomatta etusivulleen blogiluetteloonsa. Blogi, joka on opettanut kutomaan kaulahuivia ja saanut tarttumaan puikkoihin kutoakseni sen kaulahuivin. Blogi, jonka värikkäitä kuvia tekisi mieli nuolaista.

Mutkumiehaluun: Blogi, jossa on niin paljon iloa, valoa ja energiaa että hidasta hämäläistä hengästyttää. Blogi, joka on opettanut tekemään karppitoffeeta ja saippuaa. Blogi, jonka päivityksiä aina todella odotan.
Blogi, joka kannustaa kokeilemaan ja tuunaamaan. Blogi, jonka nougatjäätelön väristä saippuaa tekisi mieli nuolaista. Blogi, jonka lastenhuoneessa olisin halunnut viettää lapsuuteni. Blogi, josta olen saanut monta rohkaisevaa kommenttia. Kiitos.

Hyvaaja kaunista: Tähän blogiin törmätessäni sain ensimmäisen kerran oivalluksen että blogistaniassa voi olla oma persoonansa. Sieltä se ajatus sitten lähti; tulin siivouskaapista ulos ja lakkasin postaamasta kuvitelluille tutuille diipa-daapa-kyllä-on-kokoajan-ihkua-postauksia.  Blogi, jossa on käyn postausten lisäksi stalkkaamassa  blogiluetteloa.

Rynttyliisa: Blogi, joka on opettanut minulle, että on muitakin värejä kuin valkoinen.  Blogi, joka on opettanut laittamaan karjalanpaistiin lanttukuutioita. Blogi, josta on peräisin postaus joka naurattaa ihan hirveesti: Kun valkoisella kaiteella on valkoinen kukkalaatikko niin ne näyttävät siltä kuin ne olisivat menossa naimisiin. Jonain päivänä mä vielä livautan suustani vahingossa kirpparin kassalla krääsävuoreni takaa että "Nää on menossa naimisiin"   Blogi, jonka "kuva-arvoituksia" ollaan ratkottu koko perheen voimin. (Kiki: tiikerikakku, Kikin siippa: räsynukke, V-V:  lemmikkikäärme.)  Blogi, josta olen saanut monta rohkaisevaa kommenttia. Kiitos.

Totuus ihanasta rantatytöstä:  Blogi, josta löydän omia kipupisteitäni. Blogi, jossa kirjoittaja avaa itsensä auki. Suora lainaus "Hän on ajatellut lähteä mutta päättänyt jäädä."

tiistai 28. elokuuta 2012

Kaasua koululla


 Hämeen Sanomissa herätti tänään kiinnostuksen poikkeuksellisesti joku muukin kuin Cittarin "osta tänään"- ehdotukset.  Olen otaksunut lukeutuvani siihen kansakunnan osaan, joka ei ole kultturellia, mutta jos siihen sisältyy tätä meitsi on mukana. Täytyy kyllä kerskailla, että olen ollut kimpassa ryhmässä jolla oli taidenäyttely.  Tuhersin teoksen "Päätä särkee" ja se on meillä vieläkin kellarin perukoilla. (Päänuppia kivistää edelleen kun ajattelen sen olleen näytillä.).

Laitoin Muodin huipulle-ohjelmasta korvan taakse opin että vastaanottaja tarvitsee hengähdystauon voimallisten ärsykkeiden jälkeen. Pähkäilin, että sen edellisen vihapostauksen jälkeen täytyy laittaa "Diipa daapa- lässypäivitys" mutta valmistelen sellaisen sitten seuraavaksi. Tämä oli liian herkullinen uutinen sivuutettavaksi, enkä pystynyt sivuuttamaan sitä aiempaakaan postausta. Se oli kuin                                                           antibioottiripuli;  mä en vaan pystynyt pidättelemään sitä....      

Lupaan että en naputtele tulevalla postauskerralla tekstiä  peräpukamista, paska naapureista, tuhnuista, rupsuista tai mistään                                         persvakoon liittyvästä vaikka sormia syyhyttää jo ahteriaihe jota en pysty kauaa suitsimaan....

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Ensiesittelyssä ylipainoinen lapsi.


Kuulun fasebuukissa yksinäisten äitien ryhmään ja siellä virtasi keskustelu vuolaana lihavista lapsista. Käsitin kysymyksen "Mitä ihmettä ajattelee ylipainoisen lapsen vanhemmat", kysymykseksi mitä ajattelee ylipainoisen lapsen vanhemmat? Menin siihen sitten vastaamaan ja sain hullunlehmätautisen korppikotkalauman niskaani. Täytyykö tämä nyt muuttaa K-18 blogiksi, kun tälläisia kauheuksia päästelen maailmalle. Kyllä lihava lapsi, luitte aivan oikein. Olen hirveän pahoillani, että kaikki viininpunaisella on suoraan netistä:


Hiekkalaatikkomafian ammattiyhdistyksen lehden toimituksesta, päivää. Soittelen sinulle koska saatiin juttuvinkki että teiltä kotoa löytyy sellainen ylipainoinen lapsi. Saataisiinko tulla tekemään haastattelu?
Kyllä, olen ylipainoisen lapsen äiti ja sanoisin heti alkuun että jos et halua tietää että mitä ajattelen niin älä sitten kysy niin tiedän olla vastaamatta. Minä olen kuvassa poseeraavan lapsen äiti. Äiti, jolle lapsi on jokaisena oppivelvollisuuden vuotenaan tuonut terveydenhoitajalta tiedoksiannon, että 10 kiloa olisi saatava pois.

Miten suhtaudut asiaan?
Olen sitä mieltä että on valitettavaa että ne lippuset toimitetaan kotiväelle kerran kokoon taitettuna sillä seuraamuksella, että lukutaidon saavuttanut lapsi voi sitten taidosta riippuen joko lukea tai tavata omat painotavoitteensa. Olisin ollut valmis uhraamaan omia pennosiani ja lahjoittamaan ilmeisesti määrärahojen puutteesta kärsivälle koululle kirjekuoria, mutta parisuhteeni rauhallisempi osapuoli torpeedoi hyväntekeväisyysprojektini.

Pidettäisiinkö keskustelu asiallisena ja kunnioitettaisiin toisiamme?
Jos mä kietaisen paskaa somaan karkkikääreeseen ja köytän sen silkkisolmukkeella niin edelleen sisusta on paskaa. Jos sieltä korulauseisiin verhoiltujen mielipiteiden takaa aistii, että kakkinameja on tullut väsättyä on meitsin ilmansuunnasta arvonantoa tarpeetonta varrota.

Oletko kuullut herkkupäivästä?
Kyllä, olen kuullut ja tutustunutkin V-V:n toveriin jolla seuraava kotona tapahtuva namutuokio taitaa olla vuonna 2018.  Tämä kyseinen lapsonen meille tullessaan on valmis syömään mitä tahansa missä on sokeria, makeutusainetta, fruktoosia tai siirappia. Se tuntuu kauhean pahalta. Voisitko siellä lehdessä mainita että yritän sanoa että kun tenavansa päästää helmoistaan maailmalle on enää mahdotonta kontrolloida jokaista suupalaa.  

Miltä tuntuu kun lapsesi syö, pelaa ja makaa?
Syö: Jos laittamani ape kelpaa laitan sitä uudelleen ja jos ei kelpaa, se tuntuu sellaiselta että ei kannata toistamiseen tätä sörsseliä kokkailla.

Pelaa:  Pesisharjoitukset on viidesti viikossa, pelejä harvemmin. Jos V-V voittaa sakkinsa kanssa ottelunsa tuntuu siltä että olen ylpeä äiti. Kun V-V teki samassa pelissä kolme kunnaria olin  h*lvetin ylpeä äiti. Jos V-V tiiminsä kera häviää olen ylpeä äiti, joka tuumii tässä kohtaa kasvatusta onnistuneensa, koska kotiin palaa lapsi joka ajattelee, että nyt hävittiin ja ensi kerralla ehkä voitetaan tai sitten ehkä ei. Että whatewer.

Makaa: Vetoaisin tässä kohtaa Mannerheimin lastensuojeluliiton suosituksiin siitä että pikku pilttien olisi hyvä tuutia. Minä ryökäle olen sen sitten antanut maata; nukkuuko rouva toimittajan lapsi kontallaan tai istuallaan, kysyn ihan uteliaisuuttani?

Me täällä toimituksessa liputetaan terveen, onnellisen ja turvallisen lapsuuden puolesta.
Meillä oli viime lumien aikaan flunssaa koko poppoolla. Jos me oltaisiin oltu terveitä liputtamalla niin täytyykokeilla kun seuraava räkätauti puskee niskaan. Käykö ihan minkä tahansa konsertin tai elokuvan lippu? Suomen lippua meillä ei ole.

Turvallisuudesta sanoisin että käänsin selkäni V-V:n  ollessa alle yksivuotinen ja olen tosi, tosi, pahoillani että altistin lapseni epäturvallisuudelle ja loin tilanteen jossa lapsi löytyi lattialta. Olen kyllä levittänyt tietoa kaikille mahdollisille kuuntelijoille että se ihan oikeesti käy todella hätäisesti; hups heijaa, yksi varomaton hetki ja lapsi jokeltelee karvalankamatolla. Mä lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon että ikinä en enää anna kenenkään tippua pöydältä. (Poikkeuksena tilanne, jossa toinen on aikuinen ja kauheessa kännissä , koska pelkäisin satuttavani selkäni.) Muuten mörkö tai sudenkorento minut vieköön.

Onnesta sanoisin että kävin kysymässä V-V:ltä että "Ootko sä onnellinen?"  vastaus oli että "Mitä v*tun kasvatusopasta sää olen taas lukenut?".  Ipanani  tuli kotvasen kuluttua pyytämään anteeksi ja kertoi olevansa onnellinen ja tiedottavansa jos tilanne muuttuu. V-V pyysi myös pikakelaamaan värssyn siitä miten on kerrottava pahasta olosta äidille, isälle, valmentajalle, mummolle, tädille tai ihan kenelle tahansa turvalliseksi kokemalleen aikuiselle. (Osaa kuulemmma virren jo, mutta ymmärtää haluani sen veisaamiseen.)

Itse en arvostelisi yhtään ylipainoista aikuista, vaan aikuista joka on kasvattanut ylipainoisen lapsen. 
Ja lapsia saa sitten arvostella? Mää mietein ja mietein pääni puhki ja tulin aina samaan tulokseen että loppupeleissä arvostelun kohde on ylipainoinen lapsi.  Lapsi jota vanhemman olisi muutettava koska hän on vääränlainen.

Peruskotiruoka on paras vaihtoehto
Meidän perheeseen toimitettiin malli joka eineksen edessä sanoo "Hyi! Mitä on ruuaksi?" Voisiko sen tuoda takuuhuoltoon ja saada takaisin sellaisena, että sille kelpaisi joku pikaruoka?

Lapset osaavat ohjattuna itse miettiä mikä on terveellistä ja mikä ei.
Onko nämä niitä neljävuotiaita, jotka tarhassa kertovat olevansa dieetillä?

Sinä pilaat lapsesi elämän syöttämällä sontaa
 Jos toimittaja vihjailee taannoisesta "persikkapiirakka" - episodista niin vekarani ei sitä sontaa syönyt.

Mallit elämään otetaan kotoa
Täysin samaa mieltä; toiveissa on antaa linnunpoikaselleni pesästä lähtiessä mukaan suuri malli, että sinne elämään mahtuu ylipainoisetkin ihmiset.


Kaikenmaailman kaalikeitto, atkins ja karppausdieettien keskellä on hyvä palata back to basic.
Lapseni syö kaalikeittoa, tuttu on ainoastaan Ronald Atkinson ja eikö karppauksessa vältetä tavallista sokeria ja ranskanleipää? Pitääkö se kaalin keittäminen nyt lopettaa? Siitä tulee kyllä ihan karmiva löyhkä.  Miten Mr. Beam vaikuttaa lapseni ylipainoon? Ja saako sokeria nyt antaa vai ei saa, menin jo ymmälleni.

Oletko kuullut ruokapyramidista?
Joo, se on sitä että laittaa kuusi mäkkärin hampurilaista alle ja viisi päälle ja sitten neljä ja pienentää kekoa kunnes tuloksena on ruokapyramidi. Ai, olin sitten taas asiaton. Laita vastaukseksi vaikka että "En kommentoi"

Ylipaino on lapsen pahoinpitelyä
Haista sinä kuule vaikka sellainen sonta.

Mitä olet itse mieltä tästä syntyneestä kohusta?
Olin vihainen, koska kohun pyörteissä unohdin nauhoittaa Bewerly Hillsin täydellisten naisten avausjakson. Huomasin että se tulee uusintana ja sitten lepyin.

 Olen sitä mieltä että minä en ole äiti joka kykenee ottamaan lapsen asetilta sen toisen lihapullan pois, että sille kasvukäyrälle päästäisiin. Jos joku toinen osaa tehdä ylipainoisesta lapsestaan muottiin soveltuvan vaurioittamatta lapsen minäkuvaa tai psyykeä niin todella hyvä. Minä en se äiti ole...


perjantai 24. elokuuta 2012

Jessus sentään; yhdeksän lukijaa!



     Teitä lukijoita on jo yhdeksän; kiitos ihan sydämmen pohjasta. Lähetän Teille kaikille virtuaalimuffinssin ja lämpöisiä ajatuksia!  Jos Teistä joltain löytyy vinkkejä miten sinisen elintarvikevärin (osa muffuissa ja osa permannossa) saa irti köökin matosta niin otan kaikki vihjeet vastaan.

     Mutta nyt mää väännän vaihdekeppini vakavalle vaihteelle. Nyt kun olen julkiyksinäinen niin voin tunnustaa että on tuottanut ihan hirveesti onnea että täällä on käynyt joku, olet sitten julkinen tai salainen lukija.  Mä oon tuntenut itseni monta pykälää vähemmän eristetyksi, syrjäytyneeksi, kummajaiseksi.

     Käytännössä tämä lukijoiden huima lisäys tarkoittaa että soitin melkein puolelle kännykästäni löytyville numeroille: puolisolle, mutsille ja toiselle sisaruksistani. Se toinen kimpaantuu jos sille soittaa kesken työpäivän ja siinä on sitten aika ponneton puolustus että mun blogissa on yhdeksän lukijaa.  Puolisolleni pikku vihjeenä että jos ei halua että muut kuulee palaverissa sun akallasi olevan YHDEKSÄN lukijaa niin laita sitten kännykästä sitä voluumenappulaa niukemmalle. (Mää en soittanut V-V:lle, talonmiehelle, fysioterapeutille enkä Anttilan postimyynnin asiakaspalveluun vaikka olinkin ylipolleassa mielentilassa.)

     Sitten mää vielä "varoittaisin"  käyneeni siellä naamakirjan teloituskomppaniassa äitiryhmässä ja en mää sitä salakirjoitusta ymmärrä vieläkään. Menin sitten kysymyksen "Mitä ajattelee ylipainoisen lapsen vanhempi?"  arvioimaan kysymykseksi siitä että mitä ajattelee henkilö jonka taloudessa asuu alle 18-vuotias joka on ylipainoinen.  Mää leiskun itekseni parin vuorokauden yli ja vähän nuolen haavojani, ryömin kolostani esiin ja sitten meitsiltä lähtee maailmalle h*lvetin vihainen postaus aiheella: Kyllä, minulla on ylipainoinen lapsi. Saat toki viedä minut saunan taakse lopetettavaksi mutta mun hammastarha saattaa puraista ennenkun sä saat mut sinne löylyrakennuksen taakse raahattua. Kyllä, sun on vaikee raahata, koska minäkin olen ylipainoinen. Mää pelkään että kun mä päästän sen epäasiallisen (siis ei todellakaan oma katsantokantani) Kikin irti että Te syöksytte sieltä pakoon ja mun kävijälaskurini seisahtuu, mutta mä en vaan pysty nöyristelemään ja pitämään leipäläpeäni kiinni joten anteeksi jo etukäteen...


Leppis ja Hiirulainen

MutkuMieHaluun!-blogissa on arvonta 31.8. asti.  Se linkittäminen on mulle hepreaa mutta tosta oikeelta löytyy sivupalkista                                                     MutkuMieHaluun! ja siitä pääsee mukaan arpajaisiin ja ihanaan blogiin joka tursuaa ideoita.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Hiekkalaatikkomafian jäsenkirja




    Olen tullut siivouskaapista uudelleen ulos ja liityin naamakirjassa "Äidit vailla ystäviä"- ryhmään. Yleisesti taidetaan puhua bonuslapsista, kun puhutaan uuden parisuhteen edellisen suhteen jälkeläisistä. Meitsillä on vaan bonuskavereita. Tää ei liity Siwan bonuskorttiin (olin kyllä edellisessä elämässäni Antti Tuiskun tavoin Siwan kassantäti) eikä bonustupakkaan (mää poltan silloin kun muut juo tosi harvoin)  vaan nämä on sellaisia tovereita, jotka ottaa mut vaan sosiaalirajoitteettoman mieheni kylkiäisenä. Sellainen "Ota
pelkkä Kiki"- tarjous ei kelpaa kenellekkään... toivottavasti nyt faceanomus tärppää.

  Tiineenä ollessani odotin tutustuvani muihin äiteihin puistossa santalaatikon laidalla, mutta siellä tapahtui vaan kaksi kohtaamista; Ensimmäisellä kerralla minulle, paarialuokkalaiselle, hymyiltiin ja arvelin sen tarkoittavan että nyt mä voin heittää reploja tyyliin "Onpas hän söpö" "Minkä ikäinen hän on?" ja taisin sieltä Vauvalehdestä opetella myös repliikin "Onko Teillä jo hampaita tullut?" ja kuinkas ollakkaan aika nopeasti minulle selvisi, ettei tuo toinen emo osannut jaaritella finskiksi. Toisella kertaa minulle hymyili keski-ikäinen perheenisä aurinkoisena sunnuntaipäivänä ja melko nopeasti selvisi, että sedän mielestä minä olin söpö (Vauvalehti siis lukematta) ja
mun hampaiden puhkeaminen ei kiinnostanut ,mutta mää siveyssyistä sensuroin sen mikä olisi kiinnostanut.  Puistattaa vieläkin, hyi.

    Ystäviä yritin etsiä myös muskarista, perhekerhoista ja ties mistä mamakerhoista, mutta tunsin oloni Korkeasaaren apinaksi (peräpukamien tilasta riippuen myös satunnaisesti punapersepaviaaniksi), jota muut toljotti.  Odottelin vaan, että koska ne muut alkaa vaaviensa sijasta syöttää mulle sitä bantsumöhjöö.  Melko nopeasti meikäläiselle selvisi, että mä en hallitse mamatalkkia. Mun aivopuoliskot ei hiffanneet, enkä ole vieläkään hokassut, että miksi olisi pitänyt mamatalkata, että V-V  telmii ja pelailee vain yksinomaan kehittävillä puuleluilla jotka isoisä veisti vasurilla vapaussodassa samalla kun oikeella kädellä pelasti marsalkka Mannerheimin. Lelut kun oli muovi vastaan puu 5-1 ja kirppari vastaan kauppa 9-1.  Miksi olisi pitänyt esittää eläväni elämäni parasta aikaa ja että kaikki on niin upeeeta, ettei sanotuksi saa. Tai hui kauheeta, että tämän maman kaksiossa asusti toisina päivinä hyväntuulinen pojan pallukka ja toisina päivinä ei niin hyväntuulinen pallero, kun mulle nyt jostain syystä toimitettiin sellainen malli. Ja tämä malli myöskin puklasi , kakkasi ,itki, kuolasi ja valvotti ja jos vaikka mitä sellaista, joista ääneen ei saattanut sankariäitien
hiekkalaatikkomafian mielestä hiiskua.

    V-V on nyt 15 ja mä en osaa sitä mamatalkkia vieläkään ja hiekkalaatikkomafian jäsenkirja puuttuu edelleen lompsastani. Jos olet kuullut urbaanilegendaa äidistä, joka sanoi 4H.n perhekerhossa, että ei ole saanut unihiekkaa silmiin viikkoon ja laittaa kohta mukulalle postimerkin persaukseen ja lähettää sen Timbuktuun niin kyllä, tunnustan, minä se olin.... Ja se äiti, joka oli siellä kerhossa kerran
unohtanut laittaa pikku kullalleen vaipan, niin kyllä, tunnustan, minä se olin....

    Synnytyskivun pitäisi unohtua heti kun pikku piltin saa käsivarsilleen; olen 15 vuoden kokemuksella itsepäisesti ja taipumatta eri mieltä. Jos olet hiekkalaatikkomafian jäsen niin tuijota rauhassa tätä apinaa (joka on sitä mieltä että kyllä se sattuu s**tanasti kun työntää vaginastaan ulos meloonin, joka antoi yksivuotiaalle palan dacapoa, joka käytti PikkuKakkosta omaan iltataukoon, joka joskus väsyy ja joka vieläkin huonoina päivänä on valmis laittamaan ykkösluokan merkin lapsirukkansa istuinkyhmyihin)  mutta sitä
banaanimäskiä  mä en syö. En ainakaan ilman kermavaahtoa ja cocktailkirsikkaa...







sunnuntai 19. elokuuta 2012

365 päivää plus viikko




Tämän postauksen jälkeen lupaan laittaa vilkun päälle ja poistua tästä "elämäni pyörii samaa kiertoliittymää "-napinasta. Menneenä sunnuntaina ja menneenä vuonna käytiin siipan kanssa Elomessuilla. Jos mää sanon että paska messut (jouduin säikytellyksi, siippa pahoinpidellyksi ja pehmis maksoi 3.50) niin voinko edelleen syyttää puolukkapäiviä angstaamisesta? 

 Siippa ei edelleenkään halunnut "En ole gynekologi mutta voin vilkaista"-paitaa mutta lupasi käyttää sellaista, jos mä itse painan sellaisen, pyörälenkillä alupaitana väärinpäin käännettynä. Meitsi epäilee että tällä lupauksella on jotain tekemistä sen kanssa että mä en ikinäkoskaan jaksa kaivertaa niin piiiiiitkää sabloonaa.

 Löysin kojun jossa myytiin kaulakoruja (jotka kuiskaili mun nimeä) ja oivalsin että kotoa löytyy sellainen; kertaakaan en ole sitä kaulaani kiertänyt mutta on siitä kuva edellisvuoden postauksessa. (Laitoin nyt sitten kuvia oikein kaksin kappalein ettei ihan haaskuuseen mene.)

 Puoliso osaksi osui löytää kyynärvarrestaan väkivaltani merkit; tapani on ripustautua kirjaimellisesti kynsin (no hei, en sentään käytä hampaita) mieheeni kun säikähdän.  Toinen puoliskoni ehti sanoa vain että "Varo kukkaroa" jonka mä luulin tarkottavan sitä, että seuraavaksi siellä on joku maalaisromanttinenrahapussintyhjentäjäkoju ja sitten mää sen rekisteröin näkökentässäni; Sellainen KUKKAROMONSTERI!  (Nupistaan hyvinvoivat aikuiset sanoisivat sitä rahapussiksi pukeutuneeksi ihmiseksi). Mä ihan oikeesti pelkään niitä koska A) Siellä sisällä voi olla joku lapsi. Mä en pidä kaikista lapsista; joo, joku vika? Koirat haistaa pelon ja mitä jos lapsilla on sama taito?  Ajatelkaa miten tyhmältä mää olisin näyttänyt kun se jättiläimäinen massipussi olisi yhtäkkiä potkaissut mua alarajaan? B) Siellä sisällä voi olla joku pervo joka alkaa nylkyttää vasten mun kinttua.  Koirilla on myös tämä osaaminen hallussa ja mitä jos se on pervoillakin? Ajatelkaa miten tyhmältä olisin näyttänyt? 

            Oletteko kuulleet urbaanilegendaa täysikasvuisesta daamista joka alkoi Puuhamaassa itkeä kun PuuhaNalle saapui paikalle.          Kyllä, minä se olin, tunnustan. Puolisoni kehottaa ilmaisemaan että se Puuhamaassa sytytetty tuhopoltto ei ollut minun tekosiani;                                                                                     että alibi on tihutyön päivämäärälle....







torstai 16. elokuuta 2012

Viitosen matikalla tiistaina




        Mää luulin että nyt mää sen tein; Vuoden Äiti kilpailussa kärkisijoilla  jos ei peräti ensimmäisenä maalissa. Katsokaa nyt; ihan sävy sävyyn - match to match (onkohan tää nyt oikein kirjoitettu kun engelska on meitsille ensisijaisesti englannin lakritsa ja prinssi William seiskassa) olen varustanut lapseni opintielle, kynät ja kaikki....  Siinä kun sitten aamusella innolla esittelin (voiton maku jo kielen päällä) visuaalista urotekoani kehuja kerjäten niin V-V pudotti mut maankamaralle ärähtämällä  "V*ttu mutsi, sä et voi olla tosissas." ja uusi mahalasku seurasi kun kysyin että voitaisko me jatkaa tapaa että halataan kouluun lähtiessä ja vastaus oli että "V*ttu, halaa keskenäs". Aloinpa siinä sitten aikani kuluksi räknätä (viitosen matikkataidoilla) sormiani apuna käyttäen että aikamoisen mittava prosentti meidän kommunikaatiosta on pitoisuudeltaan Veetä. Mä päätin luottaa Matti Nykäseen ja uskoa että "V on tyylinä toimivin" ja aprikoin et hei, se sentään puhuu mulle ja se pyysi valuttaa kouluun lähtiessään;  "Mutsi hei; mä tarVisin neljä egee" eikä siinä ollut kun yksi v ja eikä sekään ollut se piparin synonyymi  ja antoi halata noin nanosekunnin että eikös se vähän niinku tarkota et mutsi sä oot ihan ok...?

tiistai 14. elokuuta 2012

Ilman otsikkoa




                                             En kyennyt saattamaan loppuun päätöstä otsikosta joten tässä vaihtoehdot:

                                                                                           Kaksi marjaa    
                                                                                          Sinäkö se oot?
                                                                                       Samalta tehtaalta?
                                                                                        Sisko ja sen veli
                                                                                     Käytkö sä usein täällä?
                                                                                         Auto ja Mauto
                                                                                            Fefi ja Mafi
                                                                                 Olen vielä toukka asteella....
                                                                           Minusta tulee isona ihan oikea ferrari
                                                                             Yhdestä puusta meidät veistettiin

 V-V kävi viikonloppuna viivoilla vähän kumia polttelemassa (taivas varjele; toivottavasti vain ja ainoastaan kiesinsä kumeja) ja toinen                        näistä punaisista paholaisista on meitin. Joo, ei ollut lotossa täysosumaa eli ei toi ferrari. Huomaatteko miten                                 peltilehmän valtias on ajanut sydänkäpysensä reunaan; onkohan aavistellut että tuore mautomobiilin haltija voi niistää                                                              takakulmasta siivun mennessään että paree jättää esteetön kulku?
            Haiskahtaa ihan siltä että mää olen taas käynyt piraattiostoksilla.... väri on oikee ja renkaat ja kaikki mutta joku mättää....

         Sisko pyysi sitä "This is humor":ia ja tämä foto hekotuttaa ja hohotuttaa kyllä meitsiä niin että onneksi on se tena lady....

lauantai 11. elokuuta 2012

Pyykkipäivä eli paska naapurit

Kuvassa omat rätit ja lumput;  ne jotka päätyy narulle kuivuman  puolilta päivin.


Meillä vähän toraillaan ja koska mä toteutan riidat draamaqueen-tyyliin on pirtissämme käynnissä kolmas maailmansota. Puolison vietäri (tai ehkä sitä ei ole?) on puolestaan  päättymätön (ehkä se on pyöreä?) ja siitäkös minä riehaannun vielä suurempiin liekkeihin.                                                                 Kärhämöin täällä siis ihan itsekseni ja kerään kierroksia.

Siipan vikapisto oli hairahtua tiedustelemaan että miksi mä olen niin äkeissäni meidän naapureista? J*malauta kun mä herään "pirteenä" uuteen huomeneen seitsemältä  kahdeksalta yhdeksältä ja vedän kiireesti rullaverhot ylös (ettei kukaan luule että meillä nukutaan...) niin eiköhän meidän paska naapuri ole pyykännyt aamunkoitosta asti ja levitellyt pyykkinarun täyteen. Siinä tuntee kuulkaa itsensä ihan vajavaiseksi emoksi kun ylevä naapurin äippä on ahertanut. (Niin ja kerran muinoin se kehu mun risutikapuita pihalla; ihme kyyläkin vielä).  Tuo viereisen asunnon rouva on myös puolet pienemmällä elomassalla varustettu kun meitsi. Hän voi siis levittää kaiken taloudesta löytyvän narulle ja minä Lilleri Lalleri vaan ne pyykit jotka ei näytä Lainapeitteen pressuilta. Älkää nyt ajatelko että mä olen ikävä ihminen; tämmöseksi mää muutun kun olen kateellinen ja nyt on väärä aika kuukaudesta tälläseen; siis hilloviikko menossa...

                           Ps. Olen tässä odotellut Jouko Turkan yhtydenottoa ja pyyntöä Kiimaiset Poliisit
jatkosarjaan näyttelijäksi; kauneudessa en pärjää Larivaaralle mutta räkää, limaa ja roiskeita riittää nyt kun herkkää sielunelämääni on                                             loukattu ja sisälläni uinuva KikiZilla (sukua Godzillalle) on herätetty...
               

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Hukkamunat


Edellisen postauksen marengista jäi kuusi muutama harjoitusmuna joista ei valkuainen halunnut irtautua; varmaan jotain vikaa niissä munissa...  Tein ruokaurani ekan munakkaan. Mies tuli töistä ja kysyi että mistä mä olen ostanut sen?  Näytti kuulemma ammattilaisen tekemältä; mikä mää sitten olen? P***kele!
(No en mä toisaalta halua olla ammattilainen kun siitä tulee ekana mieleen ne naiset jotka päivystää Hesassa Annankadun kulmalla)



                                                             Tänään on paljon aihetta mielihyvään:

           Rohkaistuin viimeinkin kokeilemaan että saako tuota sivupalkkia laitettua minimmäksi että kuvakokoa voi  kasvattaa (terkkuja                                       vaan mutsille, täällä on jatkossakin hirveesti kuvia...) ja onnistuinhan minä.
Koska olen tylsä vinkuja niin kerrompa myös että sehän heilautti sitten se muutostyö kaikki muinoisetkin postaukset uuteen kuosiin. Että ne alkuaikojen tekstit on (jos edes mahdollista?) vielä hirmuisempia... Olen  siis vietellyt muutaman rupeaman muuttelemalla niitä foton paikkoja. Työ sujuu verkkaisasti ja valmista tästä parannuksesta tulee  tällä vauhdilla sitten kun olen vaihtanut yhden pisaran Tena Ladyn siihen kaatosade malliin....

Lapsukainen palaili kotiin reissultansa ja oli tupannut suihkuvaahdon likapyykkeihin niin ettei se tahmaa koko kassia ja ilmoitti vielä että se pyykkikassi kannattaa purkaa ilman harkintaa heti koska ne pyykit oli valeltu kaatuneella energiajuomalla. (Miten hyvätapainen ja nuhteeton lapsi minulla onkaan kun se kuurasi Hartwall Areenan lattiankin ennen lähtöä?). Muutaman kerran on tullut räyhättyä muistutettua mitä tapahtuu äidin nenäkarvoille jotka tuoksuttelee viikon muovikassissa levänneitä nihkeitä asuja. (haju on muuten vähän samanluonteinen silloin kun jättää pyykit koneeseen pariksi päiväksi)  Muutaman kerran on tullut uhkailtua kerrottua V-V:lle mitä tapahtuu tuhmeliini lapsille jotka marinoivat kapsäkkinsä axella.

              Tärkein kaikista; 5 siis viisi lukijaa, tykkääpeukut minulle!  Suuret tykkääpeukut myös Teille lukijoille!








sunnuntai 5. elokuuta 2012

Mmmmmm.......

                                                                               Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku. 




Löysin markettireissulla sylkirauhaset käynnistävän ohjeen ja päätin testailla:
Limepiirakka
(kahdelle aikuiselle, kahdeksi päiväksi)

  •                           1 pkt murotaikinaa
  •                           200 g maustamatonta tuorejuustoa
  •                           1prk Mackays Limetahnaa
  1.                          4 valkuaista
  2.                          1 dl sokeria
  3.                          mantelilastuja

Painele sulanut taikina tasaisesti piirakkavuuan pohjalle ja reunoille. (Mää painelin käsin kun kaulin oli hukassa.) Kypsennä pohjaa uunissa 200 astetta noin 15 min. Levitä jäähtyneen pohjan päälle tuorejuusto (koska cittarista sai sitruunajuustoa 50:llä sentillä niin käytin sitä ja koska se oli tosi halpaa levitin toisenkin rasian...)  ja limetahna. (Koska se pohja ei ollut kauhean tasainen niin mä söin ne reunat pyöreeksi, hyvää oli. Eikös kokkiohjelmissa aina käsketä maistaa?) Valmista marenki. Vaahdota valkuaiset puhtaassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää mukaan sokeri koko ajan vatkaten. (Minähän en sitten ohjetta lukenut ja ladoin valkuaiset ja sokerin kuppiin ja huristelin vatkaimella nasta laudassa. Kulhoni oli ainakin kuiva.) Levitä marenki limetahnan päälle ja levitä päällimmäiseksi mantelilastuja.  (Niitten lastujen suutuntuma; kyllä kokkiohjelmia on katsottu; oli jotenkin räkänen joten jättäisin ne tällä elämänkokemuksella pois.) Paista uunissa 200 asteessa kunnes marenki saa kauniin värin. (En tiedä johtuko väärinvatkaamisesta mutta se marenki oli tosi pehmoista eikä sellasta kaupan marenkia. Toisaalta en ole koskaan marenkia tehnyt joten en tiedä minkälaista se on jos se ei ole  Keskon keskuvarastolta.)


WWW. FINEFOODS.FI
Tältä nettisivulta saa ohjeen tähän piiraaseen ja en ole uskaltanut kurkata että mitä muita kiusauksia....
Sieltä voi katsoa myös miltä tämän olisi pitänyt näyttää kun tää mun versio on jotenkin leveydeltään XL-mallia. (Eikös karjalanpiirakoistakin sanota että ne muistuttavat rypyttäjänsä riemurasiaa? Ehkä se pätee myös limepiirakan leveyteen?)



Sen kerran kun leivon niin kuvaan sitten joka suunnasta. 



             Laitoin äitiä varten tahnasta kuvan. (Ja koska olin sijoittanut 0,68 euroa koristelimetteihin....)

perjantai 3. elokuuta 2012

Assembly

Koska elämäni kiertää kehää laitan itselleni muistilistan ensi  vuotta varten...

Kun teinisi haluaa ahtautua parin tuhannen muun nörtin kanssa  Hartwalla areenalle neljäksi päiväksi juomaan energiajuomia ja pelaamaan WOW:ia kunnes migreeni tai epilepsiakohtaus yllättää muista seuraavat asiat:

1.ÄLÄ HUUDA
Jos illalla kello 22.30 huomaa jälkikasvusi että tilausvahvistus näyttää erilaiselta kuin kavereiden liput toimi seuraavasti:

Älä esittele kitapurjeitasi lapselle; sua alkaa kaduttaa, sun omatunto soimaa ja sä et nuku koko yönä. Sun kurkkusi tulee kipeeksi. Sä joudut menemään pyytämän lapselta anteeksi ja tunnustamaan että tämä ei nyt ollut sun emon urasi huippuhetkiä. Lapsukaisesi sanoo että tuli ihan alakoulu mieleen ja sä puolustelet itseäsi sillä ettet siis ole päästänyt sokkaa irti  likimain 3 vuoteen....  Samaa puolustusta et voi käyttää vuoden kuluttua. Olet masentunut vielä seuraavanakin päivänä ja päivität edellisen ennätyksesi ja vedät purkin Ben&Jerryä.
(Olympialaiset meni jo... ) Olet ahdistunut ja syöt sitä purkista melkein kannenkin.

 Älä sano kullannupullesi että "Ei j*malauta sanaakaan" koska raukkaparka yrittää vain kertoa sinulle ettei elämä yhteen Assemblyyn kaadu. (Se on kai ihan ok että sä ajattelet että sun ilovejuu-lemmenlomasi kaatuu?)

 Viivakoodin saa tulostettua netistä sillä tunnuksella joka on tullut about sata vuotta sitten sähköpostiin; et varmaankan ole poistanut sitä? Jos et ole poistanut niin Hyvä, Hyvä. Ja jos olet tilaa uusi sähköpostiin. Tämä yhtälö ratkaisee tiketti ongelman.


2. ÄLÄ OLE METSÄNAINEN
 Jos olet ostanut Ikeasta sellaisen karahvin joka näyttää sorsalta (mitä et tarvitse) ja sitten väittänyt vekarallesi että se on ureapullo sinne pelitapahtumaan niin älä ainakaan V-V:n  tovereille ala valittamaan että "Sorsankin sille ostin ja ei kelvannut mukaan.." Tenavasi kertoo kavereilleen että se on sitä keski-ikäisten huumoria ja sä tunnet itsesi vanhaksi ja alat miettiä kirjastossa et-lehteä...

3. EI JULKISIA HELLYYDEN OSOITUKSIA
Älä huutelee ainokaisesi perään että "Veeeeee-Veeeeeee; eikö me halaillakkaan?" Ne toverit nauraa kippurassa ja lapses suuttuu huomattavasti....

4. ÄLÄ SOITTELE
Älä keksi tekosyytä soitella perään;  V-V vastaa sinulle "Voi v*ttu mutsi mä olen ollut 4 minuuttia pois kotoo"

5. ÄLÄ LAULA
Älä päivitä blogiasi ikkunan auki ja laula "Vie vuorille tää viesti"- joikua  kun naapurisi käy postilaatikolla.
Jos olet jättänyt kohdat 1-4 huomioimatta niin viserrä vaan. Se on sulle ihan oikein... saat itsekin hävetä....
               


            Jos ja kun ikävä yllättää niin katso nyt miten siistiä V:V:n huoneessa oli
                  poissaolon aikana....

6. ÄLÄ ASETA BUDJETTIA
Jos tiukkana mutsina ilmoitat päivä/reissu saldon niin se toukkasi saattaa soittaa sulle ja sanoa että meni jo. Sitten sää sanot sille et voi voi sua raukkaa  ei se haittaa; tuhlaa vaan....
           

keskiviikko 1. elokuuta 2012

4



                                               Onko kaikki varmasti huomanneet että lukijamääräni on noussut neljään!!

Happy birthday


                           -Tämä on jasmiini? ja tämä pysyi pystyssä vaikka taivaalta tuli melkein ämmiä reet selässä.-

Viime päivinä on tullut käytyä Rompetorilla (poltin siellä auringossa nenäni ja niskani),  olen päästellyt ärräpäitä  kun sade kaato juuri auenneet liljat (poltin päreeni) ja olen myös vikissyt siitä että on liian kuuma ja yhtäkkiä mulle jysähti sellanen hirvee deja vuu. (Katsoin muuten googlesta oikeinkirjoituksen kun en ole katsellut ranskalaisia p*rnoleffoja joten on vähän hakusessa tuo baskereiden ja tyylitaitureiden kieli. Kyllä KVG taas auttoi; hakusanalla de savuu tiesi kone heti että mitä mä olen vailla eikä esimerkiksi tarjonnut mulle mitään ukonilman  aiheuttamia saunapaloja tai taunopaloja.) Mä tajusin että tässä on nyt jotain  todella tuttua että mä olen jo elänyt tällaista elämää ja kyllä...  ensimmäisestä postauksesta on  hujahtanut vuosi.  Elämä on kiertänyt 365 päivää ympyrän ja olen taas alussa valitusten aiheiden kanssa.

 Vuoden aikana blogiin on tullut lukijoita on kokonaiset 3 (kyllä ne lasketaan vaikka ne olisi sukua) ja sivunnäyttöjä yli 1500 (ei kai ne kaikki vahinkoja voi olla?). Kun 1000 sivunnäyttöä täyttyi  kailottelin  portailta ulkona olevalle miehelle kauniilla ja kantavalla äänelläni että "Kultaa, nyt meni tonni rikki". Kyllä nyt luulee naapurit että me ollaan ihan törkyrikkaita kun tonnin rikkominen on naurun asia...  Hyvää päivänjatkoa kaikille; meitsi lähtee nyt ostamaan itselleen 1-vuotis synttärikakun.