Jessus sentään; yhdeksän lukijaa!

     Teitä lukijoita on jo yhdeksän; kiitos ihan sydämmen pohjasta. Lähetän Teille kaikille virtuaalimuffinssin ja lämpöisiä ajatuksia!  Jos Teistä joltain löytyy vinkkejä miten sinisen elintarvikevärin (osa muffuissa ja osa permannossa) saa irti köökin matosta niin otan kaikki vihjeet vastaan.

     Mutta nyt mää väännän vaihdekeppini vakavalle vaihteelle. Nyt kun olen julkiyksinäinen niin voin tunnustaa että on tuottanut ihan hirveesti onnea että täällä on käynyt joku, olet sitten julkinen tai salainen lukija.  Mä oon tuntenut itseni monta pykälää vähemmän eristetyksi, syrjäytyneeksi, kummajaiseksi.

     Käytännössä tämä lukijoiden huima lisäys tarkoittaa että soitin melkein puolelle kännykästäni löytyville numeroille: puolisolle, mutsille ja toiselle sisaruksistani. Se toinen kimpaantuu jos sille soittaa kesken työpäivän ja siinä on sitten aika ponneton puolustus että mun blogissa on yhdeksän lukijaa.  Puolisolleni pikku vihjeenä että jos ei halua että muut kuulee palaverissa sun akallasi olevan YHDEKSÄN lukijaa niin laita sitten kännykästä sitä voluumenappulaa niukemmalle. (Mää en soittanut V-V:lle, talonmiehelle, fysioterapeutille enkä Anttilan postimyynnin asiakaspalveluun vaikka olinkin ylipolleassa mielentilassa.)

     Sitten mää vielä "varoittaisin"  käyneeni siellä naamakirjan teloituskomppaniassa äitiryhmässä ja en mää sitä salakirjoitusta ymmärrä vieläkään. Menin sitten kysymyksen "Mitä ajattelee ylipainoisen lapsen vanhempi?"  arvioimaan kysymykseksi siitä että mitä ajattelee henkilö jonka taloudessa asuu alle 18-vuotias joka on ylipainoinen.  Mää leiskun itekseni parin vuorokauden yli ja vähän nuolen haavojani, ryömin kolostani esiin ja sitten meitsiltä lähtee maailmalle h*lvetin vihainen postaus aiheella: Kyllä, minulla on ylipainoinen lapsi. Saat toki viedä minut saunan taakse lopetettavaksi mutta mun hammastarha saattaa puraista ennenkun sä saat mut sinne löylyrakennuksen taakse raahattua. Kyllä, sun on vaikee raahata, koska minäkin olen ylipainoinen. Mää pelkään että kun mä päästän sen epäasiallisen (siis ei todellakaan oma katsantokantani) Kikin irti että Te syöksytte sieltä pakoon ja mun kävijälaskurini seisahtuu, mutta mä en vaan pysty nöyristelemään ja pitämään leipäläpeäni kiinni joten anteeksi jo etukäteen...