Edellisen postauksen marengista jäi kuusi muutama harjoitusmuna joista ei valkuainen halunnut irtautua; varmaan jotain vikaa niissä munissa... Tein ruokaurani ekan munakkaan. Mies tuli töistä ja kysyi että mistä mä olen ostanut sen? Näytti kuulemma ammattilaisen tekemältä; mikä mää sitten olen? P***kele!
(No en mä toisaalta halua olla ammattilainen kun siitä tulee ekana mieleen ne naiset jotka päivystää Hesassa Annankadun kulmalla)
Rohkaistuin viimeinkin kokeilemaan että saako tuota sivupalkkia laitettua minimmäksi että kuvakokoa voi kasvattaa (terkkuja vaan mutsille, täällä on jatkossakin hirveesti kuvia...) ja onnistuinhan minä.
Koska olen tylsä vinkuja niin kerrompa myös että sehän heilautti sitten se muutostyö kaikki muinoisetkin postaukset uuteen kuosiin. Että ne alkuaikojen tekstit on (jos edes mahdollista?) vielä hirmuisempia... Olen siis vietellyt muutaman rupeaman muuttelemalla niitä foton paikkoja. Työ sujuu verkkaisasti ja valmista tästä parannuksesta tulee tällä vauhdilla sitten kun olen vaihtanut yhden pisaran Tena Ladyn siihen kaatosade malliin....
Lapsukainen palaili kotiin reissultansa ja oli tupannut suihkuvaahdon likapyykkeihin niin ettei se tahmaa koko kassia ja ilmoitti vielä että se pyykkikassi kannattaa purkaa ilman harkintaa heti koska ne pyykit oli valeltu kaatuneella energiajuomalla. (Miten hyvätapainen ja nuhteeton lapsi minulla onkaan kun se kuurasi Hartwall Areenan lattiankin ennen lähtöä?). Muutaman kerran on tullut
Tärkein kaikista; 5 siis viisi lukijaa, tykkääpeukut minulle! Suuret tykkääpeukut myös Teille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti