Lappu jäi vetävän käteen

                            Ensin ihan hirveesti Tervetuloa uusille lukijoille 

 Uusien lukijoiden lisäksi mää sain tunnustuksen  Mää aina vaan niin kauheesti ilostun. Hyvä, että ollaan vielä seinänapuritta, ties mitä ne olisivat tuumanneet, kun meiltä olisi kuulunut "Uuu, OOo; Jee". Käykää Nunjulla kylässä, jos ette vielä            ole käyneet. Mää tykkään ihan hirveesti visiteerata siellä. Mää jaan tunnustusta eteenpäin pienen pohdinta paussin jälkeen. 

Juu, juu, eilen piti jo toimeenpanna arpajaiset, mutta tuumailin, että jos joku haluaa vielä iltasella osallistua. Mitään tekemistähän tällä postauksen pitkittymisellähän ei ollut töllöttimen ohjelmatarjonnan kanssa. Mää olen täytellyt arvontapurkkiani ja nyt on loput taloudesta tyytyväisiä, koska mää en enää kirmaile pitkin huushollia ja hoe "Hei kato miten monta osallistujaa!". Siippa kehtasi kirkkain silmin väittää havahtuvansa öisin omaan "Hyvä, hyvä" - hokemaansa, kun sitä on pitänyt viljellä viime aikoina kosolti. Arvontageneraattorin kunnian sai taatusti puolueeton V-V. (Uhkailtu, kiristetty lapsiparka, jota kiinnostaa mun "keski-ikäisen ronski - blogin"  arvonta yhtä paljon kuin "kilo kiviä". En muuten uskaltautunut tiedustelemaan ronskin merkitystä.) Nyt on purkki (siinä on tommosta koristeteippiä) ravistettu ja sekoitettu ja lapsukaisen käpälä kouraissut esiin Mian lappusen. Osoitetietoja voi lähetellä sähköpostiin flerry@suomi24.fi ja mää suunnistan Willa Oliviaan ja laittelen infoa sinnekkin. Ja jos lapsukainen myöhästyi opinahjosta niin suunnistan Wilmaan                                                                 kuittaamaan poissaolon selityksellä "joku v*tun kiinnostava arvonta."

Mun arvontageneraattorini halusi lähteä kouluun puku päällä ja mää annoin sen lähteä. Siis apua, mutku mutku. Ennen kun kukaan kivittää meikäläisen niin mää puolustaudun sillä, että pikku piltilläni vahva oma maku. Mutta siis apua, puku päällä. Onnekseni teinilläni on myös herkkä mieli ja lapsukainen rimpautti kotiin kesken Rub1-tunnin. (Nyt on vasta marraskuu, ei mun niitä lyhenteitä tarvitse vielä hallita.) Se oli suutahtanut, kun aamulla silmät avattuaan, alkaa äiti työntämään hartaasti kerättyä arpajaispurkkia kohti kämmentä ja hokemaan "Tänään arvotaan".  Sitä oli jäänyt kaduttamaan, kun mun naamasta näki, että mää viittä vaille hyperventiloin. Niillä on tänään koulussa joku teemapäivä. Mää häpesin; aina olen valittamassa ja se on kuitenkin kiltti poika. Mää annan sen nyt muutaman päivän                                                tuutata sitä veetä, enkä yhtään huomauttele yritän olla huomauttelematta.
            Arvatkaa vaan häpeenkö mää, jos tämä keskustelu käytiin siellä Rub1:sen tunnilla, eikä esimerkiksi käytävässä...