torstai 14. marraskuuta 2013

Kyllähän minä kieltämättä munasta tykkään...





                       Sain haasteen Mintulta Joulukuusen loisteessa, tähtitaivaan alla - blogista, ihanaa, kiitos. Tykkään näistä aina hirmuisesti.


1. Oletko taikauskoinen?
Kyllä.


2. Tärkeintä joulussa?
Olla rauhassa perheen kesken. V-V, mies ja minä.


3. Kaunein joululaulu?
Petri Laaksosen esittämänä Tulkoon Joulu tai sitten Näin sydämeeni joulun teen. Jos tärisytän itse kattohirsiä ja viattomien poloisten tärykalvoja niin sitten Jaakko Löytyn Ilouutinen. Se on mieleisin joululaulu kiekaista ilmoille. Siis minun mielestäni, kuulijoillehan se on Ilouutinen, kun lopetan sen sooloni.


4. Pahinta tänään?
Mulle on tullut tapa sormeilla itseäni ja tutkia reikääni sen viimekuisen hammaslääkärireissun jälkeen. Huomaan useasti kokeilevani nenän sisustaa painelemalla, miltä tuntuu posken puolella? Toivottavasti lopetan romplaamiseni siinä vaiheessa, kun tikit on lopullisesti sulaneet. 

Nautiskelin tänään bostonkakkua ja saavutin sen vaiheen, jolloin oli ratkaistava syönkö loputkin ja kätkenkö käärepaperin roskiksen pohjalle vai jätänkö miesväelle siivut? Jätin asian hautumaan ja pohdiskellessani taasen räpläsin sitä nenuani. (Popsein hammaslääkärireissun jälkeen jotain tabletteja, jotka kuivatti limakalvoja ja nyt mun nenä on kuin silkkipaperia.) Romplasin kanelisella sormella ja OMG! Se poltti niin, että mun piti tirskauttaa pieni poru.

Lapsukaisen kotiuduttua kerroin hänelle kärsimyksestäni ja vastaus kuului  "Sä voit kuule avautua näistä asioista siellä sun blogissa." Minä nyt sitten avauduin.


5. Lapsuutesi ihanin joululahja?
 Ensimmäisenä mieleen tulee Lundbyn nukkekoti.  En osannut sillä leikkiä ja käänsin sen selälleen. Siitä tuli äärimmäisen hyvä lokerikko ja säilöin siihen tavaroita. Se oli kovin mieleinen. Vaaleansininen peili ja kampa, jotka mun kummitäti osti hienostuneiden ihmisten kaupasta. Olin valinnut ne lahjalistaan kiiltävälle paperille painetusta Sokoksen joulukuvastosta.


6. Vietätkö Halloweeniä?
Me vietetään luullakseni puolison kanssa keskivertopariskuntaa enemmän aikaa sängyssä. Viikonloppuna saatan kolmekin kertaa päivässä komentaa miehen viereeni ja puuhiin takaapäin. En kykene selkäni kanssa istumaan sohvalla hyvänäkään päivänä kuin sen aikaa, että saan vetäistyä mikrokuituliinalla olkkarin pöydän puhtaaksi. Telkkaria katsellaan siis yhdessa vaan vaaka-asennossa. Ja takaapäin puuhiin sen takia, etten ahtaanpaikan kammoisena tykkää naamani hipelöimisestä ja siippa rapsuttelee mua takaraivosta teeveetä töllötellessä.

Niin siihen Halloweeniin; Oltiin kaikessa rauhassa siipan kanssa sängyssä ja kuului omituinen mäjäys kesken Kiinteistö Kaisan seuraamisen. Muutamaa tuntia myöhemmin tajusin mikä sen mäiskeen aiheutti, meillä vietettiin sitä Häpy Halloweenia. Siis keskellä kirkasta päivää joku kepposteli ja viskaisi munan meidän olohuoneen ikkunaan. Kyllähän mää munasta tykkään, mutta mielummin leivonnaisessa tai vaikka makaroonilaatikossa.




Haaskattu muna...






...Hyvin käytetty muna. Niin hyvin käytetty muna, että mies kysyi "Mistä sä ostit tän munakkaan?"




7. Haluaisitko tavata mut livenä?
Tule meille vaan, meillä ei leivota. Lupaan tarjota sulle juustokakkua, joka ei vaadi mystisiä taitoja ja kaupan pullaa, koska se ei ole kovaa kikkaretta kuten mun yritelmät. Tai oikeastaan mun pulla on melkein kuin kaupan pulla ja muistuttaa -50% lapulla ostettua Leivon leipomon känttyä. Lupaan tarjota myös keksiä ja vanukasta.


8. Mitä kysyisit, jos tapaisit mut livenä?
Kysäisin meitin teiniltä, että mitäs jos äidille tulisi blogiystävä kylään? Näin se lapsukaisen mielestä menisi:

Hih, hi, hih,hi.
Sää tulit nyt.
Hih, hi, hih, hi. Hih, hi, hih, hi.
Jätä siihen vaan kengät. Meidän naapuri voi niitä kyllä ehkä lainata.
Hih, hi, hih, hi.
Tää törkeä ruuan käry tulee sitten tuolta naapurista eikä meiltä.
Hih, hi, hih, hi. Hih, hi, hih, hi.

Kysäisin myös lapselta mihin tämä perustaa väitteensä oletetusta käyttäytymismallistani ja "No noinhan sä v*ttu sanot aina mun kavereillekkin."

Ennen sitä juustokakkua antaisin sulle oikeaa ruokaa, koska meidän maantieteellinen etäisyys on pitkä ja perille päästessä sulla olisi jo varmaan nälkä. Uskoisin kysymyksen olevan  "Eihän yhtään arvaisi kaupan bearnaiskastikkeeksi? Tein sen kermaan."



9. En ole livenä niin positiivinen kuin blogissa, uskotko tämän?
Uskaltaisin väittää meidän jutelleen niin paljon blogistaanisesti, naamakirjassa ja etanapostin välityksellä, että kumpikin meistä tuntee toisestaan mustemmankin puolen. Uskaltaisin myös väittää meidän lukevan hyvin toisiamme rivien välistä.


10. Miksi vastasit näin tyhmiin kysymyksiin?
Nämä eivät olleet ollenkaan tyhmiä kysymyksiä. Sellaisia on Seura-lehdessä naamioituna tietokilpailuksi. Siellä on aina 30 kyssäriä, jotka on arvotettu 5-1 pisteen välille. Kahden lehden jälkeen kerrytin pistetilastoani ainoastaan urheiluaiheilla ja vaikersin puolisolle, että olenko ihan oikeasti näin kuutamolla?  Mutta oikeasti, jos kehään laitetaan kysymykset: Sinisessä kulmauksessa; Kuka Nobel kirjailija? Hänet karkoitettiin Neuvostoliitosta 1974.  Punaisessa kulmauksessa; Kuka voitti kolmissa olympiakisoissa kultaa yksikkösoudussa 1976-1984? niin siinä toinen on kärpässarjassa ja toinen on raskassarjalainen. Tuollainen ei-urheilullinen arvoitus on aikuisten oikeasti aivan liian vaikea. 

Minähän en seuraa urheilua ollenkaan ja miehen mielestä oli kovin hauskaa mun tietävän vastauksia sporttisiin ongelmiin. (Paitsi joskus vähäsen katselen golfia öisin, koska se alkaa nukuttaa ja ehkä joskus hetkisen Nascareja kun nekin alkaa unettaa. Uimahypytkin on hyvää yöseuraa. Ja taitoluistelu.) 

Tiedän muuten tarkalleen, koska lopetin urheilun seuraamisen. Se oli 7. toukokuuta 1995. Suomen loppuottelu jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa kuohutti niin tunteitani, että olisin Leijonien hävitessä potkaissut telkkarin kiukuissani rikki. Joku joka saisi mut vioittamaan teeveetä, ei todellakaan ole terveellistä seuraa.



11. Mitä inhoat?
Seinän takana asustavia naapureitani, sitä mainosta missä on jättiläismäinen jalkasienikynsi maalarin taulussa ja maksalaatikkoa. Sitä kun olen väärässä ja vielä enemmän inhoan sitä jos joudun sen myöntämään. Ääntä, joka tulee kun vetää haarukalla paljaalle posliinilautaselle. Lakanoiden vaihtamista. Inhoan vinossa olevia tavaroita ja tyhjää tilaa omassa kodissa. Sudenkorentoja. Sitä, että raa'asta piparitaikinasta saa toisen kourallisen jälkeen ripulin. Höylättyä juustonmurua, joka on kuivettunut. Sitä kun joku ohittaa mut fasebuukkipelissä tai missä tahansa muussa pelissä. Sitä kun silmät näkee lattialla roskan ja se roska lähtee liikkeelle. Sitä kun poimii lattialta laumastaan eksyneen makeisen ja suutuntuma paljastaa, ettei se ollutkaan karkki.

Montako tähän kehtaa laittaa?

Meidän lapsi ei suostu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta syömään mitään valmisruokia. Välillä se kyselee puhelimessa mitä on iltapalaksi. Että kannattaako tulla kotosalle vai mennä "Sen kaverin luokse, jonka isä ei tarjoile eineksiä." (Onko noloa myöntää, että inhoan seikkaa, että kaiken kukkuraksi se hemmetin pyhimys kaverin isä tekee maistuvamman pippuripihvin kuin minä?) Olen välillä sitten yrittänyt keventää tilannetta, jossa jääkaapissa odottaa roiskeläppä, luikauttamalla ilmoille "Saarioinen taas, valmiiksi pöydän laittaa, perinteiset herkut hyvältä maittaa." - biisin. Mää inhoan sitä, jos lapsi aariani jälkeen ilmoittaa "Äiti, mulla on kaiutin päällä."

Inhoan sitä kun taiteilen suurella vaivalla spagetin päälle hymynaaman ketsupilla ja lapsi tuijottaa hetkisen hiljaisuuden vallassa lautastaan ja toteaa sitten syvään huokaisten; "Mutsi hei, mä täytän kohta 17."

38 kommenttia:

  1. Meidän täytyy joskus pitää yhteislaulupäivä.:-)

    Kananmunaa ikkunaan - kaikenmoista sitä voi tapahtua!:-(

    Kananmuna on parempaa munakkaassa tai kakussa.:-)

    Kuivunut juusto on kamalaa, ja tuosta haarukka lautaseen -äänestä tuli mieleen se, kun koulussa liitu vinkaisi liitutaululla.

    VastaaPoista
  2. Kuivunut juusto näyttää ihan varpaankynneltä. Hyi hyi hyi :D Jahka sää kuulet mun laulavan niin voit olla aivan eri mieltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä löysin aikoinaan kotoa kirjahyllystä vanhojen koulupiirustusteni välistä vuosia vanhan juuston (semmoisen ohuen), jonka täytyi olla peräisin kouluruokailusta.:-D

      Hyvin me lauletaan!:-)

      Poista
  3. No, eihän tänne ehdi kommentoida kun sulta jo uutta postausta pukkaa.. On toi teidän V-V mainio - sanoppa terveisiä Tanni-tädiltä ;)-- Tosin ihan itseltäni löytyy samanlainen mainio täällä.. "no, v...u joojoo..".. Hauska postaus ja mä olen muuten kokeillut jo noita Vesan herkkuja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun lukijat on opettaneet vissiin mut liian hyvälle kun hätäännyn jo parin tunnin päästä :D Kyllä bloggerissa nyt joku vaivakin oli kun kävi kurkkaamassa toisessa blogissa missä tiesin olevan mun mainos niin ei siellä näkynyt uuden päivityksen kuvaa. Sitten kun painelin sitä päivitä-nappia niin sitten vasta vaihtui kuva. Kerrotaan terveisiä :)

      Poista
  4. Mä en enää muista mitä mun piti sanoa kun naama virneessä luin - ja jotenkin ajatukset meni noihin teineihin, on ne niin spesiaalia porukkaa! Onneks oma on jo onnellisesti kolmen isä. Eikä enää teini :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Spesiaalia porukkaa, kyllä :D Mutta on tämä teinin vanhempana olo kyllä mielenkiintoista aikaa vaikka vietäri välillä kiristyy äärimmilleen :D

      Poista
  5. Mää niiin haluaisin että laittaisit johonkin postaukseen ennen joulua äänitiedoston liitteeksi, sellaisen missä sä laulat sen suosikki joululaulusi. Jookos, ees tän kerran?
    Kiitos muuten muutamasta hyvästä vinkistä... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kompaan Pepponea! Äänitiedostoa kehiin. Ja sitten kaiutin päälle!

      Kiitti Kiki taas aamun nauruista.

      Poista
    2. Peppone, käsi sydämelle, haluutko sää oikeasti, että sun tietsikan näyttö menee säröille :D Ja sinäkin Marjaana :D Ei, kyllä mun on nyt unohdettava tämä asia, koska mun sisällä asuu pieni yllytyshullu :D

      Poista
  6. Oijoi, noi samat joululaulut kolahtaa mullekin! Mä laulan niistä kotona kakkos-ääntä, oon nimittäin laulanu kuorossa sitä kakkosta ja osaan laulut paremmin sillä... musta on hauska kuunnella sit sitä omaa kuoroversiotani (muiden hauskuudesta en tiiä...) Voi että, pääsispä vielä joskus hyvään kuoroon laulamaan, se on sitten ihanaa hommaa!

    Ja kun mainitsit haarukan ja lautasen, mulla vääntyi saman tien naama kauhu-asentoon. Se siis on todella karmiva ääni!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä jos kuuluu se karmiva ääni niin tiuskaisen heti "Ostetaanko muovilusikat jos ei osata syödä" :D Oi miten ihanaa olisi kuunnella noita joululauluja livenä sellaisesta suusta, josta muodostuu kaunis ääni :)

      Poista
  7. Haarukka ja lautanen - ja se kynsisienimainos, yök;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se mainos tehnyt kyllä tehtävänsä kun jää hyvin mieleen :D

      Poista
  8. Hyvä, hyvä ei tarvii ainakaan omia eväitä ottaa sun luo mukaan. ;)
    Voi mun ukko tekee ketsupista aina hymynaaman millo nakkikastikkeeseen tai makaroonilootaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin kokeilla miehen lautasta. Siihen voisi tietysti taiteilla kirkkoveneen :D

      Poista
    2. Mä piirsin kirkkoveneitä auton ikkunoihin. Tosin vaan miehen puolelle. :D

      Poista
    3. Munainanniinjärkeväpuoliso ei anna piirrellä auton ikkunoihin :D Siihen jää kuulemma likaa sormesta.

      Poista
  9. Inhoot samoja asioita kun mä! Mä tosin toivon että uusi seinänaapuri on kivempi, ainakin kaveri joka tossa ennen asui sanoi että on. Tuo kuulemma kesällä mustikoita :)

    Mun listaan lisättäis vielä että mä vihaan muuttamista. Vielä viikko tännkaaoksen keskellä ja sitten karavaani liikkuu. Ärsyttää kun ettii jotain ja sitten toteaa että jaa mä pakkasin sen(kin) jo. Kunhan kahvinkeittimen kukaan ei koske niin mä pärjään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikoita tuovan naapurin täytyy olla hyvä naapuri. Niissä on niin kova vaiva keräämisessä, että minä en ainakaan omistani luopuisi :D Täytyy siis tällä logiikalla olla ystävällinen ihminen :) Muuttaminen on ihan hirveetä ja kuitenkin jollain oudolla tavalla ihanaa samaan aikaan. Ajattele miten pitkän aikaa löytyy tavaroita, joita ei edes muistanut omistavansa :D Pidät vaan sen kahvinkeittimen tiukasti silmien alla :)

      Poista
  10. Höööh, mää käyn aina välillä muuten vaan kattomasa, että jokos sulta olis tullu juttua. Miks mää en just tännään sattunu käymään. Olisin päässy kommentoinnin kunniamainintaan serkkus kans.

    Mun pikkuserkku kehu Knorrin bearnaisekastiketta, mää aattelin että ei se nyt niin ihmeellistä oo. Mut se siis täytyyki tehrä kermaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kermaan kun tekee niin siitä tulee ihan älyttömän hyvää :) En mää kyllä ole koskaan kokeillut tehdä sitä itse että minkälaista se sitten olisi :D

      Poista
    2. En määkä oo ikinä tehny "oikeeoppista" bearnaisekastiketta. Tarskohan kokkeilla, pakkohan sen on olla parempaa ko pussisoosi. Laitaks sää voita kans? Mää tein tännään kermalla, mut en raskinnu pistää sen lisäks voita. Korvasin voin ja veten purkillisella kermaa. Oli se kyl paljo parempaa ko voi-vesisoosi.

      Poista
    3. Juu, voita myös. Siinä pussissa on joku nestemäärän ohje niin korvaat sen nesteen kuohukermalla ja margariinin voilla. Ooooh, siitä tulee niin hyvää ettei se tarvi kylkeen muuta kuin lusikan :D

      Poista
  11. Voi, kyllä se lapsi 30 vuoden päästä taas ilahtuu siitä hymynaamasta... ja voithan sie kokeilla jotain muuta naamaa. Tai vaikka sydäntä :)

    Tuli tuosta karkin suutuntumasta mieleen se, kun liki 13 v. sitten vippasin kuopuksen irronneen napatyngän roskiin, ja se menikin huomaamattani ohi ja putos lattialle, josta esikoinen sen poimi suuhunsa. Kuulin sen kyllä sanovan "juzi" ja mietin, että mistä se nyt rusinan löysi. Ei se kovin kauaa sitä ehtiny mäyssyttää (siinä oli kumirenksukin kiinni) kun älysin kaivaa sen pois. Ällöttävää silti. Lapsi oli kyllä ihan tyytyväinen "juziinsa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin kokeilla sydäntä, ehkä se teini sitten heltyy :D Voi apua :D Ja mää kun valittelin jos välillä on löytynyt joku sukkanöyhtä :D Mää nauran täällä niin, että tena falskaa :D

      Poista
  12. Niin ne lapset kasvaa! Ketsuppihymynaamalla ei kovin monta vuotta pisteitä kerätä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne vaan kasvaa ja sitten sanovat, että ***** isä tekee sellaisen pippuripihvin ja sitten alkaa vertailu :D Kyllä siinä ketsuppinaama kalpenee :D

      Poista
  13. Hih, hih, näitä sun vastauksia lueskellessa tulee niin hyvä mieli!

    VastaaPoista
  14. Ei herran jumala kuka hävytön on mennyt laukeamaan teidän ikkunaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kauheaa Minttu, mulla tulee naurupissa housuun :D Voi vitsi tuosta olisi tullut mitä mainioin otsikko :D :D

      Poista
  15. Vastaukset
    1. Mää ihan punastun täällä, ihana olet sinäkin <3

      Poista
  16. No niin sait mut sanattomaksi. Sä osaat olla vaan niin oma ittes ja ihana sellainen!
    Sitten iso nauru perään ja voi ristus jotta mä repesin tuon kananmuna aiheen jälkeen nauruun, ei kivaa ole se, että kananmunia viskotaan ikkunaan, mutta se miten tuot asiat tekstissä julki niin tähän ei kukaan muu pysty kuin SÄ!!!!

    Jos me nähtäs blogistaanisesta kulmasta toisemme livenä niin mitähän siitäkin tulisi? mää kysyn vaan?
    Tämä oli taas kyllä niin yliveto hyvä postaus (mun niskakipunikin unohtui täysin hetkeksi tätä lukiessani)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meistä tulisi samassa paikassa varmasti hurja kälätys ja nauru :D Ja vielä samalla murteella :D

      Poista
  17. En tiennytkään että piparitaikinasta voi saaha riplan! Tosin, en ole syönyt kahta kourallista sitä ikinä! (äiti ei pienenä tyttönä antana) :D
    Ja tuo hymynaama on hyvä! :D Meillä se vois vaikka toimia, ku esikoinen on vasta 8 wee (kunnon ihanassa esi teinipissismurkkuiässä)

    VastaaPoista
  18. Sun äiti varmaan tiesi asian eikä viisaasti antanut taikinaa :D Testaa ihmeessä hymynaama nyt kun se vielä tehoaa :D

    VastaaPoista