Kyllä tästä komia tulee

Arvonta on neljä postausta alaspäin. 

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa uusille lukijoille

Kyllä mää olen nyt mahdottoman ylpee ja uusien lukijoiden lisäksi mää sain hirveesti mieltä lämmittävän tunnustuksen, mihin mää palailen myöhemmin. Menkää katsomaan Micun blogiin aivan mahdottoman upeeta kynttilätuunausta. Onnistuu meitsiltäkin. On siellä kaikkea muutakin mahdottoman upeaa, jonka takia kannattaa visiteerata, jos ette ole vielä poikkeilleet. Tämän mielihyvän aallon mainingeissa antoi loput perheestä vastauksia "Kuka on kingi?" tiedusteluun. Vaikkakin siippa ehdotteli vastaukseksi Emmerdalen (kotoisammin Emmentaali) innoittamana, että ainakin Carl ja Jim.

Meillä on muutamana menneenä päivänä käsitelty aihetta "tyhjää varastotilaa" Joku meillä halusi siitä "säilytyksellisen" ja joku toinen taas "sisustuksellisen". Määhän olin tietysti sisustuksellisten puolueessa; ypöyksinäni. Mies liitoutui V-V:n kanssa ja muodosti vastarinnan suunnitelmilleni. (Siis ihan varmana lahjoi lapsukaisen selustani takana.) Hävisin siis äänin 2-1. Ja aioin vastaisuuden varalle kysyä, että millä summalla mää teen nokittavan vastatarjouksen, jolla vaalikone arpoo mun ehdotuksen.

Mää en tästä takaiskusta lannistunut ja toimeliaana naisimmeisenä menin ja merkkasin reviirini. Ja pikkariikkisen revin irti pinkopahvia, jotta mää olen tietoinen, että alta paljastuu lautaa. Ja se tulee näyttämään hyvältä valkoiseksi maalattuna. Pakkohan ne kynsimisen jäljet on paikata. Vaikka mää tykkään vanhasta niin on sitäpaitsi ällöttävää, kun seinässä on edellisten asukkaiden roiskeita. Puoliso ehdotteli, että koska toisilla on semmoinen mittari oven pielessä missä on lasten nimiä, pituuksia ja vuosilukuja niin me voitaisiin taiteilla sinne seinään; "Mauri, joulu -99, kinkkurasvan jälki" Mää olen jo visualisoinut mielessäni valkoista hohtavat seinät ja laminaattilattian, mutta annan siipan palautua tyhjennysrumbasta ja ohjaan sitten hellästi puolison sellaiseen "maalari maalasi varaston seinään moodiin." Pääsee helpolla, kun siippa olettaa sitä omaksi ideakseen. Ja jos ei onnistu niin mää kuopaisen valttikortin hihasta ja väännän naamani muistuttamaan norsun ripsipiirakkaa.

Sutaisin farkkusaumaajalla kasaan verhot. Vähän niistä tuli pitkät, mutta ihan itse silitin. Olen tosi tyytyväinen. Ja tyytyväinen olen myös säilytystilaani, joka lapseni mielestä on "Sun joku ylimääräinen sisustusviritys, pitiks tästä tulla varasto?"  No, onhan se säilytyspaikka; yhdessä Ingvarin firmasta olevasta kenkälootassa on tilaa säilöä palautustölkkejä ja pulloja. Koska meillä on viime aikoina nautiskeltu paljon soodastriimiä on tämä tila teoreettinen. Juuri nyt ei ole palpaan menossa mitään, eikä siis tilantarvetta.

Mää suunnistan nyt kirpparille ja menen etsimään löydön, jolla mää voin tukkia sen hukkatienoon siellä kenkälaatikossa. Kyllä se on muuten tilan haaskaamista...  Sitten mää yritän paikallistaa mihin siippa on "Kaikeksi varmuudeksi" jemmannut kellarin varaston avaimen. Mää sitten ihan vaan ilkikurisuuttani hivuttautuisin alakertaan ja vähän koristelisin ja sisustaisin....

                                                    Ps. Huomasitteko, että meilläkin on nyt sitä washiteippiä.

Laiva on lastattu blogisteilla

Arvonta on kolme postausta alaspäin.

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa uudelle lukijalle 

Mää sain tunnustuksen ihanaiselta Josta mää tykkään ihan hirveesti. Ja mun siippakin tykkää, koska entinen Kiki, joka tarraa ovenkarmiin ja potkee jalkaa ja huutaa "EEEEEEN Lähde mökille!" on muuttunut Eräjormaksi. Tämä metamorfoosin on aikaan saanut lyhyt ajomatka tapaamaan iä ihan livenä. (Vaikka eikös mökillä pitäisi aina soudella?) Siis ihanaa; kyllä mää siitä ilosta voin sitten laskea hienostuneen pylperöni mökin ulkohuussiin ja kärsiä. Mutta en heittele tikkaa enkä kalasta, en marjasta. Todennäköisesti kuitenkin kahden tunnin ajomatkan jälkeen oksennan autoon; miten niin jokaiselta aakkosten alkupään huoltoasemalta ei saisi ostaa           toffeesuklaasalmiakkipussia? Minkä mää sille mahdan, että niitä on kuin sieniä sateella, enkä muuten sienestäkkään mökillä.

Mää olen monessa blogissa tavannut "mitä ottaisin autiolle saarelle"-postauksen. Vaivihkaa ryöväsin idean mukaan ja päädyin pähkäilemään kenen blogistin kanssa haluaisin huuhtoutua autiosaaren rantaan. Ilman muuta mää hamstraisin Teidät kaikki, koska siitä                               tulisi mahtava naiscocktail, mutta tunnustuksen passitan matkaan seuraaviin koteihin:

                                                                                 

Tämän blogin takaa löytyy, joka teki v*tuttaako-testin Elämä pelissä-ohjelman sivuilla ja sai huippupisteet positiivisuustestissä. a levittää myönteistä energiaa ja mää olen saanut paljon sitä an hyvää energiakenttää blogistaanisesti. Mää haluaisin kovasti tavata an livenä. (Meille ei muuten tulisi kinaa kirpparilla, koska meidän sisustusmaut on toistensa äärilaidat. Enkä mää puklaisi pirssiin, koska meidän  autoetäisyys on noin tunnin.) ja osaisi pyöräyttää pötyä pöytään; määkin olen oppinut höystämään                                             karjalanpaistin lantulla. Tulee hyvää. Siellä an blogissa on nyt arpajaiset, menkää osallistumaan.

                                                                                       
Tämän blogin takaa löytyy Riikka, jonka mää haluaisin mukaan tälle reissulle. Vaikka mää olen lukenut sieltä blogista, että mieluinen matkan määränpää olisi Pariisi. Tästä blogista aistii vahvan selviyjän, joka matkalla tulleista kuopista huolimatta jatkaa matkaa. Semmoinen vahva nainen on hyvä taipaleella mukana. Ja mää haluaisin jutella rauhassa ja pitkään Riikan kanssa ja sanoa, että oman rankan erokokemuksen jälkeen tuli kuitenkin päivä, jolloin tajusi, että elämä kantaa. Vaikkakin se on semmoinen vahva nainen ja                                             tietää sen itse. Kyllä vahvakin tarvitsee ja ansaitsee kannustusta sekä myötätuntoa.

                                                                                   
Täältä blogista mää olen löytänyt Mintun. Uskomatonta, mutta totta; meikäläisen täytyy saada säännöllinen annos omaa rauhaa. Olen siis välillä vaiti. Tämä on tosin liukuva käsite, koska sekä puhun itsekseni, että vastaan itselleni. Ajoittain meitsillä ja minulla saattaa tulla jopa kiista. Mutta takaisin Minttuun; mää olen aivan varma, että hänessä on ihminen, jonka kanssa on helppo olla hiljaa. Me voitaisiin mennä saaren pohjoiskolkkaan ja usuttaa muut etelään. Sitten me oltaisiin kaksi hiljaista mietiskelijää. Eikä kumpikaan                                                              meistä pitäisi tätä sisäänpäin umpioutumista loukkaavana.

                                                                                 
Tämän blogin oven takaa löytyya ja saattaa sieltä uksen takaa löytyä myös kotikummitus. Koska mää olen säikky niin reissulle ottaisin mielelläni pelkän an. Mää olen aivan varma, että tämä blogisti pitäisi tämän kokoamani reissaajien lauman järjestyksessä tomeralla otteella. Ehdotonta bonusta on myös loistava huumorintaju ja musikaalisuus. voisi sitten                                                              iltaisella leirinuotiolla johdattaa tämän ryhmä rämän laulukuoroa.

                                                                                   

Täältä blogista löytyy onka taitoa katsoa lokeron viereen ja lokeron taakse ja sitten tuunata siitä lokerosta jotain ihkua mää fanitan ihan hirveesti. Kun tämä naisenergiaa puhkuva blogistijoukkue kyllästyisi rantalomailuun niin olen aivan varma, että virittäisi meille kookospähkinöistä, kaisloista ja simpukankuorista täysin merikelpoisen botskin jolla me sitten seilattaisiin takaisin kotiin.

Koska mää omaan taipumuksen murehtimiseen, niin mää nyt sitten laitan tähän että ketään ei ollut tarkoitus  loukata. Jos joku teistä haluaa peruuttaa matkavarauksen niin pistäkää vaan viestiä ja mää deletoin. Tähän tunnustukseen kuului haaste kertoa itsestän                             seitsemän paljastusta, mutta postaus venyi semmoisiin mittoihin, että itsensäpaljastamista seuraa toisella kertaa.

Tämän tekstin kirjoitti Kiki 4 v, märkärupi poskessa. Mää lähden nyt googleen katsomaan, että voiko se ihan oikeesti tulla aikuiselle. Ei                                          kai tähän henkinen ikä vaikuta. Tai sitten se on joku ihme huuliposkiherppes... 

Tietoja tarjolla

Arvonta on pari postausta alaspäin.

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa! uusille lukijoille Mää ihan vaan varmuudeksi varmistan, että panevathan kaikki merkille, että näitä on kokonaiset seitsemän!! Olen niin töpinöissäni, että kohta kihahtaa pissi päänuppiin ja olen tässä tuumaillut, että hyvä niin, koska parempi kusi päässä kuin virtsankarkailu housuissa. Ei kai sitä                                                    jokapuolelle riitä ryöpsähtelemään näinkin muhkeaa xl-vartaloon.

Tästä mää pääsen sutjakkaast aivan mahtavaan kommenttiin: Ainakin sun pitäis saada sponssia Tenalta tai muulta välinevalmistajalta, koska mulla tuli (taas) melkein pissat housuun kun luen näitä sun juttuja. :DD Tohon sivuun linkki "Kiki's home proudly presents Tena Lady - tulet tarvitsemaan näitä". XD Nimim. Toinen (jo) nelikymppinen.  Mää tottakai heti (kun sain ensin vähän henkeä) ylpeydestä polleana rimpautin siipalle kesken siipan työtoimien. Puoliso oli jotenkin vaitonaisen tuntuinen, mutta en sitä siinä sitten hilpeyden ollessa korkeimmillaan ennättänyt funteeraamaan.  Heti kun siippa katkaisi puhelun ilman "Pus,Pusia" mieleen juolahti, että sillä oli semmonen pukupäivä töissä. Hei oikeesti; laittaisi sen puhelimen kaiuttimen pienemmälle. Meillä on tätä ylimääräistä infoa jaettu ennenkin.                 Siis minä olen jakanut. Nyt sitten tietävät siipan toimessa yön aikana lisääntyneistä kolmesta lukijasta ja kalsongin suojista. 

Aikoinaan oli vaikea paikka siirtyä Tena-osastolle; olin sitten muinoin siipan kera ostoksilla ja mies jätti suojani kassahihnalle. Mää sitten päästin kotipesällä semmoisen Turkan Kiimaset poliisit -tyyppisen räkää ja rää'yntää valitusvirren   "Eksää rakasta mua enää, kun mää olen alkanut vuotamaan."  Se sano rakastavansa vaikka mää mitä valuttaisin; oli jättänyt sen loodan siihen vaan, koska me oltiin kassitta ja siipan kädet oli täynnä. Mies oli vaan miettinyt, että mää saan sen kaikista kevyimpänä parhaiten kannettua. Osoittaakseen sujuvan suhtautumisensa puoliso noin 28 päivän kuluttua mainosti kassalla isoon ääneen "Mää laitan nää sun suojas tänne kassiin"  Oli kuulemma ihan tahatonta. No               niin varmaan. Sanojana mies,  joka pääsiäisen aikaan kysyi kassalla Kinderin kanssa:   "Otatko munan käteen tässä vai kotona?" 
                                                            Eli ihan oikein siipalle; Kiki pimssirätti kostaja iski. Oppii keppostelemaan kassalla.
                                                                       Jekkuilkoon vaan; mää sitten otan kovaäänisen linjan työpuhelimeen.

Sitten mää vielä markkinoin. Mää sain ihanan sydämmen arpajaispalkintona, mutta jos et ollut yhtä onnekas, niin niitä saa nyt shoppailla Heirin blogista. Asettelin voittoni paraatipaikalle olkkariin; mää kun poistun jälkikasvuni läävästä kohdistuu katse suoraan sydämmeen ja koska Heiri on tuonut elämääni paljon iloa ja valoa niin v*tutuskäyrä laskee monta pykälää. Mää niinkuin unohdan osan keoista mitkä lisääntyy ilmeisesti öiseen aikaan keskenään. Toimii siis perherauhan avittajana. Mää olen toki tyytyväinen, että olen kasvattanut                    suvaitsevan lapsen, mutta metsähallituksen puolelle reitti on ohjautunut siinä, että se lapsi suvaitsee (homeiset) ruokalautaset,                                                                                                (tyhjät) mässypaperit, sekä (itsestään sikiävät) pyykit lattialla.... 


                                     Ps. Vaikka et tarvitsisi perherauhan pelastajaa tai v*tutuskäyrän madaltajaa ja permantosi on vapaa    
                                             jarruraitakalsareista niin nämä sydämmet näyttää tosi hyvältä vaikka joululahjusten päällä. 
                                                 Ja kyllä, ne mellipaperit ärsyttää vain ja ainoastaan, koska ne on tyhjiä.

Kiki käyttäytyy tai ei

Arvonta on yhden postauksen alaspäin.

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa uusille lukijoille  Mää ihan vaan varmistan, että huomioivathan kaikki näitä olevan kokonaiset 11!!! Siipan mielestä meillä tuoksahtaa omakehu, mutta mää olen sitä mieltä, että se on eua de itsetunnonkohotus tai sitten kanelikynttilät, joita mää hamstrasin Vahinkotavarakeskuksesta. Ne oli tosi laatu löytö; puolet halvemmalla rättimarkettien hinnasta ja jopa lapsukaiseni havainnoitsi shoppailuni. Suora siteeraus "Mikä v*ttu täällä haisee?" Mää virkahdin pikku piltilleni, että voin suorilta kertoa, ettei tuoksu ole lähellekään ***tua.  Että se pipari nimitys käsitykseni mukaan juontaa juurensa jostain muusta. Jälkikasvu vetäisi hirveät kilarit ja sain saarnan siitä miten pitäisi käyttäytyä ikätasonsa mukaisesti. Jaa, niin, juu; ikätasoni mukaisesti. Rakas lapseni siis menetti                                malttinsa ja muistutti minua käyttäytymään kuten lady, jonka matkamittariin tulee tässä kuussa 40 v.

En ole sitten taas käyttäytynyt muuallakaan; me lähdettiin liikenteeseen siipan kanssa perjantai-illan ajankuluksi Motonettiin täyttämään V-V:n vaadetta jostain subwooferista. En tiedä mikä se nyt oli, mutta kauheen loven se teki kukkaroon. Mää majoittauduin miettimään syntyjä syviä ( mitkä kaikki maut pitäisi olla limpskakoneelle; popkorni, vaahtokarkki, jellybeanssi) ja mitkä kaikki maut pitäisi olla kapselikoneille; piparminttukaakao, irish coffee, Mars) koska supvohveli ja metrinen jonottajien ketju palvelutiskille ei herättänyt mielenkiintoani. Mää aistein jonkun lähialueellani ja käännähdin olettaen sen jonkun olevan puolisoni.  Koska mää lausun ensin ja funteeraan sitten vasta päästin suustani kysymyksen "Haluutko sää hautakynttilän?"  Sitten mää tajusin puolisoni olevan 20 senttiä liian lyhyt ja 20 vuotta liian vanha. Siis apua; hyvällä mielikuvituksella tämä on tulkittavissa uhkaukseksi. Eikös nyt ollut joku halloween ja eikös silloin pelotella? Arvatkaa vaan onko meillä nyt sitten väännetty Poliisi-Tv kaskuja laittomista uhkauksista. (En siis minä vaan ainaniinjärkeväpuoliso; nykyisin lapsellinen). BigBrother talosta kun sai yksi tuhmeliini poiston osakseen on meillä myös                                           kuulosteltu "Kiki" sinut on poistettu Motonetin talosta - tyyppisiä huumoripläjäyksiä.

Koska suositut blokkaajat saa niitä ilmaislahjuksia ja hei, meitsillä on lukijoita jo 44 niin mainitsen vielä kertaalleen Motonet. Voisitteko Te nyt sieltä lähettää lahjakortin, koska suppivuufferin tuoma rauha ja sopusointu kesti lauantain ja nyt se kakarani pikku piimäsuuni haluaa jotkut kaiuttimet. Mää kiittäisin ja massipussini kiittäisi. Päivästä ja tuulensuunnasta riippuen myös jälkeläiseni saattaa kiittää.           Painostakaa edes tekemään sitä vaahtokarkkilimpskaa. Mää noukin sen kyllä osaksi ostoksiani; ainakin yhden kerran.

        Mää suunnistan siipan kanssa nyt kauppaan; mieheni lupasi meikäläiselle karkkia jos mää jätän keppostelun väliin...

Arvontaa osa 2

Mää täräytin lukijalaskuriin 5555 sivun näyttöä ja kieltäydyn kuuntelemasta jälkikasvua, joka pudotti meitsin maanpinnalle toteamalla "Ja 33 niistä tuli uudestaan". Pitkään aikaan en ole enää tarkkaillut, että onko omat sivunnäytöt pois päältä;  kyllä Teitä ihanaisia täällä käy. Tässä sivunnäyttöjen aiheuttamassa euforiassa mää täräytän ihka ensimmäisen arvontapostaukseni maailmalle. Sitten sääntöihin; kaikille yksi arpa ja arvonnan suoritan 15.11. Anonyymit laittakaa joku viesti tai muuten paketti lähtee ensimmäiselle osoitetietonsa lähettäneelle anonyymille. Viikon odottelen yhteystietoja ja sitten arvon uudelleen. Mää ilostun ihan hirveesti jos linkität arvonnan ja vielä enemmän jos liityt lukijaksi, mutta arpoja pihtaan siitä huolimatta yhden jokaiselle. Arvontavoitto sisältää keittiöpyyhkeen, servettejä, onnen resepti taulun, metrin joulunauhaa ja sydämmen muotoisen tuikun. Niin juu; jos kukaan ei osallistu niin vedän palkokasvin  poskiontelooni ja suljen kiukuspäissäni koko blogin. Pelastakaa perheeni Kikizillalta ja osallistukaa sankoin joukoin, kun mää nyt ekan                           kerran toimerruin järjestämään arpajaiset; meni tunti, että mää sain tuon tekstin tuherrettua kuvan päälle.
                                                             Hirveen vaivan olen siis nähnyt, osallistukaa, pliis!