perjantai 5. lokakuuta 2012

Kakkosen reiästä paljastuu...




Mää sain Maijalta Rynttyliisan kotkotukset blogista "Esittele köökkisi haasteen". Apua! Pakko sitä tässä on sitten raottaa suuruusluokaltaan Anu Saukon postimerkin kokoista keittokomeroa.
Tervetuloa matalaan majaan!




Köökin pienuus johtuu siitä, että se alue minne valtaosa väestöstä sijoittaisi ruokapöydän, on meillä pyhitetty tietsikalle. Ja on se vissiin tuo kaksimetrinen pöytäkin mikä vie tilaa. Mää levittelin hämäykseksi nuo lautaset, ettei näytä niiiin kauhian pitkältä.... Pöydästä voitte siis päätellä, että huoneen huikea kokonaispituus on alta viisi metriä.





Mää oikein shoppailin tätä tilaisuutta varten liinan kirpparilta; 1,20e.  Miksi muilla näyttää liinat "Ihanaa pellaavaa" ja meitsillä näyttää siltä, etten muka juuri olisi silittänyt sitä puolta tuntia. Neljännestunnin mää sitä hieroskelin vimmattuna ja sitten kun olin juuri rimpautamassa mutsille  "Oisko aika opettaa tyttärelles kotitöitä"-hätäpuhelua niin oivalsin, ettei se silitin ole pistorasiassa. Oon kyllä ennenkin silittänyt....





Mää olen Innosta laittanut korvan taakse, että sitä mitä ei voi peittää pitää korostaa. Mää nyt sitten korostan, että kukaan ei                                                     varmaankaan pistä merkille nauhan jouluisia tekstejä. Se on kirpparilta.... ei ollut runsauden pulaa.
                                                                Kauheen tyytyväinen olen hillopurkkikukkavaasiini.





Meiän kaapin ovet on ylivertaisesti paras kirppislöytöni koskaan: 18e. Siis kaikki yhteensä.





                                                                Ovia ei riittänyt joka reikään, mutta ei haittaa.









Näyttääkö tää nyt yhtään isommalta, kun mää kuvailen joka ilmansuunnasta?










Täällä asustaa tartuntapihtini avoliitossa limpskakoneen kanssa. Pihdit on aina hukkateillä ja mää ehdottelin siipalle, että josko joulupukki toisi koiran. Se hurtta voisi sitten olla kadonneen jäljillä. Mää voisin aina vaan hihkaista "Mustiiii, tuo mammalle keppi:" Puoliso sanoi, että kadotetaan mielestä karvaturri mutta lupasi, että joulupukki tuo sen koiran hihnan. Mää voin sitten kahlita kepukkani                                                                                 ranteeseeni kiinni sillä fleksillä....




                                                         Mää nyt vielä kerran fiilistelen tällä siisteydellä.
Joskus funteeraan asioita ja innostun, koska vastaus löytyy blogista. (Joo, kyllä joku muukin varmaan laskee monsuunikautensa ajankohdan päivityksistään...) Seuraavan kerran, kun mää keuhkoon, että koska meillä oli siistiä, niin mää tiedän, että se oli 4.9.




Mää "joskus" kadehdin miten muilla blogisteilla on niin hirveen siistiä. Mää nyt sitten ilmoitan, että vähän oli "stailattu". Meillä ei yleisesti ole tuoreita kukkia (paitsi se kolme metriä taannoin) ja puolisen tuntia fotojen ottamisen jälkeen pöytä näytti tällaiselta. Ja meillehän sitten tulee Seiskapäivää ihan vaan niiden laajojen tv-osioiden tähden. Kyllä sieltä joku tv-ohjelma tänäkin iltana tulee; että en lukenut Tauskin taustanauhasta tai Lorenzin liharetkistä...
Niin juu, eikä meillä ole pöydällä palasokeria, koska mää pistelisin sen kaffeeni joukkoon.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti