On meillä näyttäytynyt tämmöinenkin

Ensin ihan mää toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille 

Viime postaukset on kiertyneet Lusikkahampaan ja vihaisen hirmulisko esittelyyn. (Se fasaani, eikä meitsi silloin, kun iskee pms.) Esittelen sitten vielä yhden meidän pirtistä löytyvän:

Kuva 1.

Laji

Homo Sapiens,  heimoltaan Aapeesee-teini. (Aakkosten alkupään huoltoaseman parkkipaikalla hengaileva mautoilija.) On näitä muitakin kuten massateini, pissis, perusteini ja varhaispertsa. 

Levinnäisyys

Meidän torpassa teinien populaation levinnäisyys esittäytyy erityisesti eteisessä, jossa keski-ikäinen tantta saattaa kellahtaa kumoon lauman jättämään kavioiden suojusten esiintymään. (Katso kuva 1.) Tällöin keski-ikäisen tantan suusta saattaa purkautua Aapeesee-teiniltä opittu "WTF".  (What the f*ck)  Lauman koostumus on 2/3 osaa mallia uros; kanootti kokoa  46 ja 1/3 osa mallia naaras;  kenkä 37-42. 

Elinympäristö ja elintavat

Koisii mieluiten aamuneljästä eteenpäin 12h. Ärmyilee herätettäessä, ärtymys jatkuu, kunnes nukkumatti ilmaantuu tai massin tarve yllättää. Hymyilee aurinkoisesti, kunnes tavoite, raha tai muu hyödyke, vaihtaa omistajaa. Tälläisena ohikiitävänä hetkenä Aapeesee-teinin keski-ikäinen emo ei mieti, että miksi ylipäätään hankki lapsia. Elinympäristö on eristetty muusta yhdyskunnasta verhoilla ja paukahtavalla ovella. 

Vaarallisuus ihmiselle

Taidokkaasti johdattaa tilanteen räjähdysherkäksi ja tällöin rasittaa mielenterveyttä. Tällaisen tilanteen aistittuaan pyytää anteeksi. Anteeksipyynnöksi tulkitaan seuraavat; tiuskaistu sori, miten sulla päivä meni - kysymys, olin pahalla päällä - selitys tai halaus. Anteeksipyynnöksi on tulkittavissa myös vapaaehtoisesti suusta irtoava kokonainen lause,

Kuva 2.

Ulkonäkö ja koko
Raamikas. Käytetään pelotteena KäTy hippaloissa randomien varalta. (Kämppä tyhjänä juhlat, joihin saapuu tuntemattomia ihmisiä. Oma versioni  pidetään "kädestä tyttöjä" juhlat meni vähän metsään. Kiertää aapeesee-teinin kaveripiirissä vitsinä.) Muita lyhenteitä esim. LOL (Laughing out loud.) ja ROLF (Rolling on the floor laughing.)  
Sukii sulkiaan aamuisin ahkeraan ärräpäiden saattelemana. Siistityssä versiossa kysyy, oliko pakko pyöräyttää lapsi luonnonkiharoilla varustetun uroksen kanssa ja sitten suutahtaa, jos olettaa kysymyksen olleen kysymys. Jälkeensä jättää harmahtavan hiuslakkatahman pikkulan peiliin. (Katso kuva 3.) Suosittelen tämän lajityypin edustajien emoille siistimiseen Cillit Bangin ikkuna&lasia. Ja kikkuroiden taltuttamiseen Wellaflexin ultra strong holdia ja lyhyttä hiusmallia.

Ravinto
Oppivelvollisuuden kutsuessa poikasta, emo surffaa jarruraitakalsareiden, limsatölkkien ja homesienten kasvatusalustojen joukossa. (Erityisesti mainitsisin auki jätetyt pleikkari tai x-loodan pelien kannet, joihin liukastuttuaan keski-ikäiseltä tantalta voi päästä "WTF" ) Tällaisella tutkimusmatkalla akkunasta löytyi porkkanaraastetta. (Katso kuva 2.) Todistettavasti ravintona ainakin siis raasteruoka. Voisihan tässä ehkäpä olla kyseessä joku oman reviirin merkkauskin?

Uhanalaisuus
Toiveissa on, että tapahtuu metamorfoosi aapeesee-teinistä onnelliseksi, järkeväksi aikuiseksi. Jos meillä tulevaisuudessa on 30-kymppinen peräkamarinpoika samanlaisilla käytöstavoilla niin mää pakenen ja muutan kyllä siipan ja itseni jonnekkin toiseen torppaan asumaan.

Lisääntyminen

Siis ei kiitos mielellään muutamaan vuoteen. Käynnistettäessä keskustelu tilanteen estämiseksi uhittelee Aapeesee-teini muuttavansa lastenkotiin mielummin, kuin altistuvansa enää yhdellekkään  "Kuule, tiedätkös kukista ja mehiläisistä" - aiheiselle jorinalle.

Kuva 3.

Kieli ja kommunikointi
Ilmaisee ajatuksensa kiteytetysti; Voi v*ttu, v*ttu, v*tusti. Tartten rahaa. Tarttis tankata. Tänks.

Käyttää paljon kansainvälistä elekieltä. (Katso kuva 4.) Mää häveliäisyyssyistä nyt sitten vähän sitä kuvakäsittelin.

    Kuva 4.

                                                                                    Muuta huomioitavaa                                                                              

Kirjoitinko mää sen keski-ikäisen tantan varmasti tarpeeksi useasti...  Mää täällä totuttelen muuttuneeseen elämäntilanteeseen.        Kiki 40 v, tänään, ensimmäistä päivää. Hakusessa vähän, että miten tässä nyt sitten pitäisi käyttäytyä...
Että onko tää nyt sitten WTF tässä nyt tapahtui vai pitäiskö olla ettei voi kun LOL vai onko tilanne, että sitten vaan pitäisi ROLF:ia? Ainakin tuli heti vähän nuorekkaampi olo, kun vähän käyttelin tuota nuorisokieltä. Mää lähden nyt raappimaan sen kylppärin peilin puhtaaksi (taas) ja tutkin uudestaan, että katsooko sieltä vieläkin takaisin mun mutsi...

Tuuningia ja aikuisviihdettä

Mää kaivelin tapettijemmaa ja nappinauhajemmaa ja yhdistin kaiken V-V:n koulukuvien mukana kotiin kantautuneeseen tukipahviin. Liisterin puutteessa levittelin pahville paperiliimaa ja hyvinhän se jämähti kiinni. Sitten päälle monosabloona ja joulukenkä on valmis. Erityisen tyytyväinen olen, koska äkkäsin tunkaista kiinnitystä varten rautalangan pahvin ja tapetin väliin ja nyt se sitten roikkuu nätisti. Viime suvena iski joku ohimenevä kynnenkasvatusinto ja heräteostoksena tupaan kulkeutunut toiletin kaappia koristava lasiviila osoittautui tosi hyväksi siistijäksi kynsisaksilla nyherretylle reunalle. Siis oikeassa olin, kun ilmoitin niiiin tarvitsevani sellaisen. Käytössä se on nyt sitten ollut. Teen Aikeissa on tehdä näitä saapikkaita joulukuuseen tsiljoona muutama, jotta mää säästän siihen viilaan hukatut pennoset kuusenkoristeiden budjetin pienentymisellä. Tämä oli sitten vain ajatus eikä varma lupaus pienentää kotiin kantautuvien killuttimien määrää. Mää olen jo kuullut etäistä kutsuhuutoa joulukoristeiden hyllyltä.

Juu, mää tiedän, ettei niitä BeeBee-juttuja, mutta edellisen satsin jälkeen lukijamäärä kasvoi kolmella, joten ihan pakottava tarve on nyt sitten vielä kerran kokeilla onnea. Anteeksi. Älkää tehkö mitään joukkopakoa, se loppuu viikon päästä, joten ei näitä enää montaa ehdi tulla. Meillä on siipan kanssa uusi lapsille sopimaton aikuisten leikki meneillään. No, ei mikään semmoinen. Sitä leikitään seuraavasti;  kysäisin puolisolta, että muistutanko mää BB-Teaa? Se nauraa (???????) ja vastaa tirskahdusten lomasta;  "Et kulta, et yhtään:" Sitten mää nippasin (sehän tästä tekee muksuille soveltumattoman) ja vastasin "Sano toi kuule ihan ilman tota naurua!" Tätä leikkiä tullaan jatkamaan meitin iltamissa, kunnes BB loppuu tai rakas mieheni oppii pitämään pokerinaaman. Korjaan, tullaan jatkamaan, kunnes kasvoille löytyy peruslukemat.

Siippa on muuten aivan varma, että meillä on taas vieraita eläimiä; se meni hakemaan jotain tylsää autolehteä jemmastaan ja takaisin köökkiin palattuaan hiiri? tai joku muu elukka? oli nävertänyt  hirveet reiät juustokakun reunaan. (Liiteristä, en ole leiponut.) Tämä menee taas kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa osastolle. Yllä todiste tilanteesta. Siis apua, katsokaa miten sillä nakertajalla on ollut lusikan levyiset jyrsimishampaat...

Mää alan nyt mättäämään paketista sitä loppubaakkelsia, ennenkuin se peto tulee takaisin.

Rakkautta ja Substralia

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa! uusille lukijoille 

Mää sain tämän tunnustuksen sekä  että  ja olen näistä aivan lapsekkaan onnellinen. Jälkikasvuni  ilmaisi huolensa liiallisen ilonpidon seurauksena; "Hanki mutsi itelles elämä ". Mää en sitten hirmuisesti uskalla leijailla merkkieni kanssa, ettette funteeraa samalla lailla. Mutta nyt toimerruin jakamaan kredilibiteettiä eteenpäin. Yritin uutterasti selvittää mitä substanssi tarkoittaa, mutta opein googlesta ainoastaan, että tuon kred-liipadaapan voi yhdistää edelliseen lauseeseen, ehkä? Mää opein myös substanssiosaamisen tarkoittavan sitä, että joku osaa tanssia hyvin subin telkkariohjelmissa. Päädyin luottamaan itselle tutumpaan subst-alkuiseen Substraaliin ja jaan tunnustuksen eteenpäin blogeihin, joista mää olen saanut voimaa ja ravinteita. Tähän tunnustukseen kuului kiittää lähettää tulosuuntaan kiitos; Kiitos! ja paljastaa 8 asiaa itsestään ja jakaa tunnustus eteenpäin matkaan 8:lle. (Mää pistän                                           sitä itsensäpaljastamista tulemaan toisella kertaa.) Mutta niihin voimablogeihin:


                                                                         
Täällä blogissa mää olen itkenyt ja nauranut. Ja oikein olan takaa kumpaakin. Mää olen tavannut isäni viimeksi 80-luvulla ja ei siinä tietysti olisi mitään normista poikkeavaa jos tilanne ei olisi se, että isää ei tarvitse etsiä Kadonneen jäljillä ohjelmassa, eikä isäni myöskään ole edesmennyt. Isäinpäivät on vaikeita ja mää sain Mennan blogissa sellaisena päivänä laastarin avohaavan päälle. Tuntuu kyllä kauheen pahalta olla tyytyväinen, ettei kaikilla ole keskiverto isä, jolle haluaa toivottaa onnea ja lahjoa Päätalon romaanilla. Mää pyydän anteeksi, mutta se pikkuKiki, joka seisoo tienposkessa matkalaukun kanssa odottamassa iskää (joka ei käytännössä koskaan saapunut) oli tyytyväinen.  Voisiko tätä nyt sanoa mielummin vertaistueksi eikä ilkeydeksi. Vahingonilosta kun ei ollut ollenkaan kysymys. Mää vaan tunsin itseni monta mittayksikköä vähemmän sirkuksen kummajaiseksi.  Mennan blogista löytyy myös niin                                                           maukkaita tv-ohjelmien arvosteluja, että, että, niin hyvää ettei sanotuksi saa.

                            Jaahas, sitten tapahtui niin, että mää tajusin, että tästä postauksesta tulee tällä vauhdilla
                                            novellin mittainen. Mää päädyin ronskisti laittamaan vaan listan:

                                                                              2
                     Ihan pakko mainita, että jos mun täytyisi vaikuttaa todellisuutta fiksummalta, niin laittaisin Ellin
                            blogiin viestin "Voisitko mitenkään tehdä lyhyen referaatin niinku kaikesta, pliiis."

                                                                           

                                                                           

                                                                              8. Juuri Sinä siellä
         Tämän jumbon mää jätän vapaaseen poimintaan kaikille Teille, jotka haluavat tämän poimia matkaan.
             Kikin blogiluettelosta löytyy ainoastaan substancea. Siellä on valikoima aivan mahtavia naisia.
                                                                              Olette upeita kaikki!

Tämän mää sain   Tunnustukseen kuuluu kiittää antajaa, linkittää blogi  ja  antaa tunnustuksen matkata uusiin blogeihin (5kpl), joissa on alle 200 lukijaa. Ja toivoa, että vastaanottaja jatkaa ketjua. Saksa on vieraampi kieli, joten tämä on arvuukauppaa, mutta mää muodostan tästä nyt oman tulkinnan ja lähetän tämän blogeihin, jossa on paljon lovea. Sitten mää ajattelin heti , koska siellä on positiivista elämäniloa, josta tarttuu aina rippunen omaan mielialaan. Mutta tämähän tuli sieltä, joten mää laitan tunnustuksen matkaan seuraaviin sydämmellisiin blogeihin:       

                                                                             

Tämän viimeisen mää jätän vapaaseen poimintaan kaikille Teille, alle 200 lukijan blogeille, jotka haluavat tämän poimia mukaansa. Mää olen törmännyt lukuisiin ja taas lukuisiin blogeihin, joissa on paljon lovea.  Ja jos siellä näytön toisella puolella on aloitteva bloggari, niin                                                  ole vaan ronski ja kapsaise love mukaan. Jokainen blogisti on kehun arvoinen.
             
Koska mää olen ammattimurehtija niin aloin siipalta tiedustella etteihän se edellisen postauksen otsikko vaan ollut mauton? Ja uskokaa vaan, kyllä mää usein jännitän ylittäneeni hyvän maun rajat kolisten. Mietiskelin jos lukijoiden joukossa olisi vaikka kasvissyöjä ja loukkasin tunteita mauttomalla otsikolla. Ainaniinjärkeväpuolisoni lohduttelin sen olevan mahdoton yhtälö: "Eihän se nyt voi olla mauton,                                                                     jos se on vahvanmakuinen ja herkullinen riistaruoka"

Vahvanmakuinen ja herkullinen riistaruoka

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa! uudelle lukijalle kirjautumisongelman selättäneelle ja ihanaiselle  Lukijamäärän lisäksi mää olen lisännyt myös tunnustussaalistani ja sain kovasti mieltä lämmittäneen tunnustuksen, joka kirjoittelee iloista ja valoisaa blogia. Tunnustukseen kuului kiittää lähettäjää: Oikein paljon kiitokssi! Postaukset on vähän laahanneet perässä, joten mää jatkan 7 paljastusta satsilla, joka tuli saadun tunnustuksen                                                         mukana ja sitten taas vapautan tunnustuksia maailmalle jemmastani.

1.
Mää varoitan heti, että tästä numerosta paljastuu BB:tä. Enkä mää tarkoita sitä jotain voidettarasvaa, enkä Baby Björnin rintareppuja enkä Brigitte Bardotia. Puolisolle rimpautti Elisan puhelinmyyjä, joka kertoi meitin nettisopimuksen olevan määräaikainen ja kyseli, että joskos haluttaisiin jatkaa kumppanuutta. Kylkiäiseksi tarjottiin muutamaa Viasatin kanavaa maksutta kuukaudeksi. Siippa esitti vaihtaria BB:n 24/7:kaan. Reilua kuukautta myöhemmin posteljooni tunki laatikkoon Elisan terveiset; laskun sekä leffakanavista (jotka ei edes näy) ja BB:stä. Ainaniinjärkeväpuoliso oli näppäillyt numeron talteen ja soitti puhelinmyyjälle; se muisti meitin sopparin heti, koska kukaan muu asiakas ei ollut tälläista vaihtoa suorittanut. Siis mikä ihmisiä vaivaa vai ollaanko me outoja? Varmaan ollaan joku urbaanilegenda hullusta asiakkaasta ja nyt pyöritään kahvihuonekeskusteluissa. Siellä voi myös pyöriä legenda asiakkaasta, joka                                        kilahti seiskapäivää lehden typistettyä telkkarin juonipaljastukset mahtumaan yhdelle sivulle.
( Tunnustan, se Big Brother pyörii taustalla, kun mennä pömsköttelen kotosalla. Mutta hei, mää olen yksinäinen. Ihan kuin olisi                                                      kavereita, jotka ei vaan vastaa mulle mitään. Ei se kouluvuosista paljon poikkea.)

2.
Mää suutahdan helposti ja sitten aloitan mykkäkoulun. Koska meitsillä on toistuvasti kosolti asiaa mykkyyden keskimääräinen kesto on                                                                                     2-8 minuuttia.

3.
                                    Parhaan neuvon paniikkikohtauksiin olen saanut neuvolantädiltä; tämä menee ohi.

4.
Blogin nimi juontaa juurensa vuosien taakse, kun siskon kielenkannat ei kääntyneet kaikkiin kirjaimiin. Rakkaan siskon versio jäi vuosiksi käyttöön. Ja tuo home olisi koti suomeksi. Sinulle, joka etsit googlen kautta hakusanalla; kurpitsa home mää sanoisin, että jos se on tuore kurpitsa ja se homekohta ei ole valtaisa, niin mää kyllä nakertaisin sen irti ja hyödyntäisin lopun.  Homekyselyn googlettajalle mää sanoisin, että kysy ihan mitä vaan. Jos se ei liity juutuubin soittolistaan (omaani) niin mää epäilen vahvasti kyllä                                                                           vastaavani mihin tahansa kyssäriin.

5.
Taas sitä BB:tä. Mää olen kyllä lukaissut netistä, ettei näitä saisi olla, mutta en pysty pidättämään. Mää kuitenkin varoitin ensin. Kirpparilla törmäsin aivan ihanaan (siis jollekin 0-kokoiselle mitoitettuun aikuisen naisen stringien kokoiseen riekaleeseen.) t-paitaan. Jos mää hakisin asukkaaksi BB-taloon niin ilmoittaisin tunnuslauseekseni paidasta oppimani elämänviisauden "Eniten vituttaa kaikki:" 

6.
                                                   Joka postauksen jälkeen mää pelkään lukijoiden katoavan.

7.
Mää tulin taannoin kauppakirpparikirjastokierrokseltani ja pihassa tönötti vihamielinen hirmulisko. (Mää olen lopettanut sen naapureiden sättimisen suojellakseni karmaani, joten tämä oli ihan aito.) Päätin odottaa kunnes reitti on vapaa ja nautiskelin ajan kuluksi pussillisen ihan vaan muutaman Fani-palan. Tilanne ei osoittanut raukeamisen merkkejä, joten rimpautin äidille itkuisen puhelun. (No en ole kuin 39 ja en päässy kotia. Sitäpaitsi pussillinen muutama Fani-pala alkoi vääntää massussa.) Äiti kehoitti tööttäämään kaarasta sitä torvea. Helppohan sitä on painaa, jos tietää missä se on.  Mää jätin kaihoisin mielin peltilehmäni tarjoaman suojan ja lähdin urheasti                            suunnistamaan kotiovelle. Aseenani ja suojakilpenäni petoa vastaan oli hapankorppupaketti ja litra maitoa.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin rehellisyyden nimissä laitan photon tilanteesta. Vasemmalla äitini versio ja oikealla oma versio tapahtuneesta. Otoksen nappasin akkunasta tsuumilla, että Hänen Ylhäisyytensä ei aivan näin lähellä ollut. Aivan valmiina sekä pihamaalla, että ikkunassa, olin huutamaan "Pysy  p*rkele siellä vaan. Mää olen Mastercheffissä nähnyt miten lintu suolistetaan!"

Lappu jäi vetävän käteen

                            Ensin ihan hirveesti Tervetuloa uusille lukijoille 

 Uusien lukijoiden lisäksi mää sain tunnustuksen  Mää aina vaan niin kauheesti ilostun. Hyvä, että ollaan vielä seinänapuritta, ties mitä ne olisivat tuumanneet, kun meiltä olisi kuulunut "Uuu, OOo; Jee". Käykää Nunjulla kylässä, jos ette vielä            ole käyneet. Mää tykkään ihan hirveesti visiteerata siellä. Mää jaan tunnustusta eteenpäin pienen pohdinta paussin jälkeen. 

Juu, juu, eilen piti jo toimeenpanna arpajaiset, mutta tuumailin, että jos joku haluaa vielä iltasella osallistua. Mitään tekemistähän tällä postauksen pitkittymisellähän ei ollut töllöttimen ohjelmatarjonnan kanssa. Mää olen täytellyt arvontapurkkiani ja nyt on loput taloudesta tyytyväisiä, koska mää en enää kirmaile pitkin huushollia ja hoe "Hei kato miten monta osallistujaa!". Siippa kehtasi kirkkain silmin väittää havahtuvansa öisin omaan "Hyvä, hyvä" - hokemaansa, kun sitä on pitänyt viljellä viime aikoina kosolti. Arvontageneraattorin kunnian sai taatusti puolueeton V-V. (Uhkailtu, kiristetty lapsiparka, jota kiinnostaa mun "keski-ikäisen ronski - blogin"  arvonta yhtä paljon kuin "kilo kiviä". En muuten uskaltautunut tiedustelemaan ronskin merkitystä.) Nyt on purkki (siinä on tommosta koristeteippiä) ravistettu ja sekoitettu ja lapsukaisen käpälä kouraissut esiin Mian lappusen. Osoitetietoja voi lähetellä sähköpostiin flerry@suomi24.fi ja mää suunnistan Willa Oliviaan ja laittelen infoa sinnekkin. Ja jos lapsukainen myöhästyi opinahjosta niin suunnistan Wilmaan                                                                 kuittaamaan poissaolon selityksellä "joku v*tun kiinnostava arvonta."

Mun arvontageneraattorini halusi lähteä kouluun puku päällä ja mää annoin sen lähteä. Siis apua, mutku mutku. Ennen kun kukaan kivittää meikäläisen niin mää puolustaudun sillä, että pikku piltilläni vahva oma maku. Mutta siis apua, puku päällä. Onnekseni teinilläni on myös herkkä mieli ja lapsukainen rimpautti kotiin kesken Rub1-tunnin. (Nyt on vasta marraskuu, ei mun niitä lyhenteitä tarvitse vielä hallita.) Se oli suutahtanut, kun aamulla silmät avattuaan, alkaa äiti työntämään hartaasti kerättyä arpajaispurkkia kohti kämmentä ja hokemaan "Tänään arvotaan".  Sitä oli jäänyt kaduttamaan, kun mun naamasta näki, että mää viittä vaille hyperventiloin. Niillä on tänään koulussa joku teemapäivä. Mää häpesin; aina olen valittamassa ja se on kuitenkin kiltti poika. Mää annan sen nyt muutaman päivän                                                tuutata sitä veetä, enkä yhtään huomauttele yritän olla huomauttelematta.
            Arvatkaa vaan häpeenkö mää, jos tämä keskustelu käytiin siellä Rub1:sen tunnilla, eikä esimerkiksi käytävässä...

Kyllä tästä komia tulee

Arvonta on neljä postausta alaspäin. 

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa uusille lukijoille

Kyllä mää olen nyt mahdottoman ylpee ja uusien lukijoiden lisäksi mää sain hirveesti mieltä lämmittävän tunnustuksen, mihin mää palailen myöhemmin. Menkää katsomaan Micun blogiin aivan mahdottoman upeeta kynttilätuunausta. Onnistuu meitsiltäkin. On siellä kaikkea muutakin mahdottoman upeaa, jonka takia kannattaa visiteerata, jos ette ole vielä poikkeilleet. Tämän mielihyvän aallon mainingeissa antoi loput perheestä vastauksia "Kuka on kingi?" tiedusteluun. Vaikkakin siippa ehdotteli vastaukseksi Emmerdalen (kotoisammin Emmentaali) innoittamana, että ainakin Carl ja Jim.

Meillä on muutamana menneenä päivänä käsitelty aihetta "tyhjää varastotilaa" Joku meillä halusi siitä "säilytyksellisen" ja joku toinen taas "sisustuksellisen". Määhän olin tietysti sisustuksellisten puolueessa; ypöyksinäni. Mies liitoutui V-V:n kanssa ja muodosti vastarinnan suunnitelmilleni. (Siis ihan varmana lahjoi lapsukaisen selustani takana.) Hävisin siis äänin 2-1. Ja aioin vastaisuuden varalle kysyä, että millä summalla mää teen nokittavan vastatarjouksen, jolla vaalikone arpoo mun ehdotuksen.

Mää en tästä takaiskusta lannistunut ja toimeliaana naisimmeisenä menin ja merkkasin reviirini. Ja pikkariikkisen revin irti pinkopahvia, jotta mää olen tietoinen, että alta paljastuu lautaa. Ja se tulee näyttämään hyvältä valkoiseksi maalattuna. Pakkohan ne kynsimisen jäljet on paikata. Vaikka mää tykkään vanhasta niin on sitäpaitsi ällöttävää, kun seinässä on edellisten asukkaiden roiskeita. Puoliso ehdotteli, että koska toisilla on semmoinen mittari oven pielessä missä on lasten nimiä, pituuksia ja vuosilukuja niin me voitaisiin taiteilla sinne seinään; "Mauri, joulu -99, kinkkurasvan jälki" Mää olen jo visualisoinut mielessäni valkoista hohtavat seinät ja laminaattilattian, mutta annan siipan palautua tyhjennysrumbasta ja ohjaan sitten hellästi puolison sellaiseen "maalari maalasi varaston seinään moodiin." Pääsee helpolla, kun siippa olettaa sitä omaksi ideakseen. Ja jos ei onnistu niin mää kuopaisen valttikortin hihasta ja väännän naamani muistuttamaan norsun ripsipiirakkaa.

Sutaisin farkkusaumaajalla kasaan verhot. Vähän niistä tuli pitkät, mutta ihan itse silitin. Olen tosi tyytyväinen. Ja tyytyväinen olen myös säilytystilaani, joka lapseni mielestä on "Sun joku ylimääräinen sisustusviritys, pitiks tästä tulla varasto?"  No, onhan se säilytyspaikka; yhdessä Ingvarin firmasta olevasta kenkälootassa on tilaa säilöä palautustölkkejä ja pulloja. Koska meillä on viime aikoina nautiskeltu paljon soodastriimiä on tämä tila teoreettinen. Juuri nyt ei ole palpaan menossa mitään, eikä siis tilantarvetta.

Mää suunnistan nyt kirpparille ja menen etsimään löydön, jolla mää voin tukkia sen hukkatienoon siellä kenkälaatikossa. Kyllä se on muuten tilan haaskaamista...  Sitten mää yritän paikallistaa mihin siippa on "Kaikeksi varmuudeksi" jemmannut kellarin varaston avaimen. Mää sitten ihan vaan ilkikurisuuttani hivuttautuisin alakertaan ja vähän koristelisin ja sisustaisin....

                                                    Ps. Huomasitteko, että meilläkin on nyt sitä washiteippiä.

Laiva on lastattu blogisteilla

Arvonta on kolme postausta alaspäin.

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa uudelle lukijalle 

Mää sain tunnustuksen ihanaiselta Josta mää tykkään ihan hirveesti. Ja mun siippakin tykkää, koska entinen Kiki, joka tarraa ovenkarmiin ja potkee jalkaa ja huutaa "EEEEEEN Lähde mökille!" on muuttunut Eräjormaksi. Tämä metamorfoosin on aikaan saanut lyhyt ajomatka tapaamaan iä ihan livenä. (Vaikka eikös mökillä pitäisi aina soudella?) Siis ihanaa; kyllä mää siitä ilosta voin sitten laskea hienostuneen pylperöni mökin ulkohuussiin ja kärsiä. Mutta en heittele tikkaa enkä kalasta, en marjasta. Todennäköisesti kuitenkin kahden tunnin ajomatkan jälkeen oksennan autoon; miten niin jokaiselta aakkosten alkupään huoltoasemalta ei saisi ostaa           toffeesuklaasalmiakkipussia? Minkä mää sille mahdan, että niitä on kuin sieniä sateella, enkä muuten sienestäkkään mökillä.

Mää olen monessa blogissa tavannut "mitä ottaisin autiolle saarelle"-postauksen. Vaivihkaa ryöväsin idean mukaan ja päädyin pähkäilemään kenen blogistin kanssa haluaisin huuhtoutua autiosaaren rantaan. Ilman muuta mää hamstraisin Teidät kaikki, koska siitä                               tulisi mahtava naiscocktail, mutta tunnustuksen passitan matkaan seuraaviin koteihin:

                                                                                 

Tämän blogin takaa löytyy, joka teki v*tuttaako-testin Elämä pelissä-ohjelman sivuilla ja sai huippupisteet positiivisuustestissä. a levittää myönteistä energiaa ja mää olen saanut paljon sitä an hyvää energiakenttää blogistaanisesti. Mää haluaisin kovasti tavata an livenä. (Meille ei muuten tulisi kinaa kirpparilla, koska meidän sisustusmaut on toistensa äärilaidat. Enkä mää puklaisi pirssiin, koska meidän  autoetäisyys on noin tunnin.) ja osaisi pyöräyttää pötyä pöytään; määkin olen oppinut höystämään                                             karjalanpaistin lantulla. Tulee hyvää. Siellä an blogissa on nyt arpajaiset, menkää osallistumaan.

                                                                                       
Tämän blogin takaa löytyy Riikka, jonka mää haluaisin mukaan tälle reissulle. Vaikka mää olen lukenut sieltä blogista, että mieluinen matkan määränpää olisi Pariisi. Tästä blogista aistii vahvan selviyjän, joka matkalla tulleista kuopista huolimatta jatkaa matkaa. Semmoinen vahva nainen on hyvä taipaleella mukana. Ja mää haluaisin jutella rauhassa ja pitkään Riikan kanssa ja sanoa, että oman rankan erokokemuksen jälkeen tuli kuitenkin päivä, jolloin tajusi, että elämä kantaa. Vaikkakin se on semmoinen vahva nainen ja                                             tietää sen itse. Kyllä vahvakin tarvitsee ja ansaitsee kannustusta sekä myötätuntoa.

                                                                                   
Täältä blogista mää olen löytänyt Mintun. Uskomatonta, mutta totta; meikäläisen täytyy saada säännöllinen annos omaa rauhaa. Olen siis välillä vaiti. Tämä on tosin liukuva käsite, koska sekä puhun itsekseni, että vastaan itselleni. Ajoittain meitsillä ja minulla saattaa tulla jopa kiista. Mutta takaisin Minttuun; mää olen aivan varma, että hänessä on ihminen, jonka kanssa on helppo olla hiljaa. Me voitaisiin mennä saaren pohjoiskolkkaan ja usuttaa muut etelään. Sitten me oltaisiin kaksi hiljaista mietiskelijää. Eikä kumpikaan                                                              meistä pitäisi tätä sisäänpäin umpioutumista loukkaavana.

                                                                                 
Tämän blogin oven takaa löytyya ja saattaa sieltä uksen takaa löytyä myös kotikummitus. Koska mää olen säikky niin reissulle ottaisin mielelläni pelkän an. Mää olen aivan varma, että tämä blogisti pitäisi tämän kokoamani reissaajien lauman järjestyksessä tomeralla otteella. Ehdotonta bonusta on myös loistava huumorintaju ja musikaalisuus. voisi sitten                                                              iltaisella leirinuotiolla johdattaa tämän ryhmä rämän laulukuoroa.

                                                                                   

Täältä blogista löytyy onka taitoa katsoa lokeron viereen ja lokeron taakse ja sitten tuunata siitä lokerosta jotain ihkua mää fanitan ihan hirveesti. Kun tämä naisenergiaa puhkuva blogistijoukkue kyllästyisi rantalomailuun niin olen aivan varma, että virittäisi meille kookospähkinöistä, kaisloista ja simpukankuorista täysin merikelpoisen botskin jolla me sitten seilattaisiin takaisin kotiin.

Koska mää omaan taipumuksen murehtimiseen, niin mää nyt sitten laitan tähän että ketään ei ollut tarkoitus  loukata. Jos joku teistä haluaa peruuttaa matkavarauksen niin pistäkää vaan viestiä ja mää deletoin. Tähän tunnustukseen kuului haaste kertoa itsestän                             seitsemän paljastusta, mutta postaus venyi semmoisiin mittoihin, että itsensäpaljastamista seuraa toisella kertaa.

Tämän tekstin kirjoitti Kiki 4 v, märkärupi poskessa. Mää lähden nyt googleen katsomaan, että voiko se ihan oikeesti tulla aikuiselle. Ei                                          kai tähän henkinen ikä vaikuta. Tai sitten se on joku ihme huuliposkiherppes... 

Tietoja tarjolla

Arvonta on pari postausta alaspäin.

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa! uusille lukijoille Mää ihan vaan varmuudeksi varmistan, että panevathan kaikki merkille, että näitä on kokonaiset seitsemän!! Olen niin töpinöissäni, että kohta kihahtaa pissi päänuppiin ja olen tässä tuumaillut, että hyvä niin, koska parempi kusi päässä kuin virtsankarkailu housuissa. Ei kai sitä                                                    jokapuolelle riitä ryöpsähtelemään näinkin muhkeaa xl-vartaloon.

Tästä mää pääsen sutjakkaast aivan mahtavaan kommenttiin: Ainakin sun pitäis saada sponssia Tenalta tai muulta välinevalmistajalta, koska mulla tuli (taas) melkein pissat housuun kun luen näitä sun juttuja. :DD Tohon sivuun linkki "Kiki's home proudly presents Tena Lady - tulet tarvitsemaan näitä". XD Nimim. Toinen (jo) nelikymppinen.  Mää tottakai heti (kun sain ensin vähän henkeä) ylpeydestä polleana rimpautin siipalle kesken siipan työtoimien. Puoliso oli jotenkin vaitonaisen tuntuinen, mutta en sitä siinä sitten hilpeyden ollessa korkeimmillaan ennättänyt funteeraamaan.  Heti kun siippa katkaisi puhelun ilman "Pus,Pusia" mieleen juolahti, että sillä oli semmonen pukupäivä töissä. Hei oikeesti; laittaisi sen puhelimen kaiuttimen pienemmälle. Meillä on tätä ylimääräistä infoa jaettu ennenkin.                 Siis minä olen jakanut. Nyt sitten tietävät siipan toimessa yön aikana lisääntyneistä kolmesta lukijasta ja kalsongin suojista. 

Aikoinaan oli vaikea paikka siirtyä Tena-osastolle; olin sitten muinoin siipan kera ostoksilla ja mies jätti suojani kassahihnalle. Mää sitten päästin kotipesällä semmoisen Turkan Kiimaset poliisit -tyyppisen räkää ja rää'yntää valitusvirren   "Eksää rakasta mua enää, kun mää olen alkanut vuotamaan."  Se sano rakastavansa vaikka mää mitä valuttaisin; oli jättänyt sen loodan siihen vaan, koska me oltiin kassitta ja siipan kädet oli täynnä. Mies oli vaan miettinyt, että mää saan sen kaikista kevyimpänä parhaiten kannettua. Osoittaakseen sujuvan suhtautumisensa puoliso noin 28 päivän kuluttua mainosti kassalla isoon ääneen "Mää laitan nää sun suojas tänne kassiin"  Oli kuulemma ihan tahatonta. No               niin varmaan. Sanojana mies,  joka pääsiäisen aikaan kysyi kassalla Kinderin kanssa:   "Otatko munan käteen tässä vai kotona?" 
                                                            Eli ihan oikein siipalle; Kiki pimssirätti kostaja iski. Oppii keppostelemaan kassalla.
                                                                       Jekkuilkoon vaan; mää sitten otan kovaäänisen linjan työpuhelimeen.

Sitten mää vielä markkinoin. Mää sain ihanan sydämmen arpajaispalkintona, mutta jos et ollut yhtä onnekas, niin niitä saa nyt shoppailla Heirin blogista. Asettelin voittoni paraatipaikalle olkkariin; mää kun poistun jälkikasvuni läävästä kohdistuu katse suoraan sydämmeen ja koska Heiri on tuonut elämääni paljon iloa ja valoa niin v*tutuskäyrä laskee monta pykälää. Mää niinkuin unohdan osan keoista mitkä lisääntyy ilmeisesti öiseen aikaan keskenään. Toimii siis perherauhan avittajana. Mää olen toki tyytyväinen, että olen kasvattanut                    suvaitsevan lapsen, mutta metsähallituksen puolelle reitti on ohjautunut siinä, että se lapsi suvaitsee (homeiset) ruokalautaset,                                                                                                (tyhjät) mässypaperit, sekä (itsestään sikiävät) pyykit lattialla.... 


                                     Ps. Vaikka et tarvitsisi perherauhan pelastajaa tai v*tutuskäyrän madaltajaa ja permantosi on vapaa    
                                             jarruraitakalsareista niin nämä sydämmet näyttää tosi hyvältä vaikka joululahjusten päällä. 
                                                 Ja kyllä, ne mellipaperit ärsyttää vain ja ainoastaan, koska ne on tyhjiä.

Kiki käyttäytyy tai ei

Arvonta on yhden postauksen alaspäin.

Ensin ihan hirveesti Tervetuloa uusille lukijoille  Mää ihan vaan varmistan, että huomioivathan kaikki näitä olevan kokonaiset 11!!! Siipan mielestä meillä tuoksahtaa omakehu, mutta mää olen sitä mieltä, että se on eua de itsetunnonkohotus tai sitten kanelikynttilät, joita mää hamstrasin Vahinkotavarakeskuksesta. Ne oli tosi laatu löytö; puolet halvemmalla rättimarkettien hinnasta ja jopa lapsukaiseni havainnoitsi shoppailuni. Suora siteeraus "Mikä v*ttu täällä haisee?" Mää virkahdin pikku piltilleni, että voin suorilta kertoa, ettei tuoksu ole lähellekään ***tua.  Että se pipari nimitys käsitykseni mukaan juontaa juurensa jostain muusta. Jälkikasvu vetäisi hirveät kilarit ja sain saarnan siitä miten pitäisi käyttäytyä ikätasonsa mukaisesti. Jaa, niin, juu; ikätasoni mukaisesti. Rakas lapseni siis menetti                                malttinsa ja muistutti minua käyttäytymään kuten lady, jonka matkamittariin tulee tässä kuussa 40 v.

En ole sitten taas käyttäytynyt muuallakaan; me lähdettiin liikenteeseen siipan kanssa perjantai-illan ajankuluksi Motonettiin täyttämään V-V:n vaadetta jostain subwooferista. En tiedä mikä se nyt oli, mutta kauheen loven se teki kukkaroon. Mää majoittauduin miettimään syntyjä syviä ( mitkä kaikki maut pitäisi olla limpskakoneelle; popkorni, vaahtokarkki, jellybeanssi) ja mitkä kaikki maut pitäisi olla kapselikoneille; piparminttukaakao, irish coffee, Mars) koska supvohveli ja metrinen jonottajien ketju palvelutiskille ei herättänyt mielenkiintoani. Mää aistein jonkun lähialueellani ja käännähdin olettaen sen jonkun olevan puolisoni.  Koska mää lausun ensin ja funteeraan sitten vasta päästin suustani kysymyksen "Haluutko sää hautakynttilän?"  Sitten mää tajusin puolisoni olevan 20 senttiä liian lyhyt ja 20 vuotta liian vanha. Siis apua; hyvällä mielikuvituksella tämä on tulkittavissa uhkaukseksi. Eikös nyt ollut joku halloween ja eikös silloin pelotella? Arvatkaa vaan onko meillä nyt sitten väännetty Poliisi-Tv kaskuja laittomista uhkauksista. (En siis minä vaan ainaniinjärkeväpuoliso; nykyisin lapsellinen). BigBrother talosta kun sai yksi tuhmeliini poiston osakseen on meillä myös                                           kuulosteltu "Kiki" sinut on poistettu Motonetin talosta - tyyppisiä huumoripläjäyksiä.

Koska suositut blokkaajat saa niitä ilmaislahjuksia ja hei, meitsillä on lukijoita jo 44 niin mainitsen vielä kertaalleen Motonet. Voisitteko Te nyt sieltä lähettää lahjakortin, koska suppivuufferin tuoma rauha ja sopusointu kesti lauantain ja nyt se kakarani pikku piimäsuuni haluaa jotkut kaiuttimet. Mää kiittäisin ja massipussini kiittäisi. Päivästä ja tuulensuunnasta riippuen myös jälkeläiseni saattaa kiittää.           Painostakaa edes tekemään sitä vaahtokarkkilimpskaa. Mää noukin sen kyllä osaksi ostoksiani; ainakin yhden kerran.

        Mää suunnistan siipan kanssa nyt kauppaan; mieheni lupasi meikäläiselle karkkia jos mää jätän keppostelun väliin...

Arvontaa osa 2

Mää täräytin lukijalaskuriin 5555 sivun näyttöä ja kieltäydyn kuuntelemasta jälkikasvua, joka pudotti meitsin maanpinnalle toteamalla "Ja 33 niistä tuli uudestaan". Pitkään aikaan en ole enää tarkkaillut, että onko omat sivunnäytöt pois päältä;  kyllä Teitä ihanaisia täällä käy. Tässä sivunnäyttöjen aiheuttamassa euforiassa mää täräytän ihka ensimmäisen arvontapostaukseni maailmalle. Sitten sääntöihin; kaikille yksi arpa ja arvonnan suoritan 15.11. Anonyymit laittakaa joku viesti tai muuten paketti lähtee ensimmäiselle osoitetietonsa lähettäneelle anonyymille. Viikon odottelen yhteystietoja ja sitten arvon uudelleen. Mää ilostun ihan hirveesti jos linkität arvonnan ja vielä enemmän jos liityt lukijaksi, mutta arpoja pihtaan siitä huolimatta yhden jokaiselle. Arvontavoitto sisältää keittiöpyyhkeen, servettejä, onnen resepti taulun, metrin joulunauhaa ja sydämmen muotoisen tuikun. Niin juu; jos kukaan ei osallistu niin vedän palkokasvin  poskiontelooni ja suljen kiukuspäissäni koko blogin. Pelastakaa perheeni Kikizillalta ja osallistukaa sankoin joukoin, kun mää nyt ekan                           kerran toimerruin järjestämään arpajaiset; meni tunti, että mää sain tuon tekstin tuherrettua kuvan päälle.
                                                             Hirveen vaivan olen siis nähnyt, osallistukaa, pliis!