Sain Maijalta Rynttyliisan kotkotukset - blogista haasteen, Kiitos. Mää sitten tykkään näistä vaikka yksi kysymys venutti ja paukutti minimaalisen huumorintajuni rajoja. Olen lukenut laadukkaan postauksen vievän aikaa yli tunnin ja osio 4 askarrutti ja aiheutti päänvaivaa useammankin kierroksen kellon viisareissa, joten tästä sitten taitaa lähteä tämän blogin jo toinen laatupostaus:
1. Mitä tekisit palaselle raakaa maksaa?
Tökkisin etusormellani ja päästäisin tärykalvoja puhkovan kirkaisun jos siinä olisi vielä kalvo tallella. Pahimmasta järkytyksestä selvittyäni ottaisin esiin pumpulia ulko-oven viereen valmiiksi lapsukaiselleni, jonka sisuskalut ei kestä maksakastikkeen tuoksua ja hän tukkii pumpulilla röörinsä. Sitten kokkaisin palasta puolison sanoja lainatakseni jumalaisen hyvän kastikkeen. En tiedä onko lausunto miten puolueeton kun en osaa äkkisiltään sanoa mitään ihmisravinnoksi tarkoitettua, jota en laittaisi suuhuni mielummin. Loppupäivän kieltäisin miestä hengittämästä mua kohden ja tiedustelisin jos ja kun on mahdollisuus sängyssä tapahtuvaan maksasoossin tuoksuiseen tsuhautukseen niin muistaahan hän meillä olevan sohvallakin hyvin tilaa yöpyä.
Maksan antajasta riippuen saattaa suusta livahtaa huomautus miten kyseisen raaka-aineen käyttö vatsalaukkuni näkökulmasta menee kategoriaan "Kun Tomppa Cruise söi istukan."
2. Jatka lausetta: Jos avaruusmatkailu olis arkipäivää, niin...
ahtaanpaikankammoisena en siihen osallistuisi. Sukkula Venukseen saa pelkkänä ajatuksena mut hapuilemaan puseron kaula-aukkoa isommalle. Ei sen takia, että näyttäisin Kikin sijasta Kikalta vaan saadakseni keuhkoille laajemmin hengitystilaa.
Tökkisin etusormellani ja päästäisin tärykalvoja puhkovan kirkaisun jos siinä olisi vielä kalvo tallella. Pahimmasta järkytyksestä selvittyäni ottaisin esiin pumpulia ulko-oven viereen valmiiksi lapsukaiselleni, jonka sisuskalut ei kestä maksakastikkeen tuoksua ja hän tukkii pumpulilla röörinsä. Sitten kokkaisin palasta puolison sanoja lainatakseni jumalaisen hyvän kastikkeen. En tiedä onko lausunto miten puolueeton kun en osaa äkkisiltään sanoa mitään ihmisravinnoksi tarkoitettua, jota en laittaisi suuhuni mielummin. Loppupäivän kieltäisin miestä hengittämästä mua kohden ja tiedustelisin jos ja kun on mahdollisuus sängyssä tapahtuvaan maksasoossin tuoksuiseen tsuhautukseen niin muistaahan hän meillä olevan sohvallakin hyvin tilaa yöpyä.
Maksan antajasta riippuen saattaa suusta livahtaa huomautus miten kyseisen raaka-aineen käyttö vatsalaukkuni näkökulmasta menee kategoriaan "Kun Tomppa Cruise söi istukan."
2. Jatka lausetta: Jos avaruusmatkailu olis arkipäivää, niin...
ahtaanpaikankammoisena en siihen osallistuisi. Sukkula Venukseen saa pelkkänä ajatuksena mut hapuilemaan puseron kaula-aukkoa isommalle. Ei sen takia, että näyttäisin Kikin sijasta Kikalta vaan saadakseni keuhkoille laajemmin hengitystilaa.
3. Minkä nimen antaisit kanalle?
Tykkään kovasti pelata FarmiVilleä fasebuukissa kun se on ainoa paikka missä puutarhani kukoistaa rikkaruohottomana ja vaot on viivasuorassa viikkoja istutuksen jälkeen eikä FarmiVillessä ole yhtään alaikäiselle kaljaa tyrkyttävää paskanaapuria. Siellä saa kasvattaa kanoja omassa karsinassaan ja muutaman eri tempun jälkeen saa antaa uudelle tulokkaalle mieleisensä nimen.
Ristin kanat nimellä Tukserous.
Tykkään kovasti pelata FarmiVilleä fasebuukissa kun se on ainoa paikka missä puutarhani kukoistaa rikkaruohottomana ja vaot on viivasuorassa viikkoja istutuksen jälkeen eikä FarmiVillessä ole yhtään alaikäiselle kaljaa tyrkyttävää paskanaapuria. Siellä saa kasvattaa kanoja omassa karsinassaan ja muutaman eri tempun jälkeen saa antaa uudelle tulokkaalle mieleisensä nimen.
Ristin kanat nimellä Tukserous.
4. Mitä tapahtuis jos suutelisit sun naapuria?
No mutta Maija, mehän ollaan ystäviä. Tällaisia tuumailemalla heräilen öisin painajaisiini eikä mikään tahranpoisto valkaise mun paitulin niskaan piintynyttä tuskanhikeäni.
Jos näin kävisi niin sitten pihassa starttaisi muuttoauto ja jäisin iloisesti vilkutellen hoilottamaan jäähyväisiksi "Jo muuttoauto matkaan käy" lainaten Riki Sorsalta Muuttohaukan säveltä. Mitään muuta selitystä en osaa kuvitella tämän suuntaiseen tunteenpurkaukseen.
Jos suutelisin meidän yläkerran naapuria saisin sanoa imutelleeni moottoripyöräilevän liivijengiläisen kanssa. Musta tulisi heti varmaan paljon katu-uskottavampi räyhäkkä ämmä. Ainaniinjärkevänpuolison mielestä sitä uskottavuutta vähän hapertaisi yläkerran naapurin nahkaliivin selässä oleva teksti "Gospel Riders"
No mutta Maija, mehän ollaan ystäviä. Tällaisia tuumailemalla heräilen öisin painajaisiini eikä mikään tahranpoisto valkaise mun paitulin niskaan piintynyttä tuskanhikeäni.
Jos näin kävisi niin sitten pihassa starttaisi muuttoauto ja jäisin iloisesti vilkutellen hoilottamaan jäähyväisiksi "Jo muuttoauto matkaan käy" lainaten Riki Sorsalta Muuttohaukan säveltä. Mitään muuta selitystä en osaa kuvitella tämän suuntaiseen tunteenpurkaukseen.
Jos suutelisin meidän yläkerran naapuria saisin sanoa imutelleeni moottoripyöräilevän liivijengiläisen kanssa. Musta tulisi heti varmaan paljon katu-uskottavampi räyhäkkä ämmä. Ainaniinjärkevänpuolison mielestä sitä uskottavuutta vähän hapertaisi yläkerran naapurin nahkaliivin selässä oleva teksti "Gospel Riders"
5. Kissan kakka vai koiran oksennus, kummanko mialuummin siivoisit?
Jos se ei ole mun matollani niin sitten ei ole väliä. Jos se on mun matollani ottaisin siihen sitten mieluiten kerättäväksi mahdollisimman kuivakan kissan jättämän pökäleen.
Jos se ei ole mun matollani niin sitten ei ole väliä. Jos se on mun matollani ottaisin siihen sitten mieluiten kerättäväksi mahdollisimman kuivakan kissan jättämän pökäleen.
6. Mikä oli piänenä lempiväris ja mitä tykkäät siittä nyt?
Vaaleansininen. Aikoinaan sain yliannostuksen kun koko huusholli oli sininen ja se oli pitkään ei ei ei ei. Nyt olen päästänyt muutaman läiskän takaisin kyllä-listalle.
Lempiläiskäni on kesän mökin kuistilla viettänyt hempeän värinen tyyny, jonka tekijä löytyy Outi´s life - blogista. Outi on kovasti rakas, mutta jos jos linnunkuvalla varustetun huonekaluliikkeen mainoksessa alkaa kokoomuksen värinen nahkasohva kuiskailemaan mun nimeäni ja kutsumaan ostoksille niin joudun laittamaan tyynyn pesukoneeseen värinapin kanssa ja karsimaan sinisen.
7. Mitä laitat lättyjen päälle?
Yleensä aika monta Eetä. Kaupan kermavaahtoa, kaupan hilloa ja jotain etäisesti vaahterasiippia muistuttavaa. Jos on ollut -50% lappuja niin se lättykin saattaa olla jonkun muun kuin mieheni paistama.
Yleensä aika monta Eetä. Kaupan kermavaahtoa, kaupan hilloa ja jotain etäisesti vaahterasiippia muistuttavaa. Jos on ollut -50% lappuja niin se lättykin saattaa olla jonkun muun kuin mieheni paistama.
8. Mimmonen on kamalin kuva joka susta on otettu?
No mutta Maija, me ollaan vieläkin ystäviä. Ja nyt mun täytyy laittaa semmoinen tänne. En sittenkään laita kun se on puolison räpsäisemä yllätysotos uudella puhelimellaan. Kukaan ei halua nähdä kun istun Tallinnan lautalla vessassa.
Paitsi ilmeisesti mun mies kun sellainen kuva on pitänyt ottaa.
Kun suvi oli suloinen meikäläisen lantuvilla keikkui 25 kilon lisälasti tähän kevääseen verrattuna. Olen pohdiskellut miten olen päässyt kulkemaan, koska jos mulle tuupattaisiin tuo kilomäärä selkäreppuun sokeripusseina niin se saisi mut kellahtamaan selälleni ja sätkimään kuin sittisontiainen. Tämä kuva selvittää arvoituksen, lisämassa on tainnut olla kerääntyneenä sormiin, joten jalat on kantaneet ja selviytyneet urakasta.
Lapsi harvemmin puuttuu asuvalintoihini, mutta tämän kombon suhteen hän ilmoitti mun vieneen mökkieleganssini äärirajoille. Näytänkö tuossa kuvassa Petri Nygårdin ja Juice Leskisen geenien sekoitukselta? Ja onko teidän mielestä pakettinarulla kokoonharsittu teepaita nyt jotenkin paha jos vaihtoehtona on auki lepattava veeaukko ja auringon käristämät utareet?
No mutta Maija, me ollaan vieläkin ystäviä. Ja nyt mun täytyy laittaa semmoinen tänne. En sittenkään laita kun se on puolison räpsäisemä yllätysotos uudella puhelimellaan. Kukaan ei halua nähdä kun istun Tallinnan lautalla vessassa.
Paitsi ilmeisesti mun mies kun sellainen kuva on pitänyt ottaa.
Kun suvi oli suloinen meikäläisen lantuvilla keikkui 25 kilon lisälasti tähän kevääseen verrattuna. Olen pohdiskellut miten olen päässyt kulkemaan, koska jos mulle tuupattaisiin tuo kilomäärä selkäreppuun sokeripusseina niin se saisi mut kellahtamaan selälleni ja sätkimään kuin sittisontiainen. Tämä kuva selvittää arvoituksen, lisämassa on tainnut olla kerääntyneenä sormiin, joten jalat on kantaneet ja selviytyneet urakasta.
Lapsi harvemmin puuttuu asuvalintoihini, mutta tämän kombon suhteen hän ilmoitti mun vieneen mökkieleganssini äärirajoille. Näytänkö tuossa kuvassa Petri Nygårdin ja Juice Leskisen geenien sekoitukselta? Ja onko teidän mielestä pakettinarulla kokoonharsittu teepaita nyt jotenkin paha jos vaihtoehtona on auki lepattava veeaukko ja auringon käristämät utareet?
9. Mitä lehmä sannoo?
Tämän asian ajattelin painaa unohduksiin, mutta ties miten moni lapsukaiseni sadoista fasebuukkikavereista sen ehti lukea lapsukaisen seinältä, niin mitä tätä peittelemään. Vastaan tähän nyt sitten ihan rehellisesti; Viimeksi lehmä sanoi mun olevan ihminen, joka on aivopessyt jälkikasvunsa luulemaan olevani hyvä äiti. Olen kuulemma peitellyt synnytyksen jälkeistä masennustani. Joo, olen tehnyt sen kätkemällä asian ovelasti tuohon bloggerin profiiliini. Kukaan ei varmaan koskaan sitä huomaa.
Mua pistää vituttamaan tälläiset asiat ihan huolella. Asenne, että avun hakeminen tekee äitiydestä viallista saa mut niin raivoihin ettei mitään määrää. Minä tarvitsin apua ensimmäiset kaksi kuukautta ja jaloilleni pääsin lääkityksen voimin. Työllistin kodinhoitajia, anoppia ja mutsiani koska en uskaltanut jäädä kaksin muksun kanssa. En häpeä yhtään, enkä peittele asiaa. Olisinko jotenkin parempi äiti kun tilanne olisi ajautunut siihen, että meistä olisi tullut muutamaksi päiväksi se lööppi mitä kauhistellaan kahvipöytäkeskusteluissa? En kulje päivittäin mukulani perässä ja varmistele onko hän varmasti tietoinen synnytyksen jälkeisestä masennuksestani, muttei se tee minusta huonoa äitiä.
Lehmä sanoi puolisoni kasvattaneen lapsen yksinään. Minä tarvitsin vanhemmuuteni avukseni vilkkaiden lasten vanhemmille tarkoitetun kurssin perheneuvolassa kun lapsukainen ollessa neljän vanha. Sitä ennen oli muksu kuskattu turhaan kaksi viikkoa Lastenlinnaan tutkimuksiin. Peittelin tätäkin asiaa todella ovelasti antamalla paikallislehdelle haastattelun kun perheneuvolasta kyseltiin saako yhteystietoni antaa toimittajalle? Olin kuulemma ykkösvaihtoehto enkä usko sen johtuneen mun tavastani vastata ympäripyöreästi, yltiöpositiivisesti ja äitiyden karikoita kiillottaen.
En kulje päivittäin lapsukaisen perässä varmistelemassa onko hän varmasti tietoinen näistä asioista, koska muksuni on lopen kyllästynyt kuuntelemaan tarinaa kuinka hänelle tuli paluureissulla Lastenlinnasta pahimmassa ruuhkassa moottoritiellä välillä Helsinki-Hämeenlinna pissahätä ja käskin lorotella isommat paineet tyhjään kaffeemukiin. Käskin myös fiksuna tyhjentää lastin kaatamalla se muki auton ikkunasta ulos samalla kun huristelin 80 kilometrin huikeassa tuntivauhdissa. Huomasitteko, toistan, 80 kilometrin huikeassa tuntivauhdissa.
Kusi voi todellakin nousta päähän. Ja oveen, penkkiin sekä niskatukeen.
Tämän asian ajattelin painaa unohduksiin, mutta ties miten moni lapsukaiseni sadoista fasebuukkikavereista sen ehti lukea lapsukaisen seinältä, niin mitä tätä peittelemään. Vastaan tähän nyt sitten ihan rehellisesti; Viimeksi lehmä sanoi mun olevan ihminen, joka on aivopessyt jälkikasvunsa luulemaan olevani hyvä äiti. Olen kuulemma peitellyt synnytyksen jälkeistä masennustani. Joo, olen tehnyt sen kätkemällä asian ovelasti tuohon bloggerin profiiliini. Kukaan ei varmaan koskaan sitä huomaa.
Mua pistää vituttamaan tälläiset asiat ihan huolella. Asenne, että avun hakeminen tekee äitiydestä viallista saa mut niin raivoihin ettei mitään määrää. Minä tarvitsin apua ensimmäiset kaksi kuukautta ja jaloilleni pääsin lääkityksen voimin. Työllistin kodinhoitajia, anoppia ja mutsiani koska en uskaltanut jäädä kaksin muksun kanssa. En häpeä yhtään, enkä peittele asiaa. Olisinko jotenkin parempi äiti kun tilanne olisi ajautunut siihen, että meistä olisi tullut muutamaksi päiväksi se lööppi mitä kauhistellaan kahvipöytäkeskusteluissa? En kulje päivittäin mukulani perässä ja varmistele onko hän varmasti tietoinen synnytyksen jälkeisestä masennuksestani, muttei se tee minusta huonoa äitiä.
Lehmä sanoi puolisoni kasvattaneen lapsen yksinään. Minä tarvitsin vanhemmuuteni avukseni vilkkaiden lasten vanhemmille tarkoitetun kurssin perheneuvolassa kun lapsukainen ollessa neljän vanha. Sitä ennen oli muksu kuskattu turhaan kaksi viikkoa Lastenlinnaan tutkimuksiin. Peittelin tätäkin asiaa todella ovelasti antamalla paikallislehdelle haastattelun kun perheneuvolasta kyseltiin saako yhteystietoni antaa toimittajalle? Olin kuulemma ykkösvaihtoehto enkä usko sen johtuneen mun tavastani vastata ympäripyöreästi, yltiöpositiivisesti ja äitiyden karikoita kiillottaen.
En kulje päivittäin lapsukaisen perässä varmistelemassa onko hän varmasti tietoinen näistä asioista, koska muksuni on lopen kyllästynyt kuuntelemaan tarinaa kuinka hänelle tuli paluureissulla Lastenlinnasta pahimmassa ruuhkassa moottoritiellä välillä Helsinki-Hämeenlinna pissahätä ja käskin lorotella isommat paineet tyhjään kaffeemukiin. Käskin myös fiksuna tyhjentää lastin kaatamalla se muki auton ikkunasta ulos samalla kun huristelin 80 kilometrin huikeassa tuntivauhdissa. Huomasitteko, toistan, 80 kilometrin huikeassa tuntivauhdissa.
Kusi voi todellakin nousta päähän. Ja oveen, penkkiin sekä niskatukeen.
10. Mistä usseimmiten johtuu huushollisas leijuva paha haju? Vai tuaksuuko teillä aina kukkasilta?
Useimmiten se johtuu meitin ja naapurin keittiön erottavasta postimerkin kokoisesta eteisestä ja vanhasta vetoisesta talosta. Meillä on oikein harrastuksena pohdiskellä mitä siellä syödään? Jos mies kyökkii niin todennäköisin syin epäilty on wokki, jossa on vesikastanjaa. Jos minä kyökin arvaus osuu makaroonivelliin ja jos lapsi kyökkii niin vastaus on ettei se taida olla pitsaa.
Kun meillä tuoksahteli samaan aikaan savustamisen jälkeen pesemättä unohtunut uuniin lämpiämään lykätyn pellin aromi ja askarrellessa ilmaan suihkuteltu sablooniliima niin meidän perhe kyllä veti leijuvien pahojen hajujen kultamitalin tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.
11. Mitä vastaisit mukulalle joka jankuttaa, että "mitä päätön tarkottaa"?
Oi, sanoisin mukulalle; Tiedätkös kultaseni sen lastenlaulun "Ei korvia, ei korvia, ei häntää ole niil" ja sitten viittilöisin kädelläni päätäni kertomaan ettei ole niitä korvia. Lauluääneni pelästyttämänä keskivertomukula on lähtenyt jo ensimmäisen ei korvia - säkeen aikana jankuttamaan mahdollisimman kauas meikäläisestä ja olisin delegoinut asian jollekkin itseäni viisaammalle aikuiselle.
Oman muksun ollessa yksityisasioillaan käytin miestäni hyväkseni ja marssein hänen eteensä ja tiedustelin "Mikä on kysymys?" Miehen mielestä kysymys oli pitäisikö ostaa uusia vaatteita, koska pystyin työntämään neljä sormeani ulos trikoiden persauksessa olevasta reiästä kun havainnollistin häntää ole niil.
Mun mukulani ei tätä jankuttanut, mutta kun hän tuli kotosalle niin sai toimia vastentahtoisena suppeana testausyleisönä. Hän on altistunut 18 vuoden aikana joikaamiselleni sen verran monesti ettei kilahdusta tapahtunut kuin vasta siinä vaiheessa kun esitys eteni kohtaan, jossa vuorossa oli peffastani työntyvä viittelöinti. Koko loppuillan hän reagoi jokaiseen lähestymisyritykseen sihisemällä hampaiden välistä "Mene nyt v*ttuun mun huoneestani."
Joskus elämässä tulee hetkiä jolloin on parasta olla kysymättä, koska ei halua tietää vastausta. Mulla oli sellainen hetki kun jätin tiedustelematta ettei kai sillä lapsukaisella mahdollisesti vaan ollut tietokoneen kamera päällä?
Useimmiten se johtuu meitin ja naapurin keittiön erottavasta postimerkin kokoisesta eteisestä ja vanhasta vetoisesta talosta. Meillä on oikein harrastuksena pohdiskellä mitä siellä syödään? Jos mies kyökkii niin todennäköisin syin epäilty on wokki, jossa on vesikastanjaa. Jos minä kyökin arvaus osuu makaroonivelliin ja jos lapsi kyökkii niin vastaus on ettei se taida olla pitsaa.
Kun meillä tuoksahteli samaan aikaan savustamisen jälkeen pesemättä unohtunut uuniin lämpiämään lykätyn pellin aromi ja askarrellessa ilmaan suihkuteltu sablooniliima niin meidän perhe kyllä veti leijuvien pahojen hajujen kultamitalin tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.
11. Mitä vastaisit mukulalle joka jankuttaa, että "mitä päätön tarkottaa"?
Oi, sanoisin mukulalle; Tiedätkös kultaseni sen lastenlaulun "Ei korvia, ei korvia, ei häntää ole niil" ja sitten viittilöisin kädelläni päätäni kertomaan ettei ole niitä korvia. Lauluääneni pelästyttämänä keskivertomukula on lähtenyt jo ensimmäisen ei korvia - säkeen aikana jankuttamaan mahdollisimman kauas meikäläisestä ja olisin delegoinut asian jollekkin itseäni viisaammalle aikuiselle.
Oman muksun ollessa yksityisasioillaan käytin miestäni hyväkseni ja marssein hänen eteensä ja tiedustelin "Mikä on kysymys?" Miehen mielestä kysymys oli pitäisikö ostaa uusia vaatteita, koska pystyin työntämään neljä sormeani ulos trikoiden persauksessa olevasta reiästä kun havainnollistin häntää ole niil.
Mun mukulani ei tätä jankuttanut, mutta kun hän tuli kotosalle niin sai toimia vastentahtoisena suppeana testausyleisönä. Hän on altistunut 18 vuoden aikana joikaamiselleni sen verran monesti ettei kilahdusta tapahtunut kuin vasta siinä vaiheessa kun esitys eteni kohtaan, jossa vuorossa oli peffastani työntyvä viittelöinti. Koko loppuillan hän reagoi jokaiseen lähestymisyritykseen sihisemällä hampaiden välistä "Mene nyt v*ttuun mun huoneestani."
Joskus elämässä tulee hetkiä jolloin on parasta olla kysymättä, koska ei halua tietää vastausta. Mulla oli sellainen hetki kun jätin tiedustelematta ettei kai sillä lapsukaisella mahdollisesti vaan ollut tietokoneen kamera päällä?
