Arvontapurkkia on hölskytetty ja ravistettu ja sieltä on esiin nostettu Noora Jaakkolan nimellä varustettu lipuke. Jos olet siellä linjoilla niin laita osoitetietoja sähköpostiin flerry@suomi24.fi ja pistän pakettia tulemaan.
Tähän piti tulla syvällinen, tunteellinen kirjoitus miten olen onnistunut saamaan tänään täysi-ikäisyyden saavuttaneesta muksustani itseni vastakohdan, mutta ajatukset on muissa asioissa joten päästelen ulos niitä muita asioita:
Kävin loppukesästä tt-kuvauksessa selän takia ja sieltä paljastui yllätyslöydös munasarjasta. Ensin piti odotella muutama pelokas viikko pääsyä naistentautien poliklinikalle, että selvitellään onko se paha vai harmiton kysta. Ultran ja verikokeiden perusteella on vaikuttanut koko ajan muutoksen olevan vauhdilla kasvava, mutta harmiton kysta. Koska olen kooltani monta äksää ja ällä niin sitä on seurailtu kuukauden välein, josko se lähtisi sieltä ilman avustusta, kun mitään merkkejä pahanlaatuisuudesta ei ole. Tässä odotellessa olen kyllä pudotellut tuosta äksien litanniasta muutaman äksän pois. Melkein 20 kilon verran. Kehukaa, että hieno suoritus. Aika monta suklaapatukkaa olen kaihoavia katseita luoden jättänyt makaamaan hyllyyn, vaikka ne ovat anelleet päästä kasvattamaan mun kapenevia lantuviani. Mikä pahinta, aika monta suklaarasiaa, jotka joulun jälkeen oli varustettu -50% tarralla jätin ostamatta, vaikka ne ei anelleet vaan suorastaan kirkuivat mun nimeäni. Jätän vallan kertomatta miltä tuntui hyvästellä Prisman hyllyssä olevat -70% leiman kylkeensä saaneet hylkiöt, koska asia ylittää mun sietokykyni rajat.
Olen ollut huono lukija ja on tullut jätettyä harvakseltaan kommentteja blogistaaniaan. Samaa vauhtia kun se kysta on kasvanut niin on istuminen hankaloitunut ja sabotoinut mun koneella viettämääni aikaa. Lisähaastetta on tuonut kun nauraminen on onnistunut ainoastaan kahta alinta vatsamakkaraa tukien. Koska se kysta välillä vaan kunnolla kivisteli niin poistamista on lykätty ylipainon takia. Viime viikolla sitten jäi tuo välillä vaan pois kivistelemisen edestä ja löysin itseni päivystyksen tiskiltä puhumassa kolmen minuutin välein tulevista säännöllisista supistuksista ja väittämässä mun virtsarakkoni pikapuoliin synnyttävän enkä uskalla ponnistaa, koska peräpukamat.
Tutkimuksissa sitten selvisi, että olin pulpauttamassa itsestäni ulos kaksosia ja olin kasvattanut kystan toiseenkin munasarjaani.
Poishan ne on nyt sitten leikattava kun suurempi kystista oli yrittänyt kääntyä ja sitten suunnistanut mun virtsarakkoani vasten. Oireeni olin varsin "värikkäästi" kuvaillut siellä päivystyksen tiskillä ja paniikkihäiriödiagnoosin kanssa se tarkoittaa potilasta voitavan ensin kohdella asenteella rouva on viri-viri-tööt-tööt. Se on hienoa kun on paniikkihäiriö, se tuntuu aika usein tarkoittavan sitä, ettei mikään muu tauti ole mahdollista ja olen loppuelämäni muilta osin täysin terve ja virheetön koskaan sairastumatta.
Sekin taisi tulla sitten kerrottua varsin "värikkäästi" lääkärille.
Voi naiset, ja mun yksi mieslukijani, jos olet tänne asti lukenut näitä pimpsajuttuja. En ole kyllä tiennyt virtsankarkailusta mitään, vaikka sitä ahkeraan olen valitellut. Rakas lukijani Maija lähetti Tenalle viestiä mun odottelevan pientä bonusta, kun niin kovasti olen mainostanut heidän tuotteitaan. Sain vastaanottaa valtavan laatikollisen Tenan rättimalleja akselilla yksi pisara jatkuen aina sellaisiin kaatosateen kuvalla varustettuihin paketteihin. Niitä tutkiessa arvuuttelin osan kohdalla onko ne inkontinenssisuojia vai retkipatjoja? Nyt sitten tiedän retkipatjan olevan naiselle, jonka munasarja ei osaa suunnistaa. Kun kahdeksan sentin kokoinen kysta lämmittelee virtsarakon kyljessä niin ei ole mitään karkailua. On portti selkosen selällään ja levällään kulkea kohti kahdeksan senttiä paksua Tenaa.
Huomenaamulla kello 6.30 ilmottaudun naistentautien osastolle synnyttäneiden osaston viereen. Ajatelkaa, tasan 18 vuotta aiemmin mut on aamusella kärrätty salista synnyttäneiden osastolle. Pullautin muksun vähän ennen puoltayötä eikä öiseen aikaan ollut kuljetusta osastolle. Ympyrä sulkeutuu, sieltä lähdin ja nyt kun paperilla mun vastuu on loppu, niin sinne palaan.
Toivottavasti ympyrän lisäksi mun pissahanakin sulkeutuu.
Sitä saa mitä tilaa ja ilmoittaisin nyt näin oikein julkisesti: Kun olen sanonut tarvitsevani rauhoittavaa lääkitystä päästääkseni mukulani baariin, niin se oli sitten vitsi. Minä kun saan nyt sitten sen rauhoittavan lääkityksen ja bonuksena vielä anestesian. Meidän perheen miesväki on ollut mun tukena leikkausta odotellessa ja koska he tietävät mun päästelevän nukutuksesta heräillessäni suustani asioita, joita en kehtaa toistaa, on heillä ollut nyt sitten tapana ehdotella erilaisia sloganeja kuten: "Piippolan vaarilla oli talo."tai "E.T. soittaa kotiin." Se on kuulemma niin hauskaa kun suutun ja alan kirkumaan etteivät syötä mun alitajuntaan mitään soopaa minkä sitten päästelen heräämössä ilmoille. Minun mieheni, on ne niin ihanat.
Valittelin yhtenä päivänä lapsukaiselle miten minua ahdistaa hänen tuleva ravintolaan pääsemiseen oikeuttava ikänsä. Huomaavainen tenavani kiinnitti äidin huomion toisaalle ja totesi: "En mä sitä baariin pääsemistä odota, odotan pääseväni seuraavissa vaaleissa äänestämään Päivi Räsästä." Ilmoitan sitten varmuudeksi vielä toisenkin suustani päässeen lausunnon näin julkisesti, vaikkei se ei kyllä vitsi ollut, etten tarvitse lääkitystä kun ennakkoäänestys alkaa. Etten taas saa mitä tilasin.
Tästä aasinsillasta pääsen puhumaan siideristä. Kun tuo "Miksi häntä nyt kutsun kun ei voi teiniksi enää sanoa?" on iässä, jossa alkoholia saa luovuttaa, niin ostin eilen pullollisen siideriä. Tuumailin viestittäväni jälkikasvulleni sen yhden pullon olevan määrä mikä on suotavaa siemailla. Matkaan tarttui tuote missä oli nätti ulkoasu. Edellisen lauseen voi tulkita niin, että ostin sitä sidukkaa mitä Indiedayssissä kaikki laittaa kuviin ja halusin hetken aikaaa kuvitella olevani hienostunut nainen. Mukaani tarttuneet punalappuinen karjalanpaisti ja 20 pussia 0.39 senttiä maksaneita eineslihapullia läjässä ei ollut kovin hienostunutta, joten asettelin siiderin toiselle puolelle kärryä ja hienostelin.
Samalla reissulla pysähdyin kotimatkan varrella olevalla kirpparilla ja löysin akryylimaalipurkin. Valkoisen, eurolla ja melkein iskemätön. Ou jee. Kun olin jo einespullia ostanut halvalla ja nehän oli periaatteessa melkein oikeasti lihapullia, koska ne köllötteli karjalanpaistin vieressä siellä ostoskärryssä, niin olin hurmiossa miten alennusten tähtikartta on nyt mulle suotuisia. Kotipihaan päästyäni aloin pohtimaan mitä otan ja mitä jää takapenkille. Mulla kun on rohjo selkä niin otan autosta ostoksia vaan kourallisen mukaan ja jos on sopivaisia tungettavia niin tuuppasen taskuuni kevyitä kantamuksia. En uskaltanut jättää sitä maalia pakkaseen vaan nappasin sen mukaan sisätiloihin muutaman muun mun kantokyvylleni sopivan ostoksen kera. Arvelin vielä saavani postit laatikosta samalla reissulla mukaani ja laatikolta takaisin tullessa vaihtelin muutaman sanasen naapurin kanssa alennusten aiheuttaman euforian tehdessä meikäläisestä hetkeksi eriskummallisen sosiaalisen. En sitten tietenkään tuhlannut tilaisuutta avautua Lapseni on huomenna aikuinen - ahdistuksestani, kun sille ahdistukselle oli kuuntelija, jonka arvelin jättävän vetämättä peliin mukaan Päivi Räsänen - kortin. Omasta mielestäni heitin vallan mainion kaskun ja kertoillessani meitin ********* täyttävän 18 vuotta vetäisin samalla Happy Joen taskustani kysäisten mitäs on naapuri mieltä? Etteikös vaan riitäkkin nautintoaineeksi yhdelle päivälle? Olisihan se varmaan ollut mainio kasku, jos en olisi sieltä taskustani ottanut esiin käsituntumalta saman kokoista akryylimaalipulloa ja esitellyt sitä naapurille.
Kuvassa samikset.
Tykkään kovasti pelata fasebuukissa FarmVilleä. Pelissä parasta pisteiden kartuttajaa on porsaat, joita voi kasvattaa yksi kerrallaan karsinassa aikuiseksi ja sitten niille saa antaa oman maun mukaisen nimen. Miten jännittävää. Ensin kasvattelin Kinkku - nimisiä eläimiä, mutta enhän niitä nyt söisi, kun ne on lemmikkejä, joten nimi piti vaihtaa Kinkusta toiseen Ki-alkuiseen. Olin huolissani tiluksistani, ettei vihneet ja rehut sitten pääse nuukahtamaan sairaalareissuni aikana, joten tein miehelle muistilistan miten toimia maatilallani, kunnes tulen kotiin. Olen post-it lappuja rakastava persoona, mutta nyt aviomieheni mielestä olen kuulemma tehnyt liian tarkat ohjeet siitä miten siippani tulee käyttäytyä.
En tohdi kertoa mitä Yleensäainaniinjärkeväpuolison likainen mielikuvitus sai aikaan lauseesta:
"Kikkelsson kaipaa hoivaa ja huomiotasi monta kertaa päivässä."
Olen ollut huono lukija ja on tullut jätettyä harvakseltaan kommentteja blogistaaniaan. Samaa vauhtia kun se kysta on kasvanut niin on istuminen hankaloitunut ja sabotoinut mun koneella viettämääni aikaa. Lisähaastetta on tuonut kun nauraminen on onnistunut ainoastaan kahta alinta vatsamakkaraa tukien. Koska se kysta välillä vaan kunnolla kivisteli niin poistamista on lykätty ylipainon takia. Viime viikolla sitten jäi tuo välillä vaan pois kivistelemisen edestä ja löysin itseni päivystyksen tiskiltä puhumassa kolmen minuutin välein tulevista säännöllisista supistuksista ja väittämässä mun virtsarakkoni pikapuoliin synnyttävän enkä uskalla ponnistaa, koska peräpukamat.
Tutkimuksissa sitten selvisi, että olin pulpauttamassa itsestäni ulos kaksosia ja olin kasvattanut kystan toiseenkin munasarjaani.
Poishan ne on nyt sitten leikattava kun suurempi kystista oli yrittänyt kääntyä ja sitten suunnistanut mun virtsarakkoani vasten. Oireeni olin varsin "värikkäästi" kuvaillut siellä päivystyksen tiskillä ja paniikkihäiriödiagnoosin kanssa se tarkoittaa potilasta voitavan ensin kohdella asenteella rouva on viri-viri-tööt-tööt. Se on hienoa kun on paniikkihäiriö, se tuntuu aika usein tarkoittavan sitä, ettei mikään muu tauti ole mahdollista ja olen loppuelämäni muilta osin täysin terve ja virheetön koskaan sairastumatta.
Sekin taisi tulla sitten kerrottua varsin "värikkäästi" lääkärille.
Voi naiset, ja mun yksi mieslukijani, jos olet tänne asti lukenut näitä pimpsajuttuja. En ole kyllä tiennyt virtsankarkailusta mitään, vaikka sitä ahkeraan olen valitellut. Rakas lukijani Maija lähetti Tenalle viestiä mun odottelevan pientä bonusta, kun niin kovasti olen mainostanut heidän tuotteitaan. Sain vastaanottaa valtavan laatikollisen Tenan rättimalleja akselilla yksi pisara jatkuen aina sellaisiin kaatosateen kuvalla varustettuihin paketteihin. Niitä tutkiessa arvuuttelin osan kohdalla onko ne inkontinenssisuojia vai retkipatjoja? Nyt sitten tiedän retkipatjan olevan naiselle, jonka munasarja ei osaa suunnistaa. Kun kahdeksan sentin kokoinen kysta lämmittelee virtsarakon kyljessä niin ei ole mitään karkailua. On portti selkosen selällään ja levällään kulkea kohti kahdeksan senttiä paksua Tenaa.
Huomenaamulla kello 6.30 ilmottaudun naistentautien osastolle synnyttäneiden osaston viereen. Ajatelkaa, tasan 18 vuotta aiemmin mut on aamusella kärrätty salista synnyttäneiden osastolle. Pullautin muksun vähän ennen puoltayötä eikä öiseen aikaan ollut kuljetusta osastolle. Ympyrä sulkeutuu, sieltä lähdin ja nyt kun paperilla mun vastuu on loppu, niin sinne palaan.
Toivottavasti ympyrän lisäksi mun pissahanakin sulkeutuu.
Sitä saa mitä tilaa ja ilmoittaisin nyt näin oikein julkisesti: Kun olen sanonut tarvitsevani rauhoittavaa lääkitystä päästääkseni mukulani baariin, niin se oli sitten vitsi. Minä kun saan nyt sitten sen rauhoittavan lääkityksen ja bonuksena vielä anestesian. Meidän perheen miesväki on ollut mun tukena leikkausta odotellessa ja koska he tietävät mun päästelevän nukutuksesta heräillessäni suustani asioita, joita en kehtaa toistaa, on heillä ollut nyt sitten tapana ehdotella erilaisia sloganeja kuten: "Piippolan vaarilla oli talo."tai "E.T. soittaa kotiin." Se on kuulemma niin hauskaa kun suutun ja alan kirkumaan etteivät syötä mun alitajuntaan mitään soopaa minkä sitten päästelen heräämössä ilmoille. Minun mieheni, on ne niin ihanat.
Valittelin yhtenä päivänä lapsukaiselle miten minua ahdistaa hänen tuleva ravintolaan pääsemiseen oikeuttava ikänsä. Huomaavainen tenavani kiinnitti äidin huomion toisaalle ja totesi: "En mä sitä baariin pääsemistä odota, odotan pääseväni seuraavissa vaaleissa äänestämään Päivi Räsästä." Ilmoitan sitten varmuudeksi vielä toisenkin suustani päässeen lausunnon näin julkisesti, vaikkei se ei kyllä vitsi ollut, etten tarvitse lääkitystä kun ennakkoäänestys alkaa. Etten taas saa mitä tilasin.
Tästä aasinsillasta pääsen puhumaan siideristä. Kun tuo "Miksi häntä nyt kutsun kun ei voi teiniksi enää sanoa?" on iässä, jossa alkoholia saa luovuttaa, niin ostin eilen pullollisen siideriä. Tuumailin viestittäväni jälkikasvulleni sen yhden pullon olevan määrä mikä on suotavaa siemailla. Matkaan tarttui tuote missä oli nätti ulkoasu. Edellisen lauseen voi tulkita niin, että ostin sitä sidukkaa mitä Indiedayssissä kaikki laittaa kuviin ja halusin hetken aikaaa kuvitella olevani hienostunut nainen. Mukaani tarttuneet punalappuinen karjalanpaisti ja 20 pussia 0.39 senttiä maksaneita eineslihapullia läjässä ei ollut kovin hienostunutta, joten asettelin siiderin toiselle puolelle kärryä ja hienostelin.
Samalla reissulla pysähdyin kotimatkan varrella olevalla kirpparilla ja löysin akryylimaalipurkin. Valkoisen, eurolla ja melkein iskemätön. Ou jee. Kun olin jo einespullia ostanut halvalla ja nehän oli periaatteessa melkein oikeasti lihapullia, koska ne köllötteli karjalanpaistin vieressä siellä ostoskärryssä, niin olin hurmiossa miten alennusten tähtikartta on nyt mulle suotuisia. Kotipihaan päästyäni aloin pohtimaan mitä otan ja mitä jää takapenkille. Mulla kun on rohjo selkä niin otan autosta ostoksia vaan kourallisen mukaan ja jos on sopivaisia tungettavia niin tuuppasen taskuuni kevyitä kantamuksia. En uskaltanut jättää sitä maalia pakkaseen vaan nappasin sen mukaan sisätiloihin muutaman muun mun kantokyvylleni sopivan ostoksen kera. Arvelin vielä saavani postit laatikosta samalla reissulla mukaani ja laatikolta takaisin tullessa vaihtelin muutaman sanasen naapurin kanssa alennusten aiheuttaman euforian tehdessä meikäläisestä hetkeksi eriskummallisen sosiaalisen. En sitten tietenkään tuhlannut tilaisuutta avautua Lapseni on huomenna aikuinen - ahdistuksestani, kun sille ahdistukselle oli kuuntelija, jonka arvelin jättävän vetämättä peliin mukaan Päivi Räsänen - kortin. Omasta mielestäni heitin vallan mainion kaskun ja kertoillessani meitin ********* täyttävän 18 vuotta vetäisin samalla Happy Joen taskustani kysäisten mitäs on naapuri mieltä? Etteikös vaan riitäkkin nautintoaineeksi yhdelle päivälle? Olisihan se varmaan ollut mainio kasku, jos en olisi sieltä taskustani ottanut esiin käsituntumalta saman kokoista akryylimaalipulloa ja esitellyt sitä naapurille.
Kuvassa samikset.
Tykkään kovasti pelata fasebuukissa FarmVilleä. Pelissä parasta pisteiden kartuttajaa on porsaat, joita voi kasvattaa yksi kerrallaan karsinassa aikuiseksi ja sitten niille saa antaa oman maun mukaisen nimen. Miten jännittävää. Ensin kasvattelin Kinkku - nimisiä eläimiä, mutta enhän niitä nyt söisi, kun ne on lemmikkejä, joten nimi piti vaihtaa Kinkusta toiseen Ki-alkuiseen. Olin huolissani tiluksistani, ettei vihneet ja rehut sitten pääse nuukahtamaan sairaalareissuni aikana, joten tein miehelle muistilistan miten toimia maatilallani, kunnes tulen kotiin. Olen post-it lappuja rakastava persoona, mutta nyt aviomieheni mielestä olen kuulemma tehnyt liian tarkat ohjeet siitä miten siippani tulee käyttäytyä.
En tohdi kertoa mitä Yleensäainaniinjärkeväpuolison likainen mielikuvitus sai aikaan lauseesta:
"Kikkelsson kaipaa hoivaa ja huomiotasi monta kertaa päivässä."
