Heti olin himoomassa

Koska lapsukaistani piti viime arpajaisten aikoihin uhkailla ja kiristää niin nakitin onnettarena toimimisen siipalle. Olin jättänyt lippulappusia pullistelevan purkkini köökin pöydälle, jotta siippa napsaisisi yhden erilleen. Puolison jäljiltä ainoat terveiset pöydällä oli se kelmu mikä jää aamupalajuustosta jäljelle. Mieheni puolustukseksi on kyllä sanottava, ettei hän normaalisti jätä sotkuja siivottavaksi.

                    Ja hyvä se oli, että ei puoliso käynyt rasiallani, koska sain tänään vielä lisätä sinne kaksi lippusta. Katselin toiseen suuntaan, nyppäsin yhden arvan ja kämmenelle tuli KatjaInkeri. Jos sää laitat osoitteen flerry@suomi24.fi sähköpostiin, niin laitan Kustin polkemaan paketin kanssa.

Mää usein nauran, kun kirjoitan sähköpostiosoitettani. Kyllä melkein kaikki muumit on kuitenkin kotona laaksossa. Vuosia sitten McDonald'siin tuli Mcflurry jäätelöannokset myyntiin. Mää tottakai imuroin tiedon aatoksiini ja himoitsin heti uutuutta. Flurry oli jo käytössä, mutta yhden kirjaimen heitolla sain s-postiin osoitteen flerry. Mää nauran, koska mää muistelen ensi kosketusta näihin jätskeihin. Kiltti ja kultainen siippani suunnisti tottakai auton nokan Mäkkärin autokaistalle ja tilasi vaimolleen (joka muisti vaan, että joku äffä se oli) annoksen MacFöffö. Useista ja toistuvista pyynnöistä huolimatta puoliso ei toista kertaa ole suostunut tekemään

                               samanlaista tilausta, vaikka mää niin kauheasti siitä ilostuisin. Se on semmoinen ainaniinjärkevä...

Puutteessa menee vaikka...

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille 

Sain  blogista haasteen ja blogin arpajaisista hurrikaanin. Kumpaisestakin ilostuin kovasti. Mää näppärästi liitän nämä kaksi asiaa samaan postaukseen. Niin ja sain vielä inspiraationkin, kun sain  viestin, että voin tuunata hurrikaanin mieleisekseni. Ryhdyin maalitussilla söhimään ja sommittelin Abcd:n. Tykkään, hyvä tuli. Ne ei mahtuneet kaikki
                                     neljä kirjainta kuvaan, mutta B oli onnistunein, niin käänsin sen sitten kohti kameraa.

1. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Natusanin vauvarasvaa;  Se on hyvää kaikkiin vaivoihin. Sinkkuelämää - kirjan; Mää olen lainannut sen osapuilleen viidesti ja mää  en saa sitä lueskeltua loppusanoihin asti. Miten ihmeessä niin epäkiinnostavasta opuksesta on saatu aikaan niin laatuisa telkkusarja. Koska puutteessa menee vaikka puhelinluettelo, niin siellä autiolla saarella saisin kahlattua tämän yleissivistykseen kuuluvan teoksen The endiin asti. Urakan jälkeen sitä voisi käyttää pyyhkimiseen. Ei tietenkään silloin, jos se olisi taas kirjastosta. Kynsisakset; hätätapauksessa toimii kaikenkattavana työkaluna. Siinä kuluisi päivät kun nyhertäisin niillä kolon kookospähkinään. Karkkia; Jos mää en saa mässyä niin mää hypin seinille. Koska mää en halua seiniä vailla olevalla saarella tehdä temppua peffa edellä palmupuuhun niin sokeritasapainon ylläpitämiseen iso säkki appelsiinin makuisia kovia karkkeja. Nekin on vähän epäkiinnostavia niin ne kestäisi pitkään.

2. Mistä haaveilet/unelmoit juuri tällä hetkellä?

Villasukkapäivästä; huusholli olisi suht siisti, jääkaapissa päivän tarpeet, pyykkikoppa lähes puolillaan tyhjänä ja eineeksi eiliset rääppeet. Tömsköttelisin villasukissani, sytyttäisin tuoksutuikut ja olisin vaan. (Sitten mää puolen tunnin päästä funteeraisin, että mitäs mää nyt tekisin ja tämänkö takia raadoin edellispäivänä?)

3. Mikä olet koulutukseltasi ja mitä teet ammatiksesi?

Merkonomi koulutukseltani ja jos jälkikasvultani kysytään niin työkseni käyn kirpparilla, kaupassa ja kirjastossa. Siippa kutsuu tätä vaimonsa pyhäksi kolmiyhteydeksi.

4. Missä olet 10 vuoden päästä?

 Mää toivoisin kovasti olevani siinä missä nytkin. Elämä on hyvä juuri nyt ja mää stoppaisin kellon jos se olisi mahdollista. Apua, oonko mää oikeesti näin tylsä?

5. Minkä elokuvan/kirjan katsoit tai luit viimeksi?

Kohta loppussa Karyl McBriden: Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? 

Onko tässä nyt pakko tunnustaa, että vaikka siippa ystävällisesti tiedusteli, että nauhoitanko väärää kanavaa, niin viimeksi katselin Neiti Etsivää. Ette kai te siellä nyt nauraneet, mun siskokin nauroi ja se puolisokin nauroi. Nancy Drew kirjat kosketti syvästi mun sielua, kun olin noin 9v. Joko opukset oli parempia kuin filmi tai sitten tämä 30 vuoden erillään eläminen on muuttanut sielunelämääni.
                                                                             Ei mainittavaa vaikutusta leffalla.

6. Teitkö uudenvuoden lupauksen?

Mää olen kuin ulosottomies, pöydällä odottaa useampi haaste. Muistan kyllä kaikki ja laitan pikkuhiljaa blogistaaniaan. No eihän tämä haastis nyt niin hirmuisesti ole myöhässä, tämähän on vastaanotettu tämän kuluvan vuoden puolella.  Aaa, vastaus: En.

7. Mitä muuta harrastat bloggaamisen lisäksi?

Luen, onko telkkari harrastus?, kirpputorit? Joo, vastaan itse kysymykseeni: Taidan olla vähän tylsä.

8. Mitä vihaat ja inhoat eniten?

Kipua; henkistä ja fyysistä.

9. Mitä tekisit elämässäsi toisin jos saisit valita?

Ensin ajattelin, että muutaman p*skan jättäisin kopeloimatta, mutta sitten mää en olisi mää. Ja ilman niitä p*skoja mää pitäisin miestäni liian tasaisena, rauhallisena ja kilttinä. (Olipas rumasti sanottu.)

10. Kerroppa harrastuksistasi jotakin?

Mun rinnassa sykähtää, kun mää pääsen hyvälle kirppikselle. Syke nousee ja olen jopa päästänyt "Voi j*maluta" suustani törmätessäni ihanaan valkoisen-ruosteisen-kimaltavan-krääsän keskittymään. 

11. Kerro vapaasti perheestäsi ja elämästäsi?

Minä:

Mää yhtenä aamuna heräsin ja tajuntaan jysähti, että olen pudonnut jokavuotiseen tammikuiseen masennukseen. Nyt yritän kaivautua poterostani ylös ja jatkaa normiarkea. Toiset näkee keväässä lisääntyneen valon ja uuden alun. Meitsi näkee vaan maasta lumen alta paljastuvia koiran kakkaläjiä (Ne ei sitten ole niitä p*skoja mitä mää olen kopeloinut.) ja pääsiäisenä menee mämmistä maha sekaisin. (No olipas taas rumasti sanottu. Tätä se tammikuu teettää.) Kauhee määrä postauksiakin lukematta, mutta siippa onneksi lohdutteli,
                                                                    että kyllähän ne siellä blogeissa odottaa. 

Lapsukainen:   

Meidän menopelistä kuului todella paha ääni. Siis oikeesti paha. Mää rimpautin siipan kotosalle, koska en uskaltanut ajaa mihinkään sen varoitusäänen takia. (Ja koska olin tarkastanut yleisen kopinan aiheuttajan takaluukun ja se kansi oli kiinni.) Meitin kaara alkaa piipittää kun on lähellä kohdetta peruuttaessa. Se alkaa ujeltamaan tauotta, kun on todella lähellä kohdetta. Mää en koe tarvetta ajaa mitään niin lähelle ja ääni oli tuntematon. Jälkikasvuni huvittaa nyt itseään ja pyytää "Näytä mutsi taas se ilme miltä faija näytti, kun sää

soitit sen kotiin kesken työpäivän pyyhkimään lunta peruutustutkasta."

Puoliso:

Siippa huvittaa itseään ja pyytää "Näytä taas kulta se ilme miltä ravitsemusterapeutti näytti, kun sää sanoit sille, että laitat kermakahviin 12 palaa sokeria."

8 asiaa

Arvonta on kahden postauksen verran alaspäin.

Ensin toivottelen Tervetuloa! uudelle lukijalle 

Mää sain tunnustuksen ihanaiselta Mää tietysti ilostuin taas ihan kauheasti. Tunnustuksen säännöt: Kerro itsestäsi 8 asiaa, jaa tunnustus 8 bloggaajalle ja ilmoita siitä heille. Mää haluaisin lähettää tunnustuksen matkaan seuraaviin:

1.

           Teitä lukijoita on jo 103. Muutama vielä ja mää saan kirjoittaa naamakirjaan: Vaaka ja lukijamäärä samassa lukemassa. Toisesta luvusta mää olen mahdottoman ylpeä ja toinen numero saattelee meitsin tulevalla viikolla ravitsemusterapeutin oven taakse.

2.

Olen keräillyt 5 parasta biisiä haasteeseen listaa. Nyt mää kerään rohkeutta tulla siivouskaapista ulos Jope Ruonansuun cd-levy toisessa ja Apulanta toisessa kourassa. Kaapista ulostuloa ei auta yhtään se tosiseikka, että kumpainenkin loppuperheestä nauroi

suurella tunteella keräämilleni biisivalinnoille.

3.

Vuosia sitten käytiin siipan kanssa vilkkaiden lasten vanhemmille tarkoitetulla perheneuvolan järjestämällä kurssilla. Siippa on aina selviytynyt omasta osuudestaan, mutta oma äitiyteni parani noin 400%. Toiset selviytyy suvereenisti, mää tarvitsin jonkun ammatti-ihmisen vääntämään asiat itselleni rautalangasta ja villalangasta. Perheneuvolasta otettiin aikoinaan yhteyttä ja pyydettiin lupaa antaa yhteystiedot paikallislehden toimittajalle. Enkä ollut edes ainoa pöhlö, joka suostui, vaan oltiin kuulemma oltu se perhe, jota heti oli ajateltu. Asia on vuosia kaivertanut mielessä, mutta olen alkanut funteerata, että mitäs jos tämä haastis osoitettiinkin meitsille, koska mää kerroin miltä tuntuu. Nykyään ilmapiiri on sallivampi, mutta oma mielipiteeni on, että ei tarvitse mennä montaa vuotta takaperin, kun ilmasto oli aivan toisenlainen. Hiekkalaatikkomafianmammat olivat valmiina kivittämään, tekemään kansalaispidätyksen ja hakkaamaan 
                                                        muovilapiolla jokaisen rivistä sivuun astuvan.
                                                                                       

4.

Mää kävin vieraissa koirissa ja omatunto soimasi. Niinpä mää tunnustin usein kävelylenkillä tapailemalleni villakoiralle, että olen jakanut

rakkauttani toiseenkin turkkiin. Ja vaikka se toinen oli sävyltään valkoinen, on hän kuitenkin paljon pehmoisempi.

5.

V-V:n järjestämät melkein KäTy-bileet (kämppä tyhjänä) on suoritettu. Mää koin pakottavaa tarvetta puuttua asiohin, mutta annoin lapsen sisustaa oman maun mukaan. Siis ihan oma päätös; mitään tekemistä tällä ei ole sen kanssa, että siippa, siskoni, äitini ja lapsi itse kielsivät sisustelemiseen puuttumisen.  Bailut meni seuraavasti:

                            19.20  Puoliso korviin kantautui keskustelu, jonka aiheena oli "Hommataan tänne lisää
                                      mirrejä." Määhän säikähdin kauheasti, koska V-V on todella allerginen kissoille.
                                      Ainaniinjärkeväpuolisoni torpeedoi ajatukseni Zyrtecin viemisestä lapsiraukalle.

                            20.15 Olin kieltänyt yhdenkään entuudestaan itselleni tuntemattoman kaverin
                                     osallistumisen hippaloihin. Semmoinen kaveri sitten tuli ja esitteli itsensä. Mää
                                     häkellyin täysin. V-V:llä on kaksiosainen nimi ja sitä toista käytetään
                                     kotosalla ja toisen lapsi on valinnut identiteetikseen kodin ulkopuolella.
                                     Hätäpäissäni ei ollut aavistustakaan, mikä se toinen nimi on mitä yleisesti
                                     muut käyttää. Ilmoitin olevani "tuon äiti" ja näytin V-V:tä. Harvoin
                                     ymmärrän hävetä, mutta kyllä tätä häpeän.

                            21.00 Mää sörssäsin todella hyvää boolia, muoviämpäriin puolet Spritea ja puolet
                                     appelsiinimehua, semmoista esanssisokerilitkua. Sitten vielä truuttasin pullollisen
                                     sellaisesta törpöstä, mikä näyttää sitruunalta. Ne muksut kiskaisivat kitusiinsa
                                     muutaman ämpärillisen noin sekunnissa ja sitten yläkertaan ilmaantui laaja otos
                                     juhlijoita, koska alhaalla oli hirvee vessajono. Sain hyvin väliaikatietoja illan kulusta.

                            21.30 Paikalle saapui ajokortti-ikäinen ja mää soitin V-V:lle, että se autolla tullut kaveri
                                     sitten lähtee ajassa, jossa en ehdi edes tavata sanaa auto. Se oli tullut vaan tuomaan
                                     pikkuveljensä partyihin. Mää tunsin itseni kunnon kyylämutsiksi, mutta lohduttelin
                                     itseäni, että olihan se hyvä näyttää, että BigMother valvoo.



                                                              Tässä lapsukaisen ihan itse sommittelema kalustus:

6.

Monessa blogissa kiersi sellainen postaus, jossa laitettiin itsestä meikkaamaton kuva. Mää tajusin, että itselle olisi paljon suurempi vuori ylitettäväksi, että pitäisi laittaa nettiin kuva, jossa olisin somistanut itseni meikellä, jotka omassa pussissani on mallia "en edes

 tiedä miltä vuodelta"ja osa mallia "takuuvarma silmätulehdus".

7.

Kiki ylpeänä kertoo; tammikuu ja pääsiäisaskartelut jo aloitettu. Saattaa tulla valmista.

8.

Tämä nyt ei varsinaisesti liity meitsiin, mutta lapsukaiseni (Kaikesta sisustamisesta uuvahtaneena.) sanoi "Joo mutsi, ota musta kuva. Joo mutsi, laita se nettiin." Tässä se nyt sitten on:

Häde-haaste

        Kerkesin tätä haastetta jo ruikuttamaan  mutta kun kävin uudelleen haikailemassa tätä ihanaa haastetta ja toivomassa, että tämä tulee luokseni, niin toisella tavaamisella hokaisin, että senhän sai ihan itse viedä mukanaan.

               
                                                                          Haasteen säännöt ovat seuraavat:

 1. Keksi yksi tai useampi uusi toteuttamiskelpoinen käyttötarkoitusehdotus Hädesalvalle. Salvan ainesosathan ovat lanoliini eli villarasva, vesi, Arachis hypogaea -öljy eli suomeksi maapähkinäöljy (allergikot huomio!) sekä mentoli. Se on siis lääkeaineetonta tahmaista mentolivoidetta eikä sisällä mitään sellaista, miksi sitä pitäisi käyttää juuri tai vain peräaukon seutuville. 

2. Kopioi aiemmin haasteeseen osallistuneiden käyttötarkoituslista ja liitä oma(t) ehdotuksesi listan jatkoksi. Tämä voi edellyttää vähän muiden osallistujien vaklaamista, jos vain aikaa ja viitseliäisyyttä (ja kiinnostusta - mutta siitähän ei varmasti kenelläkään tähän osallistuvalla jää kiikastamaan, vai kuinka?) on, koska haaste luulatavasti kiertää samanaikaisesti monella taholla. Vinkkaillaanpa siis toisillemme, missä haaste kulkee, jotta pysymme ajan tasalla käyttötarkoituslistan sisällöstä!

3. Laita Hädehaaste logon kera eteenpäin niille, joiden huumorin uskot kestävän sen, ja/tai joilla uskot olevan mahdollisesti käyttöä Hädehaasteen informaatiosisällölle.

4. Jos kehtaat, kopioi logo blogisi reunaan merkiksi siitä, että olet jo osallistunut haasteeseen. 

5. (Vapaaehtoinen) Kauhean mukava olisi, jos Hädehaasteen liikkelle laittanutta STD:tämuistettaisiin välillä informoida haasteen kulusta halki blogiteollisuuden. Älä siis kursaile, vaan käy rohkeasti jättämässä esim. alkuperäiseen Hädehaastepostaukseen kommentti ja linkki omaan blogiisi, josta pääsee kurkistamaan miten pitkäksi käyttötarkoituslistaa on saatu kasvatettua :)

Haasteen laitan eteenpäin Maijalle, jonka huumorintajun tiedän tämän takuuvarmasti kestävän. Ja sitten niihin käyttötarkoituksiin, joita

 meitsiltä irtoaa oikein kaksin kappalein.

Käyttötapa 1.

Kerran olin hukkumaisillani omaan räkääni ja päätin kokeilla avaako mentholin aromit tuulenhalkaisijani. Hyvin avasi. 

Käyttötapa 2.

Jos sää olet antanut Aapeesee teinien, pissisten ja perusteinien kansoittaa perjantai-iltana lattiasi alta löytyvän kellaritilan niin sopiva uhkaus on, että tilanteen niin vaatiessa menet bailuihin mukaan ja esittelet omat tanssimuuvisi. Oma lapsukaiseni olisi esityksen jälkeen keskeyttänyt taatusti tsempalot ja soittanut lastensuojeluun. Pelotteluun liittyvät varmat muistikuvat siitä, että olen takuuvarmasti pistänyt monoa vinoon on vuodelta -80 ja jotain ja mää veivasin Lambadan tahtiin. Uhkaukseni oli tosin tyhjä, koska muistot on kultaisilta kasarivuosilta ja jos mää nyt vatkaisin perberiäni siihen malliin, niin päätyisin päivystykseen hakemaan kipupiikin kumpaankin pakaraani. Mutta ei se lapsi raukka sitä tiedä, ettei mutsin selkä sellaista hurjastelua kestä. Tämän jaarittelun lopuksi päästään takaisin Hädensaan (Joka on mielestäni mainettaan parempi; se Ac-3 Comfortti on kun lämpimällä vedellä sivelisi. Häde räjäyttää persmarjat pois.) Jos sää joutuisit verestämään muistoja ja joraamaan Lampadan tahtiin niin truuttaa Hädeä viinirypäleen 

kokoinen nokare pymperöön ja olen melko varma, että se lopputulos näyttää kokoliki tältä:

Ps. Ei sitten tietenkään Anna Hanskilta vaan siltä taustatanssijalta.

Arvonta

Ensin toivottelen tervetuloa uusille lukijoille 

Arpajaissäännöt:  Mää ilostun hirveästi jos linkität, napsaise kuva mukaan, jos haluat.  Mää ilostun vielä enemmän jos sää liityt lukijaksi, mutta siitä huolimatta olen pihtari. Kaikille yksi arpa tasapuolisesti. Arvonnan suoritan 31.1. sillä varauksella, että viimeksi meni arvonta yliaikaiseksi houkuttelevan töllötarjonnan takia, mutta seuraavana päivänä viimeistään. Seiskapäivässä ei ollut vielä loppukuun telkkaohjelmia. Edellisissä arpajaisissa hävetti, kun laitoin omahyväisesti monikossa anonyymit. Nyt muotoilen tämän kieli keskellä suuta ja kirjoittelen: Jos siellä on anonyymi, niin laita joku nimimerkki. Jos teitä sattuu olemaan kaksi, laitan paketin matkaan ensimmäiselle nimettömälle anonyymille, joka lähettää koordinaattinsa. Yhteydenottoa odotan viikon ja sitten arvotaan uudelleen. Muutamien viikkojen yritysten jälkeen mää kyllästyn ja roiskasen kranssin omaan ulko-oveen. Se menee siihen kivasti, olen kokeillut.

Mää olen tuplannut edellisen arvonnan sivunnäytöt ja kyllä tästä riemusta pitää taas arpoa. Yleisesti jälkikasvu kysyy, että "Mitä v*ttua sää olet sinne kirjoittanut." mutta tämä uusi 16-vuoden iän saavuttanut totesi "On se aika paljon." Pikku pilttini myös totesi toissapäivänä "Mää olen nyt tullut koulusta, mää haluan olla hiljaa ja tietokoneella, jutellaan illalla." Häkellyin niin, että vastasin "Hä?" Osaan reagoida vaan "Ovi kiinni, lähe menee" tyylisiin ilmaisuihin. Mieletöntä, kuukausien toiston jälkeen, se lapsi menee ja toteuttaa

mutsinsa toiveen siitä, että sanoppas sama asia vähän nätimmin. En ole uskaltanut kokeilla toista kertaa. Mää

pidän hetken aikaa suuruuden hullut kuvitelmani kasvatuksellisista taidoistani.

Todennäköisin syin käytöksen aiheuttaa synttäribailut. Ja niiden takia olen ansainnut kyllä jonkun "Kylläpäs olit fiksu" - tunnustuksen. Meidän asunnon alla on tyhjillään vanha liikehuoneisto, jossa ei asustele ketään. Siippa rimpautti omistajalle ja kyseli mahdollisuutta vuokrata tilaa määrälle "paljonko sinne kellariin sitten vuosikertaa -97 saadaan hillottua." Ajatelkaa miten vaivatonta. Lattialle mattoja, puutarhatuoleja (jotain ne hajottaa kuitenkin), tyynyjä ja jalkalamppu (äärimmäisen ruma). Ei tarvi lähteä kotoa, ei tarvi siirrellä krääsiä piiloon hunnilaumalta ja koska meidän välinen äänieristys on luokkaa sitä ei ole, niin me ollaan muutaman metrin päässä valmiina

häpäisemään lapsiraukka lopuksi elämäkseen ja keskeyttämässä bailut.

Fasepuukissa kiertää semmoisia "Jos kymmenen tykkää, niin mää.teen sitä tai sitä" Meillä ollaan taas töllötelty sitä huonoin kuski - ohjelmaa. Siellä oli tehtävänä vetää kaupungilla taskuun. Jotain on mun mielikuvituksessa pielessä, koska meitsille se tarkoittaa jotain keskiverto käytöksestä poikkeavaa. Se ei kuitenkaan vastoin oletustani tarkoittanut omien mielikuvien pelkässä beigessä popliinitakissa karvaisine säärineen kulkevaa miestä, vaan henkilöä, joka sijoittaa automobiilin niin, että edessä on yksi kaara ja takana on toinen. Ja sinne peltilehmän toiselle puolelle jää se reuna juttu. Perheen miesväen mielestä olisi arvonnan sijasta pitänyt järjestää: "Jos kymmenen tykkää ja osallistuu niin laitan blogiin kuvamateriaalia Kiki vetää taskuun." Sitten latailisin juutuubiin kahden tunnin mittaisen pätkän kaupungilla rinkiä ajavasta turhautuneesta Kikistä ja taustaääninä naurun ja kiroilun lisäksi: Liian pieni reikä, Ei pysty, Kuuluuko tommoseen reikään edes ängetä ja lopulta olisin kotipihassa (jossa ei vedellä taskuun) ja natkuttaisin, että onhan noita parkkipaikkoja 
                                                tuolla kilometrin päässä. Mää nyt päädyin tähän arvonta vaihtoehtoon.

Osallistukaa pliis sankoin joukoin, hirveen vaivan olen nänyt. Sain tuon arvontatekstinkin kuvan päälle ihan itse. Ja oikein stailasinkin. Jouduin käyttämään kahta sorttia teippiä, että sain tapettisuikaleen killumaan seinällä kuvauksen vaatiman ajan. Osallistukaa edes säälistä, meillä alkaa kohta lattia tärisemään basson voimasta tai sitten se vielä hirveempi ajatus; mitä jos sieltä kuulu mitään?

16 v

Eilen mää juttelin naamakirjassa kanssa ja painoin tallenna napin sijasta julkaise nappia kesken postauksen kirjoittamisen. Mulla oli kiire keskittyä ja hosotin. Mää napsin sen keskeneräisen  pois ja vaikka tänään kirjoittelin sen loppuun niin päiväys näköjään

 jämähti eiliselle. Meidän teini saavutti tänään 16 vuoden iän. Mää odottelen "intona" Käty-bileitä.

Riemurasia ja tavallinen rasia

16 vuotta + muutamia kuukausia sitten diagnosisoin itselläni diabeteksen. Sitä on meillä suvussa ja olin väsynyt, heikotti ja oksetti. Mää arvelin sen johtuvan verensokerin heittelystä. Mutsi komensi ostamaan raskautestiä, mutta olin kuluttanut 3,5 vuoden jyystämisen jälkeen ison siivun verotettavaa tuloani turhiin testeihin (Ne oli siihen maailman aikaan kalliita.) ja ilmoitin äipälle, etten mää haaskaa enää yhtään markkaa. Jos en itsekkään sitä hokassut niin ei moni muukaan huomannut, että olen tiineenä. Johtui vissiin siitä, että olin justiinsa ennen raskautta pudottanut 40 kiloa Painonvartijoissa. Moni luuli pyöristymisen johtuvan puhtaasti syömisestä. Kun mää sitten Siwassa hyvästelin lemppariasiakkaitani ja sanoin jääväni äitiyslomalle niin yksi asiakas kysyi, että miksi? Mää vastasin eturessun

olevan täynnä. Ja toinen asiakas lausui totuuden; ei se mitään lomaa ole.

Tähän väliin sanoisin, että ihmisten pitäisi olla varovaisia niiden "Ihanaa, onko laskettu aika viikon päästä?" kommenttien kanssa, jos on pieninkään mahdollisuus erehtyä. Muista en tiedä, mutta itsestäni tiedän, että puolituntemattoman huomautus saattaa pitkäänkin satuttaa. Olisi pitänyt valaista, että kyllä tässä on painettu pitkää päivää hormoonihuuruissa toisessa kädessä lämpömittari ja toisessa kädessä se mitä siihen lisääntymiseen tarvitaan. Että siellä "pikku massussa" on ihan vaan sipsiikarkkiisuklaatii eikä sieltä synny kuin suolikaasua. Epäilen vahvasti soveltavani seuraavan ystävällisen taputtajan kohdalla Chisua ja "Murran sun peukalon" ettet sä voi
                                                                           hiplata enää meitsin viskeraalista rasvaa.

Päivälleen 16 vuotta sitten mää väänsin vaginastani vesimelonin. Liian pienestä reiästä ja liian pienillä rahkeilla kasvattaa sitä melonia. Jos mää olisin tiennyt vääntäväni muutakin olisin jättänyt myslin ja banaanin aterioimatta ennen sairaalaan lähtöä. Mää olin tietoinen, että jos synnyttäjä menee hysteeriseksi siirrytään leikkaukseen ja mää ilmoitinkin "Nyt mää lähden kotia." Ei mainittavaa vaikutusta.  47 minuutin ponnistuksen jälkeen olin sananlaskun vastaisesti saanut aikaan sekä lapsen että paskan. Se mistä olin autuaan tietämätön oli jälkisupistukset ja luulin, että sieltä riemurasiasta puskee ulos vielä toinenkin hedelmä. Kyllä mää kävin siellä valmennuksessa, mutta joko siitä ei puhuttu tai sitten johtu meitsin asenteesta, että kun mää saan vaan puskettua sen  mukulan ulos

niin siinähän se. 

Mää odotin, että raketit räjähtelee ja enkelikuoro laulaa, koska sen tiedon olin imenyt lehdistä. Mää olin vaan väsynyt siitä 12 tunnin suorituksestani. Mää makasin valveilla ja ajettelin, että se on nyt tilattu, toimitettu, ei vaihto ei palautusoikeutta. Mää mietein, että kehtaako vaivata kätilöä pissareissulla. En kehdannut ja kävin siellä yksin. Se oli se yksin pissimisen kielto kuulemma kielto. Olisihan se komiaa, että mää saisin sanoa, että se valtaisa äidinrakkaus täytti rintani, ajatukseni ja maailmani kun sain tuon ihanan käärön odottaville käsivarsilleni. Että mää olisin ollut valmis vaikka heti tekemään kaiken uudelleen saatuani tuon ihanan palkinnon rinnoilleni.


Synnytyksen jälkeinen masennus iski jo laitoksella ja en tarkoita sillä mitään baby bluesia. Mää luin Me Naisista, että Vappu Pimiä kävi töissä, kun vauva oli yhdeksän päivän ikäinen. Mää kävin postilaatikolla sen ikäisen äitinä ja vain ainoastaan, koska oma mutsini pakotti. Luulin kuolevani puolessa matkassa ja olisin muuten mennyt hankeen maate ja jäänyt sinne, mutta äiti oli laittanut toisen siskoistani saattajaksi. Join rasvatonta maitoa, koska olin niin väsynyt etten jaksanut sanoa äipälle, etten tykkää. Rehellisesti myönnän, etten ole aivan varma, etteikö tässä lausunnossa olisi pikkariikkinen kateus mukana. Luulen ettei ole. Tässä 40 vuoden kypsässä iässä sitä jo tuumaa, että oma matka oli erilainen. Kävin sentään kahden kodinhoitajan kanssa Valintatalossa V-V:n ollessa joku kolmiviikkoinen. Mää epäilin tulleeni hulluksi, koska masentunut minä poikkesi merkittävästi normi minästä. Katselin naisia, joiden rattaista löytyi kaksi lasta ja ajattelin, että en mää hullu ole. Hulluja on ne, jotka on tehnyt tämän saman kahdesti. Pyydän anteeksi. 


Vaikka välillä olen katsonut lapsiraukan persauksesta postimerkin paikan valmiiksi, jotta mää voin lähettää sen sinne minne pippuri, kaneli tai ihan mikä vaan mauste kasvaa,  niin kyllä mää rakastan lastani yli kaiken. Rakastan vaikka ulosanti painottuu veehen ja kontaktin saa parhaiten, kun lapsi pyytää siirtämään pankkikortilleen rahaa. Rakastan vaikka noiden alla olevien kuvien ottamisen välissä ei ole kuin kolmisen tuntia ja yksi kaverin visiitti. En kehtaa laittaa nettiin todistusaineistoa siitä, kun niitä vieraita on ollut kerralla monta. Rakastan vaikka se sanoi eilen; "Hevimutsi, irrottele oikein kunnolla, anna tunteiden tulla, Hard rock Halleluja" Eihän 
                                siinä muuten mitään, mutta mää hoilotin Jope Ruonansuun Enkeleitä toisillemme biisiä....

Pastaa nenään

Ensin toivottelen Tervetuloa! uudelle lukijalle 

Sain viisi luottokamaa haasteen. Jotta omatuntoni ei koputtele muotoilisin sanan sain = "Voisitko pliis lähettää tän mulle." Mää kun tästä puolisolle ja jälkikasvulle tiedotin niin kumpainenkin käsitti luottokaman luotolla ostetuksi tavaraksi. Keskustelun yhteydessä lapseni lausui seuraavat sanat: Ethän sä ikinä osta itelles mitään. Toistan Ethän sä ikinä osta itelles mitään. 

Peruutan kaikki aiemmat epäilyt, etteikö lapsen suusta kuulisi totuuden.

Kepukka

Kutsumanimenä myös tartuntapihdit tai jumaleisson missä se taas on. Moni on sellainen jämpti ja järjestelmällinen ihminen. Mää en ole. Useimmiten ne törröttää pyykkikopassa, joka siihen nähden, etten yleisesti ottaen pääse koskaan pohjalle asti, on vähän oudohkoa. Nillä on köökissä ihan oma paikka ja jos ne siellä on, niin sittenhän ne vasta hukkateillä onkin. Jos olen aiemmin purnannut,

 että ne on rumat niin pakitan nekin lausunnot. Washiteipillä koristeltu tartuntapihti se vasta ruma onkin.

Mummo

Kun mää olin pieni oli mummolassa soittorasia. Sain veivata mummosoittorasian keinumaan vain valvovan tarkan silmän alla. Nykyisin mää olen iso ja rasia asustaa meitin kellarissa, mutta kohtaamisen hetkellä vetelen mummon käyntiin ja joikaan mukana Yesterdaytä täysin palkein. Pyrin parhaan taitoni mukaan olla välittämättä omia traumojani V-V:lle, mutta tunnustan, annoin lapsukaisen veivata mummoa vain tarkan valvonnan alla. Huuliltani saattoi livetä tuo lapsuuteni varoitus "Älä vaan väännä siitä vietäriä poikki."
                                              Soittorasia olisi ensimmäinen hömpänpömppä, jonka pelastaisin liekeistä.

 Telkkari

Kun siipalle selvisi, ettei kyse ole osamaksuhaitarista, niin se sanoi, että vastaushan on helppo. Telkkari, digiboksi, dvd, kaukosäädin telkkariin ja kaukosäädin digiboksiin.

Astianpesukone

Me oltiin kerran ilman. Me ei ikinä enää olla ilman. 

Tyyny

Kutsumanimenä astronautti. Mää tartten kouran alle kyljellään ollessa semmoisen sopivaisen korokkeen. Kun se korokkeen tarvitseminen aikoinaan ilmaantui oli kaapista ensimmäinen sopiva ulostulija V-V:n avaruushuone vuosilta selviytynyt koristepehmuste. Johon olen käsin toistan käsin applikoinut verhokankaasta irti nyherretyn astronautin. Ensin mää kyllä applikoin sen kiinni housuihini. 

Tässä tarinassa on taas järkikin, mutta tulee hitaasti. Avan sivuilla on ihan pee aukosta oleva testi, johon pääsee tästä linkistä.  Siellä voi testata henkisen ikänsä tyhmillä kysymyksillä kuten "Saako parhaita keskusteluja lounaspöydässä puhumalla säästä vai tunkemalla

makaroonia nenään?"

Siis ihan oikeasti, jos mää olisin käynyt lounaalla jonkun kanssa, niin määhän olisin tehnyt siitä postauksen ja maininnut sen ateriomisen postauksen jälkeenkin jokaisessa hyväksyttävässä käänteessä. Mutta jos keskiverto ihminen menee lounaalle ja se toinen vetäisee perinteisen herneen sijasta molempaan sieraimeen pastaa niin kyllä sen varmasti muistaa vielä monessa keskustelussa. Kyllä itse ainakin myönnän, että pitkänkin ajan kuluttua vielä siipalle juttelisin, että muistatkos kun olin Rouva Se ja Sen kanssa lounaalla ja se yhtäkkiä otti ja nakkasi tortellinit nenuunsa. En kyllä juttelisi, että muistatkos kun olin Rouva Se ja Sen kanssa lounaalla ja me juteltiin miten on ilmoja pidellyt. Väärä sananmuoto, koska tämä saattaisi tarkoittaa meitsin tapauksessa, että en ole sitä ilmaa pidellyt.

Kyllä mää semmoisen häpeän muistaisin. Sanotaan jutskailtiin, että on sadellut viime aikoina. 

Sitten siellä oli kysymys jostain iltalaukusta. Mää siipalle sitä, pohdiskelin, että mikä ihmeen iltalaukku. Mää niin vähäisesti seuraan muotia. Takaisin astronauttiin. Koska se on koristetyyny niin sen pyllyssä on vetskari. Sen saa kivasti auki ja mää tunkeen sinne yötä vasten varustukseni; nenäliinaa, torpeedoita kannaksen kummallekkin puolelle, kumihanska jos suunnistaa sinne kannakselle, natusanin rasvaa, talkkia ja kaikkea muuta rasvaa mitä tarvitsee neljänkympin kypsässä iässä. Asian ydin tulee tässä: Siippa sanoi,

että se on varmaan se sun iltalaukku. Taidan laittaa puolison tekemään henkinen ikä testiä. Seura tekee kaltaisekseen.

Mää sain sieltä peetestistä tämmöistä palautetta: Et ole vielä hyväksynyt aikuistumistasi... Käytöksesi on lapsenomaista, etkä aina osaa hillitä itseäsi....  Saatat nolostuttaa vakavahenkisempiä... Siis ihan paikkansa pitämättömiä syytöksiä ihan kaikki.  Jos mää olisin vielä vastannut todellisen mielipiteeni, että cannelonit kohti tuulenhlkaisijaa, olisi testitulos ilmeisesti ollut: Olet vielä kivespusseissa.

Tämän postauksen kirjoitti Kiki; henkinen ikä 2 vuotta.

Ei meinannut millään irrota

Ensin toivottelen Tervetuloa uudelle lukijalle 

Sain ihanaiselta  10 ilahduttavaa asiaa haasteen.  Koska tämä on kiertänyt jo monessa lukemassani blogissa jätän haasteen kaikille halukkaille poimittavaksi. Tämä vastauslista oli punkemisen takana. Jouduin pohdiskelemaan, että miten negatiivinen ihminen tässä oikein ollaan, kun hyvän startin jälkeen alkoi post-it lapulle muodostuva lista hyytymään. Pohdiskelun tulos on, että se on tämä tammikuu. Tai sitten se on se kun aikoinaan olin kauppiksessa ja ekan vuoden keväänä tehtiin joku kronikka. (Leikillinen runomittainen henkilöiden esittely.) P*skat sanon minä. Siitä on leikki kaukana, kun yhä 25 vuoden jälkeen, ilostuminen tuo mieleen vuoden takanani olevassa pulpetissa viettäneen mieshenkilön kuvauksen persoonastani: "Punainen tukka, naurusuu. Koko ajan puhuu, koko ajan ilostuu. Useimmiten ei tiedä asioista mitään." Olisi sitten vaihtanut peffansa johonkin toiseen pulpettiin. En tästä

 muuten niin olisi näreissäni, mutta kun se oli vaan niin totta. Enää ei ole, tukka ei ole punainen.

1. Blogistania

Mää ilostun blogeissa. Omassani ilostun kovasti kommenteista. Joku jossain on tullut, lukenut ja vielä kuluttanut aikaansa jättämällä puumerkin. Ilostun hurjasti kirjautuneista lukijoista. (Käytän esimerkiksi sanontoja  Ooo-lee oolee, ou jeee ja  Kuka on kingi?)  Joku jossain aikoo tulla toistekkin. Tiedotan lukijatilanteesta aina kaikille mahdollisille kuuntelijoille; sisaret, äiti, siippa, V-V ja tästä se V-V erityisesti tykkää: V-V:n kaverit. Muiden blogeissa saan visiteerata monissa mahtavan huumorintajun omaavien postailijoiden sivuilla. Usein ilostun myös siitä, että saan huokaista "Aa, onko muillakin tälläista?" tai "Aa, hänkin on tällainen" Ilostun myös löytäessäni mahti-idiksiä. Kuten kylmägalvanointi sinkki maali. Nyt en etsinnöistä huolimatta paikallistanut kyseisen post-itin sijaintia, mutta
                                          korjaan tähän sitten, että mistä blogista tämä idea sitten lähti. Ylhäällä se on, jossain.

2. Sopivasti jännä

 Liiterin (Lidlin) mainos. Semmoinen paperinen malli. Mää selaan sen jo matkalla postilaatikolta takaisin sisälle. Vaikka siinä oli tänään jotain jargonia "Kevyesti, terveellisesti, monipuolisesti"

3. Halvalla sain

Tukun -70% hylly. Alennusmyynnit. Poistohyllyt. Mää vaan niin tykkään, kun halvalla saa. Olin menneenä suvena mutsin kanssa tukussa  ja kauhoin kärryyn tuorejuusto-valmiina-näkkäreitä. Totesin äidilleni, etten tarvitse niitä, samalla kun rohmukäteni kurottautui kohti uutta näkkissatsia. Äippäni totesi, samalla kun kouri lisää vanikkaa ostoskärryihinsä, että "Meissä nyt vaan on tämmöinen vika."

4. Muut painotuotteet

 Siippa vastasi iloisuuskyselyyn, koska vaimosi viimeksi ilostui  "Torstaina, 11.40, pääkirjastossa" Olen pitkällisen tutkimustyön tuloksena haarukoinut juuri sen oikean ajan saada omaan kouraan edellisviikon julkaisut, kun ne saavuttavat saa lainata tilan. Tähän iloon sekoittuu pikkariikkisen vahingoniloa. Apajallani on toinenkin vaanija. Hän, joka itse voitettuaan "leikkimielisen" kilpailun heiluttelee painotuotesaalistaan lainausautomaatilla.  Systerin mielipide oli, että ilostun hyvästä lehdestä ja hyvästä seurasta. Mää järjestän lehdet aina niin, että alimmaksi tulee paras ja ylimmäksi huonoin. Tästä metodista johtuen keon laella keikkuu Apu ja kakkostilaa pitää Seura.
                                       Saattaisin mää ilostua hyvästä Seurastakin, mutta en ole vielä sellaista toistaiseksi lukaissut.

5. Vaniljacappuccino

Tai mikä tahansa cappuccino.

6. Kirpputorit

Joskus mää ilostun niin, että ainaniinjärkeäpuoliso pyytää ilostumaan oktaavia alempaa.

7. Telkkari

Mää vietän paljon aikaa sängyssä. Normi seitsemältä ylös ja yhdeltätoista tuutimaan on mahdottomuus.  Ei sinne petiin sitten ajanvietteeksi paljon muuta jää kuin töllö. Joo-o, jää sitä ehkä muutakin, mutta mää lepuutan selkää noin viidesti päivässä. Kokeilkaa kuulkaa itse viidesti päivässä lukea kirjaa tukemalla se tyynykasaan. Menee hermo. Koska lepohetken optimaalinen kesto on puoli

 tuntia on oikea asento valmis, kun on jo aika nousta.

8. Arki

Mää ilostun tavallisesta arjesta. Mää rakastan perhettäni, mutta mää tykkään normirytmistä. Perheen urokset lähtee aamulla pois kintuista ja juuri kun alan kaipaamaan niitä takaisin sisään marssii aina hyväntuulinen puoliso ja tilannetta tasapainottamaan äkäinen,

nälkäinen teini.

9. Suklaa

Vaikka on mulle käynyt niinkin, etten ole ilostunut. Ensimmäisen joulun alla investoitu rasiakokeilu johti kotiinkuljetuksen aikana tilanteeseen, jossa mää olin liikennevaloissa. Ne oli punaiset ja aikaa kuluttaakseni aloin ratkomaan uutuutta auki. Se rasia vei kaiken mielenkiintoni ja takana alkoi tööttäilemään joku kärsimätön. Mää iloisesti heiluttelin sille sitä rasiaa merkiksi, että sorry vaan huomio saattoi hetkellisesti kohdistua johonkin kiintoisampaan asiaan. Se kiireellinen törttö kaahasi mun ohi (Vaikka ihan saletisti mittarissa oli ainakin 40 tai ainakin lähelle tai ainakin on joskus ollut.) ja kehtasi antaa takapenkillä olevan matkustajan esitellä meitsille

kansainvälistä käsimerkkiä. Siis ihme kateellisia ihmisiä. Kyllä niitä kaupoista saa, eikä ole monen euron sijoitus.

10. Perhe

Jälkikasvuni vastaus kyssäriin "Mistä äiti ilostuu?" oli tuttu vee painotteinen "Sä et v*ttu ilostu mistään." Kun mää käytin trioa komensinuhkailinkiristin sain irti asiat "Lapseni tykkää ruuastani, lapseni siivoaa, lapseni tuo tytön kotiin, lapseni saa kympin

 kokeesta." Lapsi siivoaa???? Samaa jargonia vissiin kuin siinä Liiterin mainoksessa.

Ja kyllä mää ilostun puolisostani, vaikka meillä on paikalla taas se lapsellinen. Nautittiin eilen kohdasta 7. Katseltiin Suomen huonoin kuski ohjelmaa missä harrastettiin jotain Fifty Shadesin ja autokoulun sekoitusta. Kuskille silmälappu ja vierestä neuvotaan, että mihin suuntaan peltilehmän on syytä kirmata. Mää sanoin siipalle, että "Ihan pee tehtävä. Ei tuollalailla voi ketään leimata huonoksi. Enhän    määkään tollalailla osaisi ajaa. Enhän mää edes näkisi missä meitin autossa on kytkin." Siis jotain on huumorintajustani jäänyt    vajaaksi, koska tämä nauratti myös lapsukaistani. Jotain sillä on tekemistä sen kanssa, että meillä on joku automaattivaihteisto....

Ooooh, taas mää sain!

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille jonka blogeihin .

Mää sain taas (Onkohan se omakehu vai kanelikyntilät mikä täällä tuoksuu?) tunnustuksen. Tämä tunnustus tuli Ilostuin ihan hirveästi. Kiitos! Tähän tunnustukseen kuuluu 8 paljastusta ja antaa tunnustuksen jatkaa matkaa 8

uuteen blogiin. Mää lähettäisin tämän seuraaville blogeille: 

Ja sitten seuraa itsensäpaljastamista:

1.

Vuosia sitten olin tilanteessa, jossa jouduin jakamaan itse valitun laulun tuntemattomien kanssa ja tajusin,  että se on meikäläiselle ihan ylitsepääsemättömän vaikeata. Jostain syystä koen sen voimakkaasti omaa persoonaa määrittäväksi. Mää en ymmärrä miksi, koska itse en leimaa ihmisiä: "Jaahas, lempibiisi on Elämää juoksuhaudoissa ja Korsuorkesteri, seuraava tuttavuus, kiitos". Ronskisti meinasin laittaa alle juutuubilinkin valinnastani, mutta meni pupu pöksyyn. Siis sellainen jänöjussi eikä sellainen mikä oli

 Sinkkuelämässä. Tämä on kyllä todella outoa käytöstä ihmiseltä, joka ei paljon epäröi suoltaa puhetta persmarjoista. 

2.

Jätskin piilotan kinunskikastikkeen, Murokeksien ja cocktailkirsikoiden alle.

3.
Mää töllötän digiboksilta aina huonommat ohjelmat ensin. Koska nauhoittava liipasinsormi on herkässä sieltä pohjamudista löytyy Aavekuiskaajan viimeinen jakso, Good Wifen kokonainen tuotantokausi ja Suomen Huippis. Siippa säikyttelee minua hyväuskoista sillä,

 että ne alemmat kerrokset kesäkuulta alkaa vielä maatumaan. 

4.

Mää olin kerran päivystyksessä selkäni kanssa. Siellä oli vähäisesti suomea taitava päivystävä lääkäri. Selkävaivojen lisäksi olin onnistunut saamaan kasvamaan myös todella pitkät kynnet. Lääkäri huomasi raatelukynteni ja yritti elekielellä tiedustella, että olenko lakannut myös varpankynnet. Se kun olisi meitsin selälle helposti sellainen vääränlainen asento. Mää luulin luulotautisena sekä hädissäni lääkärin viittilöivän, että kädet jätetään, mutta varpaat amputoidaan. Tarvittiin yksi suomea puhuva hoitaja ja yksi rauhoittava,

että grandeluokan paniikkokohtaus laski.

5.

Edellinen kommentti ei ollut sitten yhtään rasistinen. Jos valinnanvaraa olisi valitsisin aina maahanmuuttaja taustaisen lääkärin. Omien kokemuksien mukaan sellainen tohtori hoitaa ensin kivun pois ja sitten tutkitaan ja mietitään mikäs tässä nyt oikein on vaivana. Sellainen tohtori kertoo itkevälle potilaalle, ettei ole mitään hätää. Asiat selviää. Suomalaistaustainen lääkäri katsoo pistävästi itkevää

potilasta ja ojentaa käyntikortin missä on yhteystiedot psykiatriselle sairaanhoitajalle. 

6.

Mää löysin blogit sattumalta, kun metsästin netistä Toivekoti & Puutarha lehden numeroa 2/2008. Oli se lykky, että löysin. Ennen pidin itseäni suvaitsemattomana, epäsosiaalisena, huumorintajuttomana tiukkapipona. Blogistaaniassa olen törmännyt monimuotoiseen kirjoittajakuntaan ja olen huomannut, että minähän pidän vaikka minkälaisista persoonista. Etten mää nyt niin suvaitsematon ole.

Sosiaalisuuttakin on tarttunut mukaan ja ennen joulua juttelin 4 lausetta ventovieraan papan kanssa aiheesta "Kinkku ja viini" 

7.
Mieltä on painanut asia, että kaikilla lukijoilla, joiden kuva löytyy lukijalistasta ei näy blogia, kun sitä kuvaa klikkasee. Tottakai tiedän löytyvän blogittomiakin lukijoita, mutta kun kommenttien kohdalla klikkaa sellaista lukijaa niin sieltä saattaakin sitten löytyä blogi. Mää vapautan itseni tästä mielipahasta ja julistan, että jos siellä nyt löytyy lukija, jonka blogissa en ole visiteerannut ja joka sinne blogiin

haluaa Kikin vierailulle, niin tämä ei ole tarkoituksellista tämä kyläilemättömyys. 

8.
Menipä nää jutut nyt raskaiksi. Se on tämä tammiikuu. Kevennetään vähäsen: Mää sain uudensorttisen astmapiipun ja se oli ruma. Mää funteerasin, että nyprään siitä tarran irti ja sittenhän se on semmoinen kiva melkeinpä kokovalkoinen. Tuunauksen jälkeen se ei ehkä ole ruma, mutta se on jotain jota ei enää tule jätettyä näkösälle. Se näyttää siltä, että sen shoppailupaikka on ollut Kaalimadon kotona eikä

apoteekissa. Ja että se toimii patterilla, eikä hönkäisemällä.

Jos mää  nyt herkimpiä lukijoita järkytin niin tarkoitin sitten alla olevaa kaalimatoa.

Viimeinen siemen

Ensin toivottelen Tervetuloa! uusille lukijoille

Napsaisin mukaan matkaan haasteen, jota leikitään seuraavilla säännöillä:

Jokaisen haastetun täytyy vastata yhteentoista haastajan laatimaan kysymykseen ja julkaista ne blogissaan. Sen jälkeen haastetun                                     täytyy haastaa yksitoista henkilöä, linkittää heidät blogiinsa ja keksiä yksitoista uutta kysymystä. 
                                                                         Kerran haastettua ei saa haastaa uudelleen.

1. Minkä yhden asian haluaisit muuttaa itsessäsi?

Tämähän osoittautui haasteelliseksi brobleemaksi heti alkuunsa. Pitkällisen pohdinnan ja puntaroinnin jälkeen päädyin arpomaan selän ja peräpukamien välillä. Toinen estää liian pitkällisen istumisen, yli kilon nostamisen, paikallaan seisomisen ja toinen tekee vessareissuista painajaista Idostreetillä. Edeltävässä postauksessa lupasin rajoittaa kakkahuumoria, mutta tästä peffajutusta on nauru kaukana. Päätökseni on, että pidän rohjon selkäni, mutta pliis, hus pois minusta persmarjat jollekulle toiselle kasvamaan. (Vaikka Rouva X:lle, joka päätti V-V:n kaverin äidin ominaisuudessa jakaa mielipiteitään lukiosta Minun Lapselleni. Että puhuppas vaan vielä toistamiseen Minun Lapselleni miten pienemmän keskiarvorajan lukiossa pääsee helpommalla ja mää manaan kupeidesi väliin

 karmaisevan hemorroidin kannaksen toiselle puolelle kukoistamaan.)

2. Minkä yhden asian haluaisit muuttaa elämässäsi?

Voisinko mää olla semmoinen, ettei mua yhtään häiritsisi se seikka, että tässä postauksessa on tsiljoonaa eri fonttia ja mää en osaa muuttaa niitä. Toisaalta, jos mää en olisi mää, niin kenelle mun mutsi sitten toistuvasti huokailisi  "Et voi olla tosissas" 

3. Mistä haaveilet?

Synnin palkka on karmea, mutta sorrun ahneuden perisyntiin ja vaikka sain  visiitille, niin kyllä mää haaveilen vieläkin suuremmasta sosiaalisesta ympyrästä. 

4. Mikä sinusta tulee isona?

Sellainen, että kaikki vaatteet joutuu ostamaan Siwasta. (Käyn siis noutamassa selvää säästöä putiikista Elloksen paketin.) No vakavasti ottaen, olen juuri siinä missä haluan olla. Mitään muutosta ei kotiäidin ammatinvalintaan  ole tulossa. Enkä ainakaan mene sinne Siwaan enää, koska niillä on niin tyhmät mainokset, että hävettää koko Siwan-täti menneisyys. Meidän pihamaalla kasvaa stressiorava, joka altistuu jatkuvalle uhkailulle: "Nyt näytät mulle sitä tuplabonusta niillä karvaisilla rotankäpälilläsi tai nautiskelit juuri viimeisestä siemenestä minkä mää sulle ostin!"

5. Mikä on lempiruokasi?

Jos siinä on sokeria niin kyllähän mää syön sen.

6. Haluaisitko matkustaa kuuhun?

Ahtaanpaikankammoisena en missään tapauksessa.

7. Mitä tekoasi et kadu?

Me pantiin siipan kanssa (no en mitään semmoista ajatellut) tavarat yhteen parissa viikossa. (Ja kolmessa viikossa panin puolison tavarat vähentymään noin yhteen ) Me luotettiin intuitioon ja muutettiin ensin yhteen ja sitten tutustuttiin. Se olisi voinut  poskelleen, mutta reippaasti yli vuosikymmen jälkeen voin rehellisin mielin sanoa, että päivääkään en kadu.

8. Mitä tekoasi kadut?

Viimeksi taisin katua, että aikoinaan lyötiin rukkaset naulaan lapsettomuushoitojen kanssa. Kun sain sen Maijan kylään ja Maijan mukana tuli jälkikasvu, joista toinen malli oli vauvanpehmoinen ja toinen malli sellainen, joka ei syöksenyt suustaan yhtään ilkeää tai sarkastista kommenttia, niin sitten se iski, toive tehdä tehty tekemättömäksi.  Vanhoilla päivilläni olen huomannut, että kun antaa epämiellyttävän tunteen vaan tulla ja märeksii sen ja jatkaa eteenpäin niin pääsee helpommalla. En kieltänyt itseltäni surua, jonka mää luulin olevan monen talven takaisia lumia ja annoin itselleni luvan katumiseen.

9. Missä haluaisit asua?

Voisiko meidän kotipesän ja siskojeni himan välistä poistaa kartasta ison siivun?

10. Tilaatko/ostatko mitään lehtiä?

Juuri nyt ei tilaamalla tule kuin Seiska (Laajat tv-osiot on puolustus). Oikeasta kaupasta (ei siis Siwasta) täydellä euroilla mukaan ostoskärryyn pääsee Toivekoti ja Puutarha ja Landhaus Living.  Kirpparilta tai kirjastosta matkaan tarttuu oikeastaan kaikki poissulkien Tekniikan maailman ja sen toisen maailman tyyppiset julkaisut. Niin ja Hanuri lehteä en lue enkä lainaa vaikka yleensäainaniinjärkeväpuolisoni sitä välillä meitsille kirjastossa kiikuttaa.

11. Miksi halusit vastata juuri näihin kysymyksiin?

Halusin jatkaa haastetta eteenpäin, koska Elämän kultahippusten kirjoittaja oli nähnyt vaivaa postauksen laatimisen. Täytyihän tätä  nyt sitten jatkaa.

Ja nämä dilemmat mää lähettäisin matkaan maailmalle:

1.Jätskiannos, millä kuorrutetaan?

2.Ota lähin kirja ja kolmannen sivun kolmas lause. Mitä juuri lukaisit?

3. Jaajo palaa Aamulypsäjäksi. Ajattelitko juuri, että upeeta ja mahtavaa vai Mitä? kuka?

4.Jos sää saisit vetää aamutreenit Jokereille niin minkälaiset ne olisi?

5.Muna, vaalean vai tumman leivän päälle? 

6.No mitä ihmettä? Hesari julkaisi tietokoneesi sivuhistorian artikkelissaan. Löytyykö sieltä mitään, jonka olisit halunnut deletoida ennen paljastusta?


7.Mää olisin karppaaja ja pitkäkyntinen voro.  Pelastaakseni sinut mää justiinsa käväisin ja varastin sun sokerivaraston. Koska arvelet huomaavasi rikokseni?

8.Jyrki Katainen sai kotiäitien työllistämisen lisäksi toisenkin mahti-idiksen;  Koko kansa oli töllöön pantava. Pakko osallistua tositeevee ohjelmaan, mihin ohjelmaan oma hakemuksesi lähtee?


9.Älä säikähdä, sun ei tarvitse vetää yllesi  tekokuitutrikoista kondomintiukkaa haalaria, mutta jos sää saisit supersankarilta yhden voiman, niin mikä tarttuisi matkaan?


10.Kalvoiko mieltäsi yhtään epäilys siitä, että ne Mayat laskivatkin oikein, eikä kyseessä olisikaan ollut se, että kivestä loppui tila? 

11. Kerro minulle uteliaalle jotain, jota en ymmärtänyt kysyä. 


En nyt osoita näitä kenellekkään, mutta pliis, ottakaa joku ne matkaan. Muuten mää masennun ja porata tihrustan ja siippa joutuu lohduttelemaan meitsiä sillä, että kaikki on aleostoksilla.  (Ainaniinjärkeväpuoliso on miettinyt jo lohdukkeen valmiiksi.) Ja mää näitä kyssäreitä oikein mietinkin. Ainakin tunnin, joka muuten netin mukaan on laadukkaaseen postaukseen käytettävä minimimäärä. Tästä taisi siis tulla pikaisesti suoritetun (viitosen matikalla) laskelman mukaan ainakin jo  Kikin laatupostaus numero kakkonen.

Tähän loppuun vielä: oikealla tyhmän Siwa oravan kuva, joka tekee mitä käsketään. Ja vasemmalla meidän omatahtoisen Kurren kuva, joka ei taivu uhkailemalla tai kiristämällä muiden tahtoon.  Tai jonka käpälät ei taivu. Koska mää olen peittänyt perheenjäsenten pärstät niin peitin nyt sitten meitin lemmikinkin. Hän ei normaalisti käytä arskoja.  Kuvan tyhmästä Siwa oravasta olen ottanut suoraan Siwasta ja jos te siellä haluatte lähetellä jotain tekijänoikeuslaskuja niin ottakaa vaan suoraan niistä ylitöistä, joita mää siellä (meinasin sanoa perse ruvella, mutta kun piti niitä pyllyjuttuja rajoittaa) kovasti uutteroin, ilmaiseksi. Ja jos te haluatte nyt tämän runsaan Siwan hokemisen jälkeen ehdotella jotain blogiyhteistyötä niin pitäkää roinanne, siellä mitään kivaa ole. Ja pitäkää se opetettu oravaisenne.